Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa – 5 x suosikkilatu

    Ylläksen hiihtoladut / Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs

    Kiitos kaikista lukuisista viesteistä tammikuiseen postaukseen Ylläs perheen talvilomakohteena. Asiaa oli niin paljon, että kaikki mitä halusin kertoa ei mahtunut samaan juttuun, joten nyt hiihtoloman kynnyksellä on paikallaan pieni jatko-osa. Hiihdimme siis Ylläksellä vuoden alussa pari viikkoa ja Ylläksen-matka oli meille neljäs. Ylläksen hiihtoladut ovat tulleet tutuksi pienten taaperoiden ja nyt myös vähän isompien lasten kanssa. Missä Ylläksellä on parasta hiihtää lasten kanssa? Pääseekö tunnelmallisiin latukahviloihin vain hiihtämällä? Mistä varusteet? Tuleeko ahkiossa kylmä? Tässä meidän perheen kokemuksia reissusta.

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra ahkio vuokralle
    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa Äkäslompolo

    Ylläksen hiihtoladut ja latukahvilat – paljon valinnanvaraa

    Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto. Osa laduista on auki koko talven, osa aukeaa vasta hiihtolomien ja pääsiäislomien tienoilla. Löytyy valaistuja latuja keskitalven hiihtäjille ja ylempänä tunturissa kulkeva lämpölatu, joka on hyvä paikka hiihtää hurjilla pakkasilla.

    Ylläksen ladut lapsen kanssa helpot ladut
    Ylläksen hiihtoladut latuvinkit lasten kanssa

    Vaikka latuverkosto on laaja ja kovatasoinen ja siellä suihkii kovaa vauhtia jos jonkinnäköistä treenaajaa ja kovakuntoista hiihtäjää, me emme sunnuntaihiihtäjinä ole koskaan kokeneet olevamme tiellä tai tunteneet oloamme hitaiksi. Pienten lastenkin kanssa hiihtäminen on sujunut tosi hyvin. Nopeampaa menevät aikuiset väistävät hitaampia ja lyhyempiä eikä keskelle latua pysähtynyt lapsihiihtäjäkään ole koskaan ollut kenellekään ongelma. Nämä seuraavat Ylläksen hiihtoladut ovat suosikkejamme, kun hiihtoretkellä ovat mukana myös lapset. Eikä tietenkään ole sattumaa, että jokaisen hiihtolenkin varrella on ainakin yksi erämaakahvila. Jamm!

    Ylläs hiihtolatu lasten kanssa

    Helppo hiihtolatu: Äkäslompolon keskusta – Velhon kota

    Jos majoittuu Äkäslompolon kylässä, matka Velhon kodan latukahvilaan on miellyttävä ja reitti helppo. Yhteen suuntaan matkaa kertyy noin neljä kilometriä, eikä matkan varrella ole jyrkkiä ylä- tai alamäkiä. 9-vuotias esikoinen – joka ei ole murtomaahiihtoa juuri treenannut, mutta on muuten urheilullinen – jaksoi tehdä tämän reissun kahtena päivänä. Neljän kilsan matkaan meni noin 40 minuuttia, kun rauhallisesti hiihdettiin. Velhon kodalla juotiin kaakaot ja syötiin letut, käytiin vessassa ja jatkettiin matkaa samaa reittiä takaisin. Tämän saman reitin voi myös pyöräillä tai kävellä. Yhtenä päivänä teimmekin niin, että siskoni veti Pampulan perille pulkalla muun porukan tullessa suksilla. Polku oli tasaiseksi tampattu eli kävely sujui hyvin ilman lumikenkiäkin.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa matkavinkki
    Ylläksen latukahvilat

    Velhon kodalle pääsee Äkäslompolosta kahta reittiä. Tämä kuvailemani on se lyhyempi. Lännenpuoleinen latu, joka menee Kuertunturin vieressä, on pitkää ja paikoin jyrkkää ylä- ja alamäkeä (senkin 9-vuotias jaksoi yhtenä päivänä), mutta kilsoja kertyy yhteen suuntaan seitsemän.

