• Rakas päiväkirja, 2022

    Vuoden vaihdettua vaihdoin kalenterin uuteen. Oho, olipa todella yllättävä tieto. No se ehkä on vielä vähän ihmeellistä, että mä en edelleenkään käytä digitaalisia kalentereita. Mulla on kovakantinen kirja, ja mitä isompi, sen parempi. Joka päivälle kellonajat ja rivit ja yhdellä aukeamalla pitää näkyä koko viikko. Plussaa myös kuukausinäkymästä kalenterin alussa. Mitä vähemmän mietelauseita, sen parempi. Tänä vuonna ostin itselleni tosi tosi ison kalenterin. Koskaan aikaisemmin ei olekaan työpöydällä ollut tällainen jötkäle: otin isoimman, mitä kaupasta löytyi. Reilu A4, paksut tekonahkaiset kannet ja hirveästi tyhjiä sivuja alussa ja lopussa – tilaa kirjoittaa vaikka kirjan synopsis tai useampi ostoslista. Ja se on kirkkaanpunainen!

    Tästä vuodestahan ei vielä mitään varmaa osaa sanoa, mutta tältä se suunnilleen tulee näyttämään.

    Tammikuu

    Kirjoitan dekkaria. Hildurin käsiksestä on menossa toinen kirjoituskierros. Aahhh, on niin paljon helpompaa muokata, lisätä ja veivata kuin luoda täysin uutta. Ei ole koko ajan nolo olo, vaan sellainen, että hei täähän paranee! ”Pelottavin hetki koittaa aina juuri ennen aloittamista”, sanoi Stephen King kirjassa Kirjoittamisesta. Kyllä Stephen tietää. Lenkkeilen ja käyn salilla.

    Helmikuu

    Hildurin kirjoittaminen jatkuu. Aion myös neuloa lisää. Yksi villapaita valmistui jo! Ensimmäinen alhaalta ylös neulottu islanninvillapaita ja siitä tuli ihan heeeeemmetin nätti. En tajua ihan vieläkään, että miten siinä niin pääsi käymään. Helmikuussa alkaa toisen paidan neulominen. Helmikuussa on myös aika lomailla. Ja siellä lomalla neulon sitä villapaitaa. Kerroinko jo, että aion helmikuussa neuloa lisää? Kun Hildurin kässäri on palautettu, lähdemme perheen kanssa Suomeen Äkäslompoloon. Sieltä kun palataan, helmikuu onkin melkein loppu.

    Tässä on kuva siitä mun ekasta islantilaisesta, alhaalta ylös neulotusta villapaidasta. Siinä on vähän turhan löysä kaulus (olen oppinut tekemään sen paremmin seuraavaan paitaan), ja tässä on yksi fataali virhe, jota en paljasta vielä, vaan vähän myöhemmin. Se on niin pitkä juttu, että ansaitsee ihan oman postauksensa vähän myöhemmin 😀

    Maaliskuu

    Habaa ja romaania. Hildur ei tässä kohtaa tietenkään vielä ole valmis. Nyt editoidaan, muokataan, hienosäädetään. Neulon vähän lisää. Luen kirjoja, kuuntelen kirjoja. Kaupallisia yhteistöitä ja omaksi huviksi. Maaliskuun alussa 8 viikon punttistreeniohjelmani on ohi. Ehkä kerron tuloksia tännekin – ehkä en. Kattoo ny miten haba kasvaa.

    Huhtikuu

    Pääsiäinen! Sairaan paljon sairaan isoja suklaamunia ja toivottavasti myös matkailua Islannissa. Pääsiäinen on täällä laavakökkäreellä iso perhelomatapahtuma, joten luultavasti vuokraamme suvun kanssa jostain mökin ja sulkeudumme sinne ahmimaan niitä jalkapallon kokoisia suklaamunia. Varmaan myös neulon….

    Hildur on tässä kohtaa luultavasti valmis. Jatko-osan työstä alkaa aika nopeasti tähän perään. Pienen hetken aikaa otan hengähdystaukoa ja kirjoitan jotain ihan muuta – esimerkiksi tätä blogia! Olisi niin paljon juttuideoita mielessä, mutta viime aikoina kaikki kirjoittamiseen mennyt aika on mennyt kirjojen kirjoittamiseen ja blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Valintoja, valintoja – eikä aina ihan helppoja. Mutta täällä mä edelleen oon ja kirjoitan aina, kun ehdin.

