Islannin kartta on ihana, sellainen hassu lammas, jossa on perävillat itävuonoilla, etelässä pyöreä maha ja lännessä etujalat. Pää ja sarvet ovat Länsivuonoilla. Kirjoitin viimeksi matkajutun Islannin ympäri ajamisesta. Se onkin Islannin-reissujen klassikko. Mutta entä jos haluaa perehtyä tarkemmin vain yhteen alueeseen – ajaa vähemmän, tehdä enemmän? Minne kannattaa mennä? Tässä jutussa on vinkkejä Islannin itäisiin, pohjoisiin, eteläisiin ja läntisiin osiin.
Oikeastihan ei ole niin suurta väliä, minne täällä menee. Pysähtyy minne tahansa yöksi tai kävelee mitä tahansa polkua eteenpäin pienenkin matkaa, melkein aina kokee jotain jännää. Pikkuisen erilaista, kuin muualla. Maisemat vaihtuvat Islannissa niin nopeasti ja jokaisen maiseman sisällä on niin monta kosketeltavaa ja koettavaa pientä maisemaa, että ei kannata ottaa stressiä siitä, valitsinkohan nyt oikein. Ihan turhaan mietit, onkohan jossain päin saarta vieläkin hienompaa kuin täällä, minne nyt tultiin. Joka paikassa vastaus on sama: tottakai on. Et silti voita mitään vaihtamalla paikkaa ja kiirehtimällä yhdeltä mäeltä toiselle. “Kaunein paikka” on kuin sateenkaari. Ei sitä saa kiinni. Mutta se voi silti olla läsnä ihan joka paikassa. Tässä jutussa kerron, miten Islannin eri osat eroavat toisistaan ja minne kannattaa minkäkin aktiviteetin perässä mennä.
Etelä-Islanti – kuvatuimmat maisemat ja jäätiköt
Islannin kartta ja sen eteläinen reuna, siis lampaan vatsanahka. Jos haluat valokuvata jäätiköitä tai päästä jäätikköretkelle Islanissa, kannattaa mennä Etelä-Islantiin, koska jäätiköt ovat lähellä autotietä ja retkijärjestäjät organisoivat jäätikölle erimittaisia reissuja: jääkiipeilyä, jäätikkövaelluksia, jääluolaretkiä ja myös yli viikon kestäviä hiihtovaelluksia.
Jäätiköllä parasta on minusta hiljaisuus. Silloin tällöin ilmaan kajahtaa kova pamauksenomainen ääni. On hieno hetki kuulla, kun uudet railot syntyvät ja vanhat syvenevät.
Euroopan suurimman jäätikön Vatnajökullin kokee parhaiten etelärannikolla Skaftafellin luonnonpuistossa. Puiston kävelypolkuja pitkin pääsee kulkemaan aivan jäätikön äärelle. Skaftafellistä starttaa joka päivä useita opastettuja retkiä jäätikölle. Sólheimajökull Etelä-Islannissa noin parin tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista on loistava kohde lyhyille jäätikkövaelluksille. Sinne kannattaa ajaa, vaikka ei osallistuisikaan retkelle, sillä jäätikköä voi mennä pällistelemään jo Sólheimajökullin parkkipaikalta. Parkkikselta jäätikön reunaan kävelee noin 20 minuttia. Kannattaa muuten muistaa, että jäätikölle ei nimessä saa nousta ilman asiantuntevaa opasta ja kunnollisia varusteita. Jos jäärailoon tipahtaa tennareissa ja ilman kypärää, matka saattaa jäädä elämän viimeiseksi.
Etelä-Islannissa on liuta Islannin instagrammatuimpia paikkoja. Seljalandsfossin (tämän takaa voi kävellä) ja Skógafossin vesiputoukset sijaitsevat ihan ykköstien varressa. Reynisfjaran musta hiekkaranta kallioineen on Islannin eteläisimmässä kohdassa lähellä Víkin kylää. Maagisen kaunis jäätikkölaguuni Jökulsárlón löytyy sieltä mistä Vatnajökullin jäätikkökin. Eldhraunin jättiläismäinen laava-aukio sammaleen peittämine laavamöykkyineen tulee vastaan automaattisesti kun autolla ajaa Víkin eteläisestä kylästä kohti itää. Jaaaaaaaa…näiltä seuduilta löytyy myös Sólheimasandurin lentokoneenhylky, Fjadrárgljúfurin rotko, Katlan, Heklan ja Eyjafjallajökullin tulivuoret, Stokkseyrin kummitusmuseo…
Etelä-Islannissa sijaitsee myös Islannin suosituin päiväretki Kultainen kierros. Olen tehnyt tästä retkestä jutun reittiohjeineen Tripsterin puolelle (edellinen linkki), sieltä löytyy vinkit perinteisen Geysirin ja Gullfossin vesiputouksen lisäksi myös uimapaikoille ja hauskoihin ravintoloihin.
Etelä-Islannissa on paljon hienoja maisemia ja alueella tiet ovat melko suoria ja matkanteko nopeaa. Alueelta löytyy paljon hotelleja, hostelleja, vuokramökkejä, uimaloita, kahviloita ja ravintoloita. Siksi tällä seudulla vierailee normiaikana (koronan myötä kaikkialla on nyt hiljaista) myös ylivoimaisesti eniten turisteja. Alue on silti järkyn iso, eli tilaa kyllä riittää.
Etelä-Islanti sopii parhaiten jos mielit: jäätikköretkelle, päivän mittaisille issikkaretkille, päivävaelluksille, valokuvaamaan maisemia.
Itä-Islanti – upeat vuonot, hiljaiset kylät
Islannin itäiset vuonot ovat edelleen saaren kiertävän ykköstien hidaskulkuisin alue. Islannin kartta näyttää itävuonot aika pienenä alueena, mutta täällä pitää kuitenkin varata matkailuun paljon aikaa, sillä vuonot ovat pitkiä ja tie paikka paikoin kapea. Matka taittuu hitaasti.
Itä-Islannissa on muuten usein sumuista. Sumu ei ole pahus maisemien pilaaja, vaan se on ihanaa! Sumu on liikkuva mutta vahva rajaverho meidän maailmamme ja piilokansan maailman välissä. Kun sumu laskeutuu, kulkija tietää, että piilokansa on lähellä. Piilokansan edustajat tulevat auttamaan hyviksiä, ja pahiksille ne antavat köniin. Islannin eri seudut ovat täynnä tarinoita, joissa menninkäiset eksyttävät röyhkeitä ihmisiä pois kotipihaltaan, käärivät heidät sellaiseen sumuun etteivät he enää koskaan palaa takaisin tilalleen. Siitäs sai!
Itä-Islannissa on aika vähän Instagramin “kuuluisia Islannin-nähtävyyksiä”, koska näin kauas ei muutaman päivän Islannissa matkaileva viitsi lähteä ajelemaan. Mutta kun tänne tulee, koettavaa kyllä riittää. Kannattaa käydä ainakin Stokksnesin mustalla hiekkarannalla, joka sijaitsee Islannin kaakkoiskulmassa. Otin tämän blogiyhteistyön kuvat tuolla upealla rannalla.
Islannin kartta on täynnä pieniä kyliä. Eivät ne kaikki islantilaiset Reykjavikissa asu! Noin kaksi kolmasosaa 360 000 asukkaasta on pääkaupunkiseudulla, mutta loput ripoteltuna pitkin rannikon pikkukyliä. Eskifjördurin pikkukylässä on ihana ulkouima-allas ja vähän turisteja. Tämä on se kylä, jossa rikoskirjailija Arnaldur Indridasonin luoman Erlendur-sarjan päähenkilöllä on juurensa. Mjóifjördurin kylässä asuu kymmenkunta ihmistä eikä kylään vievä tie ole auki talvisin. Ruoka ja posti tuodaan laivalla kerran viikossa. Kesäisin kylässä on ihana vaeltaa luonnonrauhassa. Kylästä löytyy pieni telttailualue ja pari vuokramökkiä. Seydisfjördurin kylä on Islannin hipahtavin kylä, jonka vireästä ilmapiiristä pitävät huolta taidenäyttelyt, taitelija-asunnot ja kaikennäköiset kulttuuriyrittäjät.
Stödvarfjördurin kylään taas kannattaa pysähtyä kivien takia. Petran Kivimuseo on liikuttavan kaunis kotimuseo. Vuonna 1922 syntynyt Petra María ihastui lapsena kiviin ja alkoi kerätä niitä kotiseudullaan. Vuosien kuluessa kiviä kertyi lisää ja lisää ja nyt niitä on kokoelmassa useita tuhansia. Kaikki Petra Marían keräämät kivet ovat esillä kivimuseossa joka sijaitsee hänen kotonaan ja puutarhassaan. Petra kuoli joitain vuosia sitten, ja nyt museota pitävät hänen lapsenlapsensa.
Luonnossa kuljeskelusta innostuneiden kannattaa suunnata Bakkagerdin pikkuruiseen kylään koilliseen Islantiin. Se on pienikokoinen suuri salaisuus Islannin itärannikolla. Harva islantilainenkaan on käynyt täällä, niin syrjässä tämä on kaikesta. Täällä pikkuisen lahden poukamassa asuu alle kaksisataa ihmistä. Alueen vaellusmaastot ovat todella hyvin merkityt. Vaelluskarttoja voi ostaa kaikista kylän kioskeista ja majataloista. Päivävaelluksia löytyy kolmisenkymmentä ja useamman päivän mittainen vaellus Bakkagerdistä Seydisfjördurin hippikylään on hyvin merkitty eikä syrjäisen sijaintinsa takia täynnä muita turisteja.
Kylän läheisyydessä nousee Islannin kaksi kauneinta vuorta, suuri Dyrfjöll ja punaisen, valkoisen, vihreän sekä mustan väreissä loistava Hvítserkur. Molemmille vuorille vievät erinomaisen selkeät vaellusreitit. Täällä oleva ryoliittialue on muuten Islannin suurimpia. Eli paljon kirjavanvärisiä vuoria näköpiirissä.
Itä-Islanti sopii erityisesti luonnonrauhaa rakastaville, paljon vaeltaville (tsekkaa ainakin luontomatkailijan monitoimipaikka Wilderness Center, jonka kautta järjestyy luontoretket, ratsastusvaellukset ja valokuvaussafarit) ja pienten merenrantakylien tunnelmasta ammentaville.
Pohjois-Islanti – luonnon ihmeitä, vaelluksia, kylpylöitä, hevosia
Olisi hyvä, jos Islannin kartta hälyttäisi pohjoisen kohdalla merkkivaloa. Tämä on erikoinen paikka, jossa on ihan älyttömästi nähtävää! Ei riitä viikko eikä edes kaksi, jos täällä haluaa kaikki paikat koluta…
Vuoristomuodostelmien ja islanninhevoslaumojen lisäksi Islannin pohjoisosa on parhaiten tunnettu Mývatnin järven alueen suhisevista höyrypatsaista ja puna-keltaisista vuorenrinteistä. Järvikierrokseen kannattaa varata ainakin kokonainen päivä, sillä nähtävää riittää. Pikkuisilta kraattereilta näyttäviä pseudokraattereita voi löytää vain Marsista ja Islannista (ihme juttu tämäkin!). Dimmuborgirin laavapuistossa menee useampi tunti laavamuodostelmia pällistellessä ja trollitarinoita sepitellessä. Kraflan tulivuorelle voi tehdä retken. Námafjallin kuumien lähteiden alueella saattaa kurkata kiehuviin muta-altaisiin, sihiseviin kaasupurkauksiin ja tuntea vulkaanisuuden voiman kumisevan jalkojen alla. Älä poikkea merkityiltä poluilta, sillä maankamarassa on siellä täällä syviä reikiä, joissa tulikuumat ja tummanharmaat mutalammikot kilpaa kurnuttavat. Jalkakylpy olisi turhan kuuma.
Myvatn on kuulemma loistava paikka lintubongareille. Itse en lintulajeista mitään ymmärrä, mutta tänne monet lintujen kastelijat kokoontuvat, koska järven ympäristö on tärkeä pesimäalue Euroopan vesi- ja merilinnuille. Järvellä pesii kymmeniä sorsalintulajia, joille hyönteisrikas järvialue on paratiisi. Islannin ympäristöministeriön alaisen Mývatnin tutkimusaseman nettisivuilta löytyy alueen geologinen kartta ja tietoa alueella pesivistä linnuista.
Jos ykköstieltä poikkeaa vähän sivupoluille, voi löytää Vopnafjördurin söpön ulkoilmauima-altaan, Saenautaselin pannukakkukahvilan ja Skessugarðurin monta metriä korkean ja satoja metrejä pitkän, suurista kivistä muodostuneen vallin, jonka syntytarinaa kukaan ei varmuudella tiedä.
Uimapaikkojakin riittää: Jardbödinin maauimala on pienempi ja edullisempi versio Blue Lagoonista, Húsavikin kylästä löytyy ihana merikylpylä huikaisevilla merimaisemilla ja Dalvíkin lähistöllä pääsee olutkylpyyn. Hofsósin uima-allas meren rannalla taitaa olla Islannin kansanuimaloista se, jolla on upeimmat maisemat. Sisäänpääsy näihin kansanuimaloihin on alle 10 euroa, lapset useimmiten puoleen hintaan tai ilmaiseksi. Jos viettää samalla seudulla pidempään, kannattaa ostaa uimalaan kymppikortti, niin kertavisiitin hinta laskee rutkasti.
Pohjoisen maisemista löytyy myös Islannin isoin vesiputous Dettifoss. Leveä Godafoss on komea vesiputous ykköstien varrella Myvatnin ja Akureyrin kylän välissä.
Akureyrin kaupungin ympäristössä on hyvät maastopyöräreitit ja talvisin tänne tullaan laskettelemaan ja hiihtämään. Vuoristohiihtäjille seudut ovat paratiisi: koko vuoren voi saada ihan vain itselleen! Muutamat firmat tarjoavat laiskemmille (tai kiireisille) raharikkaille helikopterihiihtoretkiä: kopterilla huipulle ja sitten omin suksin alas.
Pohjoinen Islanti sopii aktiivilomailijalle. Pohjoisessa on enemmän palveluita kuin idässä: majapaikkoja, kauppoja ja muita palveluita löytyy lähes joka kylästä. Pohjoisesta löytyy parhaimmat mahdollisuudet koskenlaskuun, paljon issikkavaellustalleja ja valassafariyrityksiä on lähes joka kylässä. Ne issikkavaellukset, joita tarjoan kesäisin, tapahtuvat juuri täällä, pohjoisessa Islannissa.
Länsi-Islanti – pieniä ihmeitä ja henkimaailman hommia
Länsi-Islanti on vähän hankalasti hahmotettava alue. Jätän tämän osion ulkopuolelle oman asuinalueeni Länsivuonot, koska siitä seudusta voit lukea lisää esimerkiksi täältä jutusta päiväretket Länsivuonoilla. Länsivuonojen lisäksi länttä ovat myös Snaefellsnesin upea niemimaa, Húsafellin seutu lähellä Langjökullin jäätikköä ja tavallaan myös Reykjanes, jossa Islannin kansainvälinen lentokenttä Keflavik sijaitsee.
Jos olisi olemassa sellainen papru kuin koko saaren kattava henkielämän Islannin kartta, se hehkuisi Snæfellsnesin niemimaan kohdalla. Tälle alueelle liittyy nimittäin niin paljon menninkäistarinoita, kummitustarinoita ja muuta henkielämän saagaa, että niistä jutuista pitäisi kirjoittaa oma kirjansa.