    Helppo latu aloittelijoille: Ylläsjärvi – Aurinkotupa

    Tämä reitti on täydellinen valinta, jos majoitus sijaitsee Ylläsjärven kylän puolella ja matkassa on mukana aivan aloittelijahiihtäjiä. Pari vuotta sitten opettelimme hiihtämään esikoisen kanssa juurikin tällä ladunpätkällä. Matkaa kertyy yhteen suuntaan kolmisen kilometriä ja latu on tasaisessa maastossa. Aurinkotuvalla on hauskaa laskea pulkkamäkeä ja nauttia lämpimät kaakaot.

    Ylläs lasten kanssa

    Pituutta mutta tasaista: Äkäslompolo – Kesängin keidas

    Nyt kun Ylläksen hiihtoladut ovat alkaneet tulla pikkuisen tutuiksi, tämä reitti on tullut erittäin tutuksi. Alkuvuodesta taisimme hiihtää tämän pätkän ainakin neljä kertaa. Tämä reitti taisi olla myös yksi ensimmäisiä hiihtoretkiämme Ylläksellä vuonna 2013. Äkäslompolosta Kesängin keitaan erämaakahvilaan kertyy noin 5 kilometriä. Matka on suurimmaksi osaksi tasaista. Mennessä on yhdessä mutkassa yksi hieman jyrkempi ylämäki, joten paluussa voi joko jarrutella, kävellä ladun viertä sukset kainalossa (minä) tai laskea täysillä (esikoinen). Kesängin keitaalla on kivaa juoda kaffet ja syödä letut ja jatkaa siitä matkaa joko takaisin samaa reittiä tai jos energiaa vain vielä riittää, voi hiihtää vielä reilu pari kilometriä Latvamajalle, ihanan tunnelmalliseen erämaakahvilaan pienen mäennyppylän päälle. Sekä Latvamajalle että Kesängin keitaalle pääsee myös talvimaastopyöräillen.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa latuvinkit

    Ylläksen latukahvilat autoreitin varrella

    Jos matkassa on mukana niin pieniä lapsia, että ahkiolla kulkeminen ei vielä onnistu, tai aikuisia, jotka eivät hiihdä, ei erämaakahvilakokemuksesta tarvitse jäädä paitsi. Ylläksen latujen varsilla on parikymmentä latukahvilaa, ja niistä osaan pääsee perille myös autolla. Mekin teimme muutamana päivänä siten, että osa porukasta lähti hiihtämään aamuvarhaisella ja teimme aamupäiväkahvitreffit latukahvilaan, jonne äitini tuli autolla.

    Ylläksen latukahvilat

    Karilan Navettagallerian kahvila sijaitsee muutaman kilometrin päässä Äkäslompolon keskustasta. Täällä on vakkarijuttujen (kuumaa mehua, kahvia, teetä, kaakaota, munkkeja) lisäksi herkullinen kakkuvalikoima, ja lounastakin saa. Ihanan tunnelmallinen kahvilatila ja sisävessat. Navettagallerialle on Äkäslompolosta helpohko hiihtoreitti: aluksi tasaista järven yli, sitten hieman pitkää mutta loivaa ala- ja ylämäkeä metsässä.

    Talven riemu Ylläksen hiihtoladut

    Velhon kota on hirmuisen suloinen Ylläksen latukahvila. Sinne pääsee hiihtämisen ohella myös autolla. Parkkipaikka on muutaman sadan metrin päässä kahvilasta, mutta kävelypolku on helppo. Velhon kodan takassa rätisee tuli, munkit ovat hyviä ja letut lakkahillolla ehkä parasta, mitä tiedän. Ulkovessat.

    Ylläs talvilomakohde perheen kanssa ladut

    Luosun kahvila sijaitsee latujen varressa, mutta pihaan pääsee myös autolla. Kiva kahvila, luonnonrauhaa ja sisävessat. Ylläksen latukahvilat tunnetaan hyvistä munkeistaan ja mehän testasimme niitä oikein urakalla. Söimme reissun aikana kymmeniä munkkirinkilöitä ja munkkipossuja. Joka paikassa munkit olivat tavattoman hyviä mutta parhaasta yksilöstä tiimimme oli yksimielinen: täältä hirsimökkikahvilasta sai Ylläksen parhaat munkkirinkilät. Sisältä pehmeät, päältä hieman rapeat. Että tänne kannattaa todellakin tulla munkkikahville pidemmänkin matkan takaa. Uuh saisinpa nyt kouraani sellaisen vastaleivotun munkin.

    Ylläksen hiihtoladut välinevuokra

    Aurinkotupa löytyy Ylläsjärven kylän puolelta. Monen hiihtoladun risteykseen pääsee myös autolla. Pihassa on poroja ja Aurinkotuvan kahvilassa on laaja valikoima syötävää ja juotavaa. Pihan pulkkamäki on hauskaa ajanvietettä lapsille. Ainakin viimeksi kahvilalla oli pulkkia ja liukureita, joita sai lainata mäenlaskuun. Tänne voi tulla myös ihan vain harjoittelemaan hiihtämistä. Lasten hiihtokamat takakonttiin ja Aurinkotuvalle lounaalle. Kun pienet jaksavat, on Aurinkotuvan edustalla kivasti tilaa harjoitella murtsikkahiihtoa. Sisävessat.

    Ylläksen helpot hiihtoladut lasten kanssa

    Ylläksen hiihtoladut ja hiihtovarusteet

    Me emme koskaan tuo omia hiihto- tai laskukamoja näille reissuillamme. Ne vievät älyttömästi tilaa ja kuljettaminen maksaa. Ylläkseltä voi vuokrata kaiken tarvittavan. Vuokratessa hyvät kamat voi olla myös varma siitä, että ne ovat priimakunnossa. Olemme jokaisella Ylläksen reissulla vuokranneet kamat Äkäslompolon SportShopista (osa varusteista ollaan saatu heidän kautta käyttöön maksutta). Karvapohjasukset ovat osoittautuneet todella toimiviksi: ei tarvitse miettiä voitelemista vaan sukset toimivat lähes säässä kuin säässä. SportShopista saa hiihtosuksien lisäksi vuokralle myös laskukamoja, ahkioita, lumikenkiä ja maastopyöriä ja kaupan päälle reittineuvoja ja jeesiä. Jos ei tiedä mistään mitään, sieltä on hyvä aloittaa. Ylläksen laskettelukeskuksissa on molemmissa välinevuokraamot ja Ylläksen kylissä on pari muutakin paikkaa, joista saa välineitä vuokralle.

    Pari vuotta sitten tein jutun talven ulkoilukamoistani eli millaiset vaatteet päällä ladulle. En ole supernopea spandex-hiihtäjä, vaan hitaamman vauhdin ihminen ja luotan villapuseroon ja paksuihin housuihin. Mottoni myös on, että mieluummin aivan liian kuuma kuin vähääkään kylmä.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa ahkion vetäminen

    Meillä on ollut joka talvi vuokralla myös tuollainen perässä vedettävä ahkio, jossa perheen pienin on matkustanut. Ahkion mukana tulee valjaat, jotka kiinnitetään vetäjän vyötärölle. On hyvä muistaa, että vaikka pulkan vetäjän tulee vetäessä lämmin, pulkassa paikallaan istuvan lapsen tulee nopeasti kylmä. Olemme pitäneet vilua loitolla laittamalla ahkioon kuumavesipullon ja pari villavilttiä. Oikein kylmällä ilmalla lapsi on kääritty vielä yhteen puolison isokokoiseen untuvatakkiin.

    Erinomaista kuntoilua muuten tuo pulkan vetäminen. Kivan lisäbuustin vetämiseen teki yhdellä reissulla se, että eräällä pikkuisen liian pitkäksi venyneellä koko perheen yhteisellä hiihtoreissulla esikoinen väsähti pitkässä ylämäessä. Hän istahti pulkkaan Pampulan taakse ja puoliso veti reilun kilometrin mittaisen ylämäen loppuun kaksi lasta pulkassa.

    Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa vinkit

    Vielä yksi juttu! Kun lähdette Ylläkselle hiihtämään, laskemaan, moottorikelkkailemaan, lumikenkäilemään tai pyöräilemään tai muuten vain ulkoilemaan, ostakaa Ylläksen talviuhreilukartta (kesäisin kesälajien kartta). Niitä saa diginä suoraan luuriin tai paperisena. Itse suosin paperikarttoja. Ne eivät jäädy pakkasella, ne saa taiteltua taskuun pieneen tilaan ja niihin on kivaa tehdä omia merkintöjä seikkailuntäyteisten päivien jälkeen. Alueen karttoja ostamalla tuet samalla myös voittoa tavoittelemattoman Ylläksen Matkailuyhdistyksen toimintaa.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Islantilaisia kirjailijoita – muutama kirjavinkki

    Tänä talvena moni on kysellyt kirjavinkki-jutun perään, jossa suosittelisin islantilaisia kirjailijoita. Mahtava toive, kiitos! Islantilaisethan ovat perinteisesti kovia kirjoittamaan. Täällä julkaistaan eniten kirjallisuutta maailmassa henkilömäärään suhteutettuna. Oikeastaan koko maan 800-luvulta alkanut historia näkyy ja kuuluu nimenomaan tarinoissa: ensin suullisissa, 1200-luvulta eteenpäin nahoille kirjatuissa käsikirjoituksissa ja sitten myöhemmin printtitavarassa. Kirjakaupat mukavine kirjakahviloineen ovat Reykjavikissa auki joka päivä kello kymmeneen illalla. Todellista arjen luksusta!

    islantilaisia kirjailijoita

    Tässä jutussa suosittelen muutamaa omaa nykypäivän islantilaissuosikkiani. Jätän keskiaikaiset saagat ja Edda-runot tästä listasta pois – vaikka ne todellakin kuuluvat maailmankirjallisuuden klassikkoihin – ja keskityn vain uudempaan kirjallisuuteen. Ja kuten listat aina, tämäkin on rajallinen. Islantilaisia kirjailijoita on hyvin hyvin paljon enemmän kuin vain ne, joita tässä mainitsen. Jos teillä on itsellä islantilaisia kirjailijoita, joista tykkäätte paljon ja joita en ole tässä maininnut, jakakaa ilman muuta kirjavinkki tai pari kommentteihin, niin muutkin kiinnostuneet voivat löytää itselleen uusia suosikkeja. Islannin kirjallisuuskeskuksen nettisivuilta löytyy todella kattava lista, jossa on lueteltu suomeksi käännettyä tai suomeksi kirjoitettua islantilaiskirjallisuutta. Tuo lista tosin on vuodelta 2014.

    Islantilainen rikoskirjailija Arnaldur Inðridason

    Myyntilistojen kunkku ja tämän vuosituhannen Islannin tunnetuin ja myydyin kirjailija myös ulkomailla. Arnaldur kirjoittaa dekkareita, mutta on tärkeä pointti, että nämä eivät ole vain niin sanottuja perinteisiä juonivetoisia dekkareita. Arnaldurin tarinat ovat suuria kertomuksia maailmasta, Islannista, ihmisenä olemisesta ja kohtalosta. Arnaldur toistaa dekkareissaan hienosti vanhoja saagaperinteitä, jotka ovat antaneet kiehtoneet islantilaisia kirjailijoita läpi koko maan historian. Menneisyydessä, ehkä hyvin hyvin kauan sitten, on tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut monien ihmisten elämään pitkän aikaa – ja aiheuttaa rikoksen, jota sitten ryhdytään selvittämään. Arnaldurin kirjoista oppii tavattoman paljon Islannin yhteiskunnasta ja niistä asioista, joita ei perinteisistä matkailujutuista näe. Erlendur-poliisin mukaan nimetty sarja on todella tasokas ja suosittelen myös heille, jotka eivät Nestböistä välitä. Arnaldurin kustantaja Suomessa on Blue Moon ja Erlendur-sarjan teokset on suomentanut Seija Holopainen. Olen kirjoittanut tarkemmin kahdesta sarjan kirjasta täällä:

    Arnaldur Inðridason: Menneet ja kadonneet
    Arnaldur Inðridason: Jyrkänteen reunalla

    islantilainen kirjailija

    Islantilainen rikoskirjailija Yrsa Sigurðardóttir

    Ainoa islantilaiskirjailija, joka on viime vuosina pystynyt myyntimäärissä haastamaan Arnaldurin. Hänkin on tunnettu dekkareistaan. Yrsalta on suomennettu kahta sarjaa: yliluonnollisistakin ilmiöistä ammentavaa Thóra-sarjaa ja nyt tätä uudempaa Freyja-sarjaa. Jälkimmäisessä sarjassa päähenkilö Freyja on poliisin kanssa yhteistyötä tekevä lastensuojelun ammattilainen, joka auttaa poliisia rikosten selvittämisessä. Freyjan työpaikka on kirjoissa tämä Islannin Lastentalo, josta kirjoitin aikaisemmin juttua. Tietenkään Freyjan työ ei oikeasti vastaa Lastentalon ammattilaisten työtä, mutta paikka on toiminut sarjan innoittajana.

    Freyja-sarjasta on käännetty kolme teosta, ja niistä uusin nimeltään Synninpäästö (Otava, suomentanut Tuula Tuuva) on siitä ihmeellinen dekkari, että juonen edetessä aloin olla tekijän puolella. Pimeimmissä ajatuksissani toivoin, että tappaisipa se ne kaikki, aivan jokaisen! Yrsaan minulla on läheinen suhde myös siksi, että kirjailijan suomalainen kustantaja pyysi minua taannoin lukemaan Freyja-sarjan ensimmäisen osan ja tekemään arvioni sen kiinnostavuudesta ja sisällöstä. Kannattaisiko se julkaista? Olin sitä mieltä, että ehdottomasti!

    kirjavinkki islantilaisia kirjailijoita

    Yllättävä kirjavinkki Bergsveinn Birgisson

    Musta viikinki on yksi viime vuoden puhutuimpia tietokirjoja Islannissa – ja miten upeaa, että se on käännetty suomeksi. Kiitos Bazar-kustannus (suomentanut Marjakaisa Matthíasson). Norjalaiselle kuninkaalle syntyy poika, joka näyttää vähän toisenlaiselta kuin keskimääräinen vaaleatukkainen viikinki. Poika saa nimen Geirmundur Heljarskinn eli Tummanahka. Hän muuttaa Islantiin ja hänestä kasvaa suuri ja pelätty hallitsija, mutta hänestä ei koskaan kirjoiteta omaa saagaa. Ei mitään sellaista kuin Egill Kalju-Grímurin pojasta tai Gréttir Väkevästä. Kuka tämä Tummanahka siis oikein on? Miksi hänestä ei ole juurikaan juttua perinteisessä historiankirjoituksessa? Kirjailija Bergsveinn kuuluu Tummanahan jälkeläisiin. Hän alkaa selvittää esi-isänsä tarinaa ja se ei olekaan sitten mikään ihan pikkuinen homma. Apuna kirjailijalla ovat paljon vanhoja asiakirjoja, moderni genetiikka ja huima määrä eri puolilta maailmaa koottuja tiedonjyviä. Kirja on massiivinen, mutta se tempaa mukaansa nopeasti. Kirjan lopussa on massiivinen lähdeluettelo.

    Lyyrinen Sjón

    Jos pitäisi nimetä kauneimpia tekstejä kirjoittavia islantilaisia kirjailijoita, Sjón nousisi listalla korkealle. Hän on paitsi kirjailija myös runoilija ja lauluntekijä ja ainakin islantilaiset muistavat hänet Sugarcubes-yhtyeestä, jossa myös Björk vaikutti. Yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan on SkuggaBaldur (Like, suomentanut Tuomas Kauko). Se on minulle kaunein koskaan lukemani islantilainen kirja. Reilu 100 sivua pitkä proosaruno, lyyrinen kertomus, joka sijoittuu 1800-luvun islantilaiselle maaseudulle.

    Vanhoissa islantilaisissa kansantarinoissa vilahtaa välillä hahmo nimeltä Skugga-Baldur. Se on eläin, jonka emo on kettu ja isä kissa. Siis epämuodostuma, joka on jäänyt elämään, koska on sattunut syntymään villinä luonnossa. Skugga-Baldurin serkku, jonka isä on kettu ja äiti kotikissa, taas ei yleensä selviä syntymäänsä pidemmälle. Yhteiskunnalla kun on ollut tapana karsia kaikki erilaiset joukoistaan:

    ”Ennen kuin ne ehtivät päästää ensimmäistäkään parkaisua, kätilö sulki niiden nenän ja suun palauttaen hengen takaisin siihen suureen sielujen kattilaan, josta koko ihmiskunta on kauhottu.”

    Skugga-Baldur puhaltaa menneestä mutta suunta on meihin täällä nyt. Se pohtii, kenellä on oikeus elää ja kenellä siitä oikeus päättää. Kirja on rankka mutta se on kaunis, kuin iso upea maisemamaalaus jonka takaa kurkista peto. Siis ihminen.

    kirjavinkki islantilaisia kirjailijoita

    Postmodernisti Vigdís Grímsdóttir

    Ensimmäinen koskaan lukemani islantilainen romaani, jonka on taidokkaasti kääntänyt Tapio Koivukari. Zrakkaustarina (Like) on yhtäaikaa kaunis ja ihan hullua suihketta. Se kuvaa kahden naisen rakkaustarinaa, joista toinen, Anna, on kuolemansairas, joka jättää puolisonsa ryhtyäkseen väistämättä lyhyeen suhteeseen Z:n kanssa. Kaiken muun ohella Anna haluaisi kehittyä runoilijana, mutta aika ei tahdo riittää. Kirjan sivulla olevat hapuilevan huonot (tai no, minua ne kyllä miellyttivät) runot korostavat kaiken keskeneräisyyttä ja kesken jäämistä.

    Tietokirjailija ja lastenkirjailija Andri Snær Magnason

    Yksi kirjavinkki pitää lastenkirjojenkin puolelta tähän juttuun nostaa, sillä Tarina sinisestä planeetasta (Pieni Karhu, suomentaja Tatja Pirinka) on kerrassaan mahtava lasten fantasiaseikkailu. Ne jotka ovat Pikku Prinssinsä lukeneet ja siihen ihastuneet, kiintyvät varmasti myös tähän kirjaan.

    Kaukana avaruudessa sinisellä planeetalla asuu vain lapsia. He elävät onnellista ja tyytyväistä elämää aina siihen asti, kunnes eräänä päivänä rauha rikkoutuu omituisen pölynimurikauppiaan laskeutuessa isolla raketilla lasten keskuuteen. Hän tuo lasten arkeen kaikenlaisia keksintöjä, kilpailunaihetta ja meteliä. Upea tarina, jota aikuinen lukee Pikku Prinssin tapaan myös ihan itselleen. Andri Snær tunnetaan Islannissa etenkin perusteellisista ja taidolla kirjoitetuista asiaproosateoksista, joissa möyhitään muun muassa maan energiapolitiikkaa ja ilmastonmuutosta.

    ”Islantilainen kirjailija” eli Hallgrímur Helgason

    Islannin tunnetuimpia nykykirjailijoita, toimittajia ja aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija Hallgrímur Helgason tunnetaan ainakin ulkomailla parhaiten kulttikirjastaan 101 Reykjavík, josta tehtiin myös samanniminen elokuva. Halusin tässä nostaa esille Hallgrímurin suomennoksen Islannin kirjailija (Otava, suomentanut Juha Peura), joka käsittelee riemastuttavan rienaavasti islantilaista kansalliskirjailijaa Halldór Laxnessia. Kirja aiheutti ilmestyessään pienen kohun, koska aikaisemmin kukaan ei ollut vitsaillut Nobel-voittaja Laxnesilla kuten Hallgrímur tekee tässä kirjassa.

    Tässä kirjassa Laxnessia muistuttava henkilö on kirjailija nimeltä Einar, joka herää ”kirjasta”, joka muistuttaa kovasti Nobel-voiton saanutta Laxnessin teosta Läpi harmaan kiven. Tuon Nobel-voittajateoksen päähenkilö on köyhä ja itsenäinen lammaspaimen Bjartur, joka pitää lammasta hyvinvointinsa lähteenä. Lampaan eteen tehdään kaikki eikä yhtään vähempää. Kirja on tarina loputtomasta taistelusta, jota Bjartur käy vapautensa puolesta. Bjartur on karikatyyri islantilaisesta, joka haluaa pärjätä ilman muiden apua. Hän pitää jääräpäisesti kiinni omasta mielipiteestään, jonka mukaan yhteiskunnan hyvinvointi tulee lampaista. Hän haluaa asua maalla lampaidensa kanssa ja olla viimeiseen hengenvetoon itsenäinen. Tämän itsepäisyyden takia kaikki ihmiset hänen ympärillään ajautuvat köyhyyteen ja kuolevat. Bjartur tappaa perheen lahjaksi saadun lehmän, koska se on lahja ja lahjan mukana tulee aina joku velvoite. Lehmä saa mennä, vaikka sen maidolla olisi pystynyt ravitsemaan nälkiintynyttä perhettä.

    kirjavinkki islantilaisia kirjailijoita

    Islannin kirjailija vitsailee tämän kansallisikonin kustannuksella ja voi että sitä on riemastuttavaa lukea! Islannin kirjailijan voi lukea, vaikka ei olisi tuota Laxnessin Nobel-teosta lukenutkaan, mutta enemmän siitä tietysti saa irti, jos viitattu teos on entuudestaan tuttu. Yhtä kaikki: tämä Hallgrímur Helgasonin teos on loisteliasta luettavaa etenkin kirjallisuusfaneille.

    Konkarikirjailija Einar Már Guðmundsson

    Einar Már Guðmundsson on julkaissut paljon ja suomennoksiakin on kertynyt aikamoinen pino. Oma suosikkini Einar Márin tuotannosta on hänen luultavasti tunnetuin teoksensa  Kaikkeuden enkelit (Like, suomentanut Tuula Tuuva), joka kestää monen monta lukukertaa. Kirjan suurta suosiota on siivittänyt kirjasta tehty samanniminen elokuva ja Islannin kansallisteatterissa esitetty näytelmä.

    Kaikkeuden enkelit kertoo Pállista, joka sairastaa skitsofreniaa. Vaikka aihe on vaikea, kirjan kansiin laitettu tarina on toiveikas ja välillä jopa hyväntuulinen. Teos on läpeensä empaattinen ja sisältää äkkinäisiä naurunpyrähdyksiä aiheuttavaa tilannekomiikkaa. Mutta mikä tärkeintä: kirjassa ei naureta sairaudelle vaan sairauden kanssa.

    Islantilainen kirjailija

    Islantilainen runoilija Gerður Kristný

    Kun listaa islantilaisia kirjailijoita, ei voi jättää mainitsematta Gerður Kristnýä, tämän hetken ehkäpä tunnetuinta islantilaisrunoilijaa. Viime vuonna häneltä ilmestyi suomennos Surmavirsi (kustantaja Enostone, suomentaja Tapio Koivukari), jossa kaikuvat päällekkäin islantilainen muinaisruno ja nykypäivässä tapahtuva huumemurha. Gerður Kristný on älyttömän taitava tuomaan vanhoja tekstejä nykymaailman tapahtumiin. Tässä tarinassa hän kertoo muinaisen runoelman muodossa tarinan Reykjavikin hämäriin nurkkiin sijoittuvasta huumeiden ja väkivallan maailmasta. Hyvin harvasanainen ja harkittu, hieno lukukokemus. Erinomaisesti suomennettu. Gerður Kristný oli muuten vakkariasiakas Reykjavikissa pitämässämme Suomi-kaupassa. Tosi kiva tyyppi – ja hyvä maku 🙂

    Nyt kirjavinkki-kirjoitusvuoro on teillä! Kertokaas, mitä islantilaisia kirjoja olette viime aikoina lukeneet ja mistä pitäneet. Olisi mahtavaa kuulla ja jatkaa keskustelua tästä aiheesta. Heyrumst!

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson