Islantilainen joulu, ah! Aluksi se järkytti, nyt jo näin 13 vuoden jälkeen naurattaa. Kylän musiikkikoulu on viettänyt tämän viikon ajan joulujuhlaa. Musiikkikoulua käyvien lasten ja nuorten konsertteja on ollut joka ilta: pianoa, jousisoittimia, puhaltimia, kuoron esityksiä… Eilen istuimme kuuntelemassa kuoron laulamia joululauluja. Ohjelmistoon kuului muun muassa perinteiset joulurenkutukset, kuten Aatamin seitsemän poikaa ja Joulupukki kävelee lattialla. Varpunen jouluaamuna -tyylisiä mollivoittoisia joulusävelmiä täällä ei juuri kuulla. Surumieliset joululaulut eivät vain… niin, ne eivät vain oikein sovi tänne.
Kaikki on jotenkin riehakkaampaa kuin Suomessa. Siis koko joulu, ihan sieltä joulunalusajasta joulunpyhiin. Vietin Islannissa ensimmäistä jouluani noin 13 vuotta sitten ja suomalaisena huomasin eron välittömästi. Täällä on koko joulun enemmän meteliä ja meininkiä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta ei oikein auttanut kuin hypätä messiin ja leikkiä mukana.
Hyvä esimerkki on eilinen kuorojuhla. Kun lasten joululauluesitys oli lopuillaan, ilta huipentui joulupukkien vierailuun. Tällä kertaa taloon sisälle ryntäsi vain kaksi pukkia (niitä on siis yhteensä kolmetoista). Ne tulivat huutaen ja metelöiden, kiipeilivät pitkin seiniä ja “hauskuuttivat” lapsia roikottamalla heitä jaloista ja kaappaamalla syliin. Minä pelästyin ja lapsena olisin varmaankin purskahtanut kauhusta itkuun, mutta paikalliset lapset vain nauroivat ja kiusasivat pukkeja takaisin. He ovat tottuneet tällaiseen rempseään pelleilyyn.
Islanti on kokoaan isompi maa – täällä joulupukkejakin on 13. Ne asuvat vuorilla lähellä ihmisasutusta ja joulun tullen ne laskeutuvat kotivuoreltaan ihmisten keskuuteen niin, että ensimmäinen pukki tulee 12. joulukuuta, toinen pukki 13. joulukuuta ja jouluaattona viimeinen. Jouluaaton jälkeen pukit häipyvät takaisin FIFO-periaatteella, eli ensin tullut lähtee kotiin ensimmäisenä ja 6.1. koko metelöivä porukka on siirtynyt vuoren rauhaan.
Pukit toimivat islantilaislasten adventtikalentereina. Islantilaiskodeissa laitetaan itse tehty paperinen kenkä (me teimme yhtenä jouluna tällaisen kengän) tai oma oikea kenkä ikkunalaudalle, ja yön aikana vuorilta saapunut pukki jättää sinne pienen lahjan. Mandariinin, tikkarin, kynän – ja siellä paremmin toimeentulevilla alueilla kengistä löytyy välillä uusi älypuhelin (äly, hoi…niih). Jos lapsi on ollut jotenkin ilkeä tai tottelematon, hän saa kenkäänsä yhden perunan. (Jos niitä kertyy useampi, niistä voi sitten tehdä vaikka ranskalaisia.)
Islantilaiset ovat multitaskaajia ja jokaisella tuntuu olevan vähintään kaksi ammattia, joten tietysti myös joulupukeilla on muutakin hommaa kuin vain jätellä lahjoja ja juureksia kenkiin. Tällaisia ne pukit ovat:
Islantilainen joulu: 13 joulupukkia
12.12. Stekkjastaur eli Aidantolppakamu saapuu ensimmäisenä. Hän on saanut nimensä pitkistä honteloista puujaloista. Tämän tyypin lempipuuhaa on kiusata lampaita ja juoda niiden maidot.
13.12. Giljagaur eli Rotkojäbä laskeutuu vuorilta. Hän rakastaa maitoa ja varastaa kaiken löytämänsä lehmänmaidon. Tätä kontekstia vasten on helppo ymmärtää, miksi Islannin suurin meijeri on luonut oman joulumaitotuoteryhmän.
14.12. Stúfur eli Pätkä varastaa paistinpannut, koska pitää niihin jääneistä ruoanjämistä. Hän on mun suosikkipukki!
15.12. Þvörusleikir eli kotoisammin Lusikannuolija nuolee talosta löytyvistä lusikoista tähteet. Kannattaa siis jättää 15. päivän vastaisena yönä likaisen tiskikoneen luukku auki, niin kaverille jää jotain syötävää.
16.12. Pottaskefill eli Padanraapija pistää suuhunsa kaikki kattiloiden pohjille jääneet ruoantähteet, jotka löytää.
17.12. Askasleikir eli Kiponnuolija vaanii etenkin lasten sänkyjen alla ja hyökkää sieltä syömään kaiken, mitä lapsilta jää lautasille. Joulun alla ei siis tosiaan tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.
18.12. Hurðaskellir eli Ovenpaiskoja kiertää paiskomassa talon ovia. Kun 18. päivänä kuuluu poikkeuksellisen paljon ovien kolinaa, kaikki tietävät, mistä se johtuu.
19.12. Skyrgamur eli Skyrinahmija ahmii islantilaista skyriä mahan täydeltä. Jos lukitset jääkaapinoven, tämä jäbä hajoittaa lukon päästäkseen käsiin skyriin. Mikään ei pidättele häntä!
20.12. Bjúgnakrækir eli Makkarannyysijä näpistää talosta makkarat. Taitava pukki, joka liikkuu kattohirsiä pitkin. Sellainen oman elämänsä ninja.
21.12. Gluggagægir eli Väijyjä tirkistelee ikkunoista sisään. Hyvin hyvin epäilyttävä tyyppi.
22.12. Gáttaþefur eli Herra Isonenä hiipii koteihin ja haistelee mahtavalla nenällään lempiruokiaan. Hänen ehdoton suosikkinsa on rasvainen joulunaluskorppu laufabraud.
23.12. Ketkrókur on Lihakoukku, joka piiloutuu talon nurkkiin ja tilaisuuden tullen nappaa pitkän koukkunsa avulla paistin ja vie sen mukanaan. Jos talossa on savupiippu, Lihakoukku ponnistaa sieltä varasretkelle. Kuvan riiputettu lammas on hänen suurinta herkkua. Joten pitäkää paisteistanne kiinni, ettette jää ilman joulupäivän perinteistä lammastarjoilua.
24.12. Kertasníkir eli Kynttilävaras varastaa lapsilta kynttilät ja toivottaa kaikille hemmetin pimeää joulua.
Joulupukin äitimuori syö lapset, joulukissa likaiset aikuiset
Islantilainen joulu ei ole islantilainen joulu ilman pukkien muuta perhettä. Taustaksi on varmaan hyvä tietää, että joulupukit ovat ainakin puolittain trollien sukua. Trollit eivät kestä auringonvaloa, vaan asuvat sisällä vuorten pimeydessä. Pimeällä ne riehuvat ulkona, mutta jos auringonsäde nappaa heidät, he jähmettyvät kiviksi ja jäävät siihen ikuisiksi ajoiksi.
Joulupukkien äiti on Islannin pelätyin trolli nimeltä Gryla. Häijynnäköinen koukkunenä, repalaiset vaatteet ja lihaksikas olemus pelottaa pimeässä talvi-illassa, eikä ihme. Gryla omistaa ison säkin, joka selässään se juoksee kotivuorensa rinnettä alas kylään ja poimii säkkiin kaikki huonotapaiset lapset ja tekee heistä itselleen herrrrrrkullisen jouluillallisen!
Lempeällä joulumuorilla on poikaystävä nimeltään Leppaludi. Ehkä Leppaludilla on jotain Grylaa miellyttäviä ominaisuuksia, joista minä tai kukaan muukaan ei mitään tiedä, koska kansanperinteen mukaan hän on saamaton nahjus josta ei ole mitään iloa kenellekään. Hän on tavattoman laiska eikä tee mitään muuta kuin makaa vuoren sisässä koko vuoden ja räkii kattoon. Melkoinen isäpuoli.
Islantilaiset perhesuhteet ovat joskus vähän monimutkaisia eikä tämäkään kokoonpano ole poikkeus. Leppaludi ei nimittäin ole joulupukkien isä. Vanha kansanperinne kertoo, että Gryla ei ole enää yhdessä lastensa isän kanssa. Tämän uusperhekuvion tapaamisoikeuksista minulla ei ole kauhean selkeää näkemystä – en ole koskaan kuullut joulupukkien isästä mitään. Se taitaa olla Islannin tarkimmin varjeltu salaisuus. Ehkä se on joku niistä jalkapallonpelaajista!
Tähän uusperheeseen kuuluu myös yksi lemmikkieläin. Musta, terävähampainen ja kiiluvasilmäinen kissa nimeltään Joulukissa hyökkää jouluaattona ihmisasutuksen pariin ja syö kaikki sellaiset lapset ja aikuiset, jotka ovat pukeutuneet rikkinäisiin tai likaisiin vaatteisiin. Islannissa ei yksikään lapsi (eikä kyllä aikuinenkaan) uskalla olla joulunpyhiä reikäiset sukat jalassa. Voitte uskoa, että mekkokauppa käy joulunalla hyvin, kun ihmiset ryntäävät kauppoihin hankkimaan itselleen uuden joulumekon, uudet sukkahousut, uudet sukat, uudet housut… Ja niin edelleen.
Islantilainen joulu. Etsii valtaa loistoa, kaipaa kultaakin. Mä pyydän uusia mekkoja ja hitsin pitkää maksuaikaa. Ehkä se Joulukissa palaa sitten helmikuussa ja käy pistämässä poskiinsa ne kaikkien luottokorttilaskut ja pari ulosottomiestä. Ei voi tietää.
Ei varmaan ihme, että islantilaisissa joulupostikorteissa ei koskaan toivotella Rauhallista Joulua.
