KSA Silmäkeskus: kokemuksia silmien laserleikkauksesta

Pohdin talvella silmien laserleikkaukseen menoa. Kävin esitarkastuksessa tammikuussa (juttu siitä täällä) ja itse operaatio tehtiin viime viikolla Tallinnassa. Olisin päässyt leikkaukseen jo talvella, mutta siirsin ajankohtaa viime kevään matkamme takia. KSA Silmäkeskus* tarjosi siis mahdollisuuden tutustua laserhoitoon ja lähteä leikkaukseen, jos ensitarkastuksen jälkeen tuntuisi siltä, että haluaisin sellaiseen mennä. No menin. Ja nyt näen aamulla herätessäni varpaani! Hyvästit siis piilareille, silmälaseille ja sumuisille aamuille. Myöskään niitä hetkiä ei tule ikävä, kun tajuaa mökkireissullla jättäneensä piilarinesteen 100 km päähän. Heippa vaan myös ne ikuiset seksiä pimeässä peiton alla -tunnelmat. Jos ei illalla lapsen nukkumaan mentyä (piilarit jo poistettu) halua K-18-liveviihdettä rillit päässä, ei näe mitään ja se on vähän – noh – tylsää.

Tiedän monia, jotka näyttävät tyrmääviltä silmälaseissa. Itse tunnen oloni rilleissä lähinnä tyrmätyksi.

No entäpä se itse leikkaus? Menin Tallinnaan hyvän ystäväni kanssa leikkauspäivän aamuna. Satamasta otimme taksin KSA Silmäkeskukseen, jossa minulle tehtiin ensin perusteellinen näöntarkastus, koska esitarkastuksesta oli kulunut yli puoli vuotta. Näöntarkastuksessa selvisi, että näköni oli pysynyt ennallaan sitten tammikuun, mutta miinusta oli enemmän, mitä itse muistin. Oikeassa silmässä jopa –8,5! Optikko sanoi, että jos näköni olisi vielä himpun verran huonompi, leikkausta ei tehtäisi, koska todennäköisyys päästä laserleikkauksella rillittömyyteen/piilarittomuuteen pienenisi.

Toinen päivä leikkauksesta. Tunnelmat ovat mahtavat, vaikka en vielä näe kovin tarkasti.

Tarkastuksen jälkeen pääsin juttelemaan leikkauksessa avustavan hoitajan kanssa, joka kävi läpi operaation ja leikkauksen jälkeisen lääkityksen (arsenaali erilaisia silmätippoja ja särkylääkkeitä) sekä selosti, miten toipumien etenee. Luin vielä kerran läpi kattavan materiaalin, jossa kerrotaan leikkauksen eteneminen ja sen teoreettiset riskit. “Silmänpaineen nousu”, “Silmien kuivuminen”, “….aiheuttaa sokeuden. Teoreettinen todennäköisyys tällaiseen on pienempi kuin kerran 1 000 000 tapauksesta.”

Kaikki riskit on hyvä tietää, mutta ne pitää osata laittaa järkeviin mittasuhteisiin. Tavalllinen särkylääke voi aiheuttaa vakavia vammoja (käytän silti buranaa) ja synnytykseenkin voi kuolla (silti synnytin).

Vaikka olen tottunut piilareiden käyttäjä ja pystyn itse ronkkimaan omia silmiäni, olen todella arka muiden kosketukselle. Optikkokäynnillä “nopea kurkkaus luomen alle” aiheuttaa vilunväristyksiä. Myönsin hoitajalle jännittäväni leikkausta ja nielaisin ilomielin minulle tarjotun rauhoittavan violetin pillerin. (Synnytyksestä opin, että kun on kyse mistä tahansa sairaalassa tai lekurin vastaanotolla suoritettavasta operaatiosta, otan aina kaikki mahdolliset särky- ja puudutuslääkkeet, joita tarjolla on.)

KSA Silmäkeskus Tallinnan vastaanottoaula. Kuva: saattamassa mukana ollut ystäväni Ninni.

Leijailtuani hetken pumpulimaisessa hällä väliä -tilassa ruskettuneelta surffaajalta muistuttava nuori mies tuli hakemaan operaatiohuoneeseen ja esitteli itsensä kirurgiksi. Asettuessani hoitopöydäle makaamaan mietin, että viimeinen asia, jonka näin rillit päässä oli komea mies, että jos tässä nyt teoreettisesti sokeudutaan, niin viimeinen asia jonka näin ei ollut susiruma. Ja tähän hymiö.

Itse leikkaus kesti noin vartin. Ensin sain puudutustippoja ja niiden vaikutus testattiin. En tuntenut mitään. Surffitukan hiplatessa silmääni tuntui, kun olisin istunut sisällä autossa autopesulassa. Vesi virtaa ja pyyhkimet käyvät, mutta mitään ei tunnu. Kirurgi asetteli silmän ympärille välineen, joka piti silmääni auki (onneksi otin sen rauhoittavan). Sitten piti tuijottaa lasersädettä noin puoli minuuttia, eikä missään nimessä saanut katsoa sivulle. Sirsirsir. Leikkaus oli ohi. Sama toistettiin toiseen silmään. Lekuri auttoi sängystä ylös ja antoi rillit käteeni. Olimme valmiita lähtemään taksilla Tallinnan keskustahotelliin, jossa yöpymisen KSA Silmäkeskus tarjoaa kaikille asiakkailleen. Seuraavana aamuna lähdimme lautalla kohti Helsinkiä.

Samoalainen leirintäalue ja piilarihommat ilman peiliä…

Leikkauksen jälkeen silmäkirurgi asetteli silmiini piilolinssit, joiden tehtävä on suojata silmiäni noin viikon leikkauksen jälkeen. Flow-menetelmässä silmään ei tehdä viiltoa, mutta epiteelikerros tuhoutuu. Sen palautuminen kestää noin viisi päivää. Silmiin tiputellaan monta kertaa päivässä erilaisia silmätippoja noin kolmen kuukauden ajan. Ensimmäinen tarkastuks tehdään viikko leikkauksesta, jolloin myös piilolinssit poistetaan. Seuraava check up on kuukauden kuluttua ja sitä seuraavat sitten muutamien kuukausien välein.

Kokonaisvaikutelma operaatiosta on todella positiivinen. Tallinnan KSA Silmäkeskuksessa palvelu oli todella hyvää ja asiantuntevaa. Asiointi sujui englanniksi ja suomeksi.  Leikkaus ei sattunut yhtään, eikä viikko piilolinssit päässä tuntunut ainakaan omissa, piilareihin tottuneissa silmissäni yhtään epämukavalta. Tänään jälkitarkastuksessa Helsingin KSA Silmäkeskuksessa sain kuulla epiteelikerroksen uusiutuneen hyvin ja toipumisen etenevän odotetusti. Kun piilarit on poistettu, Flow-leikkauksen tehneelle ei ole mitään rajoituksia: nyt voi urheilla, saunoa, uida ja vaikka hieroa kevyesti silmää.

Ensi talvena ei mene silmälasit huuruun eikä hikipisara valu piilarin alle hiihtolenkin taukopaikalla.

Täydellinen toipuminen ei tosin kuitenkaan tapahdu ihan kahdessa päivässä tai edes viikossa. Leikkaukseen ei kannata mennä yksin, koska näkö on leikkauksen jälkeen todella sumea. Näin het leikkauksen jälkeen paremmin kuin mitä näin ennen leikkausta ilman rillejä, mutta se ei ollut kovinkaan paljoa se. Jokainen päivä leikkauksen jälkeen oli parempi. Näköni on kuitenkin edelleen sumea. En pysty lukemaan kirjoja montaa sivua enempää yhtäjaksoisesti, koska kirjaimet puuroutuvat. Tietokoneen ruutua on epämiellyttävää tuijottaa. Autoa en todellakaan uskaltaisi ajaa vielä vähään aikaan. Jälkitarkastuksessa minulle kerrottiin, että näkökykyni pitäisi parantua täydelliseksi noin 7-12 päivän kuluttua. Yhteensä sumusilmänä saa siis kulkea melkein kolme viikkoa. Se on melko pitkä aika ihmiselle, jonka työnteko koostuu pääasiassa kirjoittamisesta ja lukemisesta.

Yhden pienen toiveen esittäisinkin KSA Silmäkeskukselle liittyen Flow-leikkausten ennakkotiedottamiseen. Olisi hyvä, jos pitkästä toipumisajasta kerrottaisiin vieläkin näkyvämmin kuin nyt. Siis väännettäisiin ihan rautalangasta. Saattaa hyvinkin olla, että minulle sanottiin esitarkastuksessa, että toipuminen leikkauksesta ja hyvän näkökyvyn saavuttaminen kestävät joitakin päiviä, jopa viikkoja. On ihan mahdollista, että olen vain ohittanut tämän tiedon kaikkea muuta laserleikkaukseen liittyvää informaatiota sulatellessa. Onneksi leikkaus sattui rauhalliseen kesäaikaan, jolloin melkein kuukauden mittainen työtauko ja ajokielto ei saa arjen pakkaa sekaisin. Keskellä kiireisintä syksyä kolmen viikon poissaolo työpaikalta ilman mahdollisuutta saada sairaslomaa olisi ainakin yksityisyrittäjälle katastrofi. En kuitenkaan kadu, että valitsin juuri Flow-menetelmän. Minulle oli tärkeää se, että islmään ei tehty mitään viiltoja. Siksi silmiä voi vapaammin kosketella leikkauksen jälkeen eikä silmän alueelle kohdistunut osuma – kuten vaikka  lattiaan lysähtäminen treeneissä – haittaa ollenkaan.

Tykkään, että ei silmälaseja. (Kuva: Gudny Hilmarsdóttir)

Lueskelen hitaasti kirjoja, kuuntelen äänikirjoja ja lenkkeilen. Tässähän tämä aika mukavasti menee sumuverhon hälvenemistä odotellessa. Kirjoitan lisää havaintoja toipumisen etenemisestä muutaman kuukauden kuluttua. Jos teille jäi jotain kysyttävää, laittakaa ihmeessä kysymyksiä tuonne kommenttteihin. Vastaan niihin heti kun alan taas nähdä kunnolla. Haha.

* Yhteistyössä Suomen Blogimedian ja KSA Silmäkeskuksen kanssa.

Teemat
Poimintoja Blogista:
porin villa ja peite
Hyvinvointi

Hyvää yötä, hengitä hyvin

Mainos: Villa ja Peite Pitkäaikaisimmat seuraajat ehkä muistavat sen kerran, kun toin 60 kiloa lampaanvilloja ja hevosenjouhia matkatavaroina Suomesta Islantiin? Ostin Helsingistä Reykjavikiin bisnesluokan paluulipun,

Lue lisää »
Yleinen

Kuka on oikea kirjailija?

Kirja-aiheet pörräävät korvissani. Se taitaa johtua siitä, että kirjamessut lähenevät. (Ensi viikonloppuna siis Helsingin kirjamessut, minäkin esiinnyn siellä lauantaina, jee!) Kirjailijan ammatti ja kirjailijuus ovat

Lue lisää »
Yleinen

Pitääkö koulussa leikkiä kaikkien kanssa?

Minulla on tähän aika suoraviivainen mielipide: kyllä pitää. Luin tänään tulevaisuustutkija Ilkka Halavan fb-sivuilleen nostamia ajatuksia koulukiusaamisen lopettamiseksi. Kannattaa lukea, siinä oli paljon hyviä konkreettisiakin ehdotuksia. Nyt kun

Lue lisää »

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö