Olohuoneen lattialla avoimia matkalaukkuja, kylppärin hyllyt viittä vaille tyhjennettyjä. Passit, verottaja, vuokra-auto, myy auto, laita koti vuokralle. Meillä on siis (taas) edessä pieni muutto, sillä siirrymme kevään ja kesän ajaksi Suomeen. Muutamme puoleksi vuodeksi Äkäslompoloon. Jeijj!
Miksi Suomeen? Ja miksi ihmeessä Äkäslompoloon? No tässä on muutama ajatus takana…
Me ollaan talvilomailtu Äkäslompolossa viimeiset kymmenen vuotta. Ylläksen hiihtoladut vaan ovat vaan niin mahtavat! On hyvät laskettelurinteet ja paljon lääniä umpihankihiihtoon. Iso, avara luonto, mutta silti palvelut kävelymatkan päässä. Bussilla pääsee junalle tai lentokentälle. Olemme tammikuussa suunnanneet Äkäslompoloon perheen kanssa. Olleet viikon tai pari, vuokramökki, 200 kilsaa murtsikkaa siskojen kanssa ja muu perhe rinteessä. Saunaa, skumppaa, yhdessäoloa. Äkäslompolo on ollut aivan täydellinen lomakohde meille.
Jokainen kerta loman loputtua lähtö on tuntunut pepunhajuiselta. Onko pakko, nyt jo… Taas nämä matkalaukut tähän bussiin ja bussilla Kolariin tai Kittilään ja sieltä kohti etelää. Joka kerta matka tuntuu jäävän liian lyhyeksi. Viime vuonna mietin, että mitä jos seuraavalla lomalla ei tarvitsisi lähteäkään kotiin. Että mitä jos otettaisiin muutto Äkäslompoloon, että jäätäisiin hiihtämään ihan siihen asti, että ne lumet sulaa ja hyttyset saapuu. Oltaisiin niin kauan, että alkaisi hiihtäminen kyllästyttää.
Hiihtämisen ohessa lapset pääsisivät hetkeksi suomenkieliseen kouluun. He puhuvat, lukevat ja ymmärtävät suomea todella hyvin, mutta kirjoittaminen ei suju yhtä hyvin. Kirjoittamista oppii vain harjoittelemalla ja missäpä sitä paremmin voisi harjoitella kuin koulussa.
Siitä se ajatus ja Oikotiellä roikkuminen sitten lähti.
Lasten kanssa muutto maasta toiseen
Ideoin juttua ensin yksinäni. Minulla olisi tällainen idea, että mitä jos… Puoliso innostui ajatuksesta. Seuraavaksi juttelimme lapsille. Että mitä jos kävisitte suomenkielistä koulua puoli vuotta ja mitä jos asuttaisiin hetken aikaa muissa maisemissa?
Tämä sama tilanne on eletty meillä jo kertaalleen, silloin neljä vuotta sitten kun suunnittelimme muuttoa Reykjavikista tänne vuonoille. Vanhemmat saivat kreisin ajatuksen ja sitten lapset houkuteltiin menoon mukaan. Tattadaa.
Meille oli kyllä alunalkaen selvää, että jos lapset eivät olisi halunneet muuttaa ja olisivat pitäneet tätä seikkailua täysin järjettömänä ideana, me emme olisi tätä muuttoa tehneet, koska meidän ei ollut pakko. Työ ei velvoittanut tai mikään muukaan. Muutamme, koska haluamme muuttaa.
Lasten suhtautuminen oli onneksi alusta asti todella innostunutta. Toki heitä molempia kiehtoo se, että pääsee laskemaan ja hiihtämään vaikka joka päivä koulun jälkeen. On lomilta tuttu kylä ja lunta. Erityisen kivalta minusta tuntui se, että molempia tuntui kiinnostavan koulunkäynti suomeksi, uudet kaverit ja vähän erilainen arki. Ja se, että koulu alkaa aamuisin vasta yhdeksältä (tästä meillä on iloittu PALJON), eikä kahdeksalta kuten nykyään. Tunti on paljon, kun se on aikaisin aamulla.
Käytännön juttuja väliaikaisesta muutosta
Kyselin teiltä Instan puolella, mitä haluaisitte tietää meidän muutosta Äkäslompoloon. Kokoan tähän yleisimmät kysymykset ja vastaukset.
Mitä otamme mukaan Islannista Suomeen?
Neljä tai viisi matkalaukkua eli lähinnä vaatteet, kosmetiikan, parit sukset, kypärät ja kiipeilykamat (kesää ajatellen). Läppärit, kamerat ja muut työvälineet. Asunto, johon muutamme, on valmiiksi kalustettu kahvikuppeja myöten, joten meidän ei tarvitse hankkia sinne mitään. Avainkoodi oveen ja perillä ollaan!
Mitä meinaatte tehdä siellä? Teetkö paikallisten yritysten kanssa yhteistyötä?
Minä jatkan samoja töitä kuin tähänkin asti: kirjoittamista ja jonkin verran vaikuttajamarkkinointia, muita viestintäprojekteja ja Viinilehden sisältöjä. Puoliso sai luvan tehdä etätöitä Suomesta Islantiin. Lapset menevät Äkäslompolon ala-asteelle. Pampula menee iän puolesta ekalle luokalle, esikoinen kuudennelle, vaikka he Islannissa käyvät nyt toista luokkaa ja seiskaluokkaa.
Vapaa-ajalla hiihdetään ja lasketellaan ja toivottavasti ehditään tutustua myös muihin pohjoisen kohteisiin ja paikkoihin – viimeistään keväällä ja kesällä reissaillaan enemmän lähiympäristössä.
En tiedä vielä, teenkö paikallisten yritysten kanssa yhteistyötä. Katsotaan jos jotain kehkeytyy, mutta mitään ei ole sovittu enkä ole ehtinyt vielä edistää mitään.
Missä te asutte? Oliko vaikea löytää vuokra-asuntoa?
Oli vaikeaa. Kerroin olevani valmis maksamaan reilu 2000€/kk vuokraa talosta/asunnosta, johon mahtuisi nelihenkinen perhe suhteellisen mukavasti, korkeintaan 3 kilometrin päässä koululta ja ruokakaupalta. Mutta eihän sellaista löytynyt… Kaikki talot ja asunnot ja mökit ovat lyhytaikaisessa vuokrauksessa kevätsesongin ajan, jolloin matkailijoiden kysyntä on suurinta.
Lopulta meillä kävi mäihä ja nyt muutamma taloon, jonka nimi on Menninkäinen (juu terkkuja vaan universumilta taas), ja sinne me muutetaan nyt tammikuusta kesäkuuhun. Tämän seikkailun jälkeen talo menee taas vuokralle – lyhyt- tai pitkäaikaiseen vuokraukseen. Kuvia ja lisätietoja voi katsoa täältä Nettimökin ilmoituksesta. Talon toisessa päädyssä on samanlainen asunto (kyseessä siis paritalo), jonka vuokrauksessa me autetaan tuleva kevät. Siellä on vapaata ainakin tammikuussa ja helmikuussa, joten eikun varailemaan ja tervetuloa meille naapureiksi 🙂
Lasten koulu?
Lapset menevät ala-asteelle. Yläastetta ja lukiota ei kylässä ole, joten tämä oli meille viimeinen mahdollinen hetki toteuttaa tällainen vaihtolukukausi siten, että lasten ei tarvitse matkustaa kouluun esim. Kolariin, jossa sijaitsee lähin yläaste. Kouluun ilmoittautuminen oli helppoa. Tein muuttoilmoituksen ja ilmoitin lapset kouluun. 🙂
Lapset käyvät siis suomalaista koulua puoli vuotta, ja ovat sen aikaa tauolla islantilaisesta koulusta. He opiskelevat ruotsia ja enkkua (esikoinen vaihtaa siis tanskan hetkeksi ruotsiin), ET:tä uskonnon sijaan ja liikuntaa, kässää, yhteiskuntaoppia ja ylipäätään kaikkea, mitä lukkarin mukaan kuuluukin. Islannista saimme opettajilta mukaan kevään kirjoja ja tehtäviä; niitä ei tarvitse tehdä, mutta on hyvä kuitenkin sivusilmällä seurata, mitä kotona tapahtuu, jotta paluu ensi syksyllä islantilaiseen kouluun tuntuu iisiltä.
Oliko muutto byrokraattisesti vaikea?
Ei. Muutto Pohjoismaasta toiseen on helppo ja nopea, ja kaikkialta minne soitin, sain hyviä neuvoja. Verottaja neuvoi verotusasioissa (työnantajani on Islannissa, asun himpun alle 6 kk, pysyvä osoite jää Islantiin – joten maksan verot Islantiin), DVV neuvoi siinä, kannattaako tehdä pysyvä muutto vai väliaikainen (päädyimme väliaikaiseen, koska tiedämme nyt jo, että kesällä muutamme takaisin Islantiin) ja Suomen suurlähetystö Islannissa auttoi meitä hankkimaan lapsille suomalaiset henkkarit eli passit.
Mikään ei ole ollut päättömän vaikeaa, mutta kun laskee kaikki säädöt yhteen, onhan siinä aika paljon ollut. Pitää laittaa oma koti Islannissa vuokralle, myydä nykyinen auto, hankkia auto Suomesta, hankkia asunto… Mutta tässä sitä ollaan, viikko ennen lähtöä ja KAIKKI on selvää ja valmista. Mitä nyt pakkaaminen vielä vähän puolitiessä, mutta eipä sitä viiteen laukkuun ihan hirveästi vaatetta mahdu.
Teidän harrastukset?
Lapset jatkavat musiikkikouluun etäopetuksessa tänne Islannin kotikyläämme (pitäisi ostaa piano kuljetuksineen…), mutta muut harrastukset kuten koris, lentopallo ja yleisurheilu menee tauolle. Me yritetään viettää kaikki mahdollinen vapaa-aika laduilla ja rinteessä. Isafjörduriin on tullut tänä talvena olemattoman vähän lunta, joten kaikki odottavat kovasti Suomeen pääsyä, latuja ja rinteitä. Esikoinen haluaisi ohjattuun laskettelukouluun. Täytyypi vähän googlailla, mitä on tarjolla ja löytyisikö sopivaa. Itse ajattelin mennä perinteisen tyylin treenaukseen; olisi ihanaa saada hiihtotekniikka kuntoon. Kun nyt kerrankin voin suomen kielellä oppia jotain uutta, niin tilaisuus täytyy todellakin käyttää hyväksi.
Omat odotukseni Suomen talveen ja kevääseen
Joku kysäisi, että mitä ovat omat suurimmat toiveeni (ja pelkoni) tulevalle keväälle. No peloista en osaa vielä sanoa, mutta toiveiden osalta on kaksi isoa: rauhaa kirjoittaa kolmas Hildur ja rauhaa hiihtää paljon. Superhektisen Hildur-syksyn ja kirjan myyntiin, käännösoikeuksiin ja tv-sarjajuttuihin liittyvien matkustamisten jälkeen mä kaipaan nyt todella paljon hetkeksi jotain….UUTTA. Tämä saattaa kuulostaa oudolta. Miksi en kaipaa rauhaa ja omassa kotona oloa? Sitä on vaikea selittää, mutta yritän.
Kontrasti työmatkojen ja pienessä kylässä hipsuttelun välillä on ollut tänä syksynä järjettömän iso. Olen nauttinut molemmista ääripäistä, mutta koska ero näiden kahden mielentilan välillä on ollut suuri, mulla on nyt iso tarve täyttää se jollain. Ja se joku ei ole se, että istun täällä vuonoilla työhuoneella kirjoittamassa. Mun pää ja sydän huutaa jotain uutta ympäristöä, jossa voin aloittaa tyhjältä paperilta seuraavan ison asian. Mulla on vahva fiilis siitä, että pystyn kirjoittamaan kolmannen Hildur-sarjan kirjan paikassa, joka ei ole mun vakituinen koti eikä toisaalta hotellihuone. Vaan jotain ihan muuta.
Oli siis melkoinen sattuma, että me päätettiin tehdä tämä irtiotto jo vajaa vuosi sitten, ennen kuin mitään hildureita edes oli olemassa kovien kansien välissä. Tällä hetkellä muutto siis tuntuu paitsi hauskalta myös oman työn kannalta välttämättömältä. Sellaiselta, jonka pitää tapahtua minulle just nyt. Joku ihmeellinen menninkäissattuma tässäkin asiassa on siis ollut mukana…