Snaefellsnes samannimisine jäätikköineen on new age -piireissä tunnettu henkisten voimien keskittymänä. Maaginen nimennokka oli tunnettu energiavoimistaan jo 1800-luvulla, kun Jules Verne sijoitti Snæfellsnesin jäätikön korkeimman kohdan sisäänmenoaukoksi maailman keskipisteeseen. Teoksessa Matka maan keskipisteeseen saksalainen paleontologian professori Otto Lidenbrock löytää Snorri Sturlusonin kirjoittaman selostuksen siitä, kuinka muinainen tiedemies Arne Saknussem olisi laskeutunut maan keskipisteeseen asti. Professori laskeutuu yhdessä islantilaisen Hannu-oppaan kanssa Snafellsjökull-tulivuoren kraatteriin Snorrin kirjoittama opaskirja kainalossaan. Miehet päätyvät lopulta tulivuoren sisälle. Purkausten avulla he vähitellen nousevat lähemmäs maan pintaa ja putkahtavat ulos Sisilian pohjoispuolella, Stromboli-tulivuorisaaren kraatterista. Plop, plop. Kaksi matkaa yhden hinnalla!
Snaefellsnesin niemimaan ympäri luonnonnähtävyyksiä kierrellen ajaa noin päivässä.
Niemimaalta kun lähtee ajelemaan alaspäin kohti etelää, ei voi olla näkemättä Eldborgin suurta kraatteria joka nousee maisemasta esiin kuin nälkäinen kita. Kraatterin huipulle vie merkitty kävelypolku, joka alkaa läheiseltä Snorrastadirin maatilalta sillan jälkeen.
Húsafellin alue on islantilaisten matkaajien suosiossa. Alueelta löytyy paljon kävelyreittejä, Langjökullin jäätikkö, mökkikylä, suosittu leirintäalue joka täyttyy kesäisin islantilaisten matkailuautoista ja telttavaunuista ja alueen nimeä kantava Húsafellin hotelli, jonka ravintolasta näkee Langjökullin jäätikölle. Langjökullin jäätikölle järjestetään perinteisten jäätikkövaellusten lisäksi myös moottorikelkkareissuja ja sieltä löytyy myös yksi maailman suurimmista, ihmisen rakentamista jäätikkötunneleista Into the Glacier, jossa vierailu sopii myös perheen pienimmille. Húsafellissä on kiva kansanuimala liukumäkineen, ja seudulta löytyy myös privaattikäyttöön suunnattu luonnonkylpypaikka, jonne pääsee vain oman henkilökohtaisen oppaan johdolla.
Húsafellin läheltä löytyy myös upeat Hraunfossar ja Barnafoss, kaksi vierekkäistä vesiputousta. Hraunfossarin ihmeellisen kirkas vesi ilmestyy putoukseen kuin tyhjästä, Islannin mittakaavassa melko pienen Barnafossin putouksessa vesi kuohuu suurella voimalla. Jos reissulla on mukana hyvät vaelluskamat, kannattaa harkita Islannin korkeimmalle vesiputoukselle Glymurille kiipeämistä. Putous löytyy Valaan vuonon eli Hvalfjördurin pohjukasta.
Länsi-Islanti on loistava tapa nähdä Islannin monipuolista luontoa 3-4 päivän mittaisen miniloman aikana. Ehtii nähdä vesiputouksia, jäätiköitä, rantamaisemia, vuoria ja pieniä merenrantakyliä. Länsi-Islanti on vähän kuin mini-Islanti Islannissa.
Islannin kartta ja lisää Islanti- vinkkejä täältä:
Toivottavasti tästä tietopaketista oli iloa! Kysyä saa ja mielelläni vastaan ja jeesin eteenpäin.
Jos haluat tietoja näiden äskeisten paikkojen majoitusvaihtoehdoista, ravintoloista, retkien tarjonnasta sekä kattava Islannin kartta ja ajo-ohjeet eri paikkojen välillä kiinnostelee, lataa tekemäni Tripsterin Islanti -sovellus. Löydät sen tuon linkin takaa. Tripsteri Islanti löytyy myös perinteisenä opaskirjana, sen voi tilata vaikka tuolta Adlibriksestä. Tripsterin kirjassa on enemmän tarinoita, sovelluksessa taas yksityiskohtaisia vinkkejä karttoineen.
Kuvat Björgvin Hilmarsson
