• Muistoja peruskouluajaltani – Millaista peruskoulu on nykyään?

    Mainos: Edita

    Millaista peruskoulu on nykyään? Elokuuta on menty hyvän matkaa ja koulut alkavat. Pienet lapset isot laatikonmalliset koulureput selässä keikkuen on joka syksy yhtä herkistävä näky. Siellä ne menevät ja kasvavat. Oppivat tunnistamaan haarapääskyn ja hieskoivun, sanomaan englanniksi jotain pyytäessään please. Heitä muistutetaan, että he ovat tärkeitä ja arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat. Esikoinen aloitti koulun viisi vuotta sitten, tänä syksynä Pampulasta tulee ekaluokkalainen. Mä itse aloitin perusokoulun Tammelassa vuonna 1987.

    Ekan koulupäivän aamuna vuonna 1987.

    Edita yhteistyökumppaneineen on toteuttanut täysin maksuttoman Koulukoulu-verkkokurssin koululaisten vanhemmille. Kurssin ideana on päivittää koululaisten vanhempien tiedot peruskoulun arjesta. Tein muutaman tunnin mittaisen kurssin ja jäin miettimään mun omia peruskouluaikojani. Eli seuraavaksi osastolta täti muistelee!

    Aloitin peruskoulun syksyllä 1987. Silloin oli vielä Jugoslavia, taskussa markkoja ja Euroopassa Berliinin muuri. Oli lankapuhelin (meidän numeromme oli 33631 – ajatella, että muistan sen vieläkin!), noin kolme televisiokanavaa ja Neuvostoliitto.

    Listasin kymmenen muistoa omasta peruskouluajasta. Otin mukaan sekä hyviä että huonoja muistoja, niitä, jotka löytyivät mieleni laatikoista päällimmäisinä.

    Viisi rakasta muistoa peruskouluajaltani

    Koulu alkoi aamuisin 8:50, mutta minä menin koululle aina jo kahdeksan maissa, koska äitini meni kasiksi töihin. Ekaluokan openi oli nimeltään Armi, ja hän tuli koululle aamuvarhain valmistelemaan päivän töitä. Meillä oli Armin kanssa diili, että koputtaisin saapuessani ekan ja toka luokan (pieni maalaiskoulu, joten meillä oli ensimmäinen ja toinen luokka samassa huoneessa) ulkoseinää – ikkunaan en vielä ylettynyt – ja Armi tulisi avaamaan. Tein luokassa lisätehtäviä omaan tahtiin ennen kuin muut oppilaat saapuivat ja koulu alkoi.

    Ekaa kouluvuotta edeltävänä vuonna systerin kanssa katsomassa uutisia: koulutyö alkoi normaalisti ja piispat puolsivat naispappeutta.


    Opin ensimmäisenä kouluviikkona hyppimään twist-narulla. Se oli ihanaa.

    Vähän myöhemmin, luultavasti olin jo yläasteella, tajusin, että ei kannata kokeessa menestyäkseen opetella kaikkia kirjassa olevia asioita ulkoa (siihen meni aivan liikaa aikaa) vaan opetella muutama fakta ja sen jälkeen opetella katsomaan niitä faktoja eri näkökulmista. Tämä ahaa-elämys humahti päähäni muistaakseni sillä historiantunnilla, jolla käsiteltiin Suomen sisällissotaa.

    Eräällä uskonnontunnilla keskustelimme seksuaalivähemmistöistä, ja luokassamme oli pari erääseen kristilliseen herätysliikkeeseen kuulunutta oppilaista, jotka puhuivat homoista inhottavasti. Uskonnonopettaja rohkaisi meitä järjestämään väittelyn aiheesta ja argumentoimaan kantojamme Raamatusta löytyvien ajatusten perusteella. Minulla on vahva muistikuva, että meidän enemmistömme pesi ne kaksi ihan kuusi nolla.

    Yläasteella köksäntunnilla opin tekemään sileää marjakiisseliä. Olen kiisseleiden keitossa vieläkin aika hyvä!

    Viisi huonoa muistoa peruskouluajalta

    Ala-asteen ekalla luokkaretkellä menimme bussilla Hankoon. En ollut tajunnut ottaa karkkia mukaan bussimatkalle. En tiennyt, että saisi ottaa. Onneksi kavereilla oli paljon ja jaoimme karkit.

    Liikunnassa pärjäämistä arvioitiin yleisurheilusuoritusten mukaan. Hyppäsin korkeutta noin 55 senttiä ja inhosin joka hetkeä, koska en vain yhtään osannut. Olin myös aika hidas. Hiihdossa olin viimeisten joukossa, enkä todellakaan ollut kapteeniainesta joukkuelajeissa. Pääsin hiihtotraumoistani eroon vasta yli 30-vuotiaana. Sain liikunnasta huonoimmat arvosanani ja niin päädyin inhoamaan liikunnantunteja.

    Musiikintunnit. Inhosin tätäkin ainetta, koska musiikintunneilla piti ainakin kerran lukukaudessa laulaa yksin koko luokan edessä. Miten hirveää! Saan vieläkin vatsanväänteitä, kun mietin niitä piinallisia rupisia minuutteja luokan edessä. Jotta tuska olisi mahdollisimman lyhyt, valitsin aina mahdollisimman lyhyen laulun, Se oli aika usein Ostakaa makkaraa. Kuvitelkaa nyt tilanne, että pienenä lapsena naama
    punaisena laulat markalla ja kahdella jo paljon saa opettajan soittaessa suurieleisesti harmonikkaa ja puolen luokasta yrittäen pidättää naurua… En vain pysty jatkamaan tämän muistelua tämän enempää.

    Yläasteella minut melkein erotettiin koulusta, koska käyttäydyin niin huonosti. En kiusannut ketään, mutta toin kouluun itse keittelemiäni kotiviinejä. Ilmeisesti köksäntuntien kokkailukokeilut eivät olleet tyydyttäneet kaikkia liemien keittelemiseen liittyviä kokeilunhalujani. Kotiviini oli vaihe, joka meni onneksi ohi. Aina kun kuulen Anna Hanskin Kotiviini-biisin, purskahdan nauruun, johon sekoittuu käkätyksen lisäksi pieni annos häpeää.

    Muistan, että mulla oli tuo vaaleanpunainen paita myös sinisenä…

    Yläasteen kemian-, fysiikan- ja matematiikanopettaja kiusasi ja simputti niitä oppilaita, jotka eivät pärjänneet hänen tunneillaan hyvin tai jotka erosivat muuten porukasta. Teimme opettajasta valituksen opolle ja myös rehtorille, mutta ne valitukset eivät koskaan johtaneet yhtään mihinkään. ”Hän on aina ollut semmoinen!”

    Millaista peruskoulu on nykyään? Koulukoulu kertoo!

    Moni noista muistoista on aikansa kukkasia. Peruskoulu on muuttunut 1980-luvusta todella paljon. Ei oppilaita enää laulateta muiden oppilaiden edessä ja anneta sen shown perusteella arvosanaa todistukseen. Viestinvaihto oppilaiden, kodin ja koulun välillä on paljon säännöllisempää ja järjestäytyneempää kuin silloin. Se on todella hyvä juttu. Mitä enemmän viestitään ja puhutaan avoimesti, sitä vaikeampaa on lakaista kaikkia epäkohtia maton alle.

    Kesä ekan kouluvuoden jälkeen; meitsi on näköjään ottanut jakkupuvun haltuun ennen tokaa luokkaa.

    Oppiminen ja opettaminen on muuttunut paljon. Kun oli itse ala-asteella, meillä opiskeltiin monia aineita lukemalla oppikirjoja tunneilla ääneen. Rivin ensimmäinen oppilas luki ensimmäisen lauseen, toinen oppilas toisen lauseen ja niin edelleen. Sitten opettaja kertoi, mikä tekstissä oli niin tärkeää ja se kohta piti alleviivata. Hmm. Ei taida ihan vastata nykymeininkiä…

    Millaista se nykymeininki sitten on? Kun omista ekoista kouluvuosista on vierähtänyt muutama vuosikymmen ja kun oma lapsi on aloittamassa peruskoulua, mielessä pyörii saletisti sata kysymystä. Millaista nykymeininki kouluissa on? Mitä kouluissa opetetaan? Ja miten miten paljon opettaja saa vaikuttaa opetuksen sisältöön? Mitä ne vaihtelevat opetusympäristöt ovat? Millaisia arvoja opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu? Miten koulun ja kodin väliset mahdolliset arvoristiriidat huomioidaan? Miten lapset oppivat parhaiten ja kuinka tätä tutkimustietoa käytetään hyväksi kouluissa?

