Talokuulumisia! Olettekin varmaan Instasta huomanneet, että meidän talo sai kesällä peltipinnoituksen. Ai että siitä tuli hieno! Moni on ihmetellyt tätä aaltopeltiä materiaalina – enkä ihmettele yhtään. Eihän tämä mikään kovin perinteinen pintamateriaali ole tietääkseni oikein muualla kuin täällä Islannissa.
Talo, jonka ostimme reilu vuosi sitten, on yksi Islannin ensimmäisiä muurattuja taloja. Muuraus tuli Islantiin historiankirjojen mukaan noin vuonna 1905, ja meidän talon rakennusvuosi on tuo sama vuosi. Koska talo on yli sata vuotta vanha, sen ulkoremonttiin liittyen piti hakea lupa paikalliselta museovirastolta. Kerroimme heille muutossuunnitelmistamme ja he hyväksyivät ne. Kadun puolelta pidetään vanha tyyli, meren puolelle saimme vaihtaa isommat ikkunat ja avata pariovet ja rakentaa terassin.
Jos talon olisi kunnostanut täysin vanhojen perinteiden mukaan, siihen olisi voinut saada rahallista tukea museovirastolta. Tuen määrä verrattuna kohonneisiin kustannuksiin olisi kuitenkin ollut niin pieni, että emme edes harkinneet sitä vaihtoehtoa. Me halusimme saada säänkestävät ja toimivat ikkunat ja isot ikkunat merelle. Se ei olisi ollut mahdollista, jos olisimme tehneet remontin täysin vanhaa kunnioittaen. Sitä paitsi yhden perinteisen ikkunan rakentaminen olisi maksanut suunnilleen saman verran, kuin uusien tehtaalta tilattavien ikkunoiden tilaaminen yhteen kerrokseen (noin 9 ikkunaa).
Museovirasto ehdotti, että kunnostaisimme talon ulkosivun sellaiseksi kuin se oli alunperin ollut eli olisimme poistaneet vanhat, romuksi menneet ulkoseinäpäällysteet ja muuranneet talon ulkopinnan. Noh, kaunis ajatus: muurattu ulkoseinä olisi tosi upea – mutta ei käytännöllinen. Ja käytännöllisyys voitti. Luja pohjoistuuli, meren läheisyys ja Islannin liikkuva maa on sellainen kombo, että sitä muurausta olisi saanut olla tekemässä muutaman vuoden välein. Siinä olisi ollut aivan liikaa säätöä ja se olisi maksanut aivan liikaa. Joten menimme sillä toiseksi perinteisimmällä tavalla: kuorrutimme talomme aaltopellillä.
Suurin osa Islannin vanhimmista asuinrakennuksista on päällystetty aaltopellillä, koska se suojaa vanhoja puu- ja kivitaloja tuulelta ja sateelta. Aaltopeltitakki on käytännöllinen. Päivittäin lukuiset mutta voimakkuudeltaan pienet maanjäristykset aiheuttavat hiuksenhienoja murtumajälkiä talojen pintoihin. Jatkuvan korjausmuuraamiseen sijasta talojenomistajat ratkaisevat ongelman käärimällä talonsa aaltopeltiin. Näin päätimme tehdä mekin. Meillä on Reykjavikissa kivitalo, jossa joudumme tuota jatkuvaa maalaamisen ja muuraamisen ongelmaa työstämään – ehkä laitamme sinnekin jonain päivänä pellit päälle. Viimeistään sitten kun eteen tulee isompi kertaremontti. Juuri nyt ei budjetti veny toisen talon päällystämiseen.
Aaltopeltiä voi maalata itse haluamallaan värillä tai sitten pellin voi ostaa valmiiksi maalattuna, jolloin vaihtoehtoja on rajallisempi määrä. Koska valmiiksi maalattu pelti on kestävämpää, me valitsimme sellaisen. Aika pitkän pohdittiin kahden vaihtoehdon, mustan ja keltaisen välillä. Musta olisi ollut tyylikäs ja kaunis, mutta keltaisessa oli enemmän energiaa ja valoa. Ja koska meidän talo sijaitsee meren rannalla, tuntui kivalta antaa talon loistaa värissä. Tämä on nyt se meidän aurinko. Myös niinä sydäntalven kuukausina, jolloin aurinko ei vuorten takaa nouse kylää valaisemaan.
Tähän meidän taloon oli vuosikymmeniä sitten laitettu jostain käsittämättömästä syystä muovinen kuori. Jaiks. Se oli vuosien saatossa muuttunut niin rumaksi ja reikäiseksi, että tulee ihan huono olo vain miettiessäkin sitä.
Käytännössä tämä ulkosivuremppa meni niin, että puoliso repi vanhat, reikäiset muovikuorrutukset pois parissa päivässä. Sen jälkeen talon paljaaseen ulkoseinään kiinnitettiin puinen kehikko, jonka väleihin aseteltiin villa. Villan päälle laitettiin paperikerros, jonka tehtävä on suojata villaa. Kun talo oli paperissa, alumiinilevyt kiinnitettiin paikalleen.
Peltiverhoilussa ylä- ja alareuna jätetään auki, jolloin ilma pääsee kiertämään pellin ja talon ulkoseinän välissä ja kosteusvaurioiden riski vähenee.
Voila! Tähän kaikkeen meni kolmisen viikkoa ja se tuli maksamaan noin 50 000 euroa. Huhheijaa. Onneksi ei tarvitse ihan heti tehdä tätä uudestaan. Pitäisi kestää ainakin meidän aika ja mielellään paljon ylikin.
Miksi muuten keltainen eikä esimerkiksi punainen, olisi sekin ollut kirkas väri? Tähän on syy talon historiasta. Muurattu talo maalattiin aikanaan keltaiseksi. Kaikki vanhemman polven kyläläiset muistavat tämän talon juuri “keltaisena talona”. Halusimme säilyttää talon nimen.
