Eräänä lauantaiaamuna Hildur koputti oveen
WSOY:n kevään ja kesän 2022 katalogi ilmestyi tänään. Nyt voin vihdoin kertoa teillekin, miksi en ole viime aikoina ehtinyt pahemmin kirjoitella mitään muuta näkyvämpää, kuten tätä blogia… Jos te olette lukeneet edellisen kirjani, Talo maailman reunalla, muistatte ehkä, kuinka se loppuu. Laitan osan viimeisestä tähän alle. Ihan siellä lopussa on kappale, jonka kirjoitin jo viime talvena, mutta poistin sen minuuttia ennen kuin lähetin käsikirjoituksen luettavaksi kustannustoimittajalle. Koska en ollut silloin vielä ihan varma. Mutta nyt olen. Uskallan näyttää teille edellisen kirjan alkuperäisen lopetuksen. Sen, miten sen pitikin mennä ja niinhän se sitten näköjään menikin.
”Mielestäni kaikki on nyt pohjimmiltaan ihan samanlaista kuin aikaisemminkin. Ja juuri se on mielestäni koko homman juju. Kun ei tarkoituksella yritä tehdä mahdollisimman isoja muutoksia (koska ne tulevat kuitenkin) ja pysyvää mielenrauhaa (koska sitä ei saa ikinä kiinni), voi rauhassa iloita pienistä askelista. Kuten isosta palsternakasta ja siitä, että kaikki on tavallista. Aivan kuten aina ennenkin. Tavallisuus on valtava etuoikeus.
Istun Ísafjörðurin kotitalomme edustalla ja katselen alkavaa päivää. Postinumeroalue 400:ssa on tyypillinen lauantaiaamupäivä. Kodin ja meren välisellä kävelytiellä läntystelee muutamia islantilaisia ulkoiluttamassa koiriaan. Monella on leipäpussi kainalossaan, lauantaisin haetaan tuore leipä Ný Bakarísta. Kävelytiellä leikkii muutamia lapsia pyörineen ja potkulautoineen. Turisteja ei koronatilanteen takia näy. Silloin tällöin talomme ohi kävelee kissa. Meren yllä lentelee muutama isokokoinen korppi. Olen erityisen hyvällä tuulella.
Kuulen, kuinka ulko-oveen koputetaan. Kävelen talon etupuolelle katsomaan, kuka on mahtanut tulla kylään näin aikaisin lauantaiaamuna. Kävelen hitaasti, sillä on viikonloppu ja kello vasta niin kovin vähän. Pääsen talon nurkalle ja kurkkaan ulko-ovelle. Yllätyn uudesta tulijasta, mutta vain hieman. Minä nimittäin tiedän jo, että rappusilla seisova hahmo on eräs Hildur. Pyydän hänet sisään. Keitämme kahvit.”
16 Comments
Michaela
Mahtavaa Satu, onneksi olkoon! Tätä odotan todella paljon! 🧑✈️
Satu Rämö
Paljon kiitoksia! Niin upeaa kuulla – antaa loistavasti lisäbuustia käsiksen viime metreille 🙂
Hely Pallari
Mahtavaa! Juuri viikonloppuna toivoinkin, että sulta tulis joku uusi kirja. Kaikki edelliset on olleet niin mukaansa tempaavia. 😍
Satu Rämö
Toiveeseen on vastattu <3 Nyt vaan täytyy toivoa, että tämä onnistuu 😀
Sirpa
Ihan mielettömän hyvä uutinen! 👍Hienoa Satu!👏 En kylläkään jaksa odottaa että pääsen tutustumaan Hilduriin! 😊
Satu Rämö
Kiitos Sirpa! Olen itsekin jo ihan Hildurin pauloissa… On tää kyllä jännittävää hommaa kirjoittaa fiktiota. Yhtä aikaa karmea vastuu ja ihana vapaus!
Hanna
Hei ihan mahtavaa! Uusimman kirjasi luin yhdeltä istumalta 🙂
Pakko vielä sanoa, luin tämän blogitekstin viikonloppuna ja viime yönä näin unta, että tästä romaanista tehtiin Ylen sarja. Jostain kumman syystä minä, tavallinen pulliainen ei millään kokemuksella, olin mukana sarjan henkilönä. Tämän on siis varma enne timanttisesta kirjasta 😉
Satu Rämö
Kiitos Hanna ihanasta viestistä!
Maise Autero
Vau! Tuskin maltan odottaa 🙂
Satu Rämö
Kiitos niin paljon!!
Elina
Mahtavaa! En malta odottaa!
Satu Rämö
Kiitos Elina <3
Henna
Onnea. 🙂
Tiedätkö jo kuka on lukija? aviomies kuuntelee kaikki kirjat ja oli huolissaan osaako lukija ääntää nimet ja paikat oikein.
Satu Rämö
Ei ole vielä tietoa… Kevään mittaan varmistuu 🙂
Pingback:
Pingback: