Seuraa muutamat upeat matkavinkit Ahvenanmaalle! Huhtikuussa minä, ystäväni Katja, minun esikoiseni ja Katjan kuopus pakkasimme viikonloppukamat kasseihin ja lähdimme laivalla Ahvenanmaalle. Sinä viikonloppuna kesä otti äkkilähdön. Lumet olivat sulaneet edellisellä viikolla ja meitä helli parin päivän ajan sellainen auringonpaiste, että Ahvenanmaan upeat kalliotkin hohkasivat lämpöä.
Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Suomen Blogimedia
Katjasta on tullut minulle vuosien saatossa tärkeä ystävä. Hän on yksi niistä, joille laitan viestiä, kun eteen tulee joku juttu, jonka selvittämisestä en ole aivan varma. Tai kun tarvitsen mielipidettä, näkemystä tai ihan vaan juttutuokiota. Arvostan Katjassa etenkin suorapuheisuutta ja no bullshit -asennetta. Tutustuimme, kun kirjoitimme yhdessä pari kirjaa. Mitenkäs muutenkaan! Vuoden mutsi -kirjoja tehdessä puhuimme paljon ja nauroimme sitäkin enemmän. Kirjat valmistuivat ja vuosien saatossa ne molemmat loppuunmyytiin. Lapset kasvoivat, meitä vaivanneet vauvavuodet helpottivat ja vanhemmuus alkoi tuntua omalta. Asiat muuttuivat, mutta onneksi ystävyys jäi. Tällä kertaa se vei meidät laivalla Ahvenanmaalle.
Ainoa ongelma tässä meidän ystävyyssuhteessamme on se, että ehdimme tavata aivan liian harvoin. Useimmiten se on lounastapaaminen tai päivällinen työpäivän päätteeksi minun ollessa Helsingissä. Olisipa kerrankin enemmän aikaa jutella ja luuhailla ilman aikataulurajoituksia.
No niinpä me sitten päätimme lähteä risteilylomalle Ahvenanmaalle, Silja Linen kutsumana. Katjan kuopus ja oma esikoiseni ovat samanikäisiä, luonteeltaan samantyylisiä ja tulivat viimeksi tavatessaan tosi hyvin keskenään juttuun. Niinpä otimme lapset matkalle mukaan. Ystävyysreissu kahdessa sukupolvessa. Ja voi että meillä oli hauskaa!
Matkavinkit Ahvenanmaalle – tule esimerkiksi laivalla Turusta
Ahvenanmaalle on kätevintä matkustaa Turusta laivalla. Matka alkoi aamukahdeksalta. Koska kello kahdeksan on sekä minulle että Katjalle todella aikainen aamu, päätimme jättää aamiaisen nauttimisen laivalle. Kiireettömän aamiaishetken lisäksi kävimme pyörähtämässä Silja Galaxyn kannella auringonpaisteessa ja lapset saivat lastenkerhossa itselleen ilmapalloista tehdyt eläimet.Enkä mitenkään voi unohtaa sitä, kuinka hytissä minä ja esikoinen saimme Katjan kuopukselta kattavan katsauksen suomalaiseen nykykulttuuriin. Meille näytettiin Putous-sketsejä Katjan puhelimesta, soitettiin Antti Tuiskun ja Robinin biisejä ja näytettiin vähän lisää Putous-pätkiä.
Vähän ennen kahta iltapäivällä vatsa alkoi olla nauramisesta kipeä, kun laiva saapui Maarianhaminan satamaan, jossa jäimme laivasta pois. Keskenämme. Hämmästelimme aikamme, että olemmekohan nyt ihan varmasti oikeassa käytäväputkessa, koska täällä ei ole ketään muita. Maarianhaminaan jäi laivan sadoista matkustajista tosiaankin vain me neljä.
Kesällä trafiikkia on toki tälle saarelle enemmän, mutta ei isoksi ruuhkaksi asti. Enemmänkin saisi käydä! Meille nimittäin selvisin tuon kolmipäiväisen reissun aikana, että Ahvenanmaa on lähimatkailukohde parhaimmillaan. Siellä on paikkoja, joita muualta Suomesta ei löydy. Ja vaikka on Suomessa, tuntuu kuin olisi lähtenyt kauemmaksikin. Yllättävän moni ei ole Ahvenanmaalla lomaillut, mutta todellakin kannattaisi. Minäkin kävin nyt ensimmäistä kertaa ja tämän kaiken me ehdimme siellä kokea.
Ahvenanmaa ja upea hotelli
Maarianhaminan satamasta otimme taksin. Kesällä olisi ihanaa liikkua saaristossa pyörillä tai autonkin voisi vuokrata tai mennä bussilla, mutta me päätimme mennä helpoimman kautta ja aikaa säästäen. Taksi vei meidät reilun puolen tunnin päähän toiselle puolelle pääsaarta eli Ahvenanmaan pohjoisosiin Getaan.
Olin kuullut, että siellä luonto olisi erityisen kaunista, kalliot erityisen sileitä ja HavsViddenin upea rantahotelli aivan erityisen mukava paikka rentoutumiseen ja hemmotteluun. Erinomainen matkavinkki Ahvenanmaalle: mene tänne, jos yhtään tykkään luonnosta, hiljaisuudesta, hyvästä ruoasta ja merestä.
Oikein olin kuullut! Yksi Suomen upeimmista hotelleista nimittäin tosiaankin löytyy Getasta. Hotellin omistajat ovat onnistuneet tekemään jotain mihin harva hotelli ei ole pysty: olemaan yhtä aikaa tasokas ja jopa luksus, mutta silti maanläheinen ja keskellä luontoa. Paikka on kerrassaan ihana yhdistelmä reipashenkistä ulkoilua, rauhallista saaristolaistunnelmaa ja upeita kulinaristisia elämyksiä.Hotellin uima-allasosasto saunoineen on kaikkien vieraiden käytössä. Reilunkokoisen sisäaltaan lisäksi rakennuksen edustalla on tilavahko kuumavesiallas.
Meren rannalla sijaitsevissa huviloissa on joka terassilla oma poreamme. Me tosin yövyimme tällä kertaa tavallisen hotellin puolella, ja oikein viihtyisää sielläkin oli.
HavsViddenissä kannattaa ulkoilla. Noin neljän kilometrin mittainen ja hyvin merkitty hotellin luontopolku vie upeille metsäpoluille, kapeille hiekkateille ja Ahvenanmaan upeille rantakallioille. Kiersimme luontopolun, saunoimme ja uimme useamman tunnin. Illalla vedimme napaan ravintolan upean menuun. Ihanaa luksusta, mutta ilman pönötystä ja pröystäilyä.
Luonnossa vietetyn päivän ja yön jälkeen palasimme levänneinä Maarianhaminaan. Yövyimme mukavassa keskustahotelli Pommernissa. Se sijaitsee aivan keskustan kävelykadun Torggatanin läheisyydessä. Tilavien huoneiden lisäksi tämän hotellin parasta antia on ehdottomasti ravintola Kvarter5. Vaikka ei yöpyisi hotellissa, niin kaupungissa ollessa kannattaa käydä täällä syömässä satokauden ruokaa fiinisti.
Kesämatkaajalle Maarianhaminan upeinta kaupunkiantia ovat hiekkarannat. Tuntuu, että kaupungissa jokaista tietä kulkiessaan päätyy lopulta rantaan. Keskustan itäpuolella sijaitseva Lilla Holmen on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kävelykadulta. Vaalealla hiekkarannalla on rantalentiskenttä ja lapsille on oma kiipeilyteline. Läheisellä viheralueella on mukavia kävelypolkuja. Matkavinkki Ahvenanmaalle: aurinkoisena päivänä kirja, pyyhkeet ja aurinkorasvat rantakassiin ja tänne näin lojumaan.
Maarianhaminan keskustassa on monia kivoja paikkoja nauttia kahviloissa istumisesta. Ennen kakku-tastingia kannattaa ahmia kaupunkia silmin. Itse tykkäsin kävellä vanhojen puukortteleiden alueella. Hienoja erikokoisia ja erivärisiä puutaloja löytyy esimerkiksi pohjoisen Esplanadin eteläpuolelta. Kahviloista kannattaa mennä vaikka Bargstuganiin, mutta ajan kanssa. Kiirehtiminen on kiellettyä. Kahvilassa on niin mukava tunnelma, että siellä tekee mieli istua pitkään ja tilata useampaa kakkusorttia. Toinen mukava vaihtoehto on Svarta Katten. Sitä suositteli meille eräs HavsViddenissä tapaamani blogini lukija. (Psst. Jos luet tätä juttua, niin kiitos sinulle tästä superihanasta vinkistä ja muutenkin mukavasta kohtaamisesta!)
Bargstugan.
Sunnuntai-iltapäivänä ripsautti sen verran vettä taivaalta, että vietimme loppupäivän sisätiloissa. Suuntasimme Maarianhaminan keskustan länsirannalla olevaan merenkäyntimuseoon. Museon ulkopuolella on tavallisesti suuri Pommern-purjelaiva, johon pääsee käymään, mutta se on nyt korjauksessa ja palaa asemiinsa vasta vuoden kuluttua. Mutta museon kerroksista sisätiloistakin löytyi paljon kiinnostavaa nähtävää merimiesten tatuoinneista vanhojen laivojen hytteihin.
Maanantaiaamuna ennen paluumatkaa Turkuun kiersimme Torggatanin kauppoja. Erityisesti mieleen jäi ahvenanmaalaista designia myyvä Viktor, jossa oli vaatteiden lisäksi hyvä valikoima keittiötarvikkeita, paikallisia herkkuja ja ahvenanmaalaista kahvia.
Oli meillä vaan aika matka. Ahvenanmaalla pystyy lyhyiden välimatkojen takia tekemään yllättävän paljon asioita jo parissa päivässä. Ja kun laivamatka itsessään on matkalla oloa eikä vain liikkumista paikasta toiseen, matkasta saa paljon irti. Me vietimme paluumatkan suurilta osin Silja Baltic Princessin kalaravintolassa Happy Lobsterissa. Tämä ravintola ruokineen, viinilistoineen, valkoisine paksuine pöytäliinoineen ja ennen kaikkea asiantuntevine henkilökuntineen oli laivamatkan parasta antia. Voisin lähteä päiväristeilylle ihan vaan tuon ravintolan takia eikä Katjakaan varmasti pitäisi ideaa huonona.
Valtavan paljon jäi kuitenkin vielä näkemättä. Haluaisin myllätä kunnolla niitä pääsaareen pohjois- ja länsiosia ja tehdä pienen veneretken jollekin syrjäiselle saarelle ajatusteni ja muistikirjan kanssa. Tapasin matkan aikana pari kiipeilijää, jotka kertoivat, että Ahvenanmaalla on kuulemma todella hyvät boulderointi-mahdollisuudet. Saattaisin siis saada kiipeilijämiehenkin houkuteltua matkalle mukaan. Mennään ensi kerralla koko perheiden voimin! Ehkä Katjan insinöörimieskin saataisiin mukaan?
Kesäloma on parhaimmillaan, kun pääsee kokemaan jotain uutta kiireettömässä ympäristössä yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Jos et ole vielä käynyt Ahvenanmaalla ja kesälomaretkikohteet ovat auki, kannattaa oikeasti miettiä tätä vaihtoehtona. Ahvenanmaalle voi mennä esimerkiksi hemmottelulomalle, sporttilomalle pyöräilemään, ruokamatkailemaan, kaupunkilomalle tai vaikka vuokramökille maaseudun rauhaan.Vaikka matkaan olisi aikaa vain muutama päivä, voi reissun aikana silti saavuttaa sen kutkuttavan tunteen, että on reissun päällä ja seikkailussa. Kotimaassa, mutta vähän kuin ulkomailla. Lähellä, mutta kuitenkin muualla. Ja mikä kivointa: tänne pääsee Etelä-Suomesta nopeasti, melko hyvällä hinnalla ja ympäristönkin kannalta kestävästi. Ahvenanmaalle kun ei tarvitse lentää. Meno- ja paluumatkat laivalla ovat osa lomaa: niiden aikana voi nauttia risteilymatkan parhaat palat eli syödä hyvin ja katsella saaristomaisemia. Ja ostaa myymälästä jättipussi vadelmaveneitä…
Listasin Siljan sivuille omia matkavinkkejäni Ahvenanmaalle. Kertokaas ihmeessä omat matkavinkit Ahvenanmaalle, otan ne todella mielelläni muistiin seuraavaa reissuamme varten.
ai olen muistanut jo monta kertaa vihellellä, että Vuoden mutsi 2 ilmestyy tammikuussa? Huhkimme kakkosta Katjan kanssa kasaan vielä syyskuun ajan ja sitten tuotos pitäisi
Hildurin ilmestymisestä on nyt reilu viikko. Viestien ja palautteiden määrä on yllättänyt kaikki odotukseni (iik!!). Teidän ajatuksia kirjasta on ollut niin hieno lukea. Onneksi ne,
Kai Kuer-tunturin vaellus on jo teille tuttu, minulta on kysytty useammankin kerran. Olemmehan viettäneet perheen kanssa upeita talvilomia Ylläksellä vuodesta 2013. Ja miten hassua onkaan,
Sain alkukesästä sähköpostiini yllättävän haastattelupyynnön. Yksi Suomen vanhimpia lehtiä, Karjala-lehti halusi haastatella palstalle, jossa karjalaisten jälkeläiset kertovat elämästään. Lehdessä oli sukunimestäni päätelty, että sukujuureni taitavat olla