• Lämpimät ulkoiluvaatteet aikuiselle

    Mainos: Scandinavian Outdoor / lämpimät ulkoiluvaatteet

    Tänä vuonna talvi tosiaankin yllätti. Syyskuun lopussa saatiin meidän vuonoon myrskyvaroitus. Ilmatieteenlaitos ennusti poikkeuksellisen voimakasta kaakkoistuulta. Tuuli on puhaltanut aikaisemminkin voimakkaasti, mutta yleensä koillisesta. Kun tuuli tuli pohjoisen ja lännen välistä, se pääsi puhaltamaan suoraan mereltä päin kylää. Tuulen mukana tuli voimakas sadealue, joten noin viisi tuntia myrskyn alkamisesta maassa oli puoli metriä lunta ja tuuli puhalsi niin lujasti, että meidän auto liikkui pihalla ja liikennemerkit kääntyivät mutkalle. Koulut suljettiin, samoin kaupat. Kun kävelin töistä kotiin, ei tullut kyseeseenkään kävellä keskellä katua. Menin selkä seiniä pitkin ja puhahdin ulko-ovien syvennyksiin suojaan puhurin pyyhkäistessä yli. Oli syyskuu ja ulkona näytti aivan tammikuulle.

    rab kevytuntsa

    Sittemmin lumet sulivat (tosin ei kaikki, vain alhaalta laaksossa, missä kylän keskusta sijaitsee) ja tuulet rauhoittuivat, mutta ulkona on edelleen todella kylmä. Olen kaivanut pitkän talvitakin varastosta, villamyssyt laatikosta ja varustautunut paksuilla hanskoilla. Olin suunnitellut Scandinavian Outdoorin kanssa tätä sisältöyhteistyötä lokakuulle ja minä vähäsen siinä syyskuun alkupuolella mietin, että onkohan tämä liian aikaisin. Pohdin, että saakohan tuotteista ollenkaan kuvia talvisessa kylmässä maisemassa? Hah, vähänpä tiesin. Lämpökerrasto meni mulla käyttöön viikkoja ennen kuin otimme tämän jutun kuvat (se selittää nuo rasvatahrat puserossa), ja kuvissa on lunta paikka paikoin jopa sääriin asti.

    Lämpimät ulkoiluvaatteet lähtevät lämpimästä villakerrastosta

    Pohjoisissa olosuhteissa lämpimät ulkoiluvaatteet on keskeinen juttu ulkona viihtymistä: jos tulee kylmä, tulee surku ja ikävä sisälle. Talvea varten ei minun mielestä kuitenkaan tarvitse haalia kaappia täyteen erityisiä talvivaatteita ihan vain siksi, että niissä on etuliite talvi. Tosi pitkälle voi pärjätä ihan tavallisilla ulkoiluvaatteilla, joita täydentää lämpimillä jutuilla kuten kerrastolla, paksummilla sukilla, lämpimillä hanskoilla, pään suojaavalla pipolla jne.

    Käytän talvella esimerkiksi samoja juoksukenkiä kuin kesällä. Vedän niiden päälle nastavaljaat. Vaellussukat vaihdan paksumpiin (tässä vaelluskenkäpostauksessani kerron myös sukkavalinnoista). Housut ovat käytännössä näitä samoja suosikkeja kuin kesälläkin, mutta mulla on vain niistä kaikista sellainen koko, että alle mahtuu pitkikset. Se väljyys ei haittaa mua edes kesäisin, sillä Islannissa pitkiksiä tarvitsee välillä myös heinäkuussa.

    lämpimät ulkoiluvaatteet

    Talvella suurin ja tärkein lisäys on lämmin ”first layer” eli ensimmäinen kerros. Siis se, joka puetaan alusvaatteiden päälle ihoa vasten. Mulla on siihen vain yksi ehdoton vaatimus, kaikista muista – kuten väristä ja jopa mallista – voin joustaa. Matskun on pakko olla villaa. Villa lämmittää käsittämättömän hyvin! Jopa silloin kun hikoilee tai jos villavaate muutoin sattuisi kastumaan, villa jatkaa lämmittämistä. Villa ei haise. Voin käyttää vaikka kaksi viikkoa samaa villapaitaa urheillessa ja se ei ala haista pahalle, kuten usein käy keinokuituisten kanssa. Mulla on pari villaista vähän ohuempaa retkeilypaitaa, jotka käyvät alusasuiksi ja kesäisin ihan sellaisenaan.

    Talvikerrasto villapaita

    Järeimpiin viileisiin olosuhteisiin paksumpi villakerrasto saattaa kuitenkin olla tarpeen. Tämä kuvissa näkyvä on norjalaisen Devoldin kaksikerroksinen villapaita vetoketjullisella poolokauluksella. Hihoissa on peukaloaukot ja malli on pitkä, eli menee hyvin hanurin päälle asti. Tämä paitamalli voitti vuonna 2006 Retki-lehden alusasutestin. Paidan lämpöjuju on siinä, että tässä on kaksi kerrosta, joiden ansiosta kosteus siirtyy iholta paremmin pois. Kerrokset on ommeltu yhteen, joten sitä kaksikerroksisuutta ei käytännössä edes huomaa. Minäkin luin siitä vasta tuoteselosteesta. Matsku on merinovillaa, eli tämä tuntuu päällä pehmeältä eikä kutita.

    Järeä paita kylmiin olosuhteisiin. Devold on norjalainen vaatemerkki ja Norjassa on kylmää, vuoristoa – ja paljon aktiiviliikkujia. Merkki on ollut olemassa 1850-luvulta asti, joten kokemusta lämpökerrastojen valmistamisesta on päässyt jonkun verran kertymään. Mulla on tästä paidasta koko M. Oon noin 163,5 cm pitkä ja painoa himpun alta 70 kiloa.

    devold villapoolo

    Käyttäjien kokemukset tästä paidasta Scandinavian Outdoorin verkkosivuilla ovat loistavia, lainaan niistä muutaman tähän:

    Miellyttävän pehmeä ihoa vasten, lämmönsäätely todella toimii, ei liian kylmä tai kuuma, pitää ihon kuivana myös aktiiviliikunnassa.

    Motoristin tarpeisiin täydellisen lämpösuojan tarjoava aluspaita. Korkea, joustava ja pehmeä kaulus estää viiman kaulaan ajotakin ja kypärän välillä. Pitkät hihansuut pysyvät paikallaan suojaten ranteita ja helma pysyy hyvin ajohousuissa. Materiaali pitää hyvin lämmintä olematta kuitenkaan hikevä. Ihan mun lemppari!

    Todella pehmeää villaa, sopivan pitkät hihat liikuntaan ja pitkä vetoketju jonka avaamalla saa nopeaa lisätuuletusta jos iskee hiki.

    Jos mulla ei vielä olisi hupullista talvikerrastopaitaa, ostaisin tämän. Devoldin merinovillapaita hupulla ja edessä olevalla vetskarillisella taskulla vaikuttaa loistavan monikäyttöiseltä. Tuo huppu näyttäisi tulevan syvälle päähän eli tällä pärjää tuiskussakin. Mä en ole tätä puseroa kokeillut, joten en osaa ihan varmaksi sanoa sen istuvuudesta, mutta kuvassa se näyttää kyllä hiton hyvältä ja kaikki muut Devoldin puserot mitä olen käyttänyt, ovat olleet loistavia.

    villakerrasto lämpimät ulkoiluvaatteet

    Paidan kaveriksi tarvitaan myös lämpimät pitkät kalsarit. Villaa niidenkin olla pitää. Nämä Devoldin Expedition -pitkikset ovat samaa settiä kuin tuo kuvien paita: kaksikerroksista merinovillaa, ja Retki-lehden alusasutestin voittaja tämäkin. Nämä kalsarit pitävät lämpimänä kylmällä ja ihon kuivantuntuisena vaikka hikoilisikin urheillessa. Veikkaan, että murtsikkakauden alkaessa näistä tulee mun lempparipitkikset ulkoiluhousujen alle. Mulla on näistä koko M. Housujen koko on väljähkö, eli olisin luultavasti mahtunut myös kokoon S. Mutta musta on kivaa että pitkikset eivät purista lainkaan vaan tuntuvat päällä mukavilta ja että vyötärö tulee tarpeeksi ylös. Näissä tulee.

    Talviretkeilytakki – kevyt ja lämmin

    Mulla ei ole lainkaan talviurheiluhousuja. Käytän samoja kuin kesäisin (Islannissa on viileät kesät, harvoin lenkkeilen esim. shortseissa), syksyisin ja keväisin. Talvikylmällä laitan housujen alle lämpöiset kalsarit. Kesäaikojen urheilutakki ei kuitenkaan talvipakkasilla riitä – jos hetkeksi pysähtyy, tulee nopeasti hemmetin kylmä, ja jos kylmä tulee kerran, sitä on vaikea saada saman reissun aikana ajettua kehosta pois. Retkeilytakista mulla on siis talvisempi vaihtoehto.

    Kyselin paljon talvisin ulkona harrastavilta kiipeilijä- ja vuoristohiihtokavereiltani vinkkejä kevyestä ja lämpimästä talvitakista. Useampi vinkkasi mulle ”sellaista Rabin kevytuntsaa”. Merkki ei ole kalleimmasta päästä, mutta sitä käytetään laajalti.

