Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Hiihtovaellus Islannissa

    Kylmät hanget, kuuma erämaa eli hiihtovaellus Islannissa. Rakastan murtomaahiihtoa ja etenkin Ylläksellä. Islannissa murtomaahiihto ei ole ollut yhtä suosittu laji kuin Suomessa, mutta ilokseni huomaan, että viime vuosina täällä on yhä useampi alkanut viihtyä laduilla. Täällä meidän kotikylässä pääsen hiihtämään murtsikkaa kylän hiihtokeskuksen ylläpitämille laduille. Ihanaa! Muutama vuosi sitten osallistuin puolisoni kanssa muutaman päivän mittaiselle retkihiihtovaellukselle Islannin Landmannalaugarissa. Tämä juttu kertoo siitä! (Tästä jutusta on julkaistu osia Retki-lehdessä vuonna 2015).

    hiihtovaellus islannissa

    Jaiks! Turvavyö painautuu tiukasti ylävartaloon, kun äkkiä pysähtyneen auton etupää vajoaa yli puoli metriä. Renkaat sutivat tyhjää. Auto ei liikahdakaan. Jaejja, kaikki ulos autosta. Auto ei irtoa tällä lastilla. Kymmenkunta matkustajaa talvikamppeissaan hyppää jeepin sivuovesta lumihankeen odottamaan.

    Auton kuski tietää mitä tekee. Hän on ajanut 44-tuuman renkailla varustetulla erikoissuurella jeepillään tätä Islannin keskiosiin vievää reittiä useita kymmeniä kertoja. Satunnaista päänvaivaa aiheuttavat paksun hangen alla virtaavat kuumavesijoet, jotka sulattavat lunta. Nyt olemme jämähtäneet kiinni vetiseen kinokseen.

    Kuski lapioi lunta renkaiden alta ja hyppää sitten takaisin ohjauspyörän taakse työskentelemään. Kymmenen minuutin eteen ja taaksepäin vekslaamisen jälkeen auto nytkähtää irti. Kuski käy päästämässä renkaista ulos vielä hieman lisää ilmaa, jotta menopeli kulkisi helpommin lumessa.

    Määränpäänä Landmannalaugar

    Matkamme kohti Landmannalaugaria jatkuu. Landmannalaugar on maailman kolmanneksi suurin kuumien lähteiden alue. Kesäisin täällä on värikästä. Vuorenrinteet leiskuvat punaisen, vihreän ja valkoisen sävyissä, vihreät niityt luovat upean kontrastin alueen mustille laavaseinämille ja kuumat lähteet porisevat villisti. Juuri nyt kesää on hieman hankala kuvitella, sillä maisema on vitivalkoinen.

    landmannalaugar talvella

    Kesäisin Landmannalaugarin vaellusmaastot ja maisemat houkuttelevat satoja turisteja joka päivä. Toista on keskellä talvella. Jeeppimme lisäksi maisemassa ei liiku mikään muu kuin lumisade ja tuulen liikkeelle saama pintalumikerros.

    Tämä viisipäiväinen hiihtovaellus Islannissa sijoittuu tänne Mýrdalsjökull- ja Vatnajökull-jäätiköiden väliin, Hekla-tulivuoren kupeeseen. Tukikohtamme on lämmitetty Landmannalaugarin vuoristomökki laavapellon reunalla, kuumien lähteiden vieressä. Seuraavan viiden päivän aikana aiomme hiihtää umpihangessa 110 kilometriä. Tänään suoritamme siitä 15 kilometriä. Kuski tiputtaa meidät kyydistä ja jatkaa loppujen tavaroiden kanssa erämaamökille.

    Jeeppi kärryineen lähtee lipumaan kohti valkoista maisemaa. Horisonttia ei oikeastaan voi edes erottaa. On vain kilometrikaupalla valkoista vuoristomaisemaa, joka sulautuu kuin sumu vasten valkoharmaata taivasta. Jeeppi pienenee pisteeksi ja lopulta häviää kuin vesipisara valkoiseen taulukankaaseen. Me aloitamme hiihtämisen.

    Paikka paikoin tökkään sauvallani lumihankea. Kokeilen, kestääköhän se. Lunta on talven aikana satanut yli kaksi metriä. Kuumat lähteet ovat kuitenkin paikka paikoin sulattaneet hankeen onttoja koloja, joiden päällä saattaa olla lunta vain muutama sentti. Etenemme kuumien lähteiden alueella hitaasti.

    Hiihtovaelluksella Islannissa

    Seuraavana aamuna aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja sää on poikkeuksellisesti täysin tyyni. Edessä on 20 kilometrin päiväurakka. Minä olen ryhmän kokemattomin ja huonokuntoisin hiihtäjä (ja olen kolmannella kuulla raskaana, mutta sitähän ei kukaan muu itseni ja puolisoni lisäksi tiedä) ja olen siksi tarkoituksella jättäytynyt ryhmän viimeiseksi. Annan kovakuntoisempien avata latua edeltä.

    Tämänpäiväisen reitin päämäärään, Vondugilin eli Pahan kanjonin, voi jo haistaa. Ilmassa leijuva kananmunan tuoksu kertoo, että olemme saapuneet geotermisesti aktiiviselle alueelle. Haju johtuu maaperän rikkipitoisuudesta.

    Ja sitten, hupsista vaan, yhtäkkiä kaikki lumi ympäriltämme on kadonnut. Valkoisen maiseman hiihtovaellus Islannissa on muuttunut kuumavesijokimaisemaan. Joet mutkittelevat kirjavassa maaperässä. Keltaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyt näyttävät hassuilta väriläiskältä vitivalkoisessa maisemassa.

    kuuma lähde Islanti

    Väritys johtuu ryoliitista, joka on tällä alueella tunnettu pintakivi. Kas tuossa pulputtaa pieni lähde, joka sylkee kuumaa vettä ilmaan kerran minuutissa. Lähteen ympärille on kasvanut kirkkaanvihreää sammalta. Muutaman metrin päästä lähteestä löytyy luonnon kylmä vastakohta: paksut lumikinokset nousevat kohti korkeuksia.

    Kiinnitämme sukset ja jatkamme matkaa. Muutamme suunniteltua reittiä hieman, sillä läheiseen kanjonin pohjalle ei ole tänään menemistä. Oppaamme arvioi lumivyöryriskin liian suureksi.

    Päätämme palata takaisin vuoristomajallemme laavapellon kautta. Useita metrejä korkeat laavapaadet muodostavat hiihtoreitin varrelle upeita koukeroisia torneja, holveja ja pylväikköjä. Laavamuodostelmien päälle kasautunut hohtavanvalkoinen lumi saa muodostelmat näyttämään paksuilta lumiukoilta. Suksi luistaa ladulla ja iltapäivän aurinko paistaa mukavasti selkää.

    Hiihtovaellus Islannissa ja kuuma avanto

    Tökkään sukset ja sauvat pystyyn vuoristomökin ulko-oven edessä olevaan kinokseen ja päätän käydä vaihtamassa päälle jotain sopivampaa: bikinit!

    Mökkimme kyljestä löytyy yksi Islannin hienoimpia luonnonvaraisia kuumia lähteitä. Kesällä kylpypaikka on täynnä alueella telttailevia turisteja, mutta keskellä talvea saamme koko altaan itsellemme.

    Vedän uikkareiden päälle untuvatakin ja käärin pyyhkeen hameeksi jalkoja lämmittämään. Vedän jalkaan korkeavartiset vaelluskengät, sillä kävelymatka kuumalle lähteelle lumihangen läpi paljain varpain ei houkuttele.

    Hytisen kuin lehti tuulessa taitellessani talvitakkini ja pyyhkeeni muovipussiin, jotta ne eivät kastuisi lumisateessa.

    Kylmä onneksi unohtuu hetkessä, kun laskeudun hiekkapohjaisen kuuman lähteen pohjalle makaamaan. Melkein nelikymmenasteinen vesi tekee hyvää hiihtoretken rasittamille lihaksille. Venyttelen raajojani kuumassa vedessä. Tämä uimapaikka on muodostunut kahden puron kohtauspisteeseen. Toisesta purosta virtaa maan sisuksista tulikuumaa vettä ja toisesta jäätävän kylmää vettä jäätiköltä ja ympäröivistä lumikinoksista. Virtaukset vaihtelevat, ja paikkaa vaihtamalla voi säädellä vartaloon osuvia kuumia ja kylmiä henkäyksiä. Hykerryttävän hyvää!

    Kuuman kylvyn jälkeen illallinen kutsuu. Mökin uunissa kypsyy rasvainen lammaspaisti ja perunoita. Jälkiruoaksi on skyriä, jonka päälle jokainen kaataa reilusti kuohukermaa.

    Pitkin jäisiä rinteitä

    Herätyskello soi jo kuudelta. Ulkona on kylmää ja pimeää. Lunta on satanut niin paljon, että vessarakennukseen on mentävä lumilapio kainalossa. Metrin korkuisen lumikinoksen siirtäminen pois vessan ulko-oven edestä käy aamujumpasta. Huhkimisen jälkeen kylmästä ole enää tietoakaan.

    Tänään edessä on matkamme pisin päiväretki. Aiomme hiihtää noin kolmentoista kilometrin matkan Hrafntinnuskerin erämaamajalle ja takaisin. Matkan aikana nousemme muutaman sadan metrin korkeudessa sijaitsevalle Stórahverille eli suurelle kuumalle lähteelle.

    hiihtovaellus islannissa 2

    Lounaseväät ja termoskannut reppuihin pakattuina lähdemme suksimaan urakkaa. Ensimmäiset kilometrit sujuvat erinomaisesti. Lunta sataa vain vähän ja näkyvyys on hyvä.

    Haasteet alkavat lähteen luona. Kuuma vesihöyry on tehnyt lumisen rinteen liukkaaksi. Kaivamme repusta teipeillä suksien pohjaan kiinnitettävät nousukarvat. Nousukarvat pohjassa kiipeämme kohti mäennyppylän päällä kohoavaa höyrypatsasta. Liukasta mäenrinnettä ylös tarpoessa pitäisi muistaa astua tasaisesti ja laittaa paino tasaisesti koko sukselle. En ole kovin kokenut hiihtäjä enkä varsinkaan liukkauden ylämäkien ystävä, joten joudun hakemaan koko ajan työntöapua sauvoista. Käsivarsien lihakset huutavat hoosiannaa. Kunpa olisin pakannut mukaan jääpiikit! Joudun lopulta pyytämään apua kokeneemmilta. Valokuvaaja tarjoutuu kulkemaan takanani ja nappaamaan repusta kiinni, kun olen lähteä alamäkiliusuun. Sudin vuoren rinnettä ylöspäin kiukulla ja juuri hetkeä ennen kuin usko on loppua, olemme perillä.

    hiihtovaellus islannissa matkakokemus

    Mäennyppylän huipulla uurastus palkitaan. Olkapäälihakset parkuvat väsymyksestä, mutta väsymys unohtuu heti, kun katson ympäröivää maisemaa. Stórahver on valtavan kokoinen kuumaa vettä roiskuttava säiliö, jonka voima tuntuu jalkapohjissa asti. Maa tärisee ja pohjavesi roiskuu, kun höyry nousee kohti taivasta.

    Aikamme kuuman lähteen voimaa ihmeteltyämme jatkamme matkaa, jotta ehdimme ennen pimeää takaisin tukikohtaamme. Laskemme mutkitellen mäen toista, vähemmän liukasta ja huomattavasti loivempaa rinnettä alas. Luisto on hyvä ja laskusta tulee melkein kilometrin mittainen.

    talvinen hiihtovaellus islannissa

    Retkeltä palattuamme iltaohjelma on sama tuttu: ensin kylpyyn, sitten syömään. Iltamyöhäisellä teemme vielä pienen kävelyretken, sillä sinä iltana pilvettömällä yötaivaalla hehkuvat upeat revontulet.

    PS. Jos haluat lukea, miltä tuo hiihtovaellus Islannissa OIKEASTI tuntui, lue tämä viiden vuoden takainen henkilökohtainen tilitysosuus. 😀

    Hiihtovaellus Islannissa – retken infot

    Osallistuin Icelandic Mountainguidesin järjestämälle hiihtovaellukselle, ja tämä reissu on heidän ohjelmassaan myös tulevana talvena:

    talvinen hiihtovaellus islannissa
    • 5 päivää (yht. 100 km), maksiminousu 500 m
    • Yöpyminen Landamannalaugarin erämaamajalla: jaettu makuutila, suuri tupakeittiö, talvisin ei suihkumahdollisuutta mutta pihalla kuuma lähde
    • Matka vaatii hyvää peruskuntoa, murtomaahiihtokokemusta ja 16 vuoden ikää.
    • Tarvittavat hiihtovarusteet: vähintään 50 mm leveät ja teräskanttiset sukset kestävine siteineen, nousukarvat (skinit), vahvatekoiset sauvat sekä lämpimät ja vedenkestävät monot. Varusteet voi vuokrata, jos ei ole omia.
    • Matkan hinta noin 1 600 € (260 000 ISK) sisältää makuupussimajoituksen, kaikki ateriat, kuljetukset Reykjavíkista ja takaisin, englanninkielisen oppaan palvelut.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Säpäkällä islanninhevosvaelluksella vuoristossa

    Vuorossa toiveaihe eli islanninhevosvaelluksella Islannissa! Osallistuin tälle retkelle muutama vuosi sitten. Pohjois-Islannin vuoristoon suuntautunut reissu kesti kolme päivää ja mukana oli noin kymmenen ratsukon ryhmä. Haastavien vuoristo-olosuhteiden takia ryhmäkoko oli pieni eikä mukana kulkenut vapaita hevosia.

    issikat

    Kuuluu pahaenteinen lusahdus. Hevosen takapää notkahtaa melkein metrin verran alaspäin. Ratsuni jää takajaloistaan kiinni löysään mutaan ja hölmistyy retken saamasta oudosta käänteestä. Se alkaa heitellä päätään puolelta toiselle ja hirnua. Tartun tyngästä harjasta kiinni molemmin käsin ja puserran itseni kiinni satulaan.

    ”Áfram, áfram!”. Eteenpäin, eteenpäin! Hitsi kun pelottaa.

    Kannustan hevostani pohkeilla eteenpäin ja annan sille löysiä ohjia. Kuuluu mahtava törähdys ja takapää irtoaa mutaliejusta, ratsu hypähtää muutaman voimakkaan laukka-askeleen eteenpäin. Hevosen pysähtyessä irrotan otteeni harjasta ja korjaan jalustinten asentoa. Olemme tukevasti vihreällä nurmella.

    islanti erämaa

    Huh. Olipas yllättävän pehmeä kohta.

    Muut kiertävät kosteikon kauempaa ja suuntaavat ylemmäs kohti vuorenrinnettä. Mutakylvyn saanut ratsuni ei ole äskeisestä enää moksiskaan. Perässä tulijoita odotellessaan se työntää päänsä pusikkoon ja alkaa rouskuttaa heinää. Islanninhevosvaelluksella on ihanaa! Välillä jännittää niin pirusti, ja yhtäkkiä olen täydellisen rentoutunut.

    Paksu, hölskyvä kalapulla

    Tällä noin 80 kilometrin mittaisella islanninhevosvaelluksella kuljetaan Pohjois-Islannin pienestä Grenivíkin kalastajakylästä kohti Atlanttiin työntyvää Fjördurin niemimaata. Reitillä ei ole autoteitä tai mitään palveluita. Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen. Yövymme sähköttömässä erämaamajassa meren rannalla. Juomavesi saadaan lähteestä. Hevosia varten meillä on matkassa mukana kannettava laidun eli pari kerää lankaa ja akulla toimiva sähköpaimen.

    Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään. Kantohevosta sanotaan Islannissa trússiksi, mutta me olemme ryhmän kesken ristineet sen Kalapullaksi, sillä kaiken muun lisäksi hevosen selkään sidotussa säkissä kulkee viisi kiloa koljasta valmistettuja kalapullia. Hevonen rytmikkäästi puolelta toiselle keikkuvine eväsreppuineen näyttää takaa katsottuna suurelta superpallolta.

    Kun kosteikosta ja parin matalan joen ylikahlauksesta on selvitty, pääsemme parin kilometrin mittaiselle hiekkasuoralle. Nyt kiihdytetään vauhtia tölttiin!

    Laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

    Nelitahtisen töltin tahdissa on mukava ratsastaa pitkiä matkoja. Vastoin yleistä luuloa kaikki islanninhevoset eivät askella tölttäämällä. Ne eivät välttämättä osaa. Mutta tämä ratsu osaa. Pieni pidätys ohjista, painopiste taakse ja vähän pohkeita, ja hevoseni lähtee tasaiseen tölttiin.

    Islanninhevosvaelluksella kaukana muista, erämaassa

    On helppo ymmärtää, miksi Islantiin tullaan ratsastamaan kaukaakin. Maastot ovat henkeäsalpaavan hienot. Me olemme kulkeneet ensimmäisen ratsastuspäivämme aikana jylhässä vuoristossa, vehreissä laaksoissa, ylittäneet kirkasvetisiä puroja ja ihailleet pieniä vesiputouksia. Siellä täällä niittykukkien ja heinätuppojen välissä näkyy pieniä lumikasoja muistuttamassa islantilaisen kesän lyhyydestä.

    Issikkavaellus islanti pohjoisislanti

    Islanninhevonen on pieni mutta vahva ja varmajalkainen ratsu. Hevosella pääsee paikkoihin, mihin autoilla ei ole mitään asiaa: rannoille, kapeisiin laaksoihin, vuorten huipuille. Vaellus islanninhevosella tekee kunniaa maan historialle: Islanti asutettiin 800-luvulla hevosten avulla. Viikingit saapuivat Norjasta aluksillaan mukanaan hevoset ja muut kotieläimet. Yli tuhannen vuoden ajan ainoa tapa kulkea saaren eri osien välillä oli hevonen.

    Islannissa asuu noin 360 000 ihmistä. Harvaan asutussa maassa riittää lääniä seikkailla keskellä rikkumatonta luonnonrauhaa, jos tietää, minne mennä. Luontomatkailijoille sanoisin, että kannattaa ajaa pois Reykjavikista, varata matkaan ainakin viikko ja suunnata Etelä-Islannin sijaan saaren itä- ja pohjoisosiin tai länsivuonoille.

    Jos sinua kiinnostaa pitkä islanninhevosvaellus vapaan hevoslauman kanssa, tsekkaa tämä juttuni: Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa kysymyksiä&vastauksia

    Lounas nurmikolla istuen

    Ratsastuspäivä on puolivälissä. Nyt kieli keskelle suuta. Edessä on päivän jyrkin osuus. Meidän pitää ylittää vuori, jonka toisella puolella odottaa yöpaikkamme, Atlantin rannalle pystytetty sähkötöntä erämaamaja. Pudotus alaspäin ei ole pystysuora, mutta pirullisen jyrkkä se on. Polku on hädin tuskin puoli metriä leveä.

    islanninhevosvaellus issikka

    Maisemat ovat tälläkin islanninhevosvaelluksella hurmaavan kauniit, jos niitä vain uskaltaisi katsoa. Varmajalkaisille issikalle tällainen polku on puistokävelyä. Korkeanpaikankammoisena pidän kuitenkin oman katseeni visusti hevosen korvien välissä näkyvällä polulla.

    Jyrkimmän osuuden jäädessä taakse annan katseeni kiertää. Noin kilometrin korkeuteen nousevat tummanharmaat jylhät vuoret muuttuvat ylöspäin mentäessä valkoiseksi. Huipuilta lumet eivät sula koskaan. Kirkkaat purot halkovat vehreitä laaksoja. Kauempana horisontissa näkyy suunnaton Atlantin valtameri.

    islanninhevosvaelluksella varusteiden tuontirajoitukset

    Pysähdymme autioituneen turvemajan raunioille pitämään evästaukoa. Poistamme hevosilta turparemmit ja annamme niiden laiduntaa. Talon jämien edessä oleva kyltti kertoo, että tila autioitui 1940-luvun lopussa. Sen jälkeen täällä on ollut hiljaista. Nyt laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

    Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään.

    Kaivamme satulalaukuista aamulla voitelemamme kerrosvoileivät ja trippimehut. Povitaskussani olen säilönyt jälkiruoaksi pehmennyttä suklaalevyä. Juuri nyt se maistuu todella, todella hyvältä.

    Tämän alueen nimi on Trölladalur eli trollien laakso. Trollit ovat islantilaisista kansantarinoista tuttuja jättiläisiä, jotka asuttivat maailmankaikkeutta, ennen kuin maapallo syntyi.

    joen ylitys islanninhevosvaellus

    Vanhojen uskomusten mukaan Islannissa vuorten sisällä asuu edelleen trolleja, mutta ne liikkuvat ulkona vain öisin. Jos auringonsäteet tavoittavat trollin, se muuttuu kiveksi. Trollitarinoilla on selitetty Islannin omalaatuista maisemaa. Mitä muutakaan omituisen muotoiset laavamuodostelmat voisivat olla kuin vuorenpeikkoja, jotka eivät kunnioittaneet annettua kotiintuloaikaa?

    Yksinkertaisuus on luksusta

    Erämaamökin ovi narahtaa, kun astumme sisään viimeisten joukossa. Ratsastajien mukanaan tuoma hevosten haju sekoittuu hellalla kuumenevien kalapullien tuoksuun. Pirttipöydällä lepattavat kynttilät luovat tilaan rauhallisen tunnelman. Ja rauhallista täällä onkin. Atlantin aallot iskevät parinkymmenen metrin päässä rantaan. Jossain kaukana määkii lammas. Islanninhevosvaelluksella kenelläkään ei ole kiire minnekään.

    erämaamaja islanti

    Tässä hetkessä kaikki on niin kaunista ja ihanaa. Tämä retki on seikkailu, jossa modernin maailman ihmiset ovat palanneet nauttimaan yksinkertaisista asioista: kaasuliedellä lämmitetyistä eineskalapullista, vuoristolähteestä kannetusta vedestä ja lempeästä tuulesta, joka kuivaa mökin terassille ripustetut hikiset ratsastusvarusteet. Sekin tuntuu hienolta, että mökinovi natisee joka avauskerralla äänekkäästi.

    Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen.

    Edessä on vielä kaksi täydellistä matkapäivää. Huomenna teemme rauhallisen vaelluksen merenrannalle ja käymme katsomassa läheisen mäen huipulla olevaa järveä, jonka pohjaan on kuulemma uponnut trolli. Viimeisenä ratsastuspäivänä palaamme kotiin ja silloin hevoset saavat päättää vauhdin. Jos maastoretkemme päättyy kuten tällaiset maastovaellukset ovat aikaisemminkin päättyneet, palaamme kotitallille harjat ja hiukset putkella. Retken jälkeen hevoset pääsevät lepäämään laitumelle. Me ratsastajat pulahdamme Grenivíkin kylän uimalan kuumavesialtaaseen rentouttamaan reissun rasittamia lihaksia.

    islanninhevosvaelluksella erämaamaja

    Islanninhevosvaelluksella Islannissa – muutama tallivinkki

    Islannissa on älytön määrä hevostalleja ja islanninhevosvaelluksella voi käydä melkein missä päin tahansa maata. Osa talleista on pieniä, osa isoja, osassa on paljon erilaisia päiväretkiä ja täsmälliset aikataulut, joissain paikoissa on vain muutama ratsu ja retkelle lähdetään ilman sen suurempia aikatauluja. Aloittelijoille sopivat lyhyet päiväretket (hinnat alkaen noin 50 €/h). Sellaisia järjestävät muun muassa www.laxnes.is, www.rtsi.is, www.eldhestar.is ja www.solhestar.is.

    Isot matkailijatallit www.eldhestar.is ja www.ishestar.is järjestävät hevosmatkoja tunnin kävelylenkeistä yli viikon mittaisiin maastoseikkailuihin (alkaen noin 2 000 €/viikko). Jutussa kuvatun retkelle vei www.polarhestar.is.

    islanninhevosvaelluksella

    Ratsastusvälineiden tuontirajoitukset Islantiin

    Islanninhevonen on elänyt vuosisatoja eristyksessä ja on siksi äärimmäisen pöpöherkkä.  Islantiin ei saa tuoda juuri mitään hevostavaraa.

    Kokonaan kiellettyjä ovat käytetyt satulat, suitset, ratsupiiskat, satulahuovat, ratsastushanskat ja käytetyt täysnahkaiset/-mokkaiset chapsit ja puolichapsit.

    Ratsastusvaatteet ja -jalkineet pitää pestä pesukoneessa tai viedä kuivapesuun ennen Islantiin saapumista. Jos pesu kone- tai kuivapesu ei ole mahdollinen, tee näin:

    • Huuhdo vaatteet/kengät vedessä, jossa on tiskiainetta. Anna kuivua.
    • Ruiskuta vaatteet suihkupulloon tehdyllä 1 %:n Virkon S-liuoksella (eli 10 g Virkon S:ää vesilitraa kohti). Virkon S on desinfiointiaine, jota saa useimmista apteekeista.
    • Älä käytä varusteita noin viiteen päivään ennen Islannin-matkaasi.
    • Katso ajankohtaiset tuontirajoitukset ja putsausohjeet Islannin terveysviranomaisen sivuilta.

    Kysymyksiä? Kommenttiboksi on auki ja Instastakin tavoittaa!

    Jutun kuvat on otettu eri aikoina, mutta kaikki paikat ovat samalta reitiltä. Jutusta on julkaistu osia aikaisemmin Retki-lehdessä (muistaakseni vuonna 2017). Kuvat on ottanut Björgvin Hilmarsson.