• Kirjan kirjoittaminen – Miltä tuntuu, kun saa käsiksen valmiiksi?

    Kirjan kirjoittaminen on hillitön projekti, ainakin itselleni. Sain viikko sitten palautettua kirjan käsiksen vihoviimeisen version. Talo maailman reunalla (WSOY) ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Voi onnea! Mä voisinkin nyt hieman kertoa millaista kirjan kirjoittaminen on eli avata tällaisen kirjan valmistusmisprosessista. Että mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut ja miten se itse kirjoitusprosessi sujui.

    talo maailman reunalla islanti satu ramo kirjan kirjoittaminen

    Olen kirjoittanut Islantiin sijoittuvasta elämästä kaksi autofiktiivistä teosta. Näissä tietokirjoissa kuvaan omaa elämääni omasta näkökulmastani Islannissa. Omien kokemusta ja näkemysten kuituihin olen neulonut mukaan faktatietoa Islannista, islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, paikallisesta elämänmenosta, uuden kielen opiskelkusta, maahanmuuttajan kotoutumisesta ja arjen asettumisesta uuteen asuinmaahan.

    Islanti-sarjan avaavan kirjan kirjoittaminen alkoi lounaskalasta

    Oikeastaan tämä kaikki alkoi sattumasta, kuten monilla asioilla on tapana. Tapasin joulukuussa 2013 silloisen WSOY:n kustantajan Leena Majanderin reykjavikilaisessa suosikkiravintolassani. Söimme lounaaksi erinomaista kalaa ja puhuimme elämästä. Se tapaaminen jäi mieleeni ja sain keskusteluistamme inspistä kehittää tulevan kirjani ideaa.

    Ensimmäinen kirja Islantilainen voittaa aina (WSOY, 2015) oli minulle ihan henkilökohtainen jättipotti. Teoksesta otettiin muistakseni kymmenen tai kaksitoista (en muista enää ihan tarkkaan…) painosta pokkareineen ja sitä on kuunneltu tosi kivasti myös äänikirjapalveluissa. Sen myynti sai ison buusin islantilaismiesten maajoukkueen jalkapallomenestyksestä. Yhtäkkiä ”islantilainen voittaa aina” oli kaikkien huulilla. Irtokarkkipussina laukun pohjalla kirja voitti vuoden matkakirjapalkinnon. Kirjan kirjoittaminen on useimmiten aika epätuotoista puuhaa, mutta tämä kirja myi eri formaateissa niin hyvin, että sain katettua kirjan myyntituottojen avulla noin viiden kirjoituskuukauden palkan. Tästä kirjasta tehtiin myös englanninkielinen käännös Islannin-markkinoille.

    islantilainen voittaa aina

    Islantilainen voittaa aina, sitten Islantilainen kodinonni

    Mitä sen jälkeen? mietin. Pällistelin aikani ympärilleni. Tasa-arvoinen perhevapaamalli oli Suomessa otsikoissa, ja samaan aikaan kun Suomessa pohdittiin sitä, voisiko iseille korvamerkitä pidemmät vanhempainvapaat, täällä Islannissa oli tehty niin jo parikymmentä vuotta ja hyvällä menestyksellä. Mulla itselläni oli tuon kirjan syntyprosessin aikoihin kaksi pientä lasta (enää ne eivät ole niin pieniä), joten aihe oli ikäänkuin mielessä koko ajan. Niinpä kirjan kirjoittaminen lähti ajatuksesta konkretisoitumaan. Päätin kirjoittaa islantilaisesta tavasta olla perhe ja islantilaisesta tavasta olla lapsiperhe. Islantilainen kodinonni ilmestyi vuonna 2018. Se on myynyt tasaisen kivasti pitkin matkaa. Iso kiitos muuten menekinedistämisestä Tehyn puheenjohtajalle Millariikka Rytköselle eli ”Rytköskälle”, joka on vilpittömän innoissaan nostanut Kodinonnea instassaan, lähetellyt sitä suomalaisille ministereille ja antanut sidosryhmilleen joululahjaksi. Ihan mielettömän hienoa tukea kirjailijalle, KIITOS! Seuratkaa kaikki Rytköstä Instassa, hänellä on näiden hyvien kirjavinkkien lisäksi muutenkin ihan loistavia kannanottoja ja ajatuksia.

    Kodinonni ei myynyt yhtä hyvin kuin Islantilainen voittaa aina, mutta olihan perheaiheisessa kirjassa tietysti paljon marginaalimpi aihe. Sekin ehkä vaikuttaa, että Kodinonni ei saanut kovin paljoa julkisuutta mediassa ilmestyttyään. Tosi monet lehdet kirjoittivat kirjan ilmestyttyä muutenkin aika paljon Islannista, täkäläsestä perhevapaamallista ja islantilaisesta tavasta organisoida lasten harrastukset. Eli niistä aiheista, joita myös oma kirjani käsitteli. Mediassa samaa aihetta ei tietenkään kahdesti nosteta isosti esiin, joten mulla kävi siinä vähän huono tuuri. Mutta sellaistakin sattuu välillä.

    kirjan kirjoittaminen satu rämö

    Päätämme tehdä vielä yhden Islantilainen-kirjan

    Olen saanut älyttömän paljon molemmista Islantilainen-kirjoista palautetta yksityisviesteillä ja meilillä. Kuinka paljon mua onkaan ilahduttaneet ne kaikki teidän kommentit somessa, tägägykset Instassa ja viestit, joissa on kyselty Tuleeko jatkoa. Kiitos ihan jokaiselle, joka on ottanut yhteyttä. Kirjan kirjoittaminen on hyvin yksinäistä puuhaa. Lukijoiden palaute on siksi merkannut kirjoitusprosessissa todella paljon. Tiedän että olen tässä palautteen saamisessa ”somevaikuttavana kirjailijana” etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun kirjalijaan verrattuna. Jos palautetta tulee vain harvoin tai se tapahtuu esim. messuilla, kirjasto- ja kirjakauppakäynneillä, on tämä koronavuosi ollut todella aneeminen senkin suhteen.

    Maalle muuttoa suunnitelelssamme ehdotin kustantajalle, että mitä jos tehtäisiin Islantilainen-aiheesta vielä yksi kirja, niin saataisiin maaginen luku kolme täyteen. Ja mulla oli mielestäni niin kiva idea! Halusin kertoa maalle muuttamisesta, uuden yhteisön löytymisestä, arjen rauhoittumisesta, rankoista sääolosuhteista ja seikkailusta pienessä mittakaavassa mutta suurin sydämin. Korona-arjesta mutta ilman koronaa. En missään nimessä halunnut tehdä koronakirjaa. Olen tavattoman iloinen, että WSOY innostui jatkamaan yhteistyötä ja niinpä me päätimme, että tehdään tämä kirja.

    Vielä yhden Islantilainen-kirjan kirjoittaminen: Talo maailman reunalla saa alkunsa

    Allekirjoitimme kustannussopimuksen vähän reilu vuosi sitten eli alkuvuodesta 2020. Allekirjoitushetkellä olin saanut muutaman tuhannen euron suuruisen apurahan WSOY:n kirjasäätiöltä kirjaa varten, minulla oli melko valmista tekstiä kasassa noin 10 sivua, ja satunnaisista huomioista ja ajatuksista kertyneitä muistiinpanoja noin 50 liuskaa. Allekirjoittamisen jälkeen laitoin laskun ensimmäisen erän ennakosta. Sitten kirjan kirjoittaminen alkoi ihan tosissaan.

    vuosi islannin maaseudulla

    Ihan ensin tein exceliin taulukon kirjan sisällöstä. Mietin aiheet, näkökulmat, yksityiskohdat, lähteet ja kirjassa kertomieni tapahtumien järjestyksen ja yksittäisen luvun rakenteen. Samaan taulukkoon lykkäsin tavoiteajat kunkin luvun valmistumiselle. Olen prosessikirjoittaja, joka tarvitsee tällaisen konkreettisen työkalun, jonka kautta etenen kirjoittamisessa ja joka paimentaa minua pitämään aikatauluni. En tarvitse inspiraatiota, tarvitsen työkalut! Joku ammattitaitelija sanoin näin jossain Ylen haastattelussa tässä joku aika sitten. En muista kuka tai missä tarkalleen, mutta se kuulosti omalta ja jäi mieleen. Minulle kirjoittamisen inspiraatio syntyy silloin, kun koen oloni itsevarmaksi. Ja se itsevarmuus syntyy, kun saan liuskoja täyteen tekstiä. Siinä hommassa minua auttaa taulukkolaskentaohjelma.

    Ekseli valmistui loppukeväästä 2020. Sitten hain taustatietoja, mietiskelin ja suunnittelin. Ensimmäisen eksel-taulukon rivin näyttämän luvun kirjoitin valmiiksi heinäkuussa 2020 ja siitä eteenpäin ykkösen rivivälillä ja pistekoossa 12 noin 2-10 liuskaa per viikko marraskuun 30. päivään asti. Marraskuun lopussa palautin käsiksen ja sivun mittaisen itsenalyysin käsikseni tasosta ja mielestäni parannusta vaativista kohdista. Mulla on tapana laittaa ekan käsisversion mukaan sellainen pieni saate, jossa kerron näkemykseni siitä, mihin en ole tyytyväinen ja mitä ainakin pitää vielä korjata pienen tauon jälkeen. Kustannustoimittaja saa lukea saatteeni, jos haluaa, mutta mikään pakko ei siis ole. Se liuska on ennemminkin synninpäästö itselleni ja muistilista editointikierrosta varten.

    kirjan kirjoittaminen

    Kirjan kirjoittaminen on mahdotonta ilman hyvää kustannustoimittajaa

    Sovimme kustannustoimittajan kanssa, että saisin kommentoidun tekstin takaisin heti joululomien jälkeen. Kun lomat oli lomailtu, sain tammikuun puolivälissä kommentit, parannusehdotukset ja tukun teräviä ja erittäin tarpeellisia kysymyksiä.

    Mikä tämä paikka siis on? Tämä asia on jo mainittu sivulla 16. Muokkaa vähän tai viittaa siihen että tämä tiedetään jo. Voisiko tästä asiasta kertoa enemmän? (Ei voinut, koska se olisi kerrannut Islantilainen voittaa aina -kirjassa ollutta sisältöä, ja pyrin välttämään saman asian toistoa heitä ajatellen, jotka ovat lukeneet aikaisemmat kirjat. Niinpä päädyimme useimpia tyydyttävään välimuotoon: kerroin hieman taustoista, mutta en mennyt sen syvemmälle.) Äsken sä istuit selkä ikkunaan päin, tässä katsot ikkunasta ulos. Miten päin se ikkuna on tilassa? Voisitko kertoa vähän tarkemmin asiasta X, se vaikuttaa kiinnostavalta. Voisiko tässä kuvailla kalan paistamista vähän tarkemmin? Miten ihminen säilyy hengissä näissä kuvatuissa olosuhteissa, eikö happi lopu? Kerro tästä vielä lisää.

    kirjan kirjoittaminen

    Sain reilusti aikaa eli viisi viikkoa muokata käsikirjoitusta parempaan suuntaan. Kirjan kirjoittaminen on vaikeinta mun mielestä ihan alussa: ensimminen versio on tuskaisin, koska se kaikki syntyy ihan alusta. Editointi taasen on tosi mukavaa ja tuntuu jopa kevyeltä: minulla on jo jotain, jota voin muokata!

    Noin viiden viikon aikana hinkkasin, poistin, järjestelin ja lisäsin materiaalia. Vastasin kysymyksiin, tarkastin yksityiskohtia. Käsis paisui tässä hurmoksessa noin 40 liuskalla, ja se parani huomattavasti. Jätin ensimmäinen maaliskuuta kässärin toisen version kustantamon huomaan todella hyvillä mielin. Olisin ehkä pystynyt parempaankin (ainahan tätä jää miettimään), mutta en ihan helpolla. Pituus tuli vastaan, edelliset Islanti-kirjat raamittivat liikkumatilaa ja tosiaan se maksimisivumäärä kuvaliitteineen alkoi olla täynnä. Kustantaja oli tyytyväinen, kässäriä ihan kehuttiinkin. Minäkin olin tyytyväinen. Sinne meni!

    Kului muutama viikko. Kustannustoimittaja kävi korjaamani käsiksen läpi ja teki alustavaa oikolukua. Sitten kirja pääsi taittajan työpöydälle. Huhtikuun alussa meiliini kilahti oikolukijan tarkkan kampaamat pdf-tiedostot kirjasta ja kuvaliitteestä. Luin vielä itse kertaalleen kaiken tarkasti läpi, tsekkasin oikolukijan löytämät virheet ja tavasin ekstratarkkaan etenkin islantilaisten nimien kirjoitusasut ja katsoin muutenkin, että onhan kaikki ok ja enhän vain kerro mitään, mikä rikkoisi kenenkään yksityisyyttä. Kaikki oli hyvin, olin tyytyväinen. Tein muutamaan islanninkieliseen vuonoon uudet tavutusehdotukset ja lisäsin sinne tänne muutamaan sanaan oikeat islantilaiset kirjaimet. Voi hyvin olla, että siellä on vielä muutamissa paikoissa i-kirjain kun pitäisi olla í-kirjain, tai ó:n paikalla o, mutta ei siihen kukaan kuole. Yritin olla mahdollisimman tarkka, mutta aina jotain kupruja jää. Uskon kuitenkin, että lopputulos on tarpeeksi hyvä.

    talo maailman reunalla satu ramo islanti

    Talo maailman reunalla – vuosi Islannin maaseudulla ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Lupaan vinkata heti, kun se on ennakkotilattavissa. 🙂 Äänikirja ilmestyy samaan aikaan kirjan kanssa eli kesäkuun alussa. Juuri parhaillaan itse asiassa kirjoitan äänikirjan lukijalle ääntämysohjeita islanninkielisiin sanoihin ja nimiin. On muuten hirvittävän hauskaa, kun yritän sanoa suomalaisin ääntein, miten äännetään esimerkiksi Skutulsfjarðarbraut islanniksi. Skyyt(h)ylsfjaRtarpRöit(h). JEBAJEE!

    Oloni oli valmiit pdf-tiedostot sisältävän sähköpostin äärellä hetken aikaa kevyt ja tyytyväinen. Painoin lähetä, ja fiilis oli edelleen loistava. Jee! Valmis! Onnistuimme! Meni muutama päivä varsin mukavissa tunnelmissa, mutta sitten alkoi harmittaa, kun ei ole mitään pitkää tekstiä työn alla. Hahahahaaa. Vaikka lupasin itselleni jossain kohtaa kirjoitusprosessia, että en enää tämän kirjoita yhtäkään kirjaa, niin kyllä minä vielä yhden teen. Mihinkä sitä itseään pakoon pääsisi, jos ei kirjoittamiseen…

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Muutama mieleeni painunut hetki Suomen luonnossa

    Mainos: Suomen Luonto

    Aloin kaivella vanhoja valokuva-arkistojani. Halusin valita muutaman mieleeni painuneen hetken Suomen luonnosta. Tämä valokuvien etsiminen ja suomalaisten luontoelämyksien muisteleminen oli minulle sellaista mielen virtuaalimatkailua, samaan aikaan kihelmöivää odotusta ja toisaalta haikeaa jännitystä. En nimittäin vielä tiedä, pääsemmekö perheen kanssa toteuttamaan jokakesäisen Suomen-lomamme vai käykö tänä vuonna kuten viime vuonna: kesälomareissu Suomeen jäi koronan takia väliin. Toivon niin kovasti, että matkustaminen onnistuisi ja voisimme viettää ainakin pari viikkoa Suomessa perheen kanssa. Katsotaan, miten tässä käy. Aika eli tartuntatilastot näyttävät, toteutuuko kesä-Suomi vai ei.

    Olisin voinut valita tähän juttuun viisikymmentä tai sata kuvaa, ja silti tehtävä olisi ollut yhtä vaikea. Jotain tärkeää, ainutlaatuista ja erityistä olisi kuitenkin jäänyt pois. Mutta olkoon nyt nämä vähän alle kymmenen.

    Ahvenanmaa. Kävin Ahvenanmaalla ensimmäistä kertaa lähes nelikymppisenä. Kun näin Getan kalliot, kesäisen meren lempeät aallot ja hennossa tuulessa heiluvat kitukasvuiset männyt, tiesin, että tänne minun on tultava joskus uudestaan.

    Ylläs talvella. Unenomaiset lumiveistokset, keskipäivän pieni valon kajo, pitkät ja pimeät yöt, valtava tyhjyys ja liikkeen alla narskuva lumi. Jos haluat Ylläs-rakkaudestani lisätodisteita, tsekkaa esimerkiksi tämä juttu Ylläkseltä.

    kuer tunturin vaellus talvella

    Hanko kesällä. Joskus voisin olla vähemmän ennakoitava, ja mennä Ylläkselle kesällä ja Hankoon talvella, ehkä senkin aika tulee vielä. Mutta tässä Suomen eteläisimmässä kaupungissa on kesäaikaan jotain sangen viehättävää. Oikeastaan se kaikkein viehättävin löytyy sieltä kaupungin laitamilta: auringon lämmittämiltä rantakallioilta, Suomen eteläisimmältä vaelluspolulta Tulliniemestä, Hangon rannoista, Pohjois-Hangon pyöräreiteistä, metsästä.

    Kainuu. Olen käynyt Kainuussa vain kerran, mutta ensivaikutelma olikin sitten astetta vahvempi. Menimme junalla Kajaaniin ja yöksi lautamajaan karhuja ja susia tarkkailemaan. Tämä retki laajensi ymmärrystäni suomalaisen luonnon ainutlaatuisuudesta: missä muualla maailmassa voi mennä pieneen hökkeliin keskelle ei mitään, juoda kahvia ja syödä pullaa ja katsoa kun susi kohtaa karhun suolla? Karhujen ja susien lisäksi minuun teki vaikutuksen Kainuun metsämaisema. Metsää, metsää, metsää, oikein kunnon korpea – ja sitten ylllättäen ollaankin jonkun nätin järven rannalla.

    Sauvo ihan mihin vuodenaikaan vain. Siskoni kesäkoti Sauvon seudulla on nykyään perheemme tukikohta Suomessa. Käppyrämännyt, merenranta, kalliot, kyykäärmeet, pirunpelto, lintutornit ja aavat peltomaisemat. Näiden maisemien äärellä mieli liikuttuu. Tästä maasta minäkin olen tullut.

    Suomalaisen luonnon ja luonnossa asuvien eläinten elämästä voi lukea lisää hienosti toteutettuja juttuja Suomen Luonto -lehdestä. Suomen Luonto on Suomen Luonnonsuojeluliiton julkaisema lehti. Olen kuullut lehdestä aikaisemmin, mutta en tiennyt tarkalleen millainen se oli, ennen kuin sain näytenumerot kotiini tämän kaupallisen yhteistyön tiimoilta ja tutustuin niihin. Kävi niin, että luin lehdet kannesta kanteen yhden todella pitkän aamupalan aikana. Ja kas. Ennen kuin ehdin suunnitella yhtäkään sisältöä kampanjan ympärille, tilasin lehden itselleni ja mietin, miksi ihmeessä en ole kuullut tästä lehdestä aikaisemmin, vaikka lehti on ilmestynyt jo 80 vuotta.

    En ole koskaan aikaisemmin kokenut vastaavanlaista vilpitöntä riemua ja rentoa tunnetta lukiessani jotain lehteä. Uskallan väittää, että Suomen Luonto tekee lukijastaan onnellisemman.

    Klikkiotsikoiden, kekseliäiden näkökulmien, kovatempoisten haastatteluiden ja tiukkojen tapahtumakäänteiden aikana on mieltä hivelevää luksusta avata lehti, joka kertoo jäniksen vuodesta, tikkalajien tunnistamisesta ja siitä, kuinka kakka on luontohavainto. Jokaisessa lehdessä on retkijuttu, joka ei ole sellainen trendikäs matkajuttu vetävällä näkökulmalla ja käsityöolutbaarivinkeillä, vaan joka ihan vain kertoo, millainen joku paikka on ja millainen luonto siellä on. Sivumennen kohdejutussa kerrotaan, kuinka retkikohteeseen voi mennä, mutta pääasia ei ole kohteen markkinointi vaan seikkailu, jonka voi tehdä lehti kädessä. Ilman kiirettä, ilman pärinäotsikoita.

    Kun tilaat Suomen Luonnon, tuet suomalaisen luonnon hyväksi tehtävää työtä. Lehden tuotot menevät Suomen Luonnonsuojeluliitolle. Alekoodilla Satu saat 5 numeron eli viiden kuukauden määräaikaistilauksen ja digioikeudet hintaan 25,50 €. Tutustumistilaus on määräaikainen. Se pitää itse uusia, jos sen haluaa jatkuvan. Tilauksen voi tehdä myös ulkomaille. Vuodessa postituslisä Eurooppaan on 20 euroa, muualle maailmaan 30 euroa.