En kummastele jos mietitte, että mitä ihmettä me täällä oikein teemme. En minäkään vielä ole ihan varma. Emme tulleet tänne töiden takia tai sukulaisten takia. Tai siksi, että olisi ollut pakko. Kunhan vaan lähdimme, koska miksipä ei.
Meille tuli viime vuonna sellainen fiilis, että olisipa mukava kokea jotain hieman uutta. Tehdä jotain vähän eri tavalla kuin nykyään, hypätä jonkinsortin seikkailuun. Ensiksi ajattelimme, että pitäisikö tehdä toistamiseen joku oikein pitkä matka. Pakata kamat rinkkoihin ja kiertää muutamassa maassa, tällä kertaa kahden lapsen kanssa. Viisi vuotta sitten teimme maailmanympärimatkan esikoisen kanssa.
Hylkäsimme ajatuksen aika alkuunsa. Sukellus viidakkoon Thaimaassa tai asuntoautolla jonkun kauniin ja lämpimän maan kiertely ei kuitenkaan juuri nyt tuntunut siltä, mitä haimme. Matkailu on ihanaa mutta myös ihan pirun raskasta. Antaa paljon, mutta on myös todella työlästä. Meistä molemmista tuntui, että jäisimme siinä hommassa miinukselle, jos nyt lähtisimme. Paikasta toiseen siirtyminen laukkujen kanssa ei inspiroinut.
No mitä sitten? Emme keskustelleet lemmikistä tai kolmannesta lapsesta – meidän pikkuperheemme on molempien mielestä kokonsa puolesta nyt tässä.
No sitten taphtui yksi jännä työhomma. Viime keväänä ja kesänä teimme lehtijuttua matkailulehti Mondolle Länsivuonoilta ja tykästyimme seutuun entistä enemmän. Huomasimme yhä useammin sanovamme Miltäköhän tuntuisi asua täällä?
No sehän ei selvinnyt kuin kokeilemalla! Kun eräs Länsivuonojen pääkaupungissa Isafjördurissa asuva tuttavapariskunta kertoi muuttavansa vuodeksi Australiaan yliopisto-opintojen takia ja etsivänsä vanhaan puutaloonsa vuokralaisia, tiesimme, että tässä se tilaisuus nyt olisi. Teimme vuokrasopimuksen pääsiäisenä. Oman Reykjavikin-kotimme vuokraaminen eteenpäin jäi hieman viime tippaan: allekirjoitimme vuokralaisten kanssa sopimuksen eilen.
Paitsi että täällä Länsivuonoilla Isafjördurissa on kaunista, hiljaista ja kalustettu söpö pieni puutalo, kylässä on paljon asioita, jotka vetoavat meihin. Maastopyöräreitit ovat huikean hyvät. Ylihuomenna on ensimmäiset maastopyöräkisat, joihin miehenikin aikoo osallistua. Täällä on Islannin parhaat murtomaahiihtoladut ja talvisin aina lunta. Välillä niin paljon, että matalimmista taloista pitää öisen pyryn jälkeen kaivaa lapiolla reitti ulos.
Siis: seikkailu, jonka kutsua ei voinut vastustaa.
Täällä me nyt olemme!