    Rab Microlite Alpine näyttäisi olevan aika kulttitakin maineessa, niin paljon ylistäviä arvioita se on saanut. Tämä kuvissa näkyvä on juuri tuon takin uusin malli, jonka täytteenä on kierrätettyä hanhenuntuvaa.

    Takki on suunniteltu niin, että sitä on mukava käyttää jääkiipeillessä. Takki on tehty myös hikoilulajien harrastajia ajatellen: untuva on käsitelty erittäin hyvin kosteutta hylkiväksi eli takki ei ime itseensä niin paljon kosteutta kuin tavallinen untuva ja se kuivuu nopeammin. Vaikka takissa on näitä hc-urheilijan arvostamia ominaisuuksia, se on silti ihan suhteellisen tavallisen näköinen sporttinen talvitakki, jonka hinta ei ole sieltä kalleimmasta päästä. Yksi takin fiksuimpia yksityiskohtia on musta se, että vetoketju tulee ylhäällä todella ylös. Kaulus suojaa naamaa aina nenään asti, ja se on aika kiva juttu silloin, kun taivas alkaa piiskata jäistä hilettä vaakatasossa.

    talviurheiluvaatteet rab

    Materiaalien osalta tässä takissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sen sisukseen. Takin täyte on untuvaa, ei keinokuitua. Se voi olla monille eläinperäisiä tuotteita kavahtavalle epäilyksen aihe, mutta tässä takissa untuvan alkuperä on todella kestävä. Hanhenuntuva on kierrätettyä ja peräisin kierrätetyistä vuodevaatteista. Esimerkiksi peitoista peräisin oleva untuva on kerätty, pesty, lajiteltu ja käytetty uudestaan takin täytteenä. Mitä tahansa kierrätysuntuvaa ei takkiin kuitenkaan ole otettu, vaan kaikki untuva on alunperin sertifioitu (R.D.S-sertifioitu).

    kevytuntsa kierrätetty untuva rab
lämpimät ulkoiluvaatteet

    Takki on älyttömän kevyt, menee puristettuna pieneen tilaan ja on silti todella lämmin päällä. Takki istuu hyvin (se on ns. slimt fit), ja sen mitoitus on aika niukka, joten tästä kannattaa ottaa yksi koko isompi kuin tavallisesti.

    lämpimät ulkoiluvaatteet

    Isommat retkeilyvaatekoot

    Mä tein tämän retkeilyvarusteyhteistyön yhdessä Elsa Heikon kanssa. Elsahan tietää aivan ihan superpaljon retkeilyvaatteiden mitoituksesta ja on testaillut useampien valmistajien isoja kokoja. Jos etsit tietoa isompien kokojen retkeilyvaatteista, kannattaa ehdottomasti tsekata Elsan juttu. Elsan jutusta löytyy käytännönläheinen retkeilyvarustelista aloittelijoille.

  • Aaltopeltiä talon ulkoseiniin – mitä ihmettä?

    Talokuulumisia! Olettekin varmaan Instasta huomanneet, että meidän talo sai kesällä peltipinnoituksen. Ai että siitä tuli hieno! Moni on ihmetellyt tätä aaltopeltiä materiaalina – enkä ihmettele yhtään. Eihän tämä mikään kovin perinteinen pintamateriaali ole tietääkseni oikein muualla kuin täällä Islannissa.

    aaltopelti talo

    Talo, jonka ostimme reilu vuosi sitten, on yksi Islannin ensimmäisiä muurattuja taloja. Muuraus tuli Islantiin historiankirjojen mukaan noin vuonna 1905, ja meidän talon rakennusvuosi on tuo sama vuosi. Koska talo on yli sata vuotta vanha, sen ulkoremonttiin liittyen piti hakea lupa paikalliselta museovirastolta. Kerroimme heille muutossuunnitelmistamme ja he hyväksyivät ne. Kadun puolelta pidetään vanha tyyli, meren puolelle saimme vaihtaa isommat ikkunat ja avata pariovet ja rakentaa terassin.

    talon paallystaminen islanti alkutilanne

    Jos talon olisi kunnostanut täysin vanhojen perinteiden mukaan, siihen olisi voinut saada rahallista tukea museovirastolta. Tuen määrä verrattuna kohonneisiin kustannuksiin olisi kuitenkin ollut niin pieni, että emme edes harkinneet sitä vaihtoehtoa. Me halusimme saada säänkestävät ja toimivat ikkunat ja isot ikkunat merelle. Se ei olisi ollut mahdollista, jos olisimme tehneet remontin täysin vanhaa kunnioittaen. Sitä paitsi yhden perinteisen ikkunan rakentaminen olisi maksanut suunnilleen saman verran, kuin uusien tehtaalta tilattavien ikkunoiden tilaaminen yhteen kerrokseen (noin 9 ikkunaa).

