Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Huhhei ja 8 viikon juoksutreenit

    Juoksutreenit. Tripla-lääh. Liikuntalaji, joka olisi niin yksinkertainen, vähän varusteita vaativa, sopisi minne tahansa ja sitä voisi harrastaa ihan missä tahansa. Ja siinä kehittyminen tekisi hyvää niin monelle muulle asialle. Juoksu veisi ulkoilmaan, kehittäisi kestävyyttä – ja sen aikana voi kuunnella äänikirjoja.

    juoksutreenit viikko 2

    Kaikki nuo hyvät syyt ja silti juokseminen on aina tuntunut tahmealta. Hengästyn heti. Jalkapohjiin sattuu. Keuhkot palaa. Ja mikä kököintä: tunne on aina samaa tahmeaa, mitään edistystä ei tapahdu. Motivaatio siis laskee eikä homma kiinnosta enää lainkaan.

    Peruskuntotreeniin määrää pitäisi lisätä

    Kyllähän minä oikeasti tiedän, mikä se ongelma on. En ole harjoitellut juoksemista oikein. Vuodet crossfitissä ovat kasvattaneet lihasvoimaa, kehonhallintaa, kehopainoliikkeitä ja erilaisia painonnosto- ja hyppynarutekniikoita. Kaikessa on kehittynyt, kun on jatkanut harjoittelemista. Juoksemissa en ole voinut kehittyä, koska en ole harjoitellut oikein.

    Viime kesänä kirjoitin siitä, kun ostin itselleni urheilukellon ja aloitin taas sen juoksemisharjoittelun. (Oliko yllätys, että nekään juoksutreenit eivät jatkuneet kovinkaan pitkään… Luulenpa sen palaavan siihen samaan syyhyn: minulla ei ollut noudatettavaa ohjelmaa.)

    Paljon urheilevat lekurikaverini onnistuivat viime vuonna selittämään minulle ymmärrettävästi sen, miksi pitkäkestoinen ja matalan syketason harjoittelu on välttämätöntä, jos haluaa jaksaa paremmin ja parantaa omia urheilutuloksia – mitä ikinä ne omat urheilutavoitteet sitten ovatkaan. Jos ei koskaan kärsivällisesti treenaa pohjakuntoa paremmaksi, ei mitenkään pysty kehittymään niissä muissakaan urheilulajeissa.

    70 % kaikesta treenistä pitäisi olla peruskuntotreeniä. No ei ihan täyty tämä tavoite omassa urheilussa…

    Crossfit-treenit ovat oikein tehtynä tosi tehokkaita. Mutta jos aina treenaa korkeintaan 30 minuuttia putkeen sykkeet tapissa, ei pysty koskaan kehittymään kunnolla ja enempää. Ellei ole beissia, ei ole mitään, minkä päälle rakentaa mitään muutakaan. Kestävyyspohjaa ei saa aikaan kuin ahkeruudella ja kärsivällisyydellä: siis pitkillä treeneillä, joissa ei tule hikikuuma ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa, vaan joissa keho pysyy lämpöisenä, sydän lyö korkeintaan 120-130 kertaa minuutissa ja yksittäinen urheilukerta kestää vähintään tunnin, mielellään yli. Sanotaan, että jopa 70 % kaikesta treenistä tulisi olla peruskestävyysvauhdilla tehtävää treeniä… Minulla on tosiaankin tsemppaamista, että pääsisin lähellekään tätä.

    juoksutreenit peruskunto

    Tämän havainnon jälkeen olen alkanut katsoa etenkin crossfit-treenaajien instapäivityksiä ihan toisella silmällä. Miksi kaikki jakavat fiilistelyä 1 rep max -tuloksistaan ja superrankasta 20 minuutin amrap-treenistä, mutta kukaan ei kerro olleensa juuri 2,5 tuntia ylämäkikävelemässä? Vaikka ihan saletisti he, jotka ovat oman lajinsa huipulla, tekevät myös sitä peruskuntotreeniä. Ehkä pitkäpiimäisestä kävelylenkistä tai hölkkäiltapäivästä ei saa tarpeeksi seksyjä somesisältöä. Tai sitten peruskuntokausi ja hitaat juoksutreenit ovat jokaiselle ammattiurheilijalle yhtä arkipäiväistä kuin vessassakäynti, joten niistä ei tule postailtua mitään somekanaviin.

    Ainoa tapa kehittää peruskuntoa on tehdä rauhallista liikuntaa pitkäkestoisesti. Mulle se on tarkoittanut vähintään kerran viikossa kahden tunnin mittaista rauhallista liikuntakertaa. Talvella kävin paljon murtomaahiihtämässä, se oli aivan täydellistä peruskuntopusertamista. Olen käynyt vaeltamassa ja ratsastamassa. Sykkeet nousevat siinänkin hommassa peruskuntotreenitasolle. Sitten on se juoksu. Perhana. Haluan, että se sujuisi paremmin, jotta en olisi joka kerta esimerkiksi treeneissä naama violettina, kun treenikerta sisältää pari kilometriä juoksua. Tai että voisin lähteä mukaan, kun kaverit lähtevät 10-18 kilometrin hitaalle juoksulenkille.

    Tarvitsen juoksutreenit eli ohjelman

    Koska mikään muu ei auta kuin se että harjoittelee, olen alkanut harjoitella. Osallistuin keväällä 6 viikon mittaiselle polkujuoksukurssille täällä Länsivuonoilla. Naapurikylässä asuva ranskalainen ultrajuoksija sai lapsen muutama kuukausi sitten ja hän halusi päästä takaisin juoksukuntoon ja saada samalla juoksuseuraa. Niinpä hän perusti juoksuryhmän perus-/hyväkuntoisille urheilijoille. Kävimme kahdesti viikossa juoksemassa yhdessä ja se oli yllättävän kivaa. Koska oli porukkaa ympärillä, koska saimme juosta luonnossa ja ennen kaikkea: koska joku organisoi ja sanoi, mitä tehdä.

    Tuo polkujuoksukurssi loppui toukokuussa. Mietin, että mitäs sitten. Tiesin, että minun pitää näitä juoksemishommia vielä jatkaa, muuten orastava kehitys lopahtaa taas tähän starttiviivoille. Sitten vanha tuttuni, CrossFit Kirkkonummen perustaja Rebekka laittoi minulle viestiä. Hän on aloittanut juoksutreenaamisen verkkokurssit ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan kokeilemaan. No ilman muuta halusin (sain kurssin maksutta). Tarvitsen ohjelman, tuen ja järjestyksen – muutoin tiedän, että teen vain jotain sinne päin ja homma puuroutuu satunnaisiin lenkkeihin ja siihen ketutukseen, että mikään kehity minnekään.

    juoksutreenit treeniviikko verkkokurssi

    Valitsin juoksukursseista niin sanotun jatkokurssin Juoksukunnon parantaminen. Juoksutreenit kestävät 8 viikkoa. Kurssi tähtää siihen, että kurssin jälkeen 5–8 kilometriä juoksua sujuu helposti. Alkeiskurssi Kävelystä juoksuun on suunnattu heille, jotka eivät juokse vielä lainkaan. Alkeiskurssi tuntui minulle liian helpolta, sillä minulla menee noin 5 kilsan lenkki suhteellisen kivuttomasti. Puuskutusongelma ja vaikeudentuntu alkavat vasta ensimmäisen 40 minuutin jälkeen. Kurssi kestää 8 viikkoa ja treenikertoja on viikossa 3–4. Jokainen kerta ei ole juoksutreenaamista. Osa treenikerroista on lihaskuntoa ja osa palauttavaa harjoittelua.

    Ihan ensin tehdään oman juoksutavoitteen perusteella tehtävä juoksuharjoitus, joka toistetaan ohjelman lopussa. Kurssin alkua ja loppua vertaamalla näkee, miten hyvin on kurssin aikana kehittynyt.

    Juoksin tällä viikolla tuon tavoitteeni, 10 kilometriä tasaisella. Siihen meni tunti ja 15 minuuttia ja keskisykkeeni oli noin 145. Elokuun lopussa tsekkaan ajan ja sykkeen – sitten näen, miten paljon kurssin aikana tapahtui. Innolla odotan!

    Juoksukunnon parantaminen -kurssi- ensimmäisen viikon treenit

    Tässä on Juoksukunnon parantaminen -kurssin ensimmäisen viikon ohjelma. Sain Rebekkalta luvan julkaista sen.

    JUOKSUTREENIT JA ALKULÄMMITTELY:

    Ennen jokaista treeniä lämmittele vähintään 15–20 minuutin ajan tai tee Rebekkan lämmittelyvideon liikkeitä 3–5 kierrosta (10–15 toistoa ja 10–20 metriä per liike, kunnosta riippuen).

    1 viikon 1. TREENI:

    Tee alkutesti. Juokse tai hölkkää tai kävele tavoitematkasi PPPP-vauhtia (pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta) ja ota siitä aika. Testissä on tarkoituksena edetä matka niin, että eteneminen tuntuu koko ajan miellyttävältä. Älä siis juokse väkisin koko matkaa, vaan kävele tai hölkkää välillä, jotta eteneminen on koko ajan mukavan tuntuista. Testi toistetaan juoksukurssin viimeisellä viikolla samoilla ohjeilla.

    1 viikon 2. TREENI:

    Kävele 60 minuuttia reipasta vauhtia. Siis kävele, älä edes hölkkää.

    1 viikon 3.TREENI:

    Tee seuraavaa 12 kierrosta eli yhteensä 48 minuuttia:

    3 min PPPP-juoksua tai hölkkää
    1 min reipasta kävelyä tai rauhallista kävelyä, jotta syke laskee.

    parhaat retkeilyvaatteet polkujuoksuun

    LOPPUJÄÄHDYTTELY:

    Treenin päätteeksi kävele 10–15 minuuttia ja tee sen jälkeen lyhyitä eli noin 10–15 sekunnin mittaisia venyttelyitä 5–10 minuutin ajan.

    Jos juoksutreenit kiinnostavat, tsekkaa täältä Juoksukunnon parantaminen ja alkeiskurssin Kävelystä juoksuun -kurssien sisältö. Parin kuukauden mittainen kurssi maksaa 30 euroa / kurssi.

    Raportoin elokuun lopussa, kuinka tässä kävi 🙂

  • Mitä opimme kampaamokäynnillä?

    Eikö vain näytäkin tukkani tosi hyvältä tässä kuvassa? Otin kuvan vuorokausi viimekertaisen kampaamokäynnin jälkeen. Tuolla visiitillä pääsin kokemaan erinomaisen myyntitilanteen asiakkaan roolissa. Kampaamokäynti oli luultavasti tämänastisen elämäni paras, koska lopputulos oli niin samperin onnistunut. Koska kampaaja myi hitsin loistavasti. Hän uskalsi myydä minulle sen mitä halusin enkä sitä mitä pyysin.

    Edellisestä hiustenleikkuusta oli ehtinyt vierähtää yli 6 kuukautta. Latvat olivat haperot ja meininki päässä näytti vähän väsähtäneeltä muutenkin. Hiusten latvaosa heijastui peilistä oranssiin taittavana vaaleanruskeanharmaana kun taas päälakea lähempänä oleva hiusten yläosa oli kuin kiiltävää hiekkaa. Ajatuksenani oli tasata latvoja ja heittää päälle joku kevyt sävy tai vienot raidat, joiden kautta hiusteni väritys vähän tasaantuisi, eikä tukkani olisi enää niin järkyn oranssinharmaa.

    Astuin sisään kampaamoon. Kampaaja oli heti ovella vastassa. Laitoin takin naulakkoon ja kampaaja alkoi saman tien nostella hiuksiani ja kysellä, mitä haluaisin. Kerroin varanneeni ajan leikkaukseen ja väriin. ”Juu en mä sitä kysynyt, vaan mitä sä haluaisit, millainen tukka ois kiva?”

    Jumpe! Oma fiilis nousi heti monella asteella. Kerroin, että haluaisin kuivista koronalatvoista eroon ja haluaisin jonkun tosi hennon sävyn hiuksiin – jonkun sellaisen sävyn joka olisi lähellä hiusteni juuren väriä – jotta pääsisin eroon epätasaisesta oranssinharmaasta. Kerroin, että en kuitenkaan halua liian vahvaa väriä, koska en kestä juurikasvua enkä jaksa/ehdi/halua käydä kampaajalla kerran kuukaudessa. Ehdotin, että ehkä kevyet raidat, jos sävyttäminen tuntuisi hankalalta – onhan hiusteni väri vähän epätasainen. Kampaajalla oli suora mielipide suunnitelmaani: ei kannata.

    ”Jos mä saisin päättää, en laittaisi tähän mitään väriä enkä mitään raitoja. Niistä kaikista seuraa juurikasvua. Jos mä laitan tosi hennon sävyn, maksat ihan turhasta, se ei näy missään. Paitsi että se tekee sun tukasta lattean yksivärisen ja menetät tän hienon luonnollisen raidoituksen, joka näissä nyt on.”

    Aloin heti puolustella, että mähän olen varannut ajan leikkaukseen ja väriin, enkä halua aiheuttaa tyhjää varausta, jos jätetään se väri pois. Että enhän minä voi! Paitsi että voinhan.

    ”Sillä ei ole siis mitään väliä. Pääsenpähän aikaisemmin ruokatunnille ja mikä tärkeintä, sä saat sellaiset hiukset kuin haluat.”

    Super-hyper-loistavaa-mahtavaa myyntityötä! Eli asiakkaan auttamista, asiakaspalvelua. Hän tiesi paremmin kuin minä, mitä tarvitsen, ja uskalsi kertoa sen. Olin tästä asenteesta niin fiiliksissä, että päätin lähtiessäni ostaa shampoon, hoitoaineen, kuivashampoon ja rakennesuihkeen. Edellisissä on vielä ainakin kuukauden tarpeiksi, mutta ostin varastoon, koska kampaamotuotteissa on hyvät katteet ja tuotemyynti on tärkeä osa liikevaihtoa. Halusin jotenkin osoittaa sen, että arvostin valtavasti saamaani hyvää palvelua.

    Niinpä kävelin kutsusta pesupaikalle. Pesu, pään hieronta, leikkaus ja föönaus. Ja lopputulos oli aivan mahtava. Kuivien latvojen leikkaaminen muutti hiusten kokonaisfiilistä. Oranssista ei ollut enää jälkeäkään, vaan peilistä näkyi pitkä ja hyväkuntoinen tukka, jossa olin vähän pronssia, vähän hiekanruskeaa ja vaaleanruskeaa sekaisin. Näytti ihan just sellaiselta, mitä lähdin hakemaan.

    Tällaiset kokemukset ovat ihan loistavia esimerkkejä onnistuneesta myyntityöstä. Kun myyjä tietää, mitä asiakas todella tarvitsee, osaa perustella sen ja saa asiakkaan ostamaan ajatuksensa, jää kaikille ihan hirvittävän hyvä fiilis. Tällaista on loistava myyntityö. Jee!

    PS. Näppäränä aasinsiltana: Sain tästä kampaamokäynnistä valtavasti inspistä minun ja Valeäiti Hanne Kettusen tekemälle Myynninmurtajat-verkkokurssille, jossa harjoitellaan tehokasta myyntityötä ja klousaamaan kauppoja ja hankkimaan pitkäaikaisia asiakkuuksia. Ei tämä myyntijuttu ole tosiaan vain lehtimyyjien, liittymäkauppiaiden ja IT-konsulttien juttu. Se toimii ihan joka alalla, myös hiustenleikkuussa. Lupaan heti kertoa, kun kurssi tulee myyntiin.

    PPS. Täydellisenä vastakohtana tähän epäonninen kosmetologikäyntini, josta kirposi yksi tämän blogin luetuimpia juttuja. Paloi päreet pakkomyyntiin ja teki mieli vähän avautua. Juttu on yli kuuden vuoden takaa. Tämä naurattaa vieläkin! 😀