WSOY:n kevään ja kesän 2022 katalogi ilmestyi tänään. Nyt voin vihdoin kertoa teillekin, miksi en ole viime aikoina ehtinyt pahemmin kirjoitella mitään muuta näkyvämpää, kuten tätä blogia… Jos te olette lukeneet edellisen kirjani, Talo maailman reunalla, muistatte ehkä, kuinka se loppuu. Laitan osan viimeisestä tähän alle. Ihan siellä lopussa on kappale, jonka kirjoitin jo viime talvena, mutta poistin sen minuuttia ennen kuin lähetin käsikirjoituksen luettavaksi kustannustoimittajalle. Koska en ollut silloin vielä ihan varma. Mutta nyt olen. Uskallan näyttää teille edellisen kirjan alkuperäisen lopetuksen. Sen, miten sen pitikin mennä ja niinhän se sitten näköjään menikin.
“Mielestäni kaikki on nyt pohjimmiltaan ihan samanlaista kuin aikaisemminkin. Ja juuri se on mielestäni koko homman juju. Kun ei tarkoituksella yritä tehdä mahdollisimman isoja muutoksia (koska ne tulevat kuitenkin) ja pysyvää mielenrauhaa (koska sitä ei saa ikinä kiinni), voi rauhassa iloita pienistä askelista. Kuten isosta palsternakasta ja siitä, että kaikki on tavallista. Aivan kuten aina ennenkin. Tavallisuus on valtava etuoikeus.
Istun Ísafjörðurin kotitalomme edustalla ja katselen alkavaa päivää. Postinumeroalue 400:ssa on tyypillinen lauantaiaamupäivä. Kodin ja meren välisellä kävelytiellä läntystelee muutamia islantilaisia ulkoiluttamassa koiriaan. Monella on leipäpussi kainalossaan, lauantaisin haetaan tuore leipä Ný Bakarísta. Kävelytiellä leikkii muutamia lapsia pyörineen ja potkulautoineen. Turisteja ei koronatilanteen takia näy. Silloin tällöin talomme ohi kävelee kissa. Meren yllä lentelee muutama isokokoinen korppi. Olen erityisen hyvällä tuulella.
Kuulen, kuinka ulko-oveen koputetaan. Kävelen talon etupuolelle katsomaan, kuka on mahtanut tulla kylään näin aikaisin lauantaiaamuna. Kävelen hitaasti, sillä on viikonloppu ja kello vasta niin kovin vähän. Pääsen talon nurkalle ja kurkkaan ulko-ovelle. Yllätyn uudesta tulijasta, mutta vain hieman. Minä nimittäin tiedän jo, että rappusilla seisova hahmo on eräs Hildur. Pyydän hänet sisään. Keitämme kahvit.”