    Museovirasto ehdotti, että kunnostaisimme talon ulkosivun sellaiseksi kuin se oli alunperin ollut eli olisimme poistaneet vanhat, romuksi menneet ulkoseinäpäällysteet ja muuranneet talon ulkopinnan. Noh, kaunis ajatus: muurattu ulkoseinä olisi tosi upea – mutta ei käytännöllinen. Ja käytännöllisyys voitti. Luja pohjoistuuli, meren läheisyys ja Islannin liikkuva maa on sellainen kombo, että sitä muurausta olisi saanut olla tekemässä muutaman vuoden välein. Siinä olisi ollut aivan liikaa säätöä ja se olisi maksanut aivan liikaa. Joten menimme sillä toiseksi perinteisimmällä tavalla: kuorrutimme talomme aaltopellillä.

    talon paallystaminen

    Suurin osa Islannin vanhimmista asuinrakennuksista on päällystetty aaltopellillä, koska se suojaa vanhoja puu- ja kivitaloja tuulelta ja sateelta. Aaltopeltitakki on käytännöllinen. Päivittäin lukuiset mutta voimakkuudeltaan pienet maanjäristykset aiheuttavat hiuksenhienoja murtumajälkiä talojen pintoihin. Jatkuvan korjausmuuraamiseen sijasta talojenomistajat ratkaisevat ongelman käärimällä talonsa aaltopeltiin. Näin päätimme tehdä mekin. Meillä on Reykjavikissa kivitalo, jossa joudumme tuota jatkuvaa maalaamisen ja muuraamisen ongelmaa työstämään – ehkä laitamme sinnekin jonain päivänä pellit päälle. Viimeistään sitten kun eteen tulee isompi kertaremontti. Juuri nyt ei budjetti veny toisen talon päällystämiseen.

    aaltopelti paallyste talo

    Aaltopeltiä voi maalata itse haluamallaan värillä tai sitten pellin voi ostaa valmiiksi maalattuna, jolloin vaihtoehtoja on rajallisempi määrä. Koska valmiiksi maalattu pelti on kestävämpää, me valitsimme sellaisen. Aika pitkän pohdittiin kahden vaihtoehdon, mustan ja keltaisen välillä. Musta olisi ollut tyylikäs ja kaunis, mutta keltaisessa oli enemmän energiaa ja valoa. Ja koska meidän talo sijaitsee meren rannalla, tuntui kivalta antaa talon loistaa värissä. Tämä on nyt se meidän aurinko. Myös niinä sydäntalven kuukausina, jolloin aurinko ei vuorten takaa nouse kylää valaisemaan.

    Tähän meidän taloon oli vuosikymmeniä sitten laitettu jostain käsittämättömästä syystä muovinen kuori. Jaiks. Se oli vuosien saatossa muuttunut niin rumaksi ja reikäiseksi, että tulee ihan huono olo vain miettiessäkin sitä.

    Käytännössä tämä ulkosivuremppa meni niin, että puoliso repi vanhat, reikäiset muovikuorrutukset pois parissa päivässä. Sen jälkeen talon paljaaseen ulkoseinään kiinnitettiin puinen kehikko, jonka väleihin aseteltiin villa. Villan päälle laitettiin paperikerros, jonka tehtävä on suojata villaa. Kun talo oli paperissa, alumiinilevyt kiinnitettiin paikalleen.

    talon ulkosivun remontti islanti
    aaltopeltipaallynen taloissa islannissa

    Peltiverhoilussa ylä- ja alareuna jätetään auki, jolloin ilma pääsee kiertämään pellin ja talon ulkoseinän välissä ja kosteusvaurioiden riski vähenee.

    aaltopelti islanti taloissa
    aaltopelti paallyste talossa

    Voila! Tähän kaikkeen meni kolmisen viikkoa ja se tuli maksamaan noin 50 000 euroa. Huhheijaa. Onneksi ei tarvitse ihan heti tehdä tätä uudestaan. Pitäisi kestää ainakin meidän aika ja mielellään paljon ylikin.

    Miksi muuten keltainen eikä esimerkiksi punainen, olisi sekin ollut kirkas väri? Tähän on syy talon historiasta. Muurattu talo maalattiin aikanaan keltaiseksi. Kaikki vanhemman polven kyläläiset muistavat tämän talon juuri ”keltaisena talona”. Halusimme säilyttää talon nimen.