Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Kesän kirpsakka herkku: sokeriton lemon curd

    Kaupallinen yhteistyö: Hermesetas

    Olen aivan vakuuttunut, että nyt on kesä. Huomasin nimittäin, että olen alkanut taas himoita lemon curdia kaiken mahdollisen kanssa. Tuo yhtä aikaa kirpeä, hapan ja makea sitruunatahna on minulle kuin pääskysestä ei päivääkään.

    sokeriton lemon curd ohje

    Lemon curd tekee tavallisesta paahtoleipäviipaleesta sunnuntain ja heruttaa täyteläisestä turkkilaisesta jogurtista esiin ihan uusia puolia. Ja se sopii leivontaan! Täytekakun täytteeksi, pannareiden kanssa mutta myös puuroon, rahkaan, raejuuston sekaan.

    Lemon curdia on älyttömän helppo tehdä itse. Hermesetas kannusti kokeilemaan sokerittomia herkkuja, joten nyt kun kesä kerran on, päätin laittaa keittymään keltaisen herkun ja kokeilla, onnistuisiko minulta sokeriton lemon curd. Ja voi mooses siitä tuli mahtavaa.

    sokeriton lemon curd, tuoreita marjoja

    Makeutusaineita käytetään eri syistä. Osa ei voi syödä sokeria, jotkut noudattavat vähäkalorisempaa ruokavaliota. Hermesetasin makeutustuotteet ovat vähäkalorisia tai kalorittomia sokerin vaihtoehtoja, joiden avulla voi vähentää energiansaantia luopumatta satunnaisista makeista ruuista tai juomista.

    Sokeriton lemon curd syntyi vartissa. Käytin sitruunatahnan makeuttajana Hermesetas Crunchy -maketusjauhetta, joka on raemainen ja hienoa sokeria muistuttavaa. Sitä voi käyttää leivonnassa ja ruuanlaitossa sokerin tapaan eli tuote kestää kuumentamista. Ainoa ero on, että Crunchyä laitetaan puolet sokerin tilavuudesta tai painosta. Jos ohjeessa on 1 dl sokeria, rapsakkaa Hermsesetas Crunchyä laitetaan 0,5 dl. Voit muuten käyttää näissä resepteissä myös Hermesetas-makeutusjauhetta, jolloin tilavuusmitta on sama kuin sokerissa. Jos muistatte, tein talvella sokerittomat versiot banaanileivästä ja supernopeasta suklaakakusta. Niissä resepteissä käytin tuota makeutusjauhetta.

    raikkaita sitruunoita korissa

    Olen syönyt elämässäni monta litraa lemon curdia ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein tahnan sokerittomana. Enkä huomannut lainkaan makueroa. Sitruunan happamuus ja kirpeys ja toisaalta voin ja kananmunien tuoma täyteläisyys ja makeutusaineen makeus istahtivat todella nätisti yhteen ja tahnan rakenteestakin tuli täsmälleen samanlainen.

    Sokeriton lemon curd -reseptistä tulee hillopurkillinen (noin 3 dl) sitruunatahnaa.  Teen tätä itse aina tuplamäärän, koska ensimmäinen purkki menee leivän päällä ja jogurtin kanssa, toisen purkin käytän leivontaan. Tällä kertaa leivoin myös helpon ja kesäisen marenkikakun. Senkin tällä kertaa sokerittomana.

    valmis sokeriton lemon curd on paksua tahnaa

    Sokeriton lemon curd (noin 3 dl)

    • 1,5 dl sitruunamehu (katso, ettei mehun mukana mene siemeniä, ne eivät maistu tahnassa hyvälle)
    • 3 muna (tai 4 keltuainen)
    • ½ dl Hermesetas Crunchy -jauhe
    • 1 luomusitruunan raastettu kuori
    • 50 g voita

    Päätä, käytätkö 3 kokonaista munaa vai 4 keltuaista. Jos teet marenkia (seurava resepti), käytä keltuaiset lemon curdiin, niin saat käytettyä valkuaiset marenkiin eikä jääkaappiin jää valkuaiskippoa, joka kuitenkin jossain kohtaa kaatuu. Olen kokeillut lemon curdin tekemistä keltuaisista sekä kokonaisista kananmunista ja molemmilla kerroilla on onnistunut yhtä hyvin.

    Pese sitruuna ja raasta keltainen osa. Käytä raastiminen pienintä osaa, niin raasteesta tulee oikein hienojakoista.

    Sekoita keskenään sitruunanmehu, munat ja makeutusjauhe. Ei tarvitse vatkata, vispilällä riittää.

    Lisää seokseen raastettu sitruunankuori.

    Sulata voi kattilassa. Kaada sitruunamehuseos sulaneen voin sekaan ja sekoita vispilällä muutaman minuutin ajan eli niin kauan, että seos alkaa paksuuntua. Ota kattila pois liedeltä (ja sammuta levy). Anna jäähtyä.

    Kaada jäähtynyt lemon curd puhtaaseen kannelliseen purkkiin ja laita jääkaappiin. Sitruunatahna säilyy siellä hyvänä ainakin viikon.

    levitän kermavaahtoa marenkikakun päälle

    Sokeriton marenkikakku

    • 4 munanvalkuainen
    • 1 tl sitruunamehu
    • 1 dl Hermesetas Crunchy -jauhe
    • 3 dl vispikerma
    • ainakin 1 dl sokeriton lemon curd (resepti yllä)
    • marjoja
    leivomme yhdessä sokeritonta marenkikakkua

    Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (puhdas ja kuiva astia ehdoton, muuten ei vaahtoudu).

    Lisää sitruunamehu ja makeutusjauhe ja vatkaa varovasti, kunnes seos on kiiltäväpintaista ja näyttää siis ihan marengilta.

    Nosta ruokalusikalla marenkinokareita leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista noin 100-asteisen uunin alatasolla noin tunti. Älä avaa uunia turhaan, että uuniin ei pääse kosteutta.  Kun marengit ovat valmiita (kuivia, mutta eivät tummuneita), ota ne pois uunista ja anna jäähtyä. 

    Vatkaa kerma vaahdoksi. Kokoa jäähtyneistä marengeista, kermavaahdosta, lemon curdista ja marjoista kesäinen kakku.

    marenkikakun voi koristella esimerkiksi marjoilla

    Ja se tärkein: tarjoile ja syö heti. Tämä ei säily. Eikä se mitenkään voisikaan, koska maku on niin valtavan koukuttava.

  • Lapsen itsetunto – sivustakatsojana pelikentällä

    Viime viikolla sattui eräs oman vanhemmuuteni kohokohta. Pakko jakaa teillekin, koska tilanne tuntui niin erityisen mukavalta. Olin päivätreenien jälkeen kävelemässä kotiin vaihtamaan kuivia vaatteita päälle. Esikoisella oli samaan aikaan menossa välitunti. Tunnistin sinipipoisen ja vaaleatukkaisen mimmin heti. Hän istui pientä jalkapallokenttää kiertävän puuaidan päällä katselemassa kentälle. Koukkasin koulun pihan kautta ja kävin moikkaamassa. Kysyin, että etkö sä pelaa. Mimmi vastasi iloisesti. Ei mua kiinnosta jalkapallon pelaaminen yhtään, mä mieluummin katson kun muut pelaa.

    lapsen itsetunto

    Hän kuulosti ihan itseltään, iloiselta ja reippaalta. Ei mitenkään järin äänekkäältä, mutta jämäkältä. Hänelle toi enemmän mielihyvää olla pelaamatta ja hengailla, kuin osallistua muiden mukana tekemään jotain, mikä ei tunnu itsestä järin kivalta. Upeaa!

    Ei ole mikään läpihuutojuttu lapsille – tai aikuisillekaan – kulkea oman pään mukaan, jos se tarkoittaa eri suuntaa kuin muulla porukalla. Jos kaikki kaverit syövät hedelmäkarkkeja ja sanovat, että laku on pahaa, ei ole kivaa tilata karkkikiskalla äänekkäästi pelkkää lakritsia. Jalkapallo on täällä meillä päin älyttömän suosittu harrastus lasten ja nuorten keskuudessa. Jos olisin itse vielä lapsi ja asuisin täällä, menisin luultavasti pelaamaan, koska kaikki muutkin pelaavat. Ainakin itse muistan omasta lapsuudesta ja nuoruudesta monta sellaista hetkeä, jolloin oli helpompaa olla se, joka ei erottunut joukosta, kuin se, joka erottuu.

    lapsen itsetunnon kehitys

    Esikoinen ei luultavasti itse tajunnut, kuinka merkittävän jutun hän teki istahtaessaan aidan päälle yksin katselemaan muiden peliä. Kun jalkapallo ei kiinnosta, se ei kiinnosta. Hän koki, että muiden takia ei ole mitään tarvetta esittää, että se kiinnostaisi. Olen hänen rohkeudestaan tavattoman iloinen, otettu ja ylpeä.

    Enkä minä osaa sanoa, miten hänestä on tullut sellainen, joka tekee vapaa-ajallaan mitä itse tykkää. Ehkä siitä on ollut apua, että olemme ottaneet hänet lapsesta asti mukaan omiin harrastuksiimme, matkoille ja työpaikoille näkemään ja kokemaan niitä juttuja, joista me pidämme. Hän on saanut kokeilla asioita, jotka hän on kokenut kiinnostaviksi. Jääkiipeilijäpuoliso on ollut tavattoman ahkera jeesatessaan esikoista alkuun kiipeilyssä (vuonna 2013 rakensimme ensimmäisen kiipeilyseinän lapselle) ja maastopyöräilyssä. Nämä kaksi maastopyöräilevät yhdessä. Niissä harrastuksissa koetut onnistumiset ovat varmasti olleet tajuttoman tärkeitä kasvattamaan itsetuntoa. Olipa se asia tai laji sitten mikä vain, mutta kun siinä kokee pärjäävänsä, se lisää tunnetta oman itsen hallinnasta ja omien taitojen olemassaolosta.

    lapset kiipeilee

    Yhtä tärkeää kuin se, että kannustaa osallistumaan ja kokeilemaan on se että voi sanoa ääneen, jos joku asia ei kiinnosta, ei tunnu omalta tai että se pelottaa. Meidän perheessämme minä olen se, joka ei tykkää telttailla (koska kylmä) tai kiipeillä (koska korkeat paikat) tai maastopyöräillä (yhdistelmä alas ja kovaa tuntuu ihan kaamealta). Minä harrastan ihan erilaisia juttuja kuin puolisoni tai muut tuttavamme, ja minä myös sanon sen ääneen. Että tuosta hommasta en tykkää, tuo ei ole minua varten mutta tämä on kivaa. Silti voimme tehdä joitakin kivoja juttuja myös yhdessä.

    Luulen – ja siis ihan mutuiluan tämä on – että sellainen tyyli elää elämää, jossa valitsee itseään miellyttäviä asioita eikä mieti mitä muut niistä tuumaavat, mitä muut tekevät tai mitä muut ovat tästä asiasta mieltä, kasvattaa uskoa omiin kykyihin ja oman mielipiteen tärkeyteen. Ei tarvitse olla muiden kanssa samaa mieltä ollakseen heidän kaverinsa. Jos kaveriporukan mielipide tuntuu hyvältä, sitä voi seurata, mutta se ei ole mikään ohje, jota pitäisi aina mukailla.

    boudlerointi lapsen kanssa

    Onnistumisen tunteita ihan missä tahansa asiassa. Ja sen päälle roolimalli siitä, että ei ole pakko tehdä kuten kaikki muut kaverit tai joku hähmäinen yleinen mielipide ohjaa. Siinä pari palikkaa hyvän itsetunnon rakentumiseen, veikkaan! Tai sitten kaikki on ihan silkkaa tuuria ja tämän kanssa nyt vain meni näin. Se on todellakin mahdollista. Mutta minusta nyt vain tuntuu kivemmalta ajatella, että jepjep, ihan omaa ansiota tämä oli.

    PS: Täällä MLL:n sivuilla on vähän hevimpää asiantuntijakamaa aiheesta lasten itsetunnon kehittyminen.