Muistatteko kun vielä viime vuonna olin vakaasti sitä mieltä, että en ehkä koskaan uskaltaisi ottaa omaa lastani mukaan hevosharrastukseen? Ratsastus kun ei ole mikään riskitön harrastus ja kaikenlaista voi sattua ja on sattunutkin. Noh. Jouduin kääntäämään takkini, pyörtämään mielipiteeni ja nielemään vielä sanani siihen päälle. Kyllä ratsastus on edelleen mielestäni
Voiko kirjoja kirjoittamalla elää eli mitä keskimäärin kirjailija tienaa ja mistä palkka muodostuu? Ensimmäiseen kysymykseen on kaksi selkeää vastausta. Voi. Ja sitten se toinen: Ei voi. Jos on Jo Nesbö, Ilkka Remes (eli Petri Pykälä), J.K. Rowling tai joku sellainen vastaava oman markkinansa megastara, jonka kirjamyynnit lasketaan sadoissatuhansissa ja miljoonissa,
O-ou! Tänään kilahti viikon parhaimmat uutiset meiliboksiin. Suomen Tietokirjailijoilta oli tullut apurahapäätös: sain apurahan seuraavalle kirjalle. Eikä se ole koskaan aikaisemmin ole ollut noin suuri. Iiks ja kääks. Ihanaa! Tyrskähdin lyhyeen iloitkuun. Se on jännä juttu, kuinka hyvältä ”palkkapäivä” tuntuu, kun se tulee tällä tavalla etunojassa. Koska tänään oli myös
Seuraa muutamat upeat matkavinkit Ahvenanmaalle! Huhtikuussa minä, ystäväni Katja, minun esikoiseni ja Katjan kuopus pakkasimme viikonloppukamat kasseihin ja lähdimme laivalla Ahvenanmaalle. Sinä viikonloppuna kesä otti äkkilähdön. Lumet olivat sulaneet edellisellä viikolla ja meitä helli parin päivän ajan sellainen auringonpaiste, että Ahvenanmaan upeat kalliotkin hohkasivat lämpöä. Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Suomen
Kaupallinen yhteistyö Listerine ja Suomen Blogimedia Hampaani eivät ole lähellekään parasta sorttia. Minulla on ahtaat hammasvälit ja synnynnäinen kiillevaurio ja sen takia hampaani reikääntyvät todella helposti. Kiillevaurio tarkoittaa siis sitä, että kiillettä ei ole tarpeeksi suojaamaan hampaita ja siksi ne reikiintyvät, murenevat ja kellertyvät. Tälle ei vain voi mitään. Huolellisinkaan
Oho ja hupsista, sehän ilmestyi sitten. Ajoissa. Itse asiassa painosta kirja tyrskähti jopa kolme viikkoa etuajassa. Painokoneella oli vissiin kevättä laakereissa. Järjestimme aikaisemmin tällä viikolla kustantajan kanssa islantilaiset iltapäiväkaffet Kodinonni-kirjan ilmestymisen iloksi. Kokoonnuimme juhlimaan WSOY:n omaan kirjakauppaan. Kotona minua odotti pahvilaatikollinen tekijäkappaleita. Se oli mukava ja lämminhenkinen tilaisuus, jossa herkuteltiin
Olin viikon kansalaisjärjestö Planin kanssa kenttämatkalla Ugandan Kamulissa. Jutunaloitukseni on kliseisen klassinen: en tiedä, mistä pitäisi aloittaa, koska sanottavaa on niin paljon. Valeäiti kirjoitti tästä tuntemuksesta hyvin omassa blogissaan. Hanne sanoitti tosi hyvin myös oman erityisasemamme tiedostamisesta, kiitokset teille kaikille blogiemme lukijoille ja Instan seuraajille ja kiitokset ylipäätään siitä mahdollisuudesta,
Olen tällä hetkellä Planin matkassa Ugandassa yhdessä Lauran ja Hannen kanssa. Saavuimme tänne päiväntasaajalle tänään iltapäivällä ja hommat lopetettiin puoliltaöin. Olen ihan poikki. Mutta ennen kuin painan pääni tyynyyn moskiittoverhon suojissa, on ihan pakko laitta nopea pikkupäivitys tänne blogiin. (Tämä matkamme on osa Planin kanssa tehtävää yhteistyötä, joten siksi kaupallinen
Viikon mittainen purjehdusmatka Islannin Länsivuonoilla päättyi 18 tuntia sitten. Ja vau mikä viikko se olikaan. Vau. Nyt on kyllä vaikea keksiä mitään muuta sanottavaa. Kaikki adjektiivitkin tuntuvat pliisuilta. Mahtava, kylmä, jännittävä, kaunis, hauska, uskomaton, hiljainen… Joo-o! Mutta niin paljon enemmän. Purjehdimme siis viikon Länsivuonojen pohjoisimmissa osissa Hornstrandirissa. Se oli kaveridiili:
Olen puoli vuotta toiminut Plan International Suomen tyttöjen oikeuksien tukijana. Yhdessä Satamon Lauran (Mamma rimpuilee –blogi) ja Kettusen Hannen (Valeäiti-blogi) kanssa olen kerännyt Planille lahjoituksia ja levittänyt tietoa Planista ja sen toiminnasta. Tällä työllä koen totisesti olleen merkitystä. Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia Täällä blogissa olen mm.
Islantilainen villapaita ja sen neulontaohje ovat islantilaisille arkipäivää. Minusta tuntuu, että täällä neuloo ihan jokainen! Islantilainen villapaita eli lopapeysa on suosittu lahja, kansallisvaate ja käytännöllinen suoja saaren kylmää ja märkää ilmaa vastaan. *) Juttu sisältää affilinkkejä kirjakauppaan. Ensimmäisen villapaidan – tuon mikä näkyy jutun ensimmäisessä kuvassa – sain yli kymmenen
Tiedättekö mitä? En ole ikinä purjehtinut ja maastohiihtänyt vain kerran (tämä unohtumaton matka Landmannalaugariin). Joten kai ihan luonnollista, että lähdemme viikonloppuna viikoksi purjehtimaan Hornstrandiriin eli Islannin syrjäisimpiin osiin Länsivuonojen perukoille ihmisten kansssa, joita en ole koskaan aikaisemmin tavannut. Kuvan otti Björgvin Hilmarsson. Hornstrandir on Islannin luultavasti syrjäisin ja hiljaisin paikka.