• Islannin maahantulosäännöt – joko Islantiin voi matkustaa?

    Islannin maahantulosäännöt ovat päivittyneet tässä kevään varrella koronatilanteen mukaan. Päätin koota aiheesta pienen faktapaketin tänne blogin puolelle, koska niin moni on kysellyt näiden maahantulosääntöjen perään ja koska näitä itsekin aika aktiivisesti seuraan (toiveenamme olisi päästä keskikesällä Suomeen!). Tätä juttua on viimeksi päivitetty 3.5.

    Islannin uudet maahantulosäännöt

    Islannin maahantulosäännöt – rokotetuille helpompi maahantulo

    Muutamista maista ei saa matkusta Islantiin tällä hetkellä lainkaan. Jos tulee tai on viimeisen 14 vuorokauden aikana oleskellut paikoissa, joissa on yli 700 tartuntaa 100 000 asukasta kohti, ei pääse Islantiin ja tämä sääntö on voimassa toukokuun loppuun asti. Sääntöön on muutamia poikkeuksia (esim. jatkolentoyhteys, perhesyyt, asuminen Islannissa, Islannin kansalaisuus tai että on rokote voimassa tai todistus sairastetusta koronasta).

    Kaikkien (myös rokotettujen ja jo sairastaneiden) Islantiin tulijoiden pitää rekisteröityä etukäteen ennen maahan tuloa.

    Jos ei ole rokotusta tai todistusta jo sairastetusta koronasta, täytyy saapuessa näyttää negatiivinen koronatestitulos, joka on korkeintaan 3 vuorokautta vanha. Vuonna 2005 tai sen jälkeen syntyneiltä lapsilta ei edellytetä negatiivista koronatestitulosta.

    Kaikkien maahantulijoiden eli myös lasten ja jo sairastaneiden ja rokotettujen täytyy mennä rajalla eli lentokentällä maksuttomaan koronatestiin. Lapsilta koronatestitulos voidaan ottaa nenän sijaan myös esim. suusta (jess!). Jos maahantulijalla on rokotetodistus tai todistus jo sairastetusta koronasta, ei tarvitse mennä karanteeniin kuin siksi aikaa, että saa tuloksen tuosta lentokentällä otetusta testistä. Se testitulos tulee yleensä muutamassa tunnissa, korkeintaan vuorokauden aikana.

    Täällä voit lukea, millaista on korona-arki Islannissa.

    Islannin uudet maahantulosäännöt

    Islannin maahantulosäännöt: näin hoituu karanteeni

    Jos matkustaa korkean riskin alueelta, karanteeni pitää viettää karanteenihotellissa. Suomi ei ole tällä hetkellä korkean riskin alue.

    Jos on Islantiin tulevalla suomalaisella ei ole rokotusta tai todistusta jo sairastetusta koronasta, hänen täytyy tehdä Islannissa kaksi koronatestiä: toinen rajalla ja toinen viiden päivän kuluttua ensimmäisen testin tuloksista. Kahden testin välissä oleva aika täytyy viettää karanteeni sääntöjen mukaan.

    Tällä sivustolla on listattu paikat, joissa voi mennä tekemään sen toisen koronatestin 5 päivän karanteenin jälkeen. Jos molemmista koronatesteistä saa negatiivisen, pääsee vapaasti matkustamaan.

    Jos Suomesta Islantiin tulijalla on koronarokotus ja siitä todistus tai todistus jo sairastetusta koronasta, ei tarvitse tehdä kuin se yksi testi lentokentällä saapuessa, mennä karanteeniin odottamaan negatiivista testitulosta ja sen jälkeen voi jatkaa matkaa vapaasti.

    Suomen tartuntatilanne on tällä hetkellä niin hyvä (ilmaantuvuusluku alle 100), että tänne tullessaan ei tarvitse mennä erityiseen karanteenihotelliin (sinne on mentävä kaikkien heidän, joiden lähtömaassa ilmaantuvuusluku on yli 500) vaan voi hoitaa karanteenin myös muualla. Tässä on lista hotelleista ja majapaikoista, jotka ottavat vastaan karanteenissa olevia matkailijoita.

    Islannin viralliselta koronasivustolta löytyy paljon tietoa ja sitä päivitetään jatkuvasti – eli useammin kuin mä tätä mun blogijuttuani. Kannattaa hyvissä ennen matkaa vilkaista tuo linkkaamani sivusto.

    islanti uudet maahantulosäännöt

    Kun koronatilanne muuttuu, säännöt muuttuvat

    Islannissa on ollut koko kevään aika hyvä koronatilanne. Olemme olleet vihreä maa melkein koko kevään, kunnes huhtikuussa tuli pari karanteenirikkomuksesta johtunutta ryhmätartuntatapausta, ja yhtäkkiä uusia koronapositiivisa uutisoitiin yhden päivän aikana useita kymmeniä. Tartuntaketjut saatiin jäljitettyä melko nopeasti ja sadat altistuneet saatiin karanteeniin. Viimeisen viikon aikana tilanne on jälleen ollut aika ookoo, positiivisia koronatestituloksia on tullut vain muutama per päivä.

    Yksikin karanteenirikkomus voi kaataa koko korttitalon. Tämä on siis sellaista ohuella liinalla tanssimista nyt ainakin siihen asti, että saadaan suurin osa porukasta rokotettua. Matkailun ja työpaikkojen takia rajat pitäisi saada auki ja lomalaiset liikkeelle, mutta toisaalta pitäisi kuitenkin yrittää mahdollisimman hyvin estää taudin leviäminen. Aika monimutkainen tilanne tämä on, kun pitää ottaa huomioon niin tsiljoona muuttujaa.

    Kuinka esimerkiksi varmistaa se, että rajojen auetessa tilanne pysyy ja virustartunnat eivät nouse? Kuinka varmistaa, että karanteenissa olijat eivät riko karanteeniaan? Pitäisikö kaikki maahantulijat sulkea viikoksi tai kahdeksi karanteenihotelliin (no sitä yritettiin, mutta kokeilu tuomittiin laittomaksi)? Miten rajalla varmistetaan, että todistukset ovat aitoja eikä netistä ostettuja? Entä miten varmistetaan, että ihmiset tulevat sieltä maasta mistä kertovat tulevansa?

    Entä jos? Entä jos? Phuuh. Kauhean epävarmaa tämä kaikki edelleen on. Omalle kohdalle korona on tänä tulevana kesänä vaikuttanut niin, että kesäkuun hevosmatka jouduttiin perumaan ja samoin elokuun alkuun suunniteltu Länsivuono-kierros. Peruutus oli pakko tehdä, koska koronarokotustilanteen kehittyminen on vielä epävarmaa, eikä ryhmämatka onnistu, jos osa porukasta joutuu jäämään viikoksi karanteenihotelliin sillä välin kun muut tölttäävät tukka hulmuten pitkin islantilaismaisemia. Syyskuun hevosmatka on kuitenkin edelleen aikataulussa, koska toivottavasti syksyyn mennessä rokotustilanne on jo niin hyvä sekä täällä että Suomessa, että matkailu on suhteellisen turvallista.

    pohjois-islanti islannin kartta

    Nopeat loppupäätelmät. Epävarmaa on kaikki. Päivittelen tietoja tähän juttuun sitä mukaa, kun saan niitä. Kysyäkin saa, vastaan jos osaan 🙂

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Kirjan kirjoittaminen – Miltä tuntuu, kun saa käsiksen valmiiksi?

    Kirjan kirjoittaminen on hillitön projekti, ainakin itselleni. Sain viikko sitten palautettua kirjan käsiksen vihoviimeisen version. Talo maailman reunalla (WSOY) ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja sen voi nyt ennakkotilata Adlibriksestä reilun parinkympin hintaan (affiliatelinkki). Voi onnea! Mä voisinkin nyt hieman kertoa millaista kirjan kirjoittaminen on eli avata tällaisen kirjan valmistusmisprosessista. Että mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut ja miten se itse kirjoitusprosessi sujui.

    talo maailman reunalla islanti satu ramo kirjan kirjoittaminen

    Olen kirjoittanut Islantiin sijoittuvasta elämästä kaksi autofiktiivistä teosta. Näissä tietokirjoissa kuvaan omaa elämääni omasta näkökulmastani Islannissa. Omien kokemusta ja näkemysten kuituihin olen neulonut mukaan faktatietoa Islannista, islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, paikallisesta elämänmenosta, uuden kielen opiskelkusta, maahanmuuttajan kotoutumisesta ja arjen asettumisesta uuteen asuinmaahan.

    Islanti-sarjan avaavan kirjan kirjoittaminen alkoi lounaskalasta

    Oikeastaan tämä kaikki alkoi sattumasta, kuten monilla asioilla on tapana. Tapasin joulukuussa 2013 silloisen WSOY:n kustantajan Leena Majanderin reykjavikilaisessa suosikkiravintolassani. Söimme lounaaksi erinomaista kalaa ja puhuimme elämästä. Se tapaaminen jäi mieleeni ja sain keskusteluistamme inspistä kehittää tulevan kirjani ideaa.

    Ensimmäinen kirja Islantilainen voittaa aina (WSOY, 2015) oli minulle ihan henkilökohtainen jättipotti. Teoksesta otettiin muistakseni kymmenen tai kaksitoista (en muista enää ihan tarkkaan…) painosta pokkareineen ja sitä on kuunneltu tosi kivasti myös äänikirjapalveluissa. Sen myynti sai ison buusin islantilaismiesten maajoukkueen jalkapallomenestyksestä. Yhtäkkiä ”islantilainen voittaa aina” oli kaikkien huulilla. Irtokarkkipussina laukun pohjalla kirja voitti vuoden matkakirjapalkinnon. Kirjan kirjoittaminen on useimmiten aika epätuotoista puuhaa, mutta tämä kirja myi eri formaateissa niin hyvin, että sain katettua kirjan myyntituottojen avulla noin viiden kirjoituskuukauden palkan. Tästä kirjasta tehtiin myös englanninkielinen käännös Islannin-markkinoille.

    islantilainen voittaa aina

    Islantilainen voittaa aina, sitten Islantilainen kodinonni

    Mitä sen jälkeen? mietin. Pällistelin aikani ympärilleni. Tasa-arvoinen perhevapaamalli oli Suomessa otsikoissa, ja samaan aikaan kun Suomessa pohdittiin sitä, voisiko iseille korvamerkitä pidemmät vanhempainvapaat, täällä Islannissa oli tehty niin jo parikymmentä vuotta ja hyvällä menestyksellä. Mulla itselläni oli tuon kirjan syntyprosessin aikoihin kaksi pientä lasta (enää ne eivät ole niin pieniä), joten aihe oli ikäänkuin mielessä koko ajan. Niinpä kirjan kirjoittaminen lähti ajatuksesta konkretisoitumaan. Päätin kirjoittaa islantilaisesta tavasta olla perhe ja islantilaisesta tavasta olla lapsiperhe. Islantilainen kodinonni ilmestyi vuonna 2018. Se on myynyt tasaisen kivasti pitkin matkaa. Iso kiitos muuten menekinedistämisestä Tehyn puheenjohtajalle Millariikka Rytköselle eli ”Rytköskälle”, joka on vilpittömän innoissaan nostanut Kodinonnea instassaan, lähetellyt sitä suomalaisille ministereille ja antanut sidosryhmilleen joululahjaksi. Ihan mielettömän hienoa tukea kirjailijalle, KIITOS! Seuratkaa kaikki Rytköstä Instassa, hänellä on näiden hyvien kirjavinkkien lisäksi muutenkin ihan loistavia kannanottoja ja ajatuksia.

    Kodinonni ei myynyt yhtä hyvin kuin Islantilainen voittaa aina, mutta olihan perheaiheisessa kirjassa tietysti paljon marginaalimpi aihe. Sekin ehkä vaikuttaa, että Kodinonni ei saanut kovin paljoa julkisuutta mediassa ilmestyttyään. Tosi monet lehdet kirjoittivat kirjan ilmestyttyä muutenkin aika paljon Islannista, täkäläsestä perhevapaamallista ja islantilaisesta tavasta organisoida lasten harrastukset. Eli niistä aiheista, joita myös oma kirjani käsitteli. Mediassa samaa aihetta ei tietenkään kahdesti nosteta isosti esiin, joten mulla kävi siinä vähän huono tuuri. Mutta sellaistakin sattuu välillä.

    kirjan kirjoittaminen satu rämö

    Päätämme tehdä vielä yhden Islantilainen-kirjan

    Olen saanut älyttömän paljon molemmista Islantilainen-kirjoista palautetta yksityisviesteillä ja meilillä. Kuinka paljon mua onkaan ilahduttaneet ne kaikki teidän kommentit somessa, tägägykset Instassa ja viestit, joissa on kyselty Tuleeko jatkoa. Kiitos ihan jokaiselle, joka on ottanut yhteyttä. Kirjan kirjoittaminen on hyvin yksinäistä puuhaa. Lukijoiden palaute on siksi merkannut kirjoitusprosessissa todella paljon. Tiedän että olen tässä palautteen saamisessa ”somevaikuttavana kirjailijana” etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun kirjalijaan verrattuna. Jos palautetta tulee vain harvoin tai se tapahtuu esim. messuilla, kirjasto- ja kirjakauppakäynneillä, on tämä koronavuosi ollut todella aneeminen senkin suhteen.

    Maalle muuttoa suunnitelelssamme ehdotin kustantajalle, että mitä jos tehtäisiin Islantilainen-aiheesta vielä yksi kirja, niin saataisiin maaginen luku kolme täyteen. Ja mulla oli mielestäni niin kiva idea! Halusin kertoa maalle muuttamisesta, uuden yhteisön löytymisestä, arjen rauhoittumisesta, rankoista sääolosuhteista ja seikkailusta pienessä mittakaavassa mutta suurin sydämin. Korona-arjesta mutta ilman koronaa. En missään nimessä halunnut tehdä koronakirjaa. Olen tavattoman iloinen, että WSOY innostui jatkamaan yhteistyötä ja niinpä me päätimme, että tehdään tämä kirja.

    Vielä yhden Islantilainen-kirjan kirjoittaminen: Talo maailman reunalla saa alkunsa

    Allekirjoitimme kustannussopimuksen vähän reilu vuosi sitten eli alkuvuodesta 2020. Allekirjoitushetkellä olin saanut muutaman tuhannen euron suuruisen apurahan WSOY:n kirjasäätiöltä kirjaa varten, minulla oli melko valmista tekstiä kasassa noin 10 sivua, ja satunnaisista huomioista ja ajatuksista kertyneitä muistiinpanoja noin 50 liuskaa. Allekirjoittamisen jälkeen laitoin laskun ensimmäisen erän ennakosta. Sitten kirjan kirjoittaminen alkoi ihan tosissaan.

    vuosi islannin maaseudulla

    Ihan ensin tein exceliin taulukon kirjan sisällöstä. Mietin aiheet, näkökulmat, yksityiskohdat, lähteet ja kirjassa kertomieni tapahtumien järjestyksen ja yksittäisen luvun rakenteen. Samaan taulukkoon lykkäsin tavoiteajat kunkin luvun valmistumiselle. Olen prosessikirjoittaja, joka tarvitsee tällaisen konkreettisen työkalun, jonka kautta etenen kirjoittamisessa ja joka paimentaa minua pitämään aikatauluni. En tarvitse inspiraatiota, tarvitsen työkalut! Joku ammattitaitelija sanoin näin jossain Ylen haastattelussa tässä joku aika sitten. En muista kuka tai missä tarkalleen, mutta se kuulosti omalta ja jäi mieleen. Minulle kirjoittamisen inspiraatio syntyy silloin, kun koen oloni itsevarmaksi. Ja se itsevarmuus syntyy, kun saan liuskoja täyteen tekstiä. Siinä hommassa minua auttaa taulukkolaskentaohjelma.

    Ekseli valmistui loppukeväästä 2020. Sitten hain taustatietoja, mietiskelin ja suunnittelin. Ensimmäisen eksel-taulukon rivin näyttämän luvun kirjoitin valmiiksi heinäkuussa 2020 ja siitä eteenpäin ykkösen rivivälillä ja pistekoossa 12 noin 2-10 liuskaa per viikko marraskuun 30. päivään asti. Marraskuun lopussa palautin käsiksen ja sivun mittaisen itsenalyysin käsikseni tasosta ja mielestäni parannusta vaativista kohdista. Mulla on tapana laittaa ekan käsisversion mukaan sellainen pieni saate, jossa kerron näkemykseni siitä, mihin en ole tyytyväinen ja mitä ainakin pitää vielä korjata pienen tauon jälkeen. Kustannustoimittaja saa lukea saatteeni, jos haluaa, mutta mikään pakko ei siis ole. Se liuska on ennemminkin synninpäästö itselleni ja muistilista editointikierrosta varten.

    kirjan kirjoittaminen

    Kirjan kirjoittaminen on mahdotonta ilman hyvää kustannustoimittajaa

    Sovimme kustannustoimittajan kanssa, että saisin kommentoidun tekstin takaisin heti joululomien jälkeen. Kun lomat oli lomailtu, sain tammikuun puolivälissä kommentit, parannusehdotukset ja tukun teräviä ja erittäin tarpeellisia kysymyksiä.

    Mikä tämä paikka siis on? Tämä asia on jo mainittu sivulla 16. Muokkaa vähän tai viittaa siihen että tämä tiedetään jo. Voisiko tästä asiasta kertoa enemmän? (Ei voinut, koska se olisi kerrannut Islantilainen voittaa aina -kirjassa ollutta sisältöä, ja pyrin välttämään saman asian toistoa heitä ajatellen, jotka ovat lukeneet aikaisemmat kirjat. Niinpä päädyimme useimpia tyydyttävään välimuotoon: kerroin hieman taustoista, mutta en mennyt sen syvemmälle.) Äsken sä istuit selkä ikkunaan päin, tässä katsot ikkunasta ulos. Miten päin se ikkuna on tilassa? Voisitko kertoa vähän tarkemmin asiasta X, se vaikuttaa kiinnostavalta. Voisiko tässä kuvailla kalan paistamista vähän tarkemmin? Miten ihminen säilyy hengissä näissä kuvatuissa olosuhteissa, eikö happi lopu? Kerro tästä vielä lisää.

    kirjan kirjoittaminen

    Sain reilusti aikaa eli viisi viikkoa muokata käsikirjoitusta parempaan suuntaan. Kirjan kirjoittaminen on vaikeinta mun mielestä ihan alussa: ensimminen versio on tuskaisin, koska se kaikki syntyy ihan alusta. Editointi taasen on tosi mukavaa ja tuntuu jopa kevyeltä: minulla on jo jotain, jota voin muokata!

    Noin viiden viikon aikana hinkkasin, poistin, järjestelin ja lisäsin materiaalia. Vastasin kysymyksiin, tarkastin yksityiskohtia. Käsis paisui tässä hurmoksessa noin 40 liuskalla, ja se parani huomattavasti. Jätin ensimmäinen maaliskuuta kässärin toisen version kustantamon huomaan todella hyvillä mielin. Olisin ehkä pystynyt parempaankin (ainahan tätä jää miettimään), mutta en ihan helpolla. Pituus tuli vastaan, edelliset Islanti-kirjat raamittivat liikkumatilaa ja tosiaan se maksimisivumäärä kuvaliitteineen alkoi olla täynnä. Kustantaja oli tyytyväinen, kässäriä ihan kehuttiinkin. Minäkin olin tyytyväinen. Sinne meni!

    Kului muutama viikko. Kustannustoimittaja kävi korjaamani käsiksen läpi ja teki alustavaa oikolukua. Sitten kirja pääsi taittajan työpöydälle. Huhtikuun alussa meiliini kilahti oikolukijan tarkkan kampaamat pdf-tiedostot kirjasta ja kuvaliitteestä. Luin vielä itse kertaalleen kaiken tarkasti läpi, tsekkasin oikolukijan löytämät virheet ja tavasin ekstratarkkaan etenkin islantilaisten nimien kirjoitusasut ja katsoin muutenkin, että onhan kaikki ok ja enhän vain kerro mitään, mikä rikkoisi kenenkään yksityisyyttä. Kaikki oli hyvin, olin tyytyväinen. Tein muutamaan islanninkieliseen vuonoon uudet tavutusehdotukset ja lisäsin sinne tänne muutamaan sanaan oikeat islantilaiset kirjaimet. Voi hyvin olla, että siellä on vielä muutamissa paikoissa i-kirjain kun pitäisi olla í-kirjain, tai ó:n paikalla o, mutta ei siihen kukaan kuole. Yritin olla mahdollisimman tarkka, mutta aina jotain kupruja jää. Uskon kuitenkin, että lopputulos on tarpeeksi hyvä.

    talo maailman reunalla satu ramo islanti

    Talo maailman reunalla – vuosi Islannin maaseudulla ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kirja on tosiaan nyt ennakkotilattavissa. 🙂 Äänikirja ilmestyy samaan aikaan kirjan kanssa eli kesäkuun alussa. Juuri parhaillaan itse asiassa kirjoitan äänikirjan lukijalle ääntämysohjeita islanninkielisiin sanoihin ja nimiin. On muuten hirvittävän hauskaa, kun yritän sanoa suomalaisin ääntein, miten äännetään esimerkiksi Skutulsfjarðarbraut islanniksi. Skyyt(h)ylsfjaRtarpRöit(h). JEBAJEE!

    Oloni oli valmiit pdf-tiedostot sisältävän sähköpostin äärellä hetken aikaa kevyt ja tyytyväinen. Painoin lähetä, ja fiilis oli edelleen loistava. Jee! Valmis! Onnistuimme! Meni muutama päivä varsin mukavissa tunnelmissa, mutta sitten alkoi harmittaa, kun ei ole mitään pitkää tekstiä työn alla. Hahahahaaa. Vaikka lupasin itselleni jossain kohtaa kirjoitusprosessia, että en enää tämän kirjoita yhtäkään kirjaa, niin kyllä minä vielä yhden teen. Mihinkä sitä itseään pakoon pääsisi, jos ei kirjoittamiseen…

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson