Pehmeä korvapuusti, jonka sisältä tursuaa voita, sokeria, kanelia ja kaardemummaa. Aahh. Se on leivonnaisten klassikko ja oma kestosuosikkini nyt ja iankaikkisesti. Haukkaus. Ainoa vaan, että vaikka pullataikina on päällisinpuolin aika helppo tehdä ja korvapuusti ohje -hakusanalla löytyy 58 900 ohjetta, olen kokenut vaikeaksi saada korvapuustit onnistumaan. Pehmeä korvapuusti ei ole mikään helppo juttu, vaikka olen monen monta kertaa jo yrittänyt.
Isoin ongelmani on, että pullat eivät nouse kunnolla. Tai sitten niistä tulee kuivia vartti uunista ottamisen jälkeen. Onpahan niinkin käynyt, että lopputulos on ollut kova kikkare, joka sattui, kun se tipahti varpaille. Kirjoitin aikanaan korvapuustipohdinnoista tänne blogiin ja sain hirvittävän paljon hyviä vinkkejä. Korvapuustiklinikka-juttu on muutaman vuoden takaa, mutta pullajututhan eivät vanhene.
Pullista tuli ajankohtaista, kun sunnuntaina vietettiin korvapuustipäivää. Pavlovin koirana katselin aikani Instan korvapuustien loputonta kanelintuoksuista kuvavirtaa ja totesin, että ei auta. Nyt on lähdettävä kauppaan ostamaan kaardemummajauhetta (rouhetta täältä ei saa) ja lisää voita. Oli nimittäin aivan pakko saada korvapuusteja! Valmistin korvapuustit Kinuskikissan korvapuustiohjeella.
Näin syntyi pehmeä korvapuusti
En pidä teitä jännityksessä kauempaa: sain aikaan ihmeen nimeltä pehmeä korvapuusti. Hitsiläinen sentään, näistä tuli todella, todella hyviä! Mielettömän kuohkeita. Korvapuustit olivat pehmeitä vielä kolme päivää leipomisen jälkeen. Juuri äsken söin nimittäin viimeisen, eikä sitä tarvinnut käyttää edes mikrossa.
Nämä minun pullani eivät vieläkään ole mitään visuaalisuuden ilotulituksia, mutta sillä ei ole yhtään mitään väliä. Pääasia, että ne nousivat ja niistä tuli hyviä. Noudatin tuota linkkaamaani Kinuskikissan ohjetta pilkuntarkkaan ja tein parit muut temput, jotka listaan nyt tähän alle. Ehkä näistä korvapuustihoitajan vinkeistä on apua teillekin.
- Jätin taikinasta pois kananmunan (ja vähensin jauhoja noin 1 dl).
- Jätin taikinan niin löysäksi, että se “valui kädessä” – eli siitä ei tullut jämäkkää palloa vaan ennemminkin sellainen lötkö märkä rätti. Kuulostaapa herkulliselta!
- Nostatin taikinan kannellisessa kulhossa. Laitoin kulhon kuumavesihauteeseen keittiön lavuaariin, laitoin kannen päälle ja odottelin pari tuntia.
- Käytin jauhoja vaivaamisessa ja taikinan kaulimisvaiheessa vain todella, todella vähän.
- Laitoin järjettömän määrän täytettä. Täytteisiin meni yhteensä 200 g voita, 3 desiä fariinisokeria, 1 desi kaneli-sokeriseosta ja 3 tl jauhettua kaardemummaa.
- Nostatin pullia pellillä pyyhkeen alla noin 30 min. ennen uuniin laittoa. Voitelin ne hetkeä ennen uuniin lykkäystä maito-voiseoksella, eli en käyttänyt kananmunaa voiteluvaiheessakaan.
- Paistoin pullat uunin ylätasossa ja varoin ylipaistamista. Otin pullat pois heti, kun ne olivat hailakanvaaleanruskeita ja pohja vaaleanruskea.
- Heti kun pullat tulivat ulos uunista, laitoin ne kannelliseen säilytysastiaan.
- Kehu tekee kaikesta parempaa! Hankin riippumatonta todistusaineistoa. Vein naapurille pussillisen, joka kehui aikaansaannoksiani vuolaasti.
Hyviä pullahetkiä!