    Toukokuu

    Naisten Kymppi! Naisten Kymppi! Olen Naisten Kympin lähettiläs (tuo lähettilyys on kaupallinen yhteistyö, ja ihan tässä vinkkaan nyt teille kun mieleeni tuli, että saat mun konsonanttivoittoisella alekoodilla NKSATUR22 Naisten Kympin ilmoittautumishinnasta 20 % alennuksen huhtikuun loppuun asti). Instan puolella olette ehkä huomanneetkin, että treenaan edelleen Vahva Elämä Rebekan kursseilla kestävyyttä ja peruskuntoa, ja koska Rebekka on Naisten Kympin virallinen valmentaja, pääsen yhdistämään sekä kympin juoksun että lempeät hölkkätreenit. Ihanaa! Olen juossut kympin aikaan noin 1 tunti 10 minuuttia. Jos oikein pinnistän, niin ehkä Suomen lempeässä alkukesän säässä (eli ei jäistä vastatuulta, laavakiviä ja kylmää kylmää kylmää ilmaa) voisi mennä tuntiinkin? En kyllä yhtään osaa sanoa – mutta lupaan kertoa, kuinka kävi!

    Kesäkuu

    Kesän alku. Hildur ilmestyy kesäkuun ekalla viikolla ja silloin olen Suomessa, toivottavasti saan mahdollisimman paljon media-aikaa eli että toimittajat kiinnostuvat kirjasta ja haluavat minun vieraaksi lähetyksiinsä. Sitäkään ei voi koskaan tietää etukäteen: joskus tulee kirjan ilmestyessä paljon julkisuutta, joskus ei yhtään.

    Mun oma varsinainen kesä alkaa työviikolla, joka on melkein kuin lomaa. (Melkein tulee siitä, että mun täytyy tuolla viikolla herätä ennen aamukahdeksaa joka aamu.) Viikko Islannin maaseudulla hevosten ja suomalaisten hevosihmisten kanssa kakkuja syöden ja retkillä käyden. Hevostelun jälkeen alkaa lasten kesäloma koulusta. Täältä löydät mun vanhoja juttuja islanninhevosvaelluksista Islannissa.

    Ja nyt tulee se tärkeä havainto, jonka olen oppinut kuluneina vuosina: KAIKKI lasten kesäharrastusaktiviteetit osuvat kesäkuun ja heinäkuun alun aikaan. Lapset ovat loman alussa täynnä energiaa ja haluavat tehdä keskenään kaikkea mahdollista. Aikuisten ideointia ei ole kaivattu. Ei ennen elokuuta. En siis aloita omaa kesälomaa vielä kesäkuussa vaan painelen töitä ihan sinne heinäkuun alkuun asti.

    Heinäkuu

    Se varsinainen kesäkuukausi. Aloitan loman suunilleen heinäkuun toisella viikolla ja aiomme nelistään kierrellä pitkin Islantia. Sprengisandurin erämaareitillä ei ole käyty noin 15 vuoteen, joten sinne mennään ainakin. Ja Thorsmörkiin vaeltamaan, Akureyriin maastopyöräilemään ja Fjallabakin seudulle samoilemaan. Heinäkuu on Islannissa paras kuukausi maan keskiosissa matkustamiseen, koska lumet ovat todennäköisimmin sulaneet myös sieltä, eivätkä elokuun sateet vielä alkaneet. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa – jos sää on maan keskiosissa huono, vaihdetaan suunnitelmaa lennossa ja mennään jonnekin muualle. Mihin tahansa mennäänkin, aina pääsee kuumavesialtaisiin pulikoimaan.

    Jos sua kiinnostaa Islanti-aiheiset matkajutut, niin tästä blogista löytyy Matkailu-katetorian alta Islannin-reissuille vinkkejä ja Tripsterin Islanti-sivulta samoin. Ja sitten on Tripsteri Islanti -matkaopaskirja ja Mondo-lehden sivuilta löytyviä Islanti-juttuja.

    Elokuu

    Koulut alkavat täällä Islannissa vasta elokuun kolmannen viikon tienoilla. Viime vuosina ne elokuun kolme ekaa viikkoa ovat olleet jotenkin nihkeän hikisiä. Lapset edelleen lomalla, mutta kaikki lomajutut on jo tehty, aikuisten lomat pidetty ja ekat omat työviikot ovat menneet kuunnellen veisua siitä, että ei-ole-mitäääään-tekemistä. Töidenteosta ei tule mitään, lasten vikoista lomaviikoista ei tule mitään. Niinpä tänä vuonna päätettiin tehdä tämä ihan toisin! Keksin tämän mun työhuonekaverilta, joka sanoi, että heidän perheessä hänen ollessaan lapsi, perheen yhteinen kesälomamatka tehtiin aina elokuussa. Nyt kun hänellä itsellä on lapsia, hän tajuaa, miksi.

    Niinpä meidänkin pääkesälomakuukausi on elokuu aina siihen asti, että koulu alkaa. Heinäkuun viimeisinä päivinä lennetään Suomeen. Ekoina päivinä ollaan Helsingissä: yksi kokonainen päivä Linnanmäellä (koska se oli viimeksi niiiiiin ihanaa!) ja toinen päivä Heurekassa (en ole ikinä käynyt Heurekassa, mutta lapset olivat nähneet siitä jonkun mainoksen jossain (ehkä Elinan ja Sofian tubekanavalla) että alkoivat fiilistellä paikalla ja minäkin innostuin. Helsingin jälkeen mennään Turkuun, sieltä laivalla Ahvenanmaalle. Vuokrataan koko lössille pyörät. Puoliso on jo ehtinyt valmistautua tähän. Hän oli ostanut Pampulaa varten sellaisen pyörästä pyörään menevän ”kaapelin” – vetoapua kuopukselle. Ihanaa! Ahvenanmaan jälkeen saatan käväistä Urjalassa (Pentinkulman päivilllä – en ole ikinä käynyt ja olen aina halunnut mennä), jonka jälkeen parkkeeraamme itsemme siskoni talolle Sauvoon. Paria päivää ennen koulujenalkua palaamme takaisin Islantiin.

    Syyskuu

    Syksy alkaa lomaviikonkaltaisella työviikolla, kun pääsen jälleen islanninhevosten ja suomalaisten hevosihmisten kanssa Pohjois-Islannin maastoihin tölttämään (ja ainahan ne myös ravaa, hehhehh). Syyskuussa on toivottavasti myös luvassa töitä. Mitään isompaa ei ole vielä sovittu, mutta kaikki aikanaan. Paitsi niin! Hildurin jatko-osa tietysti on tässä vaiheessa jo aika pitkällä. Eli vähintään paljon kirjoitustyötä. Ja neulomista.

    Lokakuu

    Kirjamessukuukausi! Toivon, että pääsen Helsingin messuille kertomaan Hildurista. Jos en saa yhtään lava-aikaa, menen kuitenkin ja ostan sata kiloa kirjoja. Hykerryttää jo nyt nämä messut. Töissä kirjoitan Hildurin jatko-osaa. Toivottavasti neulon taas.

    Marraskuu

    Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä vähemmän minulla on kerrottavaa. Marraskuu on luultavasti kirjoittamista, neulomista ja ehkä jotain muutakin.

    Joulukuu

    Jouluajanlaskun mukaan tänä vuonna on vuorossa Suomi-joulu. Ja siihen perään taas perinteinen retki Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle.

    Saatoitte huomata, että en listannut yhtäkään ikävää asiaa. Ne tulevat kyllä pyytämättäkin ja vailla suunnitelmia.

  • Äänikirjavinkkejä lapsille: pitkä matka muuttuu pitkäksi tarinatuokioksi

    Mainos: Storytel / Äänikirjavinkkejä lapsille

    Lapset väsyy autossa. Joko ollaan perillä? Kuinka kauan vielä? Onko pakko vielä istua? Montakohan päivää me on tänä vuonna istuttu autossa, jos laskisi kaikki tunnit yhteen? Kyllä niitä useampi tulisi, vaikka me ei edes käytetä tavallisina arkipäivinä autoa mihinkään. Täältä vuonojen perältä on vaan niin tajuttoman pitkä matka ihan joka paikkaan. Kun ajamme Reykjavikiin matka vie kesäisin mutkaista tietä pitkin viitisen tuntia, talviaikaan ainakin kuusi. Kahvitaukoineen lähemmäs seitsemän. Vuonoa vuonon perään ja huoltoasemien välillä pisimmillään jopa kolme tuntia ajoa.

    Äänikirjavinkkejä lapsille

    Äänikirjat tekee matkustamisesta niin paljon kivempaa! Meillä kuunnellaan paljon äänikirjoja autossa ja junassa. Lapset eivät pysty lukemaan tai katsomaan pädiä liikkuvassa ajoneuvossa – matkapahoinvointi iskee nopeasti. Ja kun se vatsanvääntö kerran alkaa, se ei meinaa loppua ennen perille saapumista. Äänikirjat onkin olleet meille loistavaa ajanvietettä pitkillä matkoilla. Automatkojen lisäksi etenkin esikoinen kuuntelee äänikirjoja iltaisin ennen nukkumaanmenoa, Pampula suosii iltaisin livelukemista. Tätä postausta varten me käytiin lasten kanssa läpi minun Storytelin kirjahyllyä (jutun lopussa tarkemmin siitä, miten me käytetään yhtä tiliä aikuiselle ja lapsille) ja pyysin molempia nimeämään kolme tämän hetkistä suosikkia.

    Jos sulla ei vielä ole Storyteliä käytössä, saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Kokeilu ei sido mihinkään.

    Äänikirjavinkkejä lapsille: 11-vuotiaan suosikkeja

    Esikoinen diggaa eniten sarjoista ja perustelu on aika itsestäänselvä: ”Kun löytää jonkun hyvän, ei tarvitse harmitella että se kohta jo loppuu!”

    Noin 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille suunnattu Star Stable -sarja on freesi hevosaiheinen kirjasarja. Kaukana ovat ne ”vähän hömelö tallityttö ja komea huomattavasti iäkkäämpi, vakavasti otettava MIESratsastuksenopettaja” -asetelmat. Ja erittäin hyvä niin! Star Stable kirjoissa yhdistyy seikkailu, fantasia, ystävyys ja hevoset. Ruotsalaisen Helena Dahlgrenin kirjoittamasta sarjasta on ilmestynyt suomeksi viisi teosta äänikirjoina, ja niistä suurimman osan lukee Minttu Mustakallio. Monille tämä jännä hevosaiheinen seikkailuromaanisarja taitaa olla tunnettu ennen kaikkea tietokonepelinä: Suomessa Star Stablea pelaa netissä 200 000 tyyppiä.

    äänikirjavinkkejä lapsille sielunratsastajat sarja

    Neropatin päiväkirjat – aahh millaisen kulttisarjan Jeff Kinney on onnistunutkaan luomaan! Tätä sarjaa lukee Islannissakin melkein kaikki yli 8-vuotiaat. Esikoinen on lukenut kaikki islanniksi käännetyt teokset ja muutaman suomennoksen. Katsoimme vastikään Disney+-palvelusta Neropatti-elokuvan ja äänikirjoina näitä on kuunneltu meillä jo pitkään. Huippusuositusta sarjasta on ilmestynyt suomeksi äänikirjana jo hurjat 16 osaa. Kukin jakso on pituudeltaan hieman alta kaksi tuntia. Eli ei ihan heti lopu kuunneltava kesken. Reilu kolme Neropattia riittää kotivuonolta Reykjavikiin. Lukija on kaikissa sarjan teoksissa sama rento ääni: Toni Kamula.

    neropatti-sarja

    Elina ja Sofia -tubekaksikon kirjat. Tyttöjen kaikki kirjat on luettu meillä kannesta kanteen moneen kertaan – ja tottakai myös äänikirjaformaatissa. Itse asiassa esikoinen löysi Elinan ja Sofian Storytelissä kuuntelemansa äänikirjan kautta. Hän huomasi hauskannäköisen kirjan, alkoi kuunnella ja kirjaa kuunnellessa hän keksi, että tytöillä on tubekanvakin ja voisiko sitä katsoa. Siitä se sitten lähti. Elinan ja Sofian kirjoista Rohkeasti sinä! ja Kaikki on mahdollista ovat Elinan ja Sofian itsensä lukemia. Esikoiselle ja Pampulalle tuli pientä kränää siitä, kumpi saa nostaa nämä kirjat omalle listalleen. Me arvottiin, ja esikoisen arpa voitti. 🙂

    äänikirjavinkkejä lapsille

    Äänikirjavinkkejä lapsille: 6-vuotiaan suosikkeja

    Nuorempikin tykkää sarjoista (tuttu on helppo valita), mutta huomattavasti lyhyemmistä teoksista kuin esikoinen.

    Rudolf Rosvo -sarja. ”Tää on ihan sikahyvä, sun on pakko laittaa se listalle”, sanoivat molemmat yhteen ääneen. Roope Lipastin kirjoittama Rudolf Rosvo -sarja on julkaistu alunperin Storytel Originals -sarjana, eli näitä äänikirjateoksia pystyy kuuntelemaan vain Storytelissä. Mikä näissä kirjoissa kiehtoo? Kuulemma se, että Rudolfin perheessä kaikki ovat rosvoja paitsi poika itse. Rudolf ei halua olla rosvo, mutta kaikki hänen ympärillään ovat ja sitä perhe häneltäkin odottaa. Poika haluaisi vain käydä koulua, mutta perheen mielestä se ei ole alkuunkaan kannatettava idea. Tässä on ”aikuiset eivät hyväksy lapsensa omalaatuisia suunnitelmia” -problematiikka käännetty hauskasti ympäri. Rudolfeja on ilmestynyt 16, kukin jakso on reilu 20 minuutin mittainen ja lukijana kaikissa kirjoissa mainio Paavo Kerosuo.

    äänikirjavinkkejä lapsille rudolf kirjasarja

    Disneyn lyhyet sadut. Mulle tuli yllätyksenä, kuinka paljon Pampula on tykännyt kuunnella Disneyn kirjoja autossa. Meillä on kyllä kotona paljon Disneyn kirjoja, mutta äänikirjoina luulin ensin, että nämä eivät kiinnostaisi, koska suurin osa näistä tarinoista on pituudeltaan todella tynkiä: viidestä minuutista varttiin. Esikoiselle Disneyn lyhyet sadut eivät äänikirjoina enää uppoa, mutta jos on Pampulan vuoro päättää, hän valitsee Kolme pientä porsasta -teoksen, Olafin täydellisen kesäpäivän, Tuhkimon taikajoulun, Lystikkään lahjan (Lumikki), 101 Dalmatialaista tai jotain muuta niistä sadoista Disneyn kirjoista, joita Storytelistä löytyy. Mä luulen, että näissä kiehtoo tarinnoiden lyhyys: kun jokainen tarina kestää vain hetken, saa pian valita uuden ja se uudestaan valitseminen ja kirjahyllyn tallentaminen on hurjan kivaa!

    lyhyet äänikirjat disney

    Prinsessa Pikkiriikit (Hannele Lampela). Voi, tämä on niin ihana hahmo! Prinsessa Pikkiriikki ja hänen taikakoiransa nimeltään Makkara. Pikkiriikki työntää kukkapinnit nenään, leikkaa itse lettinsä veke ja hankkiutuu eroon vaatteista, joista ei tykkää. Aina yhtä mahtavan pahantuulinen mutta ei silti lainkaan ilkeä prinsessa. Tai siis eihän hän mikään oikea monarkki ole, mutta mitäs sen väliä. Pikkiriikki haluaa olla prinsessa, niin sittenhän hän on prinsessa. Äänikirjoiksi näitä rempseitä vauhtiprinsessakirjoja ovat lukeneet Elsa Saisio ja Sanna Majuri. Pikkiriikkejä on ilmestynyt äänikirjoina kuusi kappaletta, kukin teos on noin tunnin mittainen. Näiden kanssa ajaa mielellään Reykjavikiin asti.

    äänikirjavinkkejä lapsille pikkiriikit

    Voivatko kaikki perheenjäsenet kuunnella äänikirjoja yhtä aikaa?

    Riippuu tilaustyypistä. Storytelillä on olemassa Family-tilaus, jossa samaan parinkympin kk-hintaan kuuluu kahden aikuisen ja kahden lapsen kuuntelu- ja lukuoikeus. Jos jokaisella on oma laite, josta kuunnella, kaikki voivat silloin käyttää Storyteliä yhtä aikaa. Yksi kuukausimaksu, jokaiselle eri käyttötili ja oma kirjahylly, jonne voi tallentaa omia suosikkikirjoja kuunneltaviksi ja luettaviksi. Inasen kalliimpi Family Plus sisältää 3 aikuisten ja 3 lasten tiliä.

    Mulla itsellä on käytössä tavallinen Storytel-tili, koska meidän lapsilla ei ole omia älylaitteita. Meillä on käytössä maksuton Kids Mode -toiminto. Sen saa liitettyä jokaiseen Storytel-tiliin ilman lisämaksua. Lapsella on Kids Mode -tilassa oma henkilökohtainen kirjahyllynsä. Storytel antaa äänikirjavinkkejä lapsille sen perusteella, mitä hän on aikaisemmin kuunnellut tai lukenut.  Kids Mode on siis eräänlainen lapsilukko: se antaa turvallisen pääsyn lastenkirjavalikoimaan. (Eli lapsesi ei pääse kuuntelemaan sinun kirjahyllyysi tallentamia true crimen murha-, huumemaailma- ja väkivaltakuvauksia ja pehmopornoa.)

    Huom! Kun laitat Kids Mode -tilan päälle ensimmäisen kerran, sun tarvii luoda pin-koodi, jolla varmistetaan, että lapsi ei pääse vaihtamaan profiilia Kids Mode -tilasta ilman lupaa.

    lasten äänikirja

    Saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Samalta sivulta löydät myös muutamia muita äänikirjasuosikkejani.

    Täältä löydät lisää äänikirjalovea ja kirjavinkkejä:

    Koukuttavat, historialliset ja ihanan pitkät romaanit
    Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
    Chick-lit on hauskaa ja älykästä

    Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa