Kirjan kirjoittaminen – Miltä tuntuu, kun saa käsiksen valmiiksi?

Kirjan kirjoittaminen on hillitön projekti, ainakin itselleni. Sain viikko sitten palautettua kirjan käsiksen vihoviimeisen version. Talo maailman reunalla (WSOY) ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja sen voi nyt ennakkotilata Adlibriksestä reilun parinkympin hintaan (affiliatelinkki). Voi onnea! Mä voisinkin nyt hieman kertoa millaista kirjan kirjoittaminen on eli avata tällaisen kirjan valmistusmisprosessista. Että mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut ja miten se itse kirjoitusprosessi sujui.

talo maailman reunalla islanti satu ramo kirjan kirjoittaminen

Olen kirjoittanut Islantiin sijoittuvasta elämästä kaksi autofiktiivistä teosta. Näissä tietokirjoissa kuvaan omaa elämääni omasta näkökulmastani Islannissa. Omien kokemusta ja näkemysten kuituihin olen neulonut mukaan faktatietoa Islannista, islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, paikallisesta elämänmenosta, uuden kielen opiskelkusta, maahanmuuttajan kotoutumisesta ja arjen asettumisesta uuteen asuinmaahan.

Islanti-sarjan avaavan kirjan kirjoittaminen alkoi lounaskalasta

Oikeastaan tämä kaikki alkoi sattumasta, kuten monilla asioilla on tapana. Tapasin joulukuussa 2013 silloisen WSOY:n kustantajan Leena Majanderin reykjavikilaisessa suosikkiravintolassani. Söimme lounaaksi erinomaista kalaa ja puhuimme elämästä. Se tapaaminen jäi mieleeni ja sain keskusteluistamme inspistä kehittää tulevan kirjani ideaa.

Ensimmäinen kirja Islantilainen voittaa aina (WSOY, 2015) oli minulle ihan henkilökohtainen jättipotti. Teoksesta otettiin muistakseni kymmenen tai kaksitoista (en muista enää ihan tarkkaan…) painosta pokkareineen ja sitä on kuunneltu tosi kivasti myös äänikirjapalveluissa. Sen myynti sai ison buusin islantilaismiesten maajoukkueen jalkapallomenestyksestä. Yhtäkkiä ”islantilainen voittaa aina” oli kaikkien huulilla. Irtokarkkipussina laukun pohjalla kirja voitti vuoden matkakirjapalkinnon. Kirjan kirjoittaminen on useimmiten aika epätuotoista puuhaa, mutta tämä kirja myi eri formaateissa niin hyvin, että sain katettua kirjan myyntituottojen avulla noin viiden kirjoituskuukauden palkan. Tästä kirjasta tehtiin myös englanninkielinen käännös Islannin-markkinoille.

islantilainen voittaa aina

Islantilainen voittaa aina, sitten Islantilainen kodinonni

Mitä sen jälkeen? mietin. Pällistelin aikani ympärilleni. Tasa-arvoinen perhevapaamalli oli Suomessa otsikoissa, ja samaan aikaan kun Suomessa pohdittiin sitä, voisiko iseille korvamerkitä pidemmät vanhempainvapaat, täällä Islannissa oli tehty niin jo parikymmentä vuotta ja hyvällä menestyksellä. Mulla itselläni oli tuon kirjan syntyprosessin aikoihin kaksi pientä lasta (enää ne eivät ole niin pieniä), joten aihe oli ikäänkuin mielessä koko ajan. Niinpä kirjan kirjoittaminen lähti ajatuksesta konkretisoitumaan. Päätin kirjoittaa islantilaisesta tavasta olla perhe ja islantilaisesta tavasta olla lapsiperhe. Islantilainen kodinonni ilmestyi vuonna 2018. Se on myynyt tasaisen kivasti pitkin matkaa. Iso kiitos muuten menekinedistämisestä Tehyn puheenjohtajalle Millariikka Rytköselle eli ”Rytköskälle”, joka on vilpittömän innoissaan nostanut Kodinonnea instassaan, lähetellyt sitä suomalaisille ministereille ja antanut sidosryhmilleen joululahjaksi. Ihan mielettömän hienoa tukea kirjailijalle, KIITOS! Seuratkaa kaikki Rytköstä Instassa, hänellä on näiden hyvien kirjavinkkien lisäksi muutenkin ihan loistavia kannanottoja ja ajatuksia.

Kodinonni ei myynyt yhtä hyvin kuin Islantilainen voittaa aina, mutta olihan perheaiheisessa kirjassa tietysti paljon marginaalimpi aihe. Sekin ehkä vaikuttaa, että Kodinonni ei saanut kovin paljoa julkisuutta mediassa ilmestyttyään. Tosi monet lehdet kirjoittivat kirjan ilmestyttyä muutenkin aika paljon Islannista, täkäläsestä perhevapaamallista ja islantilaisesta tavasta organisoida lasten harrastukset. Eli niistä aiheista, joita myös oma kirjani käsitteli. Mediassa samaa aihetta ei tietenkään kahdesti nosteta isosti esiin, joten mulla kävi siinä vähän huono tuuri. Mutta sellaistakin sattuu välillä.

kirjan kirjoittaminen satu rämö

Päätämme tehdä vielä yhden Islantilainen-kirjan

Olen saanut älyttömän paljon molemmista Islantilainen-kirjoista palautetta yksityisviesteillä ja meilillä. Kuinka paljon mua onkaan ilahduttaneet ne kaikki teidän kommentit somessa, tägägykset Instassa ja viestit, joissa on kyselty Tuleeko jatkoa. Kiitos ihan jokaiselle, joka on ottanut yhteyttä. Kirjan kirjoittaminen on hyvin yksinäistä puuhaa. Lukijoiden palaute on siksi merkannut kirjoitusprosessissa todella paljon. Tiedän että olen tässä palautteen saamisessa ”somevaikuttavana kirjailijana” etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun kirjalijaan verrattuna. Jos palautetta tulee vain harvoin tai se tapahtuu esim. messuilla, kirjasto- ja kirjakauppakäynneillä, on tämä koronavuosi ollut todella aneeminen senkin suhteen.

Maalle muuttoa suunnitelelssamme ehdotin kustantajalle, että mitä jos tehtäisiin Islantilainen-aiheesta vielä yksi kirja, niin saataisiin maaginen luku kolme täyteen. Ja mulla oli mielestäni niin kiva idea! Halusin kertoa maalle muuttamisesta, uuden yhteisön löytymisestä, arjen rauhoittumisesta, rankoista sääolosuhteista ja seikkailusta pienessä mittakaavassa mutta suurin sydämin. Korona-arjesta mutta ilman koronaa. En missään nimessä halunnut tehdä koronakirjaa. Olen tavattoman iloinen, että WSOY innostui jatkamaan yhteistyötä ja niinpä me päätimme, että tehdään tämä kirja.

Vielä yhden Islantilainen-kirjan kirjoittaminen: Talo maailman reunalla saa alkunsa

Allekirjoitimme kustannussopimuksen vähän reilu vuosi sitten eli alkuvuodesta 2020. Allekirjoitushetkellä olin saanut muutaman tuhannen euron suuruisen apurahan WSOY:n kirjasäätiöltä kirjaa varten, minulla oli melko valmista tekstiä kasassa noin 10 sivua, ja satunnaisista huomioista ja ajatuksista kertyneitä muistiinpanoja noin 50 liuskaa. Allekirjoittamisen jälkeen laitoin laskun ensimmäisen erän ennakosta. Sitten kirjan kirjoittaminen alkoi ihan tosissaan.

vuosi islannin maaseudulla

Ihan ensin tein exceliin taulukon kirjan sisällöstä. Mietin aiheet, näkökulmat, yksityiskohdat, lähteet ja kirjassa kertomieni tapahtumien järjestyksen ja yksittäisen luvun rakenteen. Samaan taulukkoon lykkäsin tavoiteajat kunkin luvun valmistumiselle. Olen prosessikirjoittaja, joka tarvitsee tällaisen konkreettisen työkalun, jonka kautta etenen kirjoittamisessa ja joka paimentaa minua pitämään aikatauluni. En tarvitse inspiraatiota, tarvitsen työkalut! Joku ammattitaitelija sanoin näin jossain Ylen haastattelussa tässä joku aika sitten. En muista kuka tai missä tarkalleen, mutta se kuulosti omalta ja jäi mieleen. Minulle kirjoittamisen inspiraatio syntyy silloin, kun koen oloni itsevarmaksi. Ja se itsevarmuus syntyy, kun saan liuskoja täyteen tekstiä. Siinä hommassa minua auttaa taulukkolaskentaohjelma.

Ekseli valmistui loppukeväästä 2020. Sitten hain taustatietoja, mietiskelin ja suunnittelin. Ensimmäisen eksel-taulukon rivin näyttämän luvun kirjoitin valmiiksi heinäkuussa 2020 ja siitä eteenpäin ykkösen rivivälillä ja pistekoossa 12 noin 2-10 liuskaa per viikko marraskuun 30. päivään asti. Marraskuun lopussa palautin käsiksen ja sivun mittaisen itsenalyysin käsikseni tasosta ja mielestäni parannusta vaativista kohdista. Mulla on tapana laittaa ekan käsisversion mukaan sellainen pieni saate, jossa kerron näkemykseni siitä, mihin en ole tyytyväinen ja mitä ainakin pitää vielä korjata pienen tauon jälkeen. Kustannustoimittaja saa lukea saatteeni, jos haluaa, mutta mikään pakko ei siis ole. Se liuska on ennemminkin synninpäästö itselleni ja muistilista editointikierrosta varten.

kirjan kirjoittaminen

Kirjan kirjoittaminen on mahdotonta ilman hyvää kustannustoimittajaa

Sovimme kustannustoimittajan kanssa, että saisin kommentoidun tekstin takaisin heti joululomien jälkeen. Kun lomat oli lomailtu, sain tammikuun puolivälissä kommentit, parannusehdotukset ja tukun teräviä ja erittäin tarpeellisia kysymyksiä.

Mikä tämä paikka siis on? Tämä asia on jo mainittu sivulla 16. Muokkaa vähän tai viittaa siihen että tämä tiedetään jo. Voisiko tästä asiasta kertoa enemmän? (Ei voinut, koska se olisi kerrannut Islantilainen voittaa aina -kirjassa ollutta sisältöä, ja pyrin välttämään saman asian toistoa heitä ajatellen, jotka ovat lukeneet aikaisemmat kirjat. Niinpä päädyimme useimpia tyydyttävään välimuotoon: kerroin hieman taustoista, mutta en mennyt sen syvemmälle.) Äsken sä istuit selkä ikkunaan päin, tässä katsot ikkunasta ulos. Miten päin se ikkuna on tilassa? Voisitko kertoa vähän tarkemmin asiasta X, se vaikuttaa kiinnostavalta. Voisiko tässä kuvailla kalan paistamista vähän tarkemmin? Miten ihminen säilyy hengissä näissä kuvatuissa olosuhteissa, eikö happi lopu? Kerro tästä vielä lisää.

kirjan kirjoittaminen

Sain reilusti aikaa eli viisi viikkoa muokata käsikirjoitusta parempaan suuntaan. Kirjan kirjoittaminen on vaikeinta mun mielestä ihan alussa: ensimminen versio on tuskaisin, koska se kaikki syntyy ihan alusta. Editointi taasen on tosi mukavaa ja tuntuu jopa kevyeltä: minulla on jo jotain, jota voin muokata!

Noin viiden viikon aikana hinkkasin, poistin, järjestelin ja lisäsin materiaalia. Vastasin kysymyksiin, tarkastin yksityiskohtia. Käsis paisui tässä hurmoksessa noin 40 liuskalla, ja se parani huomattavasti. Jätin ensimmäinen maaliskuuta kässärin toisen version kustantamon huomaan todella hyvillä mielin. Olisin ehkä pystynyt parempaankin (ainahan tätä jää miettimään), mutta en ihan helpolla. Pituus tuli vastaan, edelliset Islanti-kirjat raamittivat liikkumatilaa ja tosiaan se maksimisivumäärä kuvaliitteineen alkoi olla täynnä. Kustantaja oli tyytyväinen, kässäriä ihan kehuttiinkin. Minäkin olin tyytyväinen. Sinne meni!

Kului muutama viikko. Kustannustoimittaja kävi korjaamani käsiksen läpi ja teki alustavaa oikolukua. Sitten kirja pääsi taittajan työpöydälle. Huhtikuun alussa meiliini kilahti oikolukijan tarkkan kampaamat pdf-tiedostot kirjasta ja kuvaliitteestä. Luin vielä itse kertaalleen kaiken tarkasti läpi, tsekkasin oikolukijan löytämät virheet ja tavasin ekstratarkkaan etenkin islantilaisten nimien kirjoitusasut ja katsoin muutenkin, että onhan kaikki ok ja enhän vain kerro mitään, mikä rikkoisi kenenkään yksityisyyttä. Kaikki oli hyvin, olin tyytyväinen. Tein muutamaan islanninkieliseen vuonoon uudet tavutusehdotukset ja lisäsin sinne tänne muutamaan sanaan oikeat islantilaiset kirjaimet. Voi hyvin olla, että siellä on vielä muutamissa paikoissa i-kirjain kun pitäisi olla í-kirjain, tai ó:n paikalla o, mutta ei siihen kukaan kuole. Yritin olla mahdollisimman tarkka, mutta aina jotain kupruja jää. Uskon kuitenkin, että lopputulos on tarpeeksi hyvä.

talo maailman reunalla satu ramo islanti

Talo maailman reunalla – vuosi Islannin maaseudulla ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kirja on tosiaan nyt ennakkotilattavissa. 🙂 Äänikirja ilmestyy samaan aikaan kirjan kanssa eli kesäkuun alussa. Juuri parhaillaan itse asiassa kirjoitan äänikirjan lukijalle ääntämysohjeita islanninkielisiin sanoihin ja nimiin. On muuten hirvittävän hauskaa, kun yritän sanoa suomalaisin ääntein, miten äännetään esimerkiksi Skutulsfjarðarbraut islanniksi. Skyyt(h)ylsfjaRtarpRöit(h). JEBAJEE!

Oloni oli valmiit pdf-tiedostot sisältävän sähköpostin äärellä hetken aikaa kevyt ja tyytyväinen. Painoin lähetä, ja fiilis oli edelleen loistava. Jee! Valmis! Onnistuimme! Meni muutama päivä varsin mukavissa tunnelmissa, mutta sitten alkoi harmittaa, kun ei ole mitään pitkää tekstiä työn alla. Hahahahaaa. Vaikka lupasin itselleni jossain kohtaa kirjoitusprosessia, että en enää tämän kirjoita yhtäkään kirjaa, niin kyllä minä vielä yhden teen. Mihinkä sitä itseään pakoon pääsisi, jos ei kirjoittamiseen…

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

27 Comments

  • Petra

    Heti tämän nähtyäni ryntäsin kirjaston sivuille katsomaan voiko teoksen jo varata. Voi, ja niin oli moni tehnytkin sillä varausjonossa päädyin sijalle 36. Tosin tarkasteltuani kirjahyllyäni ja siellä hengailevia Islantilainen voittaa aina ja Islantilainen kodinonni -teoksiasi, totesin, että laitanpa kirjan mieluummin ostoslistalle. Tarvitseehan sarja jatkoa eikä kirjaston kirja valitettavasti jää koristamaan hyllyä.

    Jos kirjoituskärpänen on purrut pahasti, niin minä en ainakaan harmistu, jos kirjoja tulee lisää. Oli aihe sitten tämä tai joku muu.

    • Jullellson

      Pidin kovasti Islantilaisesta kodinonnesta, ja aion lukea myös seuraavan! Prosessikirjoittaminen kuulostaa myös omalta jutulta – tuo etenemisen tuoma itseluottamus on todella palkitseva tapa tehdä töitä!

      • Satu Rämö

        Kyllä! Se on kuin sellainen itseään ruokkiva positiivinen kehä, saa virtaa siitä kun hommia valmistuu ja tulee fiilis että kyllä mä pystyn ja kyllä tämä etenee.

        • Ullis

          Mahtavaa, lisää hyvää luettavaa kirjalistalle!

          Peukku prosessikirjoittamiselle! Itselleni boheemimpi aikatauluttaminen on ollut luontaista, mutta tänä keväänä löysin itseni tilanteesta, että päivätyön rinnalla oli useampi kiinnostava sivuproggis, joista yksi osoittautui vielä ennakoitua työläämmäksi ja tiukasti raamitetuksi, niin jouduin tekemään realistisen aikataulusuunnitelman, jotta sain palaset mahtumaan. Ja voilá, sehän toimi!! Pirskutti sentään, mustahan tulee prosessimuija!

  • KatjaS

    Kannattaa laittaa kirja varaukseen kirjastoon JA käydä sitten myös ostamassa se. Lainauskerrat kerryttävät kirjailijalle maksettavaa lainauskorvausta. Saadaan Satulle pikkuisen isompi tilipussi.

      • Arja Vauhkonen

        Olipa kiinnostava tarina erään kirjan synnystä! Kiitos!
        Itse en haaveile kirjan kirjoittamisesta, mutta onhan hän nyt cool, joka pystyy siihen. Jään odottamaan äänikirjaa, onneksi ei tarvii kauan odotella.

        • Satu Rämö

          Kiitos Arja! On tosiaan älyttömän mukavaa, että että äänikirja tulee ulos yhtä aikaa kirjan kanssa.

  • FinInTirol

    Upeaa:) Voin vain kuvitella tuon kaiken työmäärän, mitä kirjan tekeminen vaatii. Kirjailijan, kustannustoimittajan, oikolukijan ja kaikki muut sidosryhmäläiset. Saa aika monta kirjaa myydä, jotta pääsee palkalle.

    Mulla oli joskus kolmekymppisenä haaveena kirjan kirjoittaminen. Silloin mietin fiktiivistä tarinaa sekä ammattiaiheista. Taisin saada Wordiin sivun auki ja talletettua sen. Siihen se silloin jäi, projekti:D Tuli sitä sentään töissä tarjouksia ja myyntimateriaalia kirjoiteltua.

    Reilu vuosi sitten jouluna sain aukaistuksi blogin, FinInTirol. Nyt tulee kirjoitettua muutakin kuin tarjouksia. Yksi motivaattori oli suomenkielen ylläpito, jottei kaikista kielistä tule ”rallienglantia”. En tiedä tuleeko koskaan aikaa noiden kirjojen kirjoittamiseen, mutta pari novellia nyt ainakin on saanut raapaistuksi:)

    Toivon menestystä uuden kirjan myyntiin:)

    • Satu Rämö

      Todella tärkeä pointti! Siinä on tosiaan yhden ihmisen yhden kirjan kimpussa monen ihmisen työpanos: mukana on kaikkea mahdollisat äänikirjan lukijasta studioammattilaisiin, kustannustoimittajat, markkinointiosasto, rojaltit laskeva talousosasto… Onneksi on nykyään äänikirjat; niiden kautta kirja säilyy pidempään yleisön saatavilla (ja tuottaa myös vähän pidempään tuloja kirjailijallekin kuin pelkkä puoli vuotta kirjakaupan hyllyllä).

      • Melli

        Onnea Satu! Odotan innolla uutta kirjaasi Talo maailman reunalla. Olen lukenut myös aiemmat kirjasi. Pidän tavastasi kirjoittaa ja seuraan blogiasi.

        Asuin Islannissa kaksikymmentä vuotta sitten puolen vuoden ajan, rakkaus ja kiinnostus maata kohtaan on edelleen. Upea karun kaunis ja maaginen maa <3

  • LA

    Sija 36 on aika hyvä huhtikuussa!
    Mikä kirjasto sulla on?

    Mä olen vaski – kirjastossa sijalla 43 ja varasin sen aika tarkkaan kaksi kuukautta sitten
    Onneksi niteitä tulossa 33!!

    Kiitos Satu kun kerroit (jes jälleenkerran!!!) kirjan kirjoittamisesta! :))

    • Satu Rämö

      Kiitos, mukavaa kuulla että tykkäsit jutusta. Kirjoittamisesta ja kirjoista on niin kivaa kirjoittaa.

    • Petra

      Olen jonossa Outi-kirjastossa, ilmeisesti täällä on hitaammin herännyttä porukkaa kerran ehdin noinkin pienille sijoille. 😀 Pistin kirjan tosiaan myös tilaukseen ostomielessä. Tai tilaamista odottamaan.

  • vaaleanvihreää

    Mukavaa lukea taas enemmän Islannista. Aika monia kirjojasi olenkin lukenut. Ja hienoa, että lisää on tulossa!

  • Nadine

    Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!

    Minulle oli tosin yllätykseksi moni asia. Työn määrä ei. Sen mä tiedän, että se on valtava. Ehkä ero on siinä, että minä en ikinä kirjoittanut yhtään tietokirjaa tai oikeisiin tapahtumiin pohjautuvaa kirjaa. Pelkkää fiktiota. Sen jälkeen olo ei ole onnellinen vaan tyhjä, kun on antanut kaiken mitä sisällä oli, ja palautumisprosessi voi olla tosi pitkä.

    Onnea sinulle ja menetystä kirjallesi!

    • Satu Rämö

      Kiitos paljon! Fiktiota en olekaan vielä kokeillut.. Ehkä joku päivä 🙂 Tunnelma siinä kirjoittamisessa on varmasti hyvin erilainen, koska melkein kaikki luodaan omassa päässä, jossain sellaisessa tilassa, jota ei vielä ole ollut olemassa. Varmasti tosi jännittävää myös!

      • Hilla

        Tajuttoman hieno kansi! Oikeasti en muista koska olen viimeeksi nähnyt noin upean kannen, että jäin tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa.

        Pidän, Satu, kirjoistasi ja aion lukea tämänkin.

        Olen itsekin kirjoittanut tietokirjoja. Mulle ne ovat tuottaneet elantoa apurahojen ja kirjailijapalkkioiden lisäksi sitä kautta, että olen saanut niiden ansiosta kouluttajakeikkoja.

  • Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    Kiinnostaa aina nämä tarinat kirjoitus- tai kirjantekoprosessista! Kiva että nostit eteen kustannustoimittajan osuuden! Sen verran nyt nillitän, että aiemmat Islanti-kirjasi eivät ole autofiktiota… Ainakaan lukemani ”Islantilainen voittaa aina” ei ole eli et yhdistele siinä omaelämäkerrallisuutta ja FIKTIOTA, vaan silkkaa faktaa 🙂

    • Satu Rämö

      Joo se on kyllä totta – asiaproosa ois ehkä parempi kuvailu. Mutta toki noissa kaikissa kirjoissa on muunneltuja asioita eli kaikki ei ole pelkkää faktaa (oon avannut sen tarvetta esipuheissa; lähinnä liittyen yksityisyydensuojaan ja siihen että en mene kenenkään muun asioita availemaan tunnistettavaksti). 🙂

  • Noora

    Kiitos Satu, kun avasit kirjan kirjoittamiseen liittyvää prosessia. Todella mielenkiintoista varsinkin, kun kirjan kirjoittaminen on itselleni elinikäinen unelma, jolle olen taas antanut pitkästä aikaa luvan pulpahdella pintaan 🙂

    Terkuin,
    Noora
    http://www.wonderworldofnoora.com

    • Satu Rämö

      Kivaa, että tästä oli iloa. Sieltä se unelma konkretisoituu, alat vaan pienin palasin edetä 🙂 Iloa kirjoittamiseen!

  • hanna

    Jos kaverit kyselevät kevyttä lomalukemista, vinkkaan aina Islantilainen voittaa aina -kirjan.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *