Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Saisiko korvapuustiklinikalle?

Se iskee joskus ihan yllättäen. Karmea halu saada korvapuustia. Sellainen hyvin kohonnut, kuohkea ja sisältä lämmin korvapuusti, joka syödään kolmessa osassa. Oikeaoppisesti siis näin: ensin otetaan ulos molemmat ”korvat” ja täyte. Aloitetaan syöminen korvista. Sitten syödään kuori ja lopuksi säästetään se ihanan pehmeä sisus, josta löytyy tajuton määrä kanelia ja voita.

Korvapuustinen toivetilani. (Kuva Flicrk CC 2.0 Chris Walton)
Korvapuustien/pullien todellisuus kotikeittiössämme.

Luin eilen illalla sairaan mielenkiintoiseksi osoittautunutta kirjaa alkuräjähdyksestä (Ensimmäinen sekunti – silminnäkijän kertomus, WSOY). Kun kosmologi Kari Enqvist alkoi selittää inflaatiosta (”…inflaatio kaivertaa avaruuteen viivoja”, s. 65) minulle tuli jostain syystä mieleen korvapuustin keskelle sormella painettu taitos. Tiesin entuudestaan, että nyt kun puusti on tullut mieleen, se ei poistu näkökentästä ennen kuin saan vähintään kaksi sellaista. Suomalaistyylistä korvapuustia ei saa paikallisista leipomoista (ja suomalainen pulla on muutenkin islantilaista paljon parempaa), joten ne on tehtävä itse. Sunnuntaiaamuna kaivoimme herättyämme jauhot kaapista ja aloimme taas kerran leipoa korvapuusteja.

Tässä on vaan yksi ongelma. En osaa leipoa korvapuusteja oikein. Perusreseptihän on selvää vehnäjauhoa. Hyvä ohje löytyy esimerkiksi Marin Jotain maukasta -ruokablogista. Yritän tehdä kaikki niin kuin pitää. Mittaan ohjeen raaka-aineet oikein. Kohotan taikinaa kauan. Kohotan pullia myös liinan alla ennen uuniin laittoa. En laita taikinaan liikaa jauhoja vaan yritän kestää löysän taikinan käsittelyn. Islannista en ole löytänyt karkeaksi jauhettua kaardemummaa, joten tuon sitä mukanani Suomesta ihan vain korvapuustihimoani ajatellen.

Taikina maistuu joka kerta taivaalliselta. Ja joka kerta uunista tulon jälkeen paljastuu kuiva todellisuus. Korvapuusteistani tulee liian kovia. Ne ovat pehmeitä noin vartin uunista tultuaan, jonka jälkeen laatukäyrä laskee jyrkästi. Mehevyys katoaa.

Kardemummajauhe ei ole mitään. Rouhetta sen pitää olla.

Perustaikinaohjeen ohella olen testannut erilaisia spesiaalikikkoja:

1. Äidilläni on tapana vaahdottaa munat ja sokeri ja lisätä neste (hiiva, maito, mausteet) munasokerivaahtoon ja alustaa sen jälkeen sekaan jauhot. Kokeilin tätä. Mutta ei niistä tullut läheskään samanlaisia kuin mutsin pullista.
2. Cafe Esplanadin pullataikina tehdään kuulemma veteen. No testasin. Kuohkeus ei kyllä parantunut, vaan kävi päinvastoin. Niistä tuli säälittäviä kikkareita.
3. Taikina ei saisi kohota vetoisassa paikassa. Niinpä lämmitän pullahommissa uunin noin kolmeenkymmeneen asteeseen ja laitan liinalla peitellyn taikinan sinne kohoamaan tunniksi. Taikina näyttää hyvältä ja on käsissä notkeaa – mutta lopputulos on sama kuiva.
4. Kerran mittasin hiivaa ajatellen nesteen lämpötilan kuumemittarilla ollakseni varma, että se on noin 38-asteista. Se oli, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta lopputulokseen.

Kohotus haaleassa uunissa.

Niin että HALOO, missä olet kuohkeus?!

Ei ole leivontaklinikkaa, jonne soittaa, mutta onneksi on tämä blogi. Jos teillä hyvät blogikaverit on erinomaisiksi testattuja vinkkejä onnistuneisiin korvapuusteihin, niin pyydän: laittakaa jakoon. Ei tee ihmiselle hyvää kärsiä kuohkeiden korvapuustien puutteesta. Kuivien pullien järsiminen aiheuttaa lähinnä hammassärkyä ja vakavia puutostiloja.

88 Comments

  • Spatz / Kaksin kaunihimpi

    Vähennä jauhoja ohjeesta, ja lisää vaivausta. Ja nostata niin paljon kuin ikinä uskallat, pullat saa tutista voideltaessa ja uuniin laittaessa. Kun hyvin kohotettua pullaa tökkää, kuoppa ei ponnahda takaisin. 🙂 ja mummokikkana peitellä pullat puhtaalla liinalla lämpimänä, töissähän mokomaa ei harrasteta, mutta kotona teen minäkin just niinkuin mummo neuvoi. Ja aina on pehmeää pullaa.

    • Satu Rämö

      Kiitos näistä neuvoista ammattileipurini 🙂 Pitäisi ehkä kokeilla käsivaivausta? Nyt olen antanut koneen pyörittää.

      Upea ja koskettava sun viimeisin blogipostaus. Toivon koko sydämestäni että tauti taittuu ja mielellään pian. Uskon, että olet taas pian leipomassa kakkuja <3

    • Anonyymi

      En laita mitään munan tilalle. Sitten aloin miettiä myös sitä, kun vissiin teet taikinan koneella, että vatkaatkohan siitä kokonaan sitkon pois? Itse en tee mitään taikinaa koneella vaan käsin, enkä edes vaivaa kauaa, ja pullani ovat ihania! (Tässä voi kehua, kun ei nimi näy 🙂 )
      Tänä aamuna tein sämpylöitä, ja vaikka niissä oli "raskaita" aineita (rouheita, siemeniä, täysjyväviljaa) enkä vaivannut taikinaa kuin muutaman minuutin max. niin silti olivat pehmeitä ja kuohkeita, hyvinkohonneita.
      Entä islantilaiset jauhot, onko niissä sitko kohillaan?

    • Anonyymi

      Näitä neuvoja ja ohjeta kun lukee, niin huomaa, että kyllä se hyvä pulla tulee monella tavalla.
      Munalla tai ilman, mahottomalla vatkaamisella mutta myös vähemmällä veivaamisella 🙂 En olisi ikinä uskonut, että (Suomessa?) on näin innokkaita pullantekijöitä. Hyvä niin.

  • Lotta

    En ole mikään pullavirtuoosi, mutta ihan syötävää saan aikaan. Mä käytän kuivahiivaa ja mittarilla kuumennan maidon 45 asteeseen. Vanha kotsan ope painotti että voisula vellimäiseen taikinaan. Ja mulla on kannellinen taikina kulho jota kellutan tunnin kuumassa vesihauteessa tiskialtaassa. Niin ja mä kans nostatan ennen paistamista. Ja kuumat pullat pidän kannen alla ettei kuivuminen ala heti.

  • Anonyymi

    No minä olen kyllä joskus epäillyt tuota liikaa vaivaamistakin… Että jos se vaivaaminen menee jo ihan överiksi niin tuleeko taikinasta "piimää ja voita". Käsipelillä olen yleensä pullani loppuvaiheessa tehnyt. Mutta pääpointti tässä kommentissani on myös se, että joskus myös ilmasto ja muutkin tekijät, kuten aineiden laatu, vaikuttavat. En ole siis itse tosiaankaan mikään Leipuri Hiiva ja leivon aika harvoin, mutta jostakin syystä täällä Meksikossa yli 2000m. korkeudessa suomalaisesta pullasta tulee aivan käsittämättömän pehmeää, ja pullat pysyvät juuri sellaisen pehmeänä päiväkausia – toisin kuin Suomessa missä päivässä-parissa pullat muistuttavat lähinnä kiviä. Leipomismenetelmä ja -aineet ovat sinänsä aivan samat molemmissa paikoissa, täällä ristinä vielä vetoisat sisätilat (taikinan nousua ajatellen) sekä epätasainen-epämääräisen lämpöinen kaasu-uuni. Veikkaamme siis jokin tässä atmosfräärissä ja sen tilassa vaikuttaa asiaan – Ellei sitten ole leipomistarvikkeiden laatu. Yllättävää kyllä, täällä tarvikkeet vaikuttavat huomattavasti tuoreemmilta kuin Suomessa…

  • Irina

    Mun kompastuskiviksi muutaman korvapuustikerran jalkeen (jauhoja jo vahennettyani) osottautuivat uunin lampotila ja taytteen maara. Puustit makoili liian kauan uunissa, niin etta niista tuli kuivahkoja. Kuumensin uunin kunnolla reippaaseen lampoon ja vahensin paistoaikaa, mika auttoi. Ja laitoin lisaksi niin suurelta tuntuvan taytteen maaran, etta hirvitti 🙂 Kaasu-uunille mulla on jo omat niksini, mutta oletan, etta Islannissa on sahkouunit.

    • Satu Rämö

      Oon pitänyt uunin noin 220-220 asteessa – ensi kerralla pistän vähän lisää tehoja ja lyhennän aikaa. Jos se vaikka auttaisi. (Ja joo sähköuuni meillä on – Barcelonassa asuessamme kaasu-uunin kanssa oli ihan kamalaa…)

    • Emppa

      Anteeksi Satu, etta pollin sun blogin kommenttilootan 🙂

      Irina, viitsitko mitenkaan antaa niita kaasu-uuni venkkeja tanne pain. leipominen on ihan tuskaa, varsinkin kun ei muutenkaan ole mikaan virtuoosi!

    • Irina

      Mun kaasu-uunivinkit on erehdys-opetus-laatua, joten tieteellisyydesta ei takuita 😀 Uuneissa, jopa saman merkkisissa, on hirveita eroja ja ainakin ilman erillista lampomittaria eka satsi ikina menee melkein takuuna pieleen. Mun uunille pitaa antaa reilusti aikaa kuumentua ja huipputarkeeta on ylimaarainen tyhja pelti alimmalla tasolla (tai suoraan pohjalla, jos ei ole tasoja), jotta pahimman loimun saa blokattua. Pullapelti ylos, jottei pohja pala ja jos on niin onnekas, etta omistaa grillivastuksellisen uunin, niin pari minuuttia silla paiston jalkeen pelastaa kalpeiden pullien varin, tarkasti vahtien. Jos saa Suomesta kuljetettua tai jonkun lahettamaan leivinpaperia, niin viela parempi 🙂 Paistoaika on aina pidempi kaasu-uunissa, jos suomalaisia resepteja kayttaa. Uunit ei joko kuumene kunnolla tai sitten pohja palaa kaikesta, teki mita teki. Tosin pizzalle tuo "pohjaloimu" on ihan hyva. Nama tuli nain akkiseltaan mieleen, toivottavasti on jotain apua!

  • Yksis

    Kaks kysymyustä, tai ehkä kolme… 1) onhan taikinassa riittävästi rasvaa? 2) ethän paista liian pitkään? 3) miksi munaa?

    Mä en laita pullataikinaan koskaan munaa. Oon täällä oppinut tekemään löysän taikinan koska vehnäjauhot turpoaa enemmän kuin suomalaiset siskonsa. Uuneissa on myös eroa ja siksi kannattaa varoa liikaa paistamista. Omat puustit on uunissa 425F eli noin 220C 10-12 minuuttia. Pullan pohjaa kopauttamalla selviää kypsyys… jos pulla kuulostaa kopsauttaessa ontolta on se kypsää.

    Pullan täytteenä käytän useimmiten voin sijasta omenasosetta 🙂

    • Satu Rämö

      Mä oon laittanut munaa kun se on ollut useimmissa ohjeissa… Rasvaakin ohjeen mukaan. Ehkä paistoaika on liian pitkä? Pari vuotta siihen meni että opin paistamaan kalan oikein; varmuuden vuoksi viisi minuuttia ja sitten se oli ihan kuivaa käppyrää. Nyt pitäisi vielä oppia sama pullien kanssa.

  • Anonyymi

    Omalta mummoltani opittu vinkki:: "kun tuntuu siltä, että olisi valmista niin vaivaa vielä viisi minuuttia". Mummon pullat on myös aina olleet parempia kuin toisen isoäitini pullat ja väitän erona olleen sen että mummo vaivaa taikinan käsin ja toinen koneella.

  • Anonyymi

    Taikinan pitää vaivatessa saada ilmaa. Siksi monet vaivaavat käsin. Monet koneet eivät tuota kunnon ilmavaa taikinaa. Tämä EI ole nyt mainos, mutta esim Kenwoodissani on planetaarinen pyörimisliike, joka sekoittaa ilmaa mukaan. Vanhassa Philipsissäni tätä ei ollut. Ja käsinkin voi vaivata väärin, siis. Vaivausta oikeasti pitää tehdä kauan. Tuossa yllä joku kuvailikin jo, miten kimmoisuuden saa testattua.
    Oikeasti: Riittävä, ilmava vaivaus, kimmoisa taikina, rauhallinen kohotus khteen kertaan ja ei liian kuuma uuni.

    • Satu Rämö

      Ei tullut edes mieleen, että eri monitoimikoneissa olisi erilainen pyörimisliike. No nyt tiedän, kiitos! Voin päteä seuraavalla kerralla kun menee kodinkoneostoksille 😀

  • ananas2go

    Minun puustini ovat laiskemmin kierrepullia: vetelen kaulitulle taikinalle reilusti pehmeän voin, sokerin ja kanelin seosta (vaivaan sen pikkukulhossa haarukalla) ja rullaan, sitten pätkin. Kuivumisesta säilyttäessä vaikea sanoa mitään, koska tuppaavat hupenemaan.

    Ei kananmunaa.

    Tuo on muuten jännä ilmiö, että vaikka sama ohje ym., toisen leipoma on parempaa. Minulla niin käy ystäväni sipulipiirakan kanssa. Missään ei ole samanlaista.

    Leipomisen iloa!

  • Henna

    Tässä meidän takuuvarma resepti:
    0,5 l lämmintä maitoa, hiivakuutio ( kai jotain 40g), liotetaan maitoon, lisätään n. paketillinen sulaa voita eli jotain 250g ei liian kuumana ja 3,5 dl sokeria. Ja sitä kaardemummaa! Sitten tuohon sekoitukseen vaivataan n. 1kg jauhoja. Ei tarvi olla tahmean löysää, älä kuitenkaan vaivaa liikaa, se tekee taikinasta sitkeää. Liina päälle ja taikina nukkumaan lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Loput as usual. Kananmunaa vain voiteluun. Taikinasta se tekee kuivan.

    • Satu Rämö

      Jännää, että munan käyttö jakaa mielipiteitä. Tuossa alempana linkatussa Hesarin jutussa taas kannustettiin kananmunan käyttöön antamaan kuohkeutta taikinaan. On kyllä pakko testata ilman ainakin kerran 🙂

  • Katariina

    Mä liputan käsinvaivaamisen puolesta. Kun kerran habaakin salin jäljiltä löytyy, niin anna mennä vaan! Plus ipanoista on huikeaa upottaa kätensä taikinaan 😉

    • Satu Rämö

      Mutta onkoi sillä loppupeleissä väliä, kumpi vaivaa, koukku vai käsi? Oon kokeillut käsinvaivaustakin, mutta mulla kävi usein niin että laitoin liikaa jauhoja kun sitä löysää takinaa oli niin hankala vaivata 😀

  • Anonyymi

    Mä käytän pullien leipomiseen Sunnuntai-jauhopussin kyljestä löytyvää korvapuustien ohjetta, ja aina tulee hyvää, vaikka en insinöörintarkka olekaan. Olen ajatellut, että ne siellä jauhotehtaassa ovat miettineet tuon reseptin niin valmiiksi kukn voi… 🙂

  • Idris

    Mulla oli ennen tuo sama ongelma, mutta nyt pari viime kertaa on tullut täydellsiä pullia. Siis ihan sairaan hyviä. Käytän Kinuskikissan ohjetta ja vaivaan todella kauan. Vaivatessa vuorottelen käsiä ja sähkövatkainta (taikinakoukuilla). Mulla on sellainen olo, että pelkät taikinakoukut eivät saisi aikaan riittävän kokonaisvaltaista mylläystä, mutta toisaalta kokinaan käsin vaivaamisessa olisi niin paljon vaivaa (ha), että olisi kiusaus lopettaa liian aikaisin.

    Tuli myös mieleen, että voisit koittaa suomalaisilla jauhoilla? Käsittääkseni jauhoissa on eri maissa erilainen sitko.

  • pilami

    Mun(kin) mielestä toi kuulostaa siltä ettet kohota valmiita pullia riittävän kauaa ennen uuniin laittamista.

  • Hippunen

    Sulla näyttäis olevan samanlainen kone, ku mun aikasempi. Sillä kyllä sai ihan hyvin vaivattua (vaikka yllä moni epäili ko. masinaa ongelmaksi). Meillä joskus jopa unohtunut ehkä vähän liiankin pitkäksi aikaa vaivaamaan ja sillon tuli täydellisen pehmeää pullaa. Ehkä ne on ne jauhot…

    • Ellu

      Mä en kyllä konevaivausta syyttäis. Ite teen nykyään aina koneella mut vaivaan sillä toooodella pitkään mahdollisimman pienellä jauhomäärällä. Ja aina tulee pehmosta. Pullien peittely joka vaiheessa ja kunnon kohotus kipossa ja pellillä on yksiä avaimia onneen. Oon kokeillut kananmunalla ja ilman, ei eroa. Jauhoja tuntuu menevän joka kerta hieman eri määrä, kun oon käyttänyt mittarina hetkeä, jolloin taikina alkaa irrota reunoista.

      Mutta sitten se mutta, oon leiponut islannissa 2 kertaa pullaa, ei se vaan ollut rakenteeltaan suomessa leivotun vertaista, liekö sit jauhoissa vika?

  • Lissu

    Olen huomannut, että tärkeintä on kohottaa valmiit pullat erittäin hyvin ennen uuniin laittamista. Senkin voi tehdä miedosti (esim. 40 astetta) lämmitetyssä uunissa. Itse kohotan yleensä liedellä, koska uunin lämpö lämmittää siinäkin riittävästi. Kohotuksen onnistumisessa vain lämpötilalla on merkitystä eli ei riitä että pullia kohottaa puoli tuntia liian kylmässä paikassa – lopputuloksena on kohoamattomat pullat. Taikinan kohotan yleensä vesihauteessa liinan alla. Toinen tärkeä juttu on laittaa korvapuusteihin riittävästi täytettä. Tässä on oma kompastuskiveni. Voi kannattaisi laittaa pehmenneenä, ei sulana juurikin siksi että sitä saa levitetty riittävän paksun kerroksen. Kolmas seikka on jo monen mainitsema sopiva paistolämpötila eli hyvin kohonneet pullat paistetaan kuumassa uunissa nopeaan. Valmiit pullat peitellään liinalla ja syödään samana päivänä! Viime viikolla leivottuani huomasin taas, että pullat ovat seuraavana päivänä, noh, eilisen pullia.

    • Anonyymi

      Ihana aihe, pulla on mun lempiruokaa! Luulen myös, että kannattaa kohottaa pidempään valmiina pullina. MInusta pullasi ovat revenneet pinnalta, joka kielii siitä, että kohotusaika on ollut liian lyhyt ennen paistoa. Hienoja vinkkejä täällä!

  • luimupupu

    Pulla, suosikkiaiheeni :). Mun mielestä tärkeimmät asiat pullan maun ja rakenteen kannalta ovat:
    – Maitoa, voita ja munaa olla pitää, muuten leivonnainen ei ole pullaa.
    – Hyvät jauhot, niissä on valtavia eroja. Kannattaa valita lisäaineettomia jauhoja, sillä jauhonparanteilla yritetään usein peittää jauhojen huonoa laatua. Suomessa käytän joko Liperin myllyn luomujauhoja tai pienten myllyjen jauhoja.
    – 1 1/2 dl sokeria, 1/2 tl suolaa, haluttu määrä kardemummaa ja muna sekaisin, joukkoon 5 dl maitoa, johon on liotettu hiivapala. Maito mieluummin vähän liian kylmää kuin kuumaa. Seokseen 500 g jauhoja, sekoitus puulastalla reippaasti, jotta sitko alkaa muodostua. Lopu jauhoista (n. 400 g) lisätään vähitellen käsin vaivaten ja vaivauksen loppupuolella 150 g pehmeää voita. Taikina on valmis kun se irtoaa käsistä ja kulhon reunoista.
    – Kohotus liinan tai kannen alla noin kaksinkertaiseksi.
    – Teen yleensä aika isoja pulllia, puolen litran taikinasta 18 kpl. Niille sopiva paistoaika 225 asteessa on se, että raesokeri alkaa sulaa.
    – Osa pullista kannattaa pakastaa, ovat heti sulamisen jälkeen kuin tuoreita, varsinkin jos käyttää niitä hetken uunissa.
    Blogini kertoo pullasta lisää.

    Onnea leivontaan!

    • Satu Rämö

      Wohaa, kiitos asiantuntevista vinkeistä! Jännää, että muna jakaa mielipiteitä 🙂 PS. Mun on kyllä pakko ihan uteliaisuudesta kokeilla kerran ilman.

  • Anonyymi

    Säilytän pullat pussissa, eivät kuivu koppuraksi. Ja osan laitan pakastimeen, sieltä sulatettuina melko tuoreita.

  • Riitta

    "Korvapuusteistani tulee liian kovia. Ne ovat pehmeitä noin vartin uunista tultuaan, jonka jälkeen laatukäyrä laskee jyrkästi. Mehevyys katoaa."

    Kai sinä pistät niiden päälle heti uunista tultua astiapyyhkeen? Unohdin sen joskus teininä sämpylöiden päältä ja tuloksena oli tykinkuulia.

  • Anonyymi

    Mä olen myös käsinvaivaaja. Mitä kauemmin sen parempi. Teen mieluusti vähän liian löysän taikinan, jonka sitten vaivaan riittävästi. Jos tämä vaihe onnistuu, niin kannattaa muistaa ottaa ne pullat riittävän ajoissa uunista pois, etteivät kovetu siellä. Itse otan ne pois uunista juuri siinä vaiheessa, kun vielä voisi miettiä, että "no hetki vielä". Tällöin eivät paistu liian koppuroiksi.

    On muuten totta tuo kardemumma, sitä on pakko tuoda Suomesta mukanaan. Mulla on itävaltalainen ystävä, joka rakastaa korvapuusteja ja pyytää noin kerran kuukaudessa että leivotaanko. Kerran hän pohdiskeli ääneen, että miltähän tuntuisi asua maassa, jossa saisi näin hyviä leivonnaisia kahvilassa. Siinä vaiheessa itsekin muistin että niin, sellainen kahden nyrkin kokoinen korvapuusti ja kahvi on kyllä parasta mitä kahvilasta voi saada.

    -Anna

    • luimupupu

      Kardemumman kanssa on sama kuin muidenkin mausteiden – valmis jauhatus kadottaa maut nopeammin. Munkin mielestä rouhe on parempi kuin hienoksi jauhettu kardemumma mutta parasta tulee jos löytää (vihreän) kardemumman palkoja. Palot saa rikki sormin, siemenet irrotetaan ja rouhitaan morttelissa. Tuoksu on huikea ja rouhe sopii tosiaan pullan lisäksi joihinkin ruokiinkin. Suomessa palkoja on ainakin Ekolossa, Keski-Euroopassa olen ostanut niitä maustekaupoista.

  • Sohvi

    Mä onnistuin tehdä laskiaiseksi parhaita pullia ikinä. Tavalliseen eroja oli
    – vaivasin taikinan taikinakoukuilla käsinvaivaamisen sijaan
    – taikinan nostattamisen lisäksi nostatin pyöriteltyjä pullia noin 30 min ennen uuniin laittoa.

    Taikinan laitan aina mikroon kohoamaan, käytän luomumaitoa- ja jauhoja.

  • Rokkimamma

    Mulla tahtoo olla että en ehdi ja jaksa nostattaa tarpeeksi taikinaa ja tuon kaksivaiheisen nostattamisen takia ei näitä tule tehtyä. Olen enemmän piirakoiden ja kakkujen leipoja. Saman tyyppinen ongelma mullakin että pullat tai sämpylät ei nouse tarpeeksi. Lämpimänä oovat hyviä mutta sitten myöhemmin eivät enää…

    Täytyy sanoa että en muista milloin viimeksi olen leiponut pullaa, mutta nyt täytyy kyllä kokeilla kun näin hyviä ohjeita on yllä. Jospa kokeilisin ens viikonloppuna kun tulee tuttuja kylään… =)

  • N*

    Mä lisäisin väkivaltaa. Koneella tai käsin. Tiede-lehden keittiökemistin palstalla oli joskus juttu, joka käsitteli sitä, miten pullasta tulee mehevä ja kuohkea eikä kuiva (ei siis suoraan pullan kovuutta). Siinä selitettiin taustat, jotka meni jotakuinkin niin, että hyvän sitkon aikaansaamiseksi vehnästä pitää rikkoa jokin molekyylirakenne. Siis fyysisesti rikkoa. Hyvä sitko taas takasi hyvän pullan, kolumnin mukaan. Yritin etsiä sulle linkkiä kyseiseen tekstiin, mutta pikagooglaamisella ei ainakaan tullut vastaan…

    En ole testannut tätä pullaan, mutta me saatiin hiihtoreissulla paras pizzataikina *ikinä*, kun päästettiin meidän porukan kiipeilijä sen kimppuun. Taikinaa käytettiin mm. sormiharjoitusalustana ja iskettiin useita kertoja pöytään pään yläpuolelta niin kovaa kuin lähti. Joten pizzaan voin lämpimästi suositella tätä sitkoteoriaa. Kemistin mukaan se pelastais pullankin.

  • Irina

    Mahtavia vinkkeja taalla! Kookosmaito menee ainakin testiin, kun loydan sita jostain. Eraan toisen kommentoineen kanssa minakin kaytan Sunnuntain jauhopussin ohjetta 🙂 Ja kuten monet ovat sanoneet, jauhot ovat joka maassa erilaisia ja esimerkiksi taalla Argentiinassa hienous (tiheys?) mitataan nollina. Liian hienosta jauhosta onnistuin myos tekamaan kuivaa pullaa. Jauhon maara on myos hankala pitaa pienena niina paivina, kun ilmankosteus lahentelee sataa. Maassa maan tavalla kai sitten pullankin kanssa 😀

  • Anonyymi

    Ei saa paistaa liikaa, jotta sisus jää jopa melkein raa'aksi ja ohjeeseen verrattuna abt tuplamäärä täytteitä eli voita, sokeria ja kanelia. Ja erityisvinkkinä lisätäytteeksi mantelimassaa! On todella hyvää, parantaa mehevyyttä entisestään.

  • Anonyymi

    Paras taikina tulee "juureen" tekemällä. Eli hiiva ja lämmin neste sekoitetaan, lisätään muutama desi jauhoja ja annetaan turvota puolisen tuntia liinan alla. Sitten jatketaan normaalisti lisäämällä muut aineet ja loput jauhot. Tällä minäkin poropeukalo sain tehtyä pehmoisia pullia 🙂

  • Anonyymi

    Hauskaa, että on näin monia ajatuksia siitä, miten pullasta saa mehevän. Ehkä se vaan on niin, että jokaiselle kehittyy oma näppituntuma parhaasta tavasta, kun riittävän monta kertaa on säätänyt 🙂

    Mun kokemukset: taikinaa vaivataan, kunnes se irtoaa kulhon seinämistä. Käsin kestää kauan, mutta mun yleiskoneen ohjevihko sanoo, että koneella saa vaivata pullataikinaa max 2 min.
    Laitan jauhoja vähemmän kuin ohjeessa
    Tuorehiiva on kuivahiivaa parempi
    Reilusti täytettä
    Puustien pitää olla kookkaita, ei mitään pikku kikkareita!
    Ei saa paistaa yhtään liikaa
    Pakkaan pusseihin/kannellisiin rasioihin mahdollisimman pian
    Pakastan.

  • Tea

    Äiti asusteli jonkin aikaa Italiassa ja ei sen maan jauhoilla onnistunut leipomaan pullia eikä sämpylöitä. Ilmeisesti jauhojen sitko on erilainen eri maissa, kuten jo tuossa aiemmin epäili.

  • Anonyymi

    Isoäidiltä opittua; taikina vaivataan kunnolla käsin eikä "oikaista" reilulla jauhomäärällä, muuten tuloksena on sitkeä taikina ja suhteellisen kovat pullat. Myös taikinan reilu nostatus kannattaa muistaa.

  • Anonyymi

    Olen hyvä leipomaan kaikkea muuta paitsi hiivataikinoita. Joku viikko sitten oli Kodin kuvalehden kannessa houkutteleva otsikko: Korvapuusti, joka onnistuu varmasti. Ohje oli erilainen kuin pullaohjeet yleensä. Ohjeen antaja esiintyi jutussa nimellään ja kuvallaan. Ja minä, pullapeukalo keskellä kämmentä, kokeilin ja sain aikaiseksi aivan ihania, pehmoisia, hurmaavan makuisia pullia. ja mikä ihmeellisintä: pullat säilyttivät hienon rakenteensa ja hyvän maun vielä seuraavinakin päivinä. Yleensä kuuman pullan on saanut syötyä, mutta seuraavana päivänä hirvitykset on saanut laittaa biojätteeseen. Pitkä nostatusaika oli varmasti yksi onnistumisen syy.

  • Anonyymi

    Laita uunin pohjalle desin metallinen mitta, johon vettä. (Nytpä en kyllä tiedä minkälainen uuni sulla on, mutta tämä pätee siis ainakin tavallisiin sähkö(?)uuneihin.) Höyrystyvä vesi antaa pullille.. jotakin, kosteutta? Äitini kikka, käytän sitä aina itsekin.

  • Sari

    Itse olen aina kuullut, että kun taikina on nostatettu sitä ei saisi enää vaivata vaan kauliminen pitää aloittaa sitten heti. Muussa tapauksessa taikina sitkistyy ja pullista tulee kovia. En ole kyllä oikein hyvä tässä neuvonnassa. Leivon harvoin ja pullani kyllä kovettuvat ennen pitkää!

  • Merja

    Ihan loppupään vinkkejä en enää kerennyt lukea, ennen omaa lisäsystäni.
    Mä en ole leiponut melkein seitsemään vuoteen, mutta sitä ennen koko poikieni lapsuusiän ja just korvapuusteja.
    Ohjeena munalla ja punaisella maidolla ja tuorehiivalla just se jauhopussin ohje tuplana. Vaivasin vanhalla Philipsin Ahkeraliisa koneellani (käsiekseema esti käsinvaivaamisen tarpeeksi kauan).
    Kaikki raaka-aineet ns. kädenlämpöisinä. Maidosta osan kuumensin kasarissa ja sit säädin viilemmällä sopivaksi. Runsaan voin sulatin kans kasarissa ja annoin hyhmettyä (levitän taikinalevyn päälle pullasudilla). Runsaasti kanelia ja sokeria voin päälle. Sitte tiukka rulla. Viimisimpinä vuosina luovuin tosta perinteisestä vinoon leikatusta palasta. Katkaisin suoraan ja laitoin suurille muffinssipelleille.
    Jossain vaiheessa kehtitin ton kanelisokerin rinnalle vaihtoehdon. Voikerroksen päälle kookoshiutaleita ja sokeria, ripaus vaniljasokeria (joskus myös rusinoita).

    Pakitan hiukan. Riittävän pehmeäksi jätetyn taikinan kohotin joko peitettynä lämpimässä (yli 40 asteessa hiiva "kuolee" täs vaiheessa) tai sitten mikrouunissa, se kun on vedoton paikka (ruoanlaittoon en mikroa käytänyt). Oon vaivannu taikinan viel ennen muotoon leipomista. Sit kohotus kunnolla ennen uunia. Uuni kuumaksi 225-250 C. Ei liian kauan, mieluummin liian vähän. Puolvälissä kun käänsin peltiä paistotuloksen tasaamiseksi, sipaisin pintaan raakaa kananmunaa (en sokeria).
    Kuumat pullat uunista ritilälle ja leivinpaperi ja leivinliina päälle. Heti kun eivät olleet kuumia (hikoile), siirsin niistä valmistuneista 70 korvapuustista sen määrän 10 litran kattilaan kun mahtui. Siellä kattilassa oli vissiin joku pienilmasto. Eivät kuivuneet käsiin, mutteivät nahistuneet kuten muovipussissa.

    Joo, jauhot on kyllä avainasemassa. Vaikka mulla oli mitta-astiat käytössä, tutkailin tilannetta 3-4 viimesen desilitran suhteen, et tarviiko sillä kertaa vai ei. Ehkä pitäisi itsekin käynnistää korvapuustitehdas. Yksvuotias pojanpoika on ehkä vielä liian pieni niitä pupeltamaan, mut jos mä tarttenkin harjoitusta pitkän tauon vuoksi.Oisko tossa, joku kokeilemisen arvonen kohta?

  • Anonyymi

    Kohoaako sulla ne pullat pellillä kuitenkin ihan hyvin? Jos ei, niin vinkkinä ettei sitä suolaa kannata lisätä taikinaan heti alussa, vaikka monissa ohjeissa niin sanotaankin. Suola "tappaa" hiivan, jos ei nyt ihan kokonaan, niin ainakin heikentää hiivan toimintaa. Itte lisään suolan pullataikinaan vasta kun oon osan jauhoista jo alustanut taikinaan.

    Alustan taikinan vaihdellen koneella tai käsin, vähän fiiliksen mukaan. Jos alustan koneella, riittää vähempi määrä jauhoja. Taikinan jätän melko löysäksi, sellaiseksi että irtoaa kulhon reunasta kyllä, mutta on vielä helposti käsiin tarttuvaa ja tahmeaa. Ekan kohotuksen jälkeen lykkään taikinan pöydälle ja jos tuntuu liian tarttuvalta niin sitten lisään pöydällä vaivaten ihan pienen määrän kerrallaan jauhoja.

    Sitten kaulitsen mahdollisimman isoksi ja ohueksi levyksi. Mitä isompi levy, sitä useampi kerros tulee täytettä/taikinaa joka puustiin. Täytteen sekoitan valmiiksi kulhossa ja sen pehmoisen rasva-(fariini)sokeri-kaneli seoksen levitän taikinalevylle. Sit vaan napakka rulla ja leikkaus ja pelleille kohoamaan. Ja kohotusta ei minkään kellon kanssa vaan rauhassa siihen asti, että pullat on riittävästi kohonneet.

    Paisto sähköuunissa 225 asteessa pullien koosta riippuen 7-14 minuuttia. Pullan pohjan pittää olla just tummahkon ruskea, sillon ne on passeleita. Leivinuunissa paistettuna sit lämpötila on aina vähän arvoitus, mutta sitten pittää vahtimalla vahtia kypsymistä. Jos leivarissa pullia paistelen, niin ensin siinä paistellaan pitsat ja rieskat kovimmalla lämmöllä ja sitten vasta pullat ja sämpylät ja viimeiseksi leivät.

  • Johanna

    Koita katsoa jos kaupasta löytyy muita jauhoja. Japanissa kun asuttiin niin alkuun sain ihan kovia pullia kun käytin vääriä jauhoja. Siellä niinkuin nyt täällä Englannissakin pitää pullataikinaan käyttää jauhoja, jonka paketissa lukee "strong". Liittynee jotenkin ehkä sitkon määrään tai jotain sinne päin. Älä kysy mitä lukee niissä muissa paketeissa, joista ei pullia kannata tehdä, en ole koskaan katsonut.

  • Anonyymi

    Tein eilen elämäni parhaimman korvapuustitaikinan. Yleiskone vaivasi sitä 15 minuuttia ennen kuin lisäsin rasvan, taikina siinä vaiheessa oli irronnut aika lailla kaikkialta kulhosta. Samoin voi kokeilla lisätä suola vasta reilusti myöhemmin vaivauksen aikana. Muuten ihan perusresepti: 5dl nestettä, 50 g tuorehiivaa, ehkä 15 dl jauhoja (+sokeri, suola, kardemumma, munat, sulatettu voi).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *