• Kirjavinkkejä: chick lit on hauskaa ja älykästä

    Mainos: Storytel

    Loppukeväästä tein jotain, mitä en ole tehnyt koskaan aikaisemmin: kuuntelin putkeen kymmeniä tunteja kotimaisia chick lit -kirjoja. Chick lit ei ole koskaan ollut mulle sellainen genre, josta olen ensimmäisenä etsinyt kirjoja, kun olen kahlannut itselleni uutta luettavaa tai kuunneltavaa. Olen viihteen puolella enemmän siellä sarjamurhaaja-true crime-dekkari-kerhossa. Mutta kyllä aina välillä kannattaa kurkata sinne toisellekin puolelle – saattaa meinaan yllättyä! Ja nythän kävin niin.

    kirjavinkkejä chick lit

    Kirjavinkkejä chick lit -osastolta

    Tätä juttua valmistellessa yllätyin eniten siitä, kuinka valtavan paljon ihan pelkästään Suomessa on kirjoitettu viime aikoina hyvää chick litiä. Niin paljon vaihtoehtoja tarjolla! Päätin, että en tällä kertaa ota korviin Jojo Moyesia tai Marian Keyesiä, vaan pidän korvat höröllä suomalaisille tekijöille.

    Esittelen nyt teille muutaman mielestäni aivan loistavan chick lit -teoksen. Valitsin tähän juttuun keskenään erilaisia kirjoja enkä ole genrejen suhteen kovin anaalimaisen tarkka. Joku asiaan vihkiytynyt kirjallisuudentutkija saattaa olla eri mieltä, mutta minun mielestä nämä kaikki seuraavat kuuluvat tälle chick lit kirjavinkkejä -listalle: tarinan keskiössä ihmissuhteet ja kirjan lopun tilanne on jollain tavalla parempi kuin kirjan alun tilanne, eli teoksissa tapahtuu aina jotain hyvää. Tästä luureihin mukavaa kesäkuunneltavaa: kevyttä ja pirteää, mutta myös vakavaa ja raadollista. Hyvin kirjoitettua, ihanaa viihdettä!

    Erosta selviäminen ja kreisi teatterityö: Miestä näkyvissä

    Marja Kankaan kirjoittama Miestä näkyvissä (WSOY) on KREISIN HYVÄ. Jos suhtaudut epäilevästi chick litiin, aloita tästä. Tarina on tiivistettynä tämä: kaupunginteatterin näyttelijä Sirkku on avioliitossa ”ihanan miehen” kanssa, joka sitten varsin kriittisellä hetkellä jättää hänet. Niin sanotusti vetäytyy velttona tilanteesta. LOL. Exällä on uusi nainen, sellainen kaunis ruotsalainen pitkätukka, jonka hiukset ovat kuvissa aina ihan täydellisesti. Miten avioliiton kaatumisen kestää? Kuinka siitä toipuu? Samaan aikaan teatterissa on käynnissä jokin aivan käsittämättömän ihmeellinen miesnäytelmäprojekti, jossa Sirkku saa esittää mystistä naiseuden ääntä.

    miestä näkyvissä äänikirjavinkki chick lit

    –Jotain devising-paskaa tulossa, sanon. –Kun ohjaaja ei tiedä mitä haluaa, niin se verhoaa tietämättömyytensä siihen, että muka jakaa valtaa. Tää on niin nähty jo opiskeluaikana. Miks taiteesta on tullut niin vaikeeta? Miks vanha kunnon well-made-play on kuollut? Mitä vikaa on tarinassa, joka saa onnellisen lopun? Tai onnettoman lopun? Tai ylipäätään lopun?

    Marja Kangas, Miestä näkyvissä

    Hyrskyin, hämmennyin ja myötäelin. Miestä näkyvissä ei ole pelkästään hauska ja pelkästään surkea, vaan molempia. Se on dramatisoitua elämää, jossa on mahtavia dialogipätkiä ja karheita tilanteita. Kokonaisuus on voideltu itseironialla. Toimii! Tämä kirja on muuten äänikirjana samperin hyvä, koska lukijana on ihana ihana ihana Minttu Mustakallio.

    Suoraa puhetta moloista ja koloista: Munametsä

    Pari askelta pillumpaan suuntaan, siispä: pillua, perseitä, mulkkuja, moloja ja koloja eli tervetuloa Munametsään (S&S). Kirjailijanimi Olga Kokko on pseudonyymi. Mainosalalla työskentelevä henkilö nimimerkin takana ei halunnut omaa nimeään kirjan kanteen (tämä selvisi mulle Hesarin haastattelusta, kun googlasin Kuka on Olga Kokko).

    Munametsä kertoo helsinkiläisestä Linneasta, joka työskentelee mainostoimistossa. Linnea on sinkku ja deittailee paljon. Linnealla on blogi Toosaproosaa – blogi panemisesta, jossa hän kertoo kohtaamisistaan erilaisten penisten parissa. Linnealla myös feministinen videoblogi Mistä puhun kun puhun panemisesta, jossa hän ränttää asioista, jotka häntä yhteiskunnassa ottavat päähän.

    Munametsä äänikirjavinkki chick lit

    Munaetsä etenee kolmessa eri tasossa: Linnean omassa elämässä, Linnean pitämässä videoblogissa ja Linnean kirjoittamassa blogissa. Saattaapi kuulostaa sekavalta, mutta sitä se ei ole. Tämä kerrontaratkaisu oli itse asiassa varsin toimiva. Se antoi mahdollisuuden käsitellä mulukkuja ja koloja ja kaikkea siltä väliltä – heh – eri näkökulmista. Yksityiskohtainen omien petikavereiden kuvailu olisi tehnyt kirjasta puuduttavan, mutta kun siihen lisäsi mainostoimistomaailman sekoilua ja pohtivampaa penispuhetta, kokonaisuus kantoi loppuun asti. Pieni tyylinäyte:

    Kaivoon
    Mies: Sano mihin haluat et mä laitan mun kyrvän.
    Minä: Kaivoon.

    Olga Kokko, Munametsä

    Äänikirjan lukijalla Usva Kärnällä on hyvin pehmeä ja jopa lempeä ääni. Se sopi aivan täydellisesti pornahtavaan tekstiin. Jos ei vierasta rietasta kieltä, tämä toimii!

    Just oikeassa järjestyksessä etenevä chick lit: Vaimovallankumous

    Elina Kilkun Vaimovallankumous oli näistä chick lit -kirjoista oma suosikkini, kun mittareina on ihmissuhdetapahtumat, värikäs kieli ja henkilöhahmojen kulmikkuus. Teos alkaa kosinnasta: Annilla on tavallaan tosi ihana miesystävä Mika. Tavallaan. Mutta kun Mika kosii, Anni havahtuu siihen, ettei ehkä haluakaan mennä naimisiin tai ei ainakaan Mikan kanssa. Anni lähtee selvittelemään ajatuksiaan ystävänsä luo New Yorkiin ja siellä tapahtuukin sitten yllättävän paljon kaikenlaista.

    Teoksen New York -twisti on monella tavalla loistava. Oli virkistävää lukea suomalaisten henkilöhahmojen seikkailua ei-Suomessa ilman, että kokonaisuus olisi ollut jotenkin epäuskottava karnevaali. Suomalaiset hahmot vietiin toiselle puolelle merta luonnollisesti koska oli tarinan takia tavallaan pakkokin: ilman New Yorkia kaikki tarinan todella yksityiskohtaiset ja asiantuntevat viittaukset romanttisiin elokuviin olisi ollut vaikea toteuttaa.

    Vaimomatskuu äänikirjavinkki

    Minulla on täydellinen mies.
    En rakasta häntä enää.

    Oho. Ei mun missään nimessä noin pitänyt kirjoittaa. Mun piti kirjoittaa uusi työhakemussähköposti.

    Elina Kilkku, Vaimovallankumous

    Teoksessa piristi runsas ihmissuhdepohdinta, mutta tarina ei silti tähdännyt täydelliseen parisuhteeseen tai pohdintaan siitä, mitä minä olen ilman miestä, vaan kysymykseen siitä, että haluanko minä ylipäätään edes olla parisuhteessa. Tämä kirja kuuluu Storytel Originals -sarjaan, eli se löytyy vain Storytel-palvelusta ääni- ja e-kirjana. Äänikirjan lukija Maruska Veronalla on miellyttävän pehmeä ääni, jossa kuplii pinnan alla huumori – äänikirjan lukija itse asiassa kuulostaa ihan teoksen päähenkilöltä Annilta. Vaimovallankumous-teoksesta on tullut myös kakkososa. Sekin löytyy Storytelistä.

    Kosketti ja nauratti eniten: Määmatka

    Eteenpäin chick lit kirjavinkkejä -listalla! Seuraavaksi sitten se, joka nauratti ja itketti eniten. Henriikka Rönkkönen kirjoittaa aivan ihania kirjoja (ja Henriikkan IG-tili on täynnä maailma ihaninta ja tärkeintä sisältöä, jos ette vielä seuraa Henriikkaa, do it now!) ja tämä uusin, Määmatkalla, on minusta vieläkin parempi kuin ne aiemmat teokset.

    Määmatkalla-kirjassa (Atena) on minäkertoja, jolla on sinkkuaikaa takana kymmenisen vuotta. Tinder, treffit, säädöt, kakat, pyllyt, perseet, klitorikset, aamiaiset, kiipeilyt, Todella Oudot Tyypit, kysymykset siitä kelpaanko minä, havahtumisten hetket ja pohdinnat siitä, miksi tämä on aina tällaista. Miksi minun elämä on tällaista? Onko kenelläkään muulla näitä hetkiä? Miksi pelkään?

    Määmatka äänikirja

    Joskus elämässä tulee vastaan sellaisia upeita tärkeitä iltoja, joiden ei haluaisi loppuvan koskaan ja joiden muisteleminen saa joka kerta hymyn leviämään kasvoille. Sellaisia, jotka tuntuvat onnelta joka ikisessä solussa asti. Ihan kuin aika lakkaisi olemasta vain sen takia, että ystävien ja läheisten rakkaus, nauru ja lämpö eivät pääsisi karkaamaan ikkunanpielistä ja ilmastointiaukoista.

    Tämä ei ollut sellainen ilta. Tämä oli kostopanonmetsästysilta.

    Henriikka Rönkkönen, Määmatka

    En ymmärrä vieläkään, miten Rönkkönen pystyy kutomaan samaan käsikseen uskottavia perseennuolemis- ja kalunvatkauskohtauksia ja uskottavia ja koskettavia pohdintoja hylkäämisenpelosta ja omista ristiriitaisuuksista, jotka huutavat välillä niin kovaa, että lopulta ei kuule mitään. Mutta niin vaan onnistuu. Määmatka on upea! Sen lukee äänikirjaksi useimmille äänikirjojen himokuluttajille tuttu Krista Putkonen-Örn.

    Kirjavinkkejä chick lit -genren historiaan: Anni Polvan aikuisviihde

    Vielä yksi! Tälle listalle kuuluu minusta myös menneiden vuosikymmenten viihdekirjallisuuden kuningatar Anni Polva. Anni Polva kirjoitti mittavan kirjailijanuransa aikana paljon lasten ja nuorten kirjoja (mun ikäiset ainakin muistavat Tiina-sarjan), mutta myös kymmeniä chick lit -teoksia.

    Luin Polvan muistokirjoituksesta hänen kirjailijanuransa alkuvaiheista. Kun Suomi oli jatkosodassa ja Annin puoliso rintamalla, Anni oli miettinyt, pitäisikö alkaa elannon hankkimiseksi kirjoittaa kirjoja vai ommella. Ompeleminen tuntui vaikeammalta, joten hän valitsi kirjailijanuran. Vuonna 1945 syntyi esikoisteos Rakasta minua hiukan. Sen jälkeen mm. Vanha suola janottaa, Älähän änkee! ja Varo rakkautta!

    Varo rakkautta äänikirjavinkit

    Polvan tuotanto sai aikanaan murskakritiikkejä: hänen teoksiaan pidettiin nolona roskana, joka ei ole kirjallisuutta nähnytkään. Kylttyyripiirit eivät oikein sulattaneet viihdekirjallisuutta kirjoittavaa naista, jonka teokset olivat tavattoman suosittuja (Polvan teoksia on myyty Suomessa kolme miljoonaa kappaletta!) ja jotka viihdekärkensä ohella kertoivat paljon havaintoja naisten yhteiskunnallisesta asemasta.

    Polvan viihdeteoksia on luettu äänikirjoiksi lähes parisenkymmentä. Kuuntelin teoksista alunperin vuonna 1951 julkaistun Varo rakkautta!. Aluksi nauratti, kun kirjan alussa on disclaimer ”vanhahtavasta sisällöstä”. Mutta tosiaan – ehkä se on ihan paikallaan, jos ei tiedä että alkuperäisteos on tosiaan julkaistu 70 vuotta sitten… ”Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.”

    –Ohjaat vielä ojaan, ja siinä on sitten koko komeus, niin pyörä kuin sinäkin, veljet perustelivat kieltoaan. –Kuka teidät, naisväen, takaa? Ajatte tolkuttomasti kuin päättömät kanat. Ihme, että laki on myöntänyt teille ajokorttioikeuden.

    Anni Polva, Varo rakkautta!

    Auli ajaa moottoripyörää, käy töissä ja kaikinpuolin itsenäinen nainen. Hän lyö työkavereidensa kanssa vetoa siitä, että sellaista miestä ei olekaan, joka saisi hänen päänsä pyörälle. Auli lähtee kahdeksi viikoksi maaseudulle täyshoitolaan ja siellä mukana on eräs komea Yrjö-niminen mies. Vaan kuinka mahtaa vedonlyönnin käydä? Varo rakkautta! on mahtava aikamatka 1950-luvulle. Kirja on ollut siihen elämänaikaan rohkea teos; päähenkilö on yksin viihtyvä moottoripyöräilevä nainen, joka käy töissä eikä pelkästään haikaile jonkun miehen perään. Rohkeutta on monenlaista ja kontekstin muuttuessa rohkeuskin muuttuu. Aikalaisvertailusta saa muuten yllättävän paljon irti, kun kuuntelee tämän ja Munametsän peräkkäin.

    Chick lit -kirjavinkkejä ja ilmainen 30 päivän kokeilu Storyteliin

    Loistavia kotimaisia chick lit -teoksia on varmasti paljon muitakin! Laura Paloheimon Sinut haluan vain -sarja (Storytel Original) tempaa mukaansa eroottissävyttiseen trilleriin. Sanna Kiisken Tinder-päiväkirjassa (Docendo) käydään monilla Tinder-treffeillä. Sisko Savonlahti kirjoitti teoksen Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus), joka käsittelee oman itsensä etsimistä, parisuhteen etsimistä ja välillä löytämistäkin.

    Chick lit -kirjallisuus kuvastaa aikaansa ja muuttuu sen mukana. Suomalaisessakin kirjallisuusskenessä näkee tästä jo viitteitä: joku aika sitten julkaistu Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata -teos (Otava) on viihteellinen ihmissuhdekirja, jonka keskiössä ovat avoimet suhteet. Milloin tulee suomalaisen viihdekirjallisuuden L-koodi? Tai ihmissuhteita käsittelevä viihdeteos, jossa päähenkilö on transsukupuolinen? Toivon, että pian.

    suomalaisia kirjavinkkejä chick lit

    Jos sulle tulee mieleen muita loistavia chick lit -teoksia, kommenttiboksi on vapaa. Rajasin itse tämän jutun kotimaisiin teoksiin, mutta vinkkailkaa ihmeessä myös kansainvälisistä suosikeistanne. Kirjavinkeillä ja islantilaisilla kuumavesialtailla on ainakin yksi yhteinen piirre: aina on tilaa seuraavalle.

    Saat Storyteliltä 30 päivän ilmaisen kokeilun tästä linkistä. Kokeilu ei sido mihinkään. Ilmainen kokeilujakso koskee vain uusia asiakkaita. Kuukausimaksulla alkaen 9,99 € pääset kuuntelemaan ja lukemaan Storytelin noin 300 000 ääni- ja sähkökirjaa.

    PS: Löydät lisää kirjajuttuja blogistani! Kirjoitin äänikirjavinkkijutun mehukkaista elämäkerroista. Tähän suosittuun juttuun listasin dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

  • Kirjan kirjoittaminen – Miltä tuntuu, kun saa käsiksen valmiiksi?

    Kirjan kirjoittaminen on hillitön projekti, ainakin itselleni. Sain viikko sitten palautettua kirjan käsiksen vihoviimeisen version. Talo maailman reunalla (WSOY) ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja sen voi nyt ennakkotilata Adlibriksestä reilun parinkympin hintaan (affiliatelinkki). Voi onnea! Mä voisinkin nyt hieman kertoa millaista kirjan kirjoittaminen on eli avata tällaisen kirjan valmistusmisprosessista. Että mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut ja miten se itse kirjoitusprosessi sujui.

    talo maailman reunalla islanti satu ramo kirjan kirjoittaminen

    Olen kirjoittanut Islantiin sijoittuvasta elämästä kaksi autofiktiivistä teosta. Näissä tietokirjoissa kuvaan omaa elämääni omasta näkökulmastani Islannissa. Omien kokemusta ja näkemysten kuituihin olen neulonut mukaan faktatietoa Islannista, islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, paikallisesta elämänmenosta, uuden kielen opiskelkusta, maahanmuuttajan kotoutumisesta ja arjen asettumisesta uuteen asuinmaahan.

    Islanti-sarjan avaavan kirjan kirjoittaminen alkoi lounaskalasta

    Oikeastaan tämä kaikki alkoi sattumasta, kuten monilla asioilla on tapana. Tapasin joulukuussa 2013 silloisen WSOY:n kustantajan Leena Majanderin reykjavikilaisessa suosikkiravintolassani. Söimme lounaaksi erinomaista kalaa ja puhuimme elämästä. Se tapaaminen jäi mieleeni ja sain keskusteluistamme inspistä kehittää tulevan kirjani ideaa.

    Ensimmäinen kirja Islantilainen voittaa aina (WSOY, 2015) oli minulle ihan henkilökohtainen jättipotti. Teoksesta otettiin muistakseni kymmenen tai kaksitoista (en muista enää ihan tarkkaan…) painosta pokkareineen ja sitä on kuunneltu tosi kivasti myös äänikirjapalveluissa. Sen myynti sai ison buusin islantilaismiesten maajoukkueen jalkapallomenestyksestä. Yhtäkkiä ”islantilainen voittaa aina” oli kaikkien huulilla. Irtokarkkipussina laukun pohjalla kirja voitti vuoden matkakirjapalkinnon. Kirjan kirjoittaminen on useimmiten aika epätuotoista puuhaa, mutta tämä kirja myi eri formaateissa niin hyvin, että sain katettua kirjan myyntituottojen avulla noin viiden kirjoituskuukauden palkan. Tästä kirjasta tehtiin myös englanninkielinen käännös Islannin-markkinoille.

    islantilainen voittaa aina

    Islantilainen voittaa aina, sitten Islantilainen kodinonni

    Mitä sen jälkeen? mietin. Pällistelin aikani ympärilleni. Tasa-arvoinen perhevapaamalli oli Suomessa otsikoissa, ja samaan aikaan kun Suomessa pohdittiin sitä, voisiko iseille korvamerkitä pidemmät vanhempainvapaat, täällä Islannissa oli tehty niin jo parikymmentä vuotta ja hyvällä menestyksellä. Mulla itselläni oli tuon kirjan syntyprosessin aikoihin kaksi pientä lasta (enää ne eivät ole niin pieniä), joten aihe oli ikäänkuin mielessä koko ajan. Niinpä kirjan kirjoittaminen lähti ajatuksesta konkretisoitumaan. Päätin kirjoittaa islantilaisesta tavasta olla perhe ja islantilaisesta tavasta olla lapsiperhe. Islantilainen kodinonni ilmestyi vuonna 2018. Se on myynyt tasaisen kivasti pitkin matkaa. Iso kiitos muuten menekinedistämisestä Tehyn puheenjohtajalle Millariikka Rytköselle eli ”Rytköskälle”, joka on vilpittömän innoissaan nostanut Kodinonnea instassaan, lähetellyt sitä suomalaisille ministereille ja antanut sidosryhmilleen joululahjaksi. Ihan mielettömän hienoa tukea kirjailijalle, KIITOS! Seuratkaa kaikki Rytköstä Instassa, hänellä on näiden hyvien kirjavinkkien lisäksi muutenkin ihan loistavia kannanottoja ja ajatuksia.

    Kodinonni ei myynyt yhtä hyvin kuin Islantilainen voittaa aina, mutta olihan perheaiheisessa kirjassa tietysti paljon marginaalimpi aihe. Sekin ehkä vaikuttaa, että Kodinonni ei saanut kovin paljoa julkisuutta mediassa ilmestyttyään. Tosi monet lehdet kirjoittivat kirjan ilmestyttyä muutenkin aika paljon Islannista, täkäläsestä perhevapaamallista ja islantilaisesta tavasta organisoida lasten harrastukset. Eli niistä aiheista, joita myös oma kirjani käsitteli. Mediassa samaa aihetta ei tietenkään kahdesti nosteta isosti esiin, joten mulla kävi siinä vähän huono tuuri. Mutta sellaistakin sattuu välillä.

    kirjan kirjoittaminen satu rämö

    Päätämme tehdä vielä yhden Islantilainen-kirjan

    Olen saanut älyttömän paljon molemmista Islantilainen-kirjoista palautetta yksityisviesteillä ja meilillä. Kuinka paljon mua onkaan ilahduttaneet ne kaikki teidän kommentit somessa, tägägykset Instassa ja viestit, joissa on kyselty Tuleeko jatkoa. Kiitos ihan jokaiselle, joka on ottanut yhteyttä. Kirjan kirjoittaminen on hyvin yksinäistä puuhaa. Lukijoiden palaute on siksi merkannut kirjoitusprosessissa todella paljon. Tiedän että olen tässä palautteen saamisessa ”somevaikuttavana kirjailijana” etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun kirjalijaan verrattuna. Jos palautetta tulee vain harvoin tai se tapahtuu esim. messuilla, kirjasto- ja kirjakauppakäynneillä, on tämä koronavuosi ollut todella aneeminen senkin suhteen.

    Maalle muuttoa suunnitelelssamme ehdotin kustantajalle, että mitä jos tehtäisiin Islantilainen-aiheesta vielä yksi kirja, niin saataisiin maaginen luku kolme täyteen. Ja mulla oli mielestäni niin kiva idea! Halusin kertoa maalle muuttamisesta, uuden yhteisön löytymisestä, arjen rauhoittumisesta, rankoista sääolosuhteista ja seikkailusta pienessä mittakaavassa mutta suurin sydämin. Korona-arjesta mutta ilman koronaa. En missään nimessä halunnut tehdä koronakirjaa. Olen tavattoman iloinen, että WSOY innostui jatkamaan yhteistyötä ja niinpä me päätimme, että tehdään tämä kirja.

    Vielä yhden Islantilainen-kirjan kirjoittaminen: Talo maailman reunalla saa alkunsa

    Allekirjoitimme kustannussopimuksen vähän reilu vuosi sitten eli alkuvuodesta 2020. Allekirjoitushetkellä olin saanut muutaman tuhannen euron suuruisen apurahan WSOY:n kirjasäätiöltä kirjaa varten, minulla oli melko valmista tekstiä kasassa noin 10 sivua, ja satunnaisista huomioista ja ajatuksista kertyneitä muistiinpanoja noin 50 liuskaa. Allekirjoittamisen jälkeen laitoin laskun ensimmäisen erän ennakosta. Sitten kirjan kirjoittaminen alkoi ihan tosissaan.

    vuosi islannin maaseudulla

    Ihan ensin tein exceliin taulukon kirjan sisällöstä. Mietin aiheet, näkökulmat, yksityiskohdat, lähteet ja kirjassa kertomieni tapahtumien järjestyksen ja yksittäisen luvun rakenteen. Samaan taulukkoon lykkäsin tavoiteajat kunkin luvun valmistumiselle. Olen prosessikirjoittaja, joka tarvitsee tällaisen konkreettisen työkalun, jonka kautta etenen kirjoittamisessa ja joka paimentaa minua pitämään aikatauluni. En tarvitse inspiraatiota, tarvitsen työkalut! Joku ammattitaitelija sanoin näin jossain Ylen haastattelussa tässä joku aika sitten. En muista kuka tai missä tarkalleen, mutta se kuulosti omalta ja jäi mieleen. Minulle kirjoittamisen inspiraatio syntyy silloin, kun koen oloni itsevarmaksi. Ja se itsevarmuus syntyy, kun saan liuskoja täyteen tekstiä. Siinä hommassa minua auttaa taulukkolaskentaohjelma.

    Ekseli valmistui loppukeväästä 2020. Sitten hain taustatietoja, mietiskelin ja suunnittelin. Ensimmäisen eksel-taulukon rivin näyttämän luvun kirjoitin valmiiksi heinäkuussa 2020 ja siitä eteenpäin ykkösen rivivälillä ja pistekoossa 12 noin 2-10 liuskaa per viikko marraskuun 30. päivään asti. Marraskuun lopussa palautin käsiksen ja sivun mittaisen itsenalyysin käsikseni tasosta ja mielestäni parannusta vaativista kohdista. Mulla on tapana laittaa ekan käsisversion mukaan sellainen pieni saate, jossa kerron näkemykseni siitä, mihin en ole tyytyväinen ja mitä ainakin pitää vielä korjata pienen tauon jälkeen. Kustannustoimittaja saa lukea saatteeni, jos haluaa, mutta mikään pakko ei siis ole. Se liuska on ennemminkin synninpäästö itselleni ja muistilista editointikierrosta varten.

    kirjan kirjoittaminen

    Kirjan kirjoittaminen on mahdotonta ilman hyvää kustannustoimittajaa

    Sovimme kustannustoimittajan kanssa, että saisin kommentoidun tekstin takaisin heti joululomien jälkeen. Kun lomat oli lomailtu, sain tammikuun puolivälissä kommentit, parannusehdotukset ja tukun teräviä ja erittäin tarpeellisia kysymyksiä.

    Mikä tämä paikka siis on? Tämä asia on jo mainittu sivulla 16. Muokkaa vähän tai viittaa siihen että tämä tiedetään jo. Voisiko tästä asiasta kertoa enemmän? (Ei voinut, koska se olisi kerrannut Islantilainen voittaa aina -kirjassa ollutta sisältöä, ja pyrin välttämään saman asian toistoa heitä ajatellen, jotka ovat lukeneet aikaisemmat kirjat. Niinpä päädyimme useimpia tyydyttävään välimuotoon: kerroin hieman taustoista, mutta en mennyt sen syvemmälle.) Äsken sä istuit selkä ikkunaan päin, tässä katsot ikkunasta ulos. Miten päin se ikkuna on tilassa? Voisitko kertoa vähän tarkemmin asiasta X, se vaikuttaa kiinnostavalta. Voisiko tässä kuvailla kalan paistamista vähän tarkemmin? Miten ihminen säilyy hengissä näissä kuvatuissa olosuhteissa, eikö happi lopu? Kerro tästä vielä lisää.

    kirjan kirjoittaminen

    Sain reilusti aikaa eli viisi viikkoa muokata käsikirjoitusta parempaan suuntaan. Kirjan kirjoittaminen on vaikeinta mun mielestä ihan alussa: ensimminen versio on tuskaisin, koska se kaikki syntyy ihan alusta. Editointi taasen on tosi mukavaa ja tuntuu jopa kevyeltä: minulla on jo jotain, jota voin muokata!

    Noin viiden viikon aikana hinkkasin, poistin, järjestelin ja lisäsin materiaalia. Vastasin kysymyksiin, tarkastin yksityiskohtia. Käsis paisui tässä hurmoksessa noin 40 liuskalla, ja se parani huomattavasti. Jätin ensimmäinen maaliskuuta kässärin toisen version kustantamon huomaan todella hyvillä mielin. Olisin ehkä pystynyt parempaankin (ainahan tätä jää miettimään), mutta en ihan helpolla. Pituus tuli vastaan, edelliset Islanti-kirjat raamittivat liikkumatilaa ja tosiaan se maksimisivumäärä kuvaliitteineen alkoi olla täynnä. Kustantaja oli tyytyväinen, kässäriä ihan kehuttiinkin. Minäkin olin tyytyväinen. Sinne meni!

    Kului muutama viikko. Kustannustoimittaja kävi korjaamani käsiksen läpi ja teki alustavaa oikolukua. Sitten kirja pääsi taittajan työpöydälle. Huhtikuun alussa meiliini kilahti oikolukijan tarkkan kampaamat pdf-tiedostot kirjasta ja kuvaliitteestä. Luin vielä itse kertaalleen kaiken tarkasti läpi, tsekkasin oikolukijan löytämät virheet ja tavasin ekstratarkkaan etenkin islantilaisten nimien kirjoitusasut ja katsoin muutenkin, että onhan kaikki ok ja enhän vain kerro mitään, mikä rikkoisi kenenkään yksityisyyttä. Kaikki oli hyvin, olin tyytyväinen. Tein muutamaan islanninkieliseen vuonoon uudet tavutusehdotukset ja lisäsin sinne tänne muutamaan sanaan oikeat islantilaiset kirjaimet. Voi hyvin olla, että siellä on vielä muutamissa paikoissa i-kirjain kun pitäisi olla í-kirjain, tai ó:n paikalla o, mutta ei siihen kukaan kuole. Yritin olla mahdollisimman tarkka, mutta aina jotain kupruja jää. Uskon kuitenkin, että lopputulos on tarpeeksi hyvä.

    talo maailman reunalla satu ramo islanti

    Talo maailman reunalla – vuosi Islannin maaseudulla ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kirja on tosiaan nyt ennakkotilattavissa. 🙂 Äänikirja ilmestyy samaan aikaan kirjan kanssa eli kesäkuun alussa. Juuri parhaillaan itse asiassa kirjoitan äänikirjan lukijalle ääntämysohjeita islanninkielisiin sanoihin ja nimiin. On muuten hirvittävän hauskaa, kun yritän sanoa suomalaisin ääntein, miten äännetään esimerkiksi Skutulsfjarðarbraut islanniksi. Skyyt(h)ylsfjaRtarpRöit(h). JEBAJEE!

    Oloni oli valmiit pdf-tiedostot sisältävän sähköpostin äärellä hetken aikaa kevyt ja tyytyväinen. Painoin lähetä, ja fiilis oli edelleen loistava. Jee! Valmis! Onnistuimme! Meni muutama päivä varsin mukavissa tunnelmissa, mutta sitten alkoi harmittaa, kun ei ole mitään pitkää tekstiä työn alla. Hahahahaaa. Vaikka lupasin itselleni jossain kohtaa kirjoitusprosessia, että en enää tämän kirjoita yhtäkään kirjaa, niin kyllä minä vielä yhden teen. Mihinkä sitä itseään pakoon pääsisi, jos ei kirjoittamiseen…

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson