Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Korona-päivien ahdistus

    On tämä ycsi viddujen kevät! Aloitan kuitenkin positiivisen kautta. Korona-arki ei ole ollut kokonaisuudessaan meille ihan tavattoman hankalaa. Meistä ei kukaan ole ainakaan vielä sairastunut. Mä olen tehnyt etätöitä, kuten viimeiset 15 vuotta. Puoliso on töissä matkailualalla, ja koska tiesimme, miten korona rajoituksineen tulee vaikuttamaan matkailuun, ei tullut yllätyksenä, kun hänen työnsä loppuivat kuin saksella leikaten viime viikolla. Jäätikköopas hoitaa nyt kaikki kotijutut, lapset, ruuat, siivoukset ja hartiahieronnan. Se on luksusta. Se, että meillä ei juuri nyt (eikä varmaan ihan vähään aikaan) ole toisen ihmisen palkkaa, ei ole luksusta, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Menoista voi aina karsia ja mulla on ainakin toistaiseksi riittänyt tekemistä. Tilannehan voi muuttua muutamassa viikossa, mutta en jaksa sitä vielä murehtia. Nyt haalin puskuria kasaan sanomalla ihan kaikille asioille KYLLÄ. Lapsilla on rajatusti koulua: esikoinen istuu koulussa neljä tuntua päivässä, kuopus on päiväkodissa joka toinen päivä.

    korona-arki ahdistus

    Tässä perhanan korona-ajassa mulle vaikeinta ovat olleet aamut. Silloin huoli on suurimmillaan ja vitutuskäyrä nousee kuin orava puunrunkoa ylös. Aluksi kuvittelin nähneeni jotain kummallista unta, että työttömyys nousee, firmat kaatuu, megavirus iskee, mutta missä on Bruce Willis ja elokuvan lopputekstit? Eihän niitä tulee, niin. Aamulla murehdin uutisia – jotka luen heti herättyäni – ja muistan, että niinpä niin. Tänäänkään ei päästä uimaan, ei voida nähdä tiettyjä kavereita tai suunnitella mitään kodin ulkopuolisia pääsiäislomajuttuja. Meillä ei ole kunnon kylppäriä, uima-allas on kiinni ja aiottu söpö arki pienessä söpössä puutalossa on nyt lähinnä vain ahdasta. Muistan, että elämme pienessä kylässä, jossa on kaksi hengityskonetta ja yksi helikopteri, joka kuskaa vaikeimmat tapaukset jäätikön ja vuorten yli Reykjavikiin.

    korona-arki ahdistus

    Iltapäivään mennessä, kun töitä on takana muutama tunti ja palailen yksinäiseltä toimistolta (siellä mulla on seurana Islannin yleisradion uutis- ja dokumenttimatskun hoitava kuvaaja ja leikkaaja, mutta häntä ei saa mennä kolmea metriä lähemmäs, koska yleisradio on pakko pitää toimintakykyisenä) takaisin kotiin, huoli vähän hälvenee, eivätkä ongelmat enää tunnu niin kovin isoilta. Juon ehkä yhden bissen, syödään yhdessä ruokaa. Luen Pampulalle kirjan, esikoinen lukee itse. Iltaisin en kuitenkaan tiskaa, en siivoa enkä laita lapsia nukkumaan, vaan jatkan töiden tekoa niin myöhään kuin jaksan. Kahden ihmisen edestä laskutettavaa tässä ajanjaksossa ei ole ihan kevyt homma, joten olemme sopineet että mun ei tarvitse tehdä kotona mitään arkiaskareita, vaan teen niitä töitä, mitä nyt on.

    Viikonloppuisin fiilis on parempi, koska silloin on muutenkin lomaa, tekemättömyyttä ja sohvalla vellomista. Katsotaan elokuvia, pelataan, tehdään yhdessä ruokaa. Se on kivaa, hauskaa ja virkistävää ja mikä tärkeintä: se ei tunnu omituisen pitkältä joulupäivältä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni ja oikein mihinkään ei voi mennä. Mutta ne samperin arkiaamut, ne tuntuvat vaikeilta.

    korona-arki ahdistus

    Olen jo pitkään tiennyt, että en ole aamuihminen. Mutta nyt huomaan, että olen totaalisen ei-korona-aamuihminen. Muina mörökölleinä jöllitän päivän ekan tunnit. Ahdistun, kettuunnun ja sitten taas ahdistun vähän lisää. Ycsi viddujen kevät tämä tosiaan on!

    Tässä suurinta perseilyä aiheuttavat faktat arjessani:

    Asiakkaalta on tullut sähköposti. Ei se tilaakaan uutta projektia, vaan kertoo pahoittelevin sanankääntein, että nyt ei voidakaan maksaa näitä laskuja. Kiwa!

    Meidän kylppäritilanne on huonompi kuin suomalaisella leirintäalueella suurfestarien aikaan. Ja sitten se naapurin uimala on kiinni.

    Olin menossa ostamaan irtokarkkeja työpäivään. Ei ole enää irtokarkkibaaria. Nöyyhh.

    Ruokakaupassa ei ole tuoreita hedelmiä. Nahkeita omenoita ja ruskeita banaaneja ei voi laskea tuoreisiin hedelmiin.

    Ostan banaaneja ja omenoita, niistä voi tehdä kakkua! Mutta voi perskeles, voi on loppu. ”Huomenna tulee lisää.”

    Naapuri tekee keittiöremonttia. ”Kerrankin on aikaa kotoilla ja laittaa kotia kuntoon!” Ihana yllättävä rauhoittumiskausi tekee hyvää -puhe ei juuri nyt rauhoita. Me kuollaan kaikki, jos tämä halvaannus jatkuu tällaisena koko vuoden.

    Lapsen koulukaverin vanhempi tuli juuri Briteistä. ”Ei mun mihinkään eristykseen tarvii mennä, en ollut kaupungin keskustoissa ollenkaan (matkustin vaan maata ristiin rastiin bussilla) eikä oo mitään oireita!” Urpo.

    Astuin vesilätäkköön ja huomasin, että kumisaapas vuotaa.

    Mites teidän muiden korona-arki, mikä on ollut erityisen veemäistä? Ja siis nyt saa ihan vapaasti valittaa. Ei jäkätys tilannetta muuta, mutta joskus sellainen kunnon purnaus rentouttaa jotain kohtaa sielussa.

  • Miten tästä kaikesta selvitään?

    Erinomainen kysymys. ”Edelleen, en ole ennustaja. En pysty ennakoimaan kaikkia vaikutuksia ja seurauksia”, vastaisi Sanna Marin – jota muuten fanitan juuri nyt tämän kriisin keskellä vieläkin enemmän kuin aikaisemmin. Ei puhu löysiä, ei vastaile asian vierestä, on jämpti mutta ei aseta koskaan kysyjää hölmöön valoon.

    Koska ei voi tietää, miten tässä käy, voi miettiä, miltä tämä kaikki sitten tuntuu. Ihan hemmetin sekavalta, epävarmalta ja oudolta, voimattomalta. Pimeässä harhailulta. Koronakriisin alussa olin pari päivää sellaisessa lämpöisessä defenssipumpulissa; hei hehheh jee, ei tarvitsekaan nyt matkustaa mihinkään, on aikaa kotona kirjoittaa käsistä, nukkuakin vähän pidempään. Oma mieli suojasi isosta muutoksesta. Niiden helppojen päivien jälkeen tuli vitutus ja ärtymys: miten tässä käy ja miten tästä kaikesta muka selvitään? Jos Islannin koronatilanne kiinnostaa, lue viime viikolla kirjoittamani juttu.

    Tiedostan kyllä sen, että ei pitäisi antaa sellaisten asioiden stressata, joille ei voi yhtään mitään. Mutta en minä ainakaan pysty tällaisessa oudossa kriisitilanteessa ohjaamaan itseäni ajattelemaan jotain ihan muuta, kuten söpöjä pikkulintuja metsässä. Koska ajatusta siitä, että kohta joku meidän kylällä sairastuu, kohta me sairastumme ja kohta joku, jonka kroppa ei kestä sairastumista, sairastuu ja kuolee, ei voi kestää ajatella kovin pitkään ilman että vatsaa alkaa vääntää, stressaan taloutta. Kuolema ja sairaudet ovat liian vaikeita aiheita, siksi puran epävarmuusketutustani valuuttaan.

    Luen talousuutisia, seuraan pörssikursseja, teen tälle vuodelle uusia, päivitettyjä budjetteja. Mietin, mihin haen seuraavaksi apurahaa. Yritän keksiä jotain, mitä voisin tehdä, jos talous menee (kun se menee) pitkäksi aikaa kuralle eikä kukaan pysty ostamaan samaan malliin kuin aikaisemmin tai edes maksamaan avoimia laskujaan.

    En seuraa koronarokotteen kehittämistä, mutta liimaannun sellaisten uutislähetysten ääreen, joissa puhutaan talouden elvyttämisestä tai Yhdysvaltojen työttömyysennusteista. Kun ahdistun, kaivan esille excelin. On hetken helpompi hengittää, kun pistän itseni hetkeksi miettimään, miten tätä vaikeasti hahmotettavaa kriisiä voisi omassa taloudessa ohjata niin, että vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

    Islannin elvytyspaketti koronakriisissä

    Islannissa julkistettiin viikonloppuna iso talouden elvytyspaketti. Olen käytännössä viimeiset kaksi päivää istunut sitä lukien ja miettien, mitkä asiat tältä listalta kannattaa napsia itselle hyödynnettäviksi. Tässä suunnitelmassa oli monta mielenkiintoista pointtia. Yhteensä kohtia on kymmenen. Luettelen ne nyt kaikki tässä. Jos haluatte katsoa esitystä tarkemmin (se on islanniksi), yhteenveto talouspaketin pressitilaisuudesta löytyy täältä: Islannin talouselvytys koronakriisissä. Tykkäsin talousministerin kiteytyksestä: tällaisessa tilanteessa kannattaa mieluummin tehdä liikaa kuin liian vähän. Jeespaketin suuruus on noin 1,5 miljardia euroa ja se on vähän vajaa 8 prosenttia Islannin talouden suuruudesta (BKT:stä).

    1. Valtio maksaa työntekijöiden palkkoja. Matkailu työllistää eniten islantilaisia tällä hetkellä ja juuri nyt matkailuala on käytännössä pysähtynyt. Jotta yritykset eivät irtisanoisi vaan leikkaisivat mieluummin työntenkijöidensä työaikaa, valtio sitoutuu maksamaan 75 %:a vähennettyä työaikaa tekevien palkoista. Jos tienaa 3000 € tai alle, palkan saa täysimääräisenä. Maksimimäärä, jonka voi saada osa-aikatyö & valtion tulonsiirto -yhdistelmällä on 5000 €. Kaikkien paitsi pienituloisimpien tulotaso tulee siis laskemaan, mutta se ei lakkaa kokonaan. Tämä pätee 15.3.-1.6.

    2. Valtio takaa terveiden yritysten lainoja; jos pankki lainaa yritykselle 100 000 euroa, valtio takaa siitä puolet. Valtiontakauksen saa, jos yrityksen tulovirta laskee 40 % tai enemmän. Koskee siis etenkin esim. matkailualan firmoja. Lainaa voi saada korkeintaan kaksi kertaa sen verran, mitä yrityksen vuosittaiset palkkakustannukset ovat.

    3. Verojen siirtäminen ensi vuodelle. Tänä vuonna saa kolmen kuukauden verot ja työnantajamaksut siirtää maksettavaksi vuodelle 2021. Tämä etu on käytössä niillä yrityksillä, jonka myynti ko. kuukauden aikana on vähintään 30 % matalampi kuin viime vuonna samaan aikaan.

    4. Eristyksiin joutuneille maksetaan palkat. Islannissa on tällä hetkellä tuhansia ihmisiä eristyksessä. Valtio maksaa työnantajille näiden ihmisten palkat. Sama koskee freelancereita – he saavat 80 % viime vuoden keskiansiosta.

    5. Lapsiperheille ylimääräinen lapsilisä. Kesäkuun alussa jokainen islantilaisperhe saa ylimääräisen 150 euron lapsilisän per lapsi (tulonsiirrosta menee vero). Jos perhe on pienituloisempi, summa on 300 € per lapsi.

    6. Saa nostaa vapaaehtoista lisäeläkettä (en osaa kääntää tätä suomeksi sen paremmin). Lisäeläkettä saa nostaa itselleen seuraavan 15 kuukauden aikana korkeintaan 5000 euroa kuussa. Eläkesäästön nostamisesta joutuu maksamaan veron, mutta se ei vaikuta lapsilisien tai korkohyvitysten suuruuteen. Normaaleissa oloissa tätä saa alkaa nostaa itselleen vasta täytettyään 60.

    7. Matkailualalle erityishelpotuksia. Esimerkiksi majoituspaikkojen maksama majoitusvero poistuu. Ulkomaankysyntää koitetaan elvyttää laittamalla 10 miljoonaa euroa Islannin markkinoimiseen sitten kun koronakriisi on ohi. Kotimaan kysyntää lisätään antamalla jokaiselle täysi-ikäiselle islantilaiselle lahjakortti kotimaanmatkailuun. Lahjakortin suuruudesta en vielä tiedä. Se on varmaankin jotain 50 euron pintaan per henkilö.

    8. Kotitalousvähennys nousee 100 prosenttiin. Nyt kannattaisi siis remontoida ja hankkia kotiin kotisiivouspalvelu (tai perustaa sellainen!).

    9. Tavaroiden tuontia helpotetaan vähentämällä tuotteiden tuontiin liittyviä kustannuksia (rajalla perittäviä erilaisia käsittelymaksuja).

    10. Valtio lisää investointejaan. Ylimääräisiä julkisia investointeja lisätään noin 130 miljoonalla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi teiden kunnostamista, investointeja digiyhteiskunnan kehittämiseen, kulttuuripalveluihin, liikuntaan ja niin edelleen.

    Jepsulis! Ainakin kohdat 1, 3, 5, 7 ja 8 koskevat minua. Ehkä myös kohta 2, jos se yksi minulta palveluja ostanut iso islantilaisyritys, joka on laittanut maksut jäihin, ei pysty suoriutumaan veloistaan. Luultavasti myös kohta kymmenen. Koska jos valtion rahaa on jaossa, lähden todellakin hakemaan! Meidän kylään tarvitaan lisää yksilölajiharrastamista tukevia juttuja kuten kiipeilysali. Ehkä pitäisi harkita kotisiivousyrityksen perustamista? Tai ehkä keksin jonkun digitalisaatiohankeen, jolle haen rahaa? Tai ostan oman islanninhevosen ja alan tehdä meditatiivisia IGTV-lähetyksiä siitä, kun hevonen rouskuttaa heiniä.

    Rouskista.

    Kuvat viikonlopun hiihtolenkiltä, Björgvin Hilmarsson