    Eka koulukuva! <3 <3

    Edita tuottaa oppimateriaaleja ja sisältöjä – siis paketoi luotettavaa tietoa käyttäjäystävälliseen ja innostavaan muotoon. Edita on myös tehnyt koulun aloittavien (ja toki myös jo koulua käyvien) lasten vanhemmille täysin ilmaisen Koulukoulu-lyhytverkkokurssin. Koulukoulussa kerrotaan, millainen se peruskoulu on, mihin omat lapset nyt menevät. Sekin kerrotaan, millaista peruskoulu oli silloin kun vanhempi sen itse aloitti. Aloitin ekaluokan vuonna 1987. Siitä Koulukoulu sanoo seuraavaa:

    1980-luku oli taloudellisesti hyvää aikaa kouluille. Työkirjoja ilmestyi pulpetteihin ja episkoopilla katseltiin valokuvia valkokankaalta. Käsialakirjoituksessa hylättiin koukerot ja siirryttiin uusiin mallikirjaimiin. Opetussuunnitelmaa uudistettiin, ja vuorovaikutus kouluissa lisääntyi. Koulu-tv toi luokkaan vaihtelua ja uutta sisältöä – tosin vain tiettyinä aikoina aamupäivisin.

    Hei minähän muistan etäisesti tuon koulu-tv:n! Minun luokallani opeteltiin vielä niitä koukerokirjaimia. Seuravana eli vuonna 1988 aloittanut ekaluokka siirtyi uusiin mallikirjaimiin.

    Editan yhteistyökumppaneineen luomalle Koulukoululle oli tarve, kun huomattiin että vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman uudistukseen kuuluneita juttuja kuten mm. avoimia oppimisympäristöjä, ilmiöoppimista ja itseohjautuvuutta ja tehtyjen muutosten syitä oli syytä avata tarkemmin.  Täältä voit lukea lisää Koulukoulun taustasta.

    Koulukoulu opetti minulle paljon uusia juttuja. Kurssi avasi hyvin esimerkiksi koulujen ja kotien välistä yhteydenpitoa. Koulukoulussa perataan myös Wilmaa ja Wilma-merkinnöistä tehdyn tutkimuksen tuloksia. Todella mielenkiintoista!

    Koulukoulusta löytää vastauksia myös hyvin konkreettisiin kysymyksiin kuten siihen, miten lasten koulumenestystä nykyään mitataan.

    Lukuvuoden 2020–2021 alusta oppilaat saavat kaikissa Suomen kouluissa lukuvuoden päätteeksi numeroarvioinnin vuosiluokilla 4–9.  Vuosiluokilla 1–3 arviointi annetaan opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti joko sanallisesti, numeroilla tai näiden yhdistelmällä.

    Nyt tiedän tämäkin. Koulukoulun voi tehdä täysin omaan tahtiin. Sen voi suorittaa muutaman minuutin mittaisissa pätkissä tai tehdä yhdeltä istumalta. Itse kävin koko materiaalin läpi reilussa tunnissa.

    Klikkaa tästä Koulukouluun. Sen tekeminen ei maksa mitään, ei vie kauaa aikaa ja se päivittää koululaisten huoltajien tiedot peruskoulun perusarjesta. Tavoitteena on synnyttää entistä parempaa yhteistyötä kodin ja koulun välille. Pidän tätä tavoitetta omiinkin peruskoulukokemuksiin peilaten erittäin tärkeänä.

  • Juoksukoulu vuoden ajan – paranivatko tulokset?

    Mainos Juoksukoulu Vahva Elämä

    Juoksukoulu vuoden ajan – paranivatko tulokset? Oikeastaan mun pitäisi kysyä itseltäni, paranivatko juoksufiilikset, mutta kaikki ei mahtunut otsikkoon. Mutta siis: kyllä ja kyllä. Tulokset paranivat ja juoksufiilikset paranivat ja molemmat aika paljonkin.

    juoksukoulu kokemuksia

    Peruskuntotreeniä pitäisi olla 70 % kaikesta treenistä

    Mä heräsin reilu vuosi sitten havaintoon, että mun peruskunto ei ole kovin häävi. Kun aloitin crossfitissä vuonna 2014, tulokset nousivat todella nopeasti. Juoksuvedoissa nousi vauhti, jaksoin laittaa kyykkyharkoissa enemmän levypainoja tankoon ja pystyin tekemään harjoituksia aina vaan painavemmilla kahvakuulilla. Opin myös ajan myötä leuanvedot ja tuplahypyt narulla. Mutta sitten kävi perinteiset: tulokset nousevat aluksi tosi hyvin, mutta sitten tuli stoppi.

    Vaikka jaksoin nostaa enemmän painoja, en jaksanut juuri hölkätä tai uida pitkiä matkoja. Yli puolen tunnin kuntopiiriharjoituksissa olin lopussa aivan rättipoikki. Sehän ei johtunut siitä ettenkö olisi harjoitellut 20 laatikkohypyn tekoa minuutissa. Se johtui siitä, että mä en ollut aikaisemmin kunnolla tehnyt peruskuntoharjoituksia. Ja jos peruskunto ei ole kuosissa, mikään muukaan ei voi olla. Ei voi mennä korkeilla sykkeillä ylisuorittamaan, jos ei ole sitä pohjaa, josta ponnistaa.

    Kestävyyspohjaa ei rakenneta nopeilla ja sykettä nostavilla treeneillä vaan ahkeruudella ja etenkin kärsivällisyydellä eli pitkillä treeneillä, joissa keho pysyy lämpöisenä, sydän lyö korkeintaan 120-130 kertaa minuutissa ja yksittäinen urheilukerta kestää vähintään tunnin, mielellään yli. Tuo sykeraja on mun oma peruskuntoharjoittelun sykeraja: se ei ole kaikilla sama. Rebekan kurssien alussa annetaan vinkkejä itselle sopivan sykerajan mittaamiseen. Sanotaan, että jopa 70 % kaikesta treenistä tulisi olla peruskestävyysvauhdilla tehtävää treeniä. Ennen Vahva Elämä juoksukoulun aloittamista en päässyt lähellekään sitä.

    juoksua luonnossa

    Tämä kaikki pohdinta ja muutaman lääkärikaverini kanssa käymäni juttelut alkoivat nostaa mielenkiintoani peruskuntoharjoittelun tärkeyteen. Että treenataan välillä pitkiäkin aikoja mutta niin, että ei hengästy. Että ei ala väsyttää, naama punottaa, sydän hakkaamaan. Että tuntuisi treenin jälkeen siltä, että nyt jaksaisi ihan hyvin vetää vielä toisen samanlaisen!

    Peruskuntoa voi nostaa monella tavalla. Yksi ihan perusjuttuja on kävely. Tai hölkkä. Uinti. Vaeltaminen. Ratsastaminen. Talvisin maastohiihto.

    Crossfitharrastuksen kautta opin tuntemaan Rebekan, jolla on nykyään juoksukoulu netissä: Vahva Elämä Rebekka Jaakkola. Rebekan kurssit ovat sellaisia, joiden ideana on nostaa peruskuntoa rauhallisesti. Se tarkoittaa esim. perusteellisia alkulämmittelyjä, riittävää loppuverryttelyä, treenejä joissa aina tuntuu mukavalle ja sille, että vielä lopettaessakin tekee mieli jatkaa. Silloin tällöin hipaistaan vähän omia rajoja, että näkee itse, kuinka se peruskunto on vaikka 8 viikon kurssin jälkeen noussut. Niitä rankkoja treenejä on kuitenkin tosi tosi harvoin. Ajattelin ensin, että voiko tämmöisellä hipsuttamisella edes kehittyä.

    Hah, miten turhia epäilyni olivatkaan!

    Juoksukoulu tulokset

    Rebekan verkkokursseilla tehdään kävelyharjoituksia, kävely-hölkkäharjoituksia, silloin tällöin intervalliharjoituksia, säännöllisesti kehonhuoltoa ja joka treeniin lämmittelyt ja palautumiset. En enää koskaan lähde lenkille suoraan koneen äärestä. Teen nykyään AINA alkulämmittelyn ennen lenkkiä, koska lenkki kulkee lämmiteltynä noin sata kertaa paremmin ja olo on mielettömän paljon parempi. Ootte ehkä kuulleet sanottavan, että ”ekat kaksi kilsaa / eka vartti on aina se hirvein”. No niin onkin, jos skippaa alkulämppärit.

    maastojuoksua

    Tämä juoksukoulu – kaikki ne kurssit joita olen käynyt – ovat opettaneet minulle alkulämmittelyjen tärkeyden lisäksi myös paljon muuta. Esim. sen, että kunto ei ihan oikeasti nouse, jos sykkeet ovat liian ylhäällä. Jos vetää itsensä aina ihan piippuun, ei saletisti kehity vaikka miten pusertaisi. Yksi tärkeä oppi on ollut myös se, että jos harjoitteluun tulee tauko sairastumisen, elämäntilanteen tai ihan minkä tahansa syyn takia, se ei ole minkäänsortin ongelma tai motivaatiodilemma. Sitten se tauko vaan tulee ja tauon jälkeen harjoittelu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi miinus taukoon mennyt aika. Minusta on tosi tärkeää, että jokaisen verkkovalmennuksen alussa kerrotaan, mitä kannattaa tehdä, jos treeneistä tulee paussi. Jos on treeneissä viikossa viisi ja tulee vaikka parin viikon tauko, kuuluu tauon jälkeen aloittaa treeniviikosta kolme. Koska tauosta ei tule morkkista vaan juoksukoulu antaa sen käsittelyyn heti alussa työkalut, ei pääse syntymään sitä kuuluisaa ”laiska paska” -fiilistä, joka nitistää loputkin motivaatiosta ja sitten se koko homma jää taas kesken.

    Juoksukursseja aivan aloittelijalle ja kymppejä juoksevalle

    Rebekan juoksukoulun kursseilla kävellään, hölkätään ja juostaan. Kurssien lähtötasot vaihtelevat. Osa kursseista on suunniteltu heille, jotka eivät jaksa juosta vielä yhtään. Sitten on kursseja, joissa tähdätään ”helppoon kymmeneen kilometriin”. Mä laitan tähän seuraavaksi lyhyet esittelyt kustakin juoksukoulun kurssista. Kurssiesittelyjen jälkeen on lyhyt yhteenveto mun omista tuloksista, joita olen tässä reilun vuoden aikana hölkkäillessä saavuttanut.

    Vahva elämä juoksukoulu toimii siis netissä. Kerran viikossa ohjelma ja ohjeet lämmittelyyn, loppuverryttelyyn ja lihaskuntotreeneneihin tulevat sähköpostiin. Mukana on paljon ohjeita esim. kehonhuollosta ja tankkauksesta pitkille lenkeille sekä tekniikkavinkkejä. Jokaisen treeniviikon ohjelmaan sisältyy videot, joissa näytetään kaikki liikkeet. Teen itse esimerkiksi kaikkien treenien alkulämmittelyt kurssin videoiden kanssa, jotta todella myös teen ne. Juoksukoulu sisältää myös oman fb-ryhmän, jossa lenkkeilijät voivat jakaa omia kokemuksiaan ja kysellä ohjeita ja vinkkejä kurssin vetäjältä ja toisiltaan.

    juoksukurssi maisemat

    POHJALTA PERUSKUNTOON – erittäin huonokuntoisten kotitreeniohjelma 6 kk

    • olet erittäin huonokuntoinen ja pelkkä arjessa toimiminen on aina tai usein raskasta
    • et ole harrastanut liikuntaa vuosiin tai koskaan
    • sinulla on vaikeuksia kävellä reippaasti tai edes 1-2 kilometrin matkaa
    • haluat parantaa kehosi toimintakykyä maltillisella harjoitusohjelmalla
    • kaipaat terveempää oloa ja energisempää elämää
    • haluat lempeän kotireeniohjelman, jota voi helposti muokata omaan arkeen ja kuntoon sopivaksi
    • Hinta 99 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    vahva elama verkkokurssi juoksu

    Erittäin huonokuntoisten KÄVELYSTÄ HÖLKKÄKUNTOON – 8 kk

    • haluat hölkätä kurssin päätteeksi jonkin matkaa
    • olet erittäin huonokuntoinen ja pelkkä arjessa toimiminen on aina tai usein raskasta
    • et ole harrastanut liikuntaa vuosiin tai koskaan
    • sinulla on vaikeuksia kävellä reippaasti tai edes 1-2 kilometrin matkaa
    • et pysty ottamaan vielä juoksuaskeltakaan
    • haluat nauttia arjesta energisempänä ja vahvempana
    • haluat lempeän harjoitusohjelman, jota voi helposti muokata omaan arkeen ja kuntoon sopivaksi
    • Hinta 129 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    lenkkipolku

    KÄVELYSTÄ JUOKSUUN (Tämä on suosituin juoksukoulu teidän keskuudessa) – 7 viikkoa

    • et jaksa juosta yhtään
    • jaksat juosta jonkin verran, mutta juoksu tuntuu aina tahmealta
    • haaveilet pystyväsi juoksemaan joku päivä edes jonkin matkaa
    • juostessa happi loppuu, jalat painavat tai juoksu tuntuu muuten vaan tuskaiselta
    • olet aina haaveillut siitä kuuluisasta juoksijan flowsta
    • haluaisit nauttia juoksemisesta
    • Hinta 39 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    juoksukoulu kokemuksia ja tuloksia

    JUOKSUKUNNON PARANTAMINEN tavoitteena helpot 5-8 km 8 viikkoa

    Juoksukoulu alkoi mun omalla kohdalla tästä kurssista, sillä jaksoin reilu vuosi sitten juosta noin 6 kilsaa noin 45 minuuttiin, mutta se tuntui joka kerta nihkeältä ja ihan hirmu tylsältä…

    • olet aloittelija juoksutreeneissä, mutta pystyt juoksemaan kuitenkin jonkin aikaa yhtäjaksoisesti
    • TAI pystyt jo juoksemaan hiukan pidemmän matkan, mutta juoksu tuntuu aina yhtä tukkoiselta
    • TAI kävit jo Vahvan Elämän Kävelystä juoksuun – 7 viikon verkkojuoksukurssin (ei pakollinen)
    • haluat oppia nauttimaan juoksusta
    • haluat pystyä juoksemaan noin 5-8 km matkan niin, että se tuntuu koko ajan hyvältä
    • Hinta 39 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    lenkkimaisemat

    JUOKSUKUNNON YLLÄPITO – 6 kk

    Juoksukunnon parantamisen jälkeen halusin ylläpitää samaa tahtia, joten kirjauduin tälle kurssille.

    • pystyt juoksemaan 5-8 kilometriä tai puolisen tuntia vaivatta
    • pystyt juoksemaan pidempiä lenkkejä, mutta juoksu tuntuu usein raskaalta
    • haluat ylläpitää juoksukuntoasi monipuolisella ja laadukkaalla juoksuohjelmalla
    • olet kyllästynyt juoksemaan ikuisesti sen saman 5-10 km lenkin
    • juokset kausittain, mutta et saa motivoitua itseäsi juoksemaan säännöllisesti läpi koko vuoden
    • Hinta 79 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    juoksukurssi verkkokurssi

    TAVOITTEENA KEVYT 10-20 km – 3 kk

    Puolen vuoden ylläpitokurssin jälkeen ajattelin, että tämä Rebekan uusin kurssi voisi olla minulle sopiva. Juoksukoulu oli kannustanut mut tekemään yhden yli 20 kilsan päivälenkin (tehtävänä oli ollut juosta mukavasti niin kauan kuin jaksaa ja hölköttelin sitten puolimaratonin). Wow. Ajattelin, että oispa kiva vähän parantaa aikaa kympillä tai kenties jopa 20 kilsan matkalla ja otin tämän kurssin kesäprojektiksi 2021. Nyt on viimeinen lenkki juostu.

    • haluat juosta kevyesti 10-20 kilometriä
    • pystyt jo juoksemaan 8-10 kilometriä vaivatta
    • pystyt juoksemaan ehkä pidempiäkin matkoja, mutta pitkät matkat tuntuvat aina jokseenkin raskailta
    • haluat nauttia juoksusta ja tehdä vaihtelevia sekä motivoivia juoksuharjoituksia
    • juokset kausittain, mutta et saa motivoitua itseäsi juoksemaan säännöllisesti läpi koko vuoden
    • Hinta 59 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    millaista on asua islannissa

    VAHVA JUOKSUPAKETTI – 10 kk verkkojuoksukurssi

    Kävelystä juoksuun, Juoksukunnon parantaminen ja Juoksukunnon ylläpito -kurssit tällä paketilla hyvään yhteishintaan! Jos nyt aloitat, jaksat ensi keväänä hölkätä 8 kilometrin lenkin.

    • et jaksa juosta yhtään
    • jaksat juosta jonkin verran, mutta juoksu tuntuu aina tahmealta
    • haluat oppia nauttimaan juoksemisesta
    • haluat juosta vähintään 5-8 km niin, että se tuntuu koko ajan mukavalta ja ylläpitää saavuttamaasi juoksukuntoa monipuolisilla ja laadukkailla harjoituksilla
    • Hinta 115 €. Kurssin voi ostaa tästä.
    juoksukoulu

    3 x Juoksukoulu – oma edistyminen

    Mulla ei ole Stravaa, enkä juuri vertaile aikojani tai matkojani muiden kanssa. Tykkään sitä paitsi eniten juosta yksin äänikirjan kanssa. Lenkki on mulle omaa hiljaista aikaa minun omassa vauhdissa ilman, että yritän pysyä jonkun toisen vauhdissa tai hän minun. Silloin tällöin on kiva mennä kavereiden kanssa lenkille, mutta vain silloin tällöin. Korkeintaan kerran viikossa juostaan kaverin tai kavereiden kanssa, muutoin painelen menemään yksin jonkun jännän dekkarin tai elämäkerran kanssa.

    Seuraan lenkkeillessä omaa kehittymistä, koska se on hauskaa. On kiinnostavaa nähdä, miten oma syke, nopeus ja jaksaminen vaihtelevat kun kurssi etenee. Tulokset nimittäin motivoivat jatkamaan. Olen käynyt kolme juoksukoulu Vahva Elämän juoksukurssia ja jokaisella kurssilla olen kehittynyt.

    Juoksukunnon paranantaminen -kurssin alussa juoksin 10 kilometriä tasaisella. Siihen meni tunti ja 15 minuuttia ja keskisykkeeni oli noin 145. Kurssin lopussa eli kahden kuukauden kuluttua juoksin saman matkan. Tulos: keskisykkeeni pysyi samalla tasolla ja aikani parani 8 minuuttia.

    Juoksukunnon ylläpito -kurssilla oli loppupuolella harjoitus: juokse hitaasti niin pitkään kuin tuntuu hyvältä. Kirjoita aika ylös. Lopputulos: juoksin 21 kilometriä noin kolmeen tuntiin. Aikaa kului paljon, mutta oli talvi, liukasta ja osittain juostiin hangessa. Ei se aika, vaan matka! 21 kilsaa! Ihan MAHTAVAA!

    juoksukoulu kurssi

    Helpot 10-20 km -kurssin alussa piti juosta 10 kilometrin matka hidasta PPPP-vauhtia eli pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Juoksin kympin keskisykkeellä 140 aikaan 1 h 10 minuuttia. Kurssi loppui tänään. Juoksin äsken 10 kilometrin matkan aikaan 1 h 8 minuuttia samalla keskisykkeellä. Aika parani pari minuuttia, eli ei enää niin paljon kuin vuosi sitten, mutta silti jotain. Ja otan senkin huomioon, että minusta itsestäkin tuntui, että juoksu ei mennyt kovin hyvin. Nukuin viime yönä vähän huonosti ja olin juuri ennen lenkkiä syönyt burgerin lounaaksi (oohh, ei kovin hyvä idea syödä niin täydellä vatsalla).

    Vaikka kympin aikani ei juuri parantunut, huomasin kurssin aikana muuta kehitystä. Intervalliharjoituksissa vauhtini on kasvanut hurjasti. Pystyin kesällä juoksemaan 100-350 metrin matkoja noin jopa alle neljän minuutin kilometrivauhdilla, mikä on mulle todella nopeasti. Kesällä tein 2 h 30 min pitkän juoksuharjoituksen, jossa vuoroteltiin hölkkää ja reipasta kävelyä. Pääsin tuossa ajassa 20 kilometriä. Siis melkein PUOLI TUNTIA nopeammin kuin talvella puoli vuotta aikaisemmin. Kreisin siistiä!

    juoksutreenit viikko 2

    Juoksukoulu on nyt reilun vuoden ajan kuulunut mun treeneihin lähes joka viikko. Nyt on kaikki juoksukurssit käyty – toivottavasti Rebekka laittaa ainakin vielä yhden jatkokurssin kehiin, niin tämä saavuttamani hyvä hölkkävauhti ja lenkkirutiini ei pysähdy tähän. Koska mä ikävä kyllä olen sellainen tyllerö, että satunnaisesti en tee yhtään mitään. Tarvitsen ohjelman, suunnitelman ja jonkun pienen mittarin, jonka kautta voin tiirailla omaa kehittymistäni. Jatkoa siis odotellen!

    Olen napsinut näitä kuvia lenkeiltäni viimeisen vuoden aikana.