• Tunnetaitokortit lisäävät ymmärrystä kaksikielisessä perheessä

    Kerro, miltä tuntuu, kun on vihainen. Missä se tunne on? Milloin olet iloinen? Mitä olet pelännyt? Missä kohtaa kehoa se tuntuu kun pelkää? On siis kaivettu esiin tunnetaitokortit.

    Pomenian joogakortit

    Viime vuosien aikana aika monilta kirjakustantajilta on alkanut perinteisten lastenkirjojen ohella ilmestyä myös tarinallisia tunnekasvatustuotteita kuten tunnetaitokortit, tehtäväkirjat ja seurapelit. Me saimme viime syksynä käyttöön suomalaisen satumaailman Pomenian tunneseikkailu- ja satujoogakortit. Ne ovat olleet mun ja Pampulan iltasatuhetkissä todella paljon käytössä.

    Tunneseikkailukorttipakassa on 31 isoa korttia, joissa jokaisessa on lyhyt tarina ja tunneoppimiseen liittyviä tehtäviä. Meillä on tunnetaitokortit käytössä yleensä iltaisin. Valitsemme korttipakasta viisi korttia. Pampula pitää korttipakkaa kädessä, mä nostan sokkona kortit, luen sadut ja tehtävät ja Pampula tarinoi kysymyksiin vastauksia. Meillä saattaa yhden kortin läpikäymiseen mennä varttikin, mutta jos Pampula on lyhytsanaisella tuulella, vartin aikana ehditään käydä läpi kaikki viisi korttia.

    Pomenia tunneseikkailukortit

    Lasten satujoogakorteissa (pakka sisältää 34 korttia) on sama idea. Joka kortissa on oma pieni Pomenian satuhahmoihin liittyvä tarina ja sen jälkeen satujoogatehtävä. Me on tehty näitä satujoogaliikkeitä kotona yleensä silloin, kun tunnelma pitää saada rauhoittumaan – eli viikonloppuisin vauhdikkaampien leikkien jälkeen tai iltaisin ennen nukkumaanmenoa.

    Olen kuullut, että monissa päiväkodeissa näitä satujoogakortteja käytetään ohjatuilla tarinajoogatunneilla, ja joskus myös ulkoleikeissä pihalla.

    Kaikki korttien joogatehtävät pystyy tosiaan tekemään myös ulkona. Pampula ei kuitenkaan enää vanhempiaan ulkoleikeissä tarvitse. Se tykkää painella tuolla pihoilla ja leikkipaikoilla mieluummin siskonsa tai kavereidensa kanssa. Niinpä nämä satujoogaharjoitukset sopii meillä paremmin sinne ilta-aikaan, kun vauhtia pitää saada laskettua ennen nukkumaanmenoa.

    pomenia tunnetaitokortit käytössä

    Molemmat toimintakortit perustuvat Pomenian satumaailmaan, eli aika pitkälle samat hahmot seikkailevat molemmissa korteissa. Mielikuvitusmatkalle vievien tarinoiden ja yksityiskohtia pursuavien kuvitusten lisäksi korteissa näkyy myös joogaopettajan ja tunnetaito-ohjaajan kädenjälki. Satujoogakorttien tehtävät on suunnitellut lasten ja nuorten joogaopettaja, ja tunneseikkailukorttien tehtävät toimintaterapeutti ja tunnetaito-ohjaaja. Peleissä siis yhdistyy hauska fantasiamaailma ja toisaalta oman aihealueensa kasvatusammattilaisten tietämys ja kokemus.

    tunnetaitokortit lapsen kaksikielisyys

    Pampula tykkää paljon molemmista korteista, ja tunnetaitokorteista vielä vähän enemmän. Hän silminnähden nauttii siitä, kun pääsee kertomaan juttuja ja puhumaan ihanista asioista, pelottavista asioista, rakkaista asioista ja siitä, miltä tuntuu olla vihainen. Omien tunteiden ja ajatusten pälättäminen sanoiksi kiinnostaa kovasti.

    Tunteista puhuminen ja niiden tunnistaminen auttaa tunteiden käsittelyä ja hallintaa. Kaksikielisessä perheessä tällaiset kortit ovat sen vähemmistökielen (eli meillä suomen) osalta todella arvokkaat. Lapset kuulevat ja käyttävät arjessa suomea vähemmän kuin islantia, joten on ihan relevantti riski, että suomen kielen taito jämähtää siihen ”mitä tänään syötäisiin, haluatko muroja” -tasolle. Kun on välineitä mennä joka päivä puheessa niihin syvällisempiin ja monimutkaisempiin aiheisiin, sinne tulee myös mentyä.

    Lue täältä lisää meidän perheen kaksikielisestä arjesta.

    pomenian tunnetaitokortit

    Se, että omia tunteita oppii sanoittamaan myös suomeksi, kehittää paitsi niitä omia tunnetaitoja ja itsereflektiota, myös kielitaitoa. Lapsi oppii ajattelemaan isommin ja monimutkaisempia juttuja myös toisella kielellä, kun siihen rohkaistaan ja sitä harjoitellaan yhdessä.

    Näitä kortteja on käytetty meillä viime syksystä asti lähes päivittäin, ja vaikka kummassakin kortissa on reilu 30 korttia eli toistoa tulee, Pampula ei kyllästy. Korttipakka kaivetaan esiin joka kerta riemunkiljahdusten saattelemana. Koska hei jee! Onhan se nyt mahtavaa, että saa pälättää niin kauan kuin jaksaa mummista, lepakoista, hämähäkeistä, kavereista, pieruista, varpaiden kutinasta, tunteesta mahassa, naamanväänteistä ja keijuista ja vähän kaikesta.

    pomenian satujoogakortit kaksikielisyys

    Oon saanut tosi paljon kivaa palautetta meidän Instassa olevista Pomenian-korttipelihetkistä, joten korttien kustantaja halusi tarjota seuraajilleni kortit erikoishintaan. Kiva juttu!

  • Itse rakennettu astiankuivauskaappi

    Uulalaa, keittiöremonttimme totisesti etenee! Ei enää puutu kuin rappuset keittiöstä kellariin – vielä toistaiseksi kulku kellariin on reikä lattiassa ja tikapuut – ja uusien astiahyllyjen maalaaminen valkoiseksi, niin kaikki on valmista. Jea!

    En ole ehtinyt vielä ottaa kuvia kokonaisuudesta, mutta vakaana tarkoituksena olisi tehdä sellainen kattava keittiöpostaus myöhemmin. Nyt haluan esitellä meidän keittiömme riemukkaimman paikan nimittäin tässä se on: itse rakennettu astiankuivauskaappi!

    keittiöremontti itse rakennettu astiankuivauskaappi

    Kaikki ulkomailla asuvat ja joskus Suomessa asuneet suomalaiset tietävät, kuinka paljon kaikki muut maailman keittiöt huutavat astiankuivauskaappia. En tiedä, käytetäänkö näitä aktiivisesti esim. Ruotsissa, mutta Tanskassa tai Norjassa emme ole näitä ystäviemme kodeissa nähneet. Emmekä Islannissa. Puhumattakaan muista kaukaisemmista maista. Astiankuivauskaappi on niin järjettömän kätevä keksintö, että ei se voi ole voinut pullahtaa maailmaan muualta kuin käytännönläheisestä Suomesta.

    Täällä on juttu keittiöremontistamme: kuvia alkutilanteesta ja remontin keskeltä.

    itse rakennettu astiankuivauskaappi

    Islantilainen puolisoni vietti aikanaan vaihto-oppilasvuoden Suomessa ja pääsi jo Itä-Pasilan opiskelijakämpissä tutustumaan tähän verrattomaan keittiökalusteeseen. Suomessa lomaillessa me molemmat olemme huokailleet tällaisen ritilällisen kaapin perään. Miten hirvittävän kätevä sellainen olisi! Että mitetitäänpä ihan: siellä voisi kuivattaa lasit ja kattilat ja sellaiset veitset, joita ei tee mieli laittaa astianpesukoneeseen. Astioita ei tarvitsisi kuivata heti tiskialtaasta tullessa, siinä roiskuu aina vettä ympäriinsä.

    Eikä tarvitsisi enää virittää keittiöpyyhkeitä keittiötasoille ja kuivata isoja kattiloita ja muita käsintiskattavia astioita pyyhkeiden päällä. Ihan sietämätöntä säätämistä semmoinen. Ja sitten ne märät pyyhkeet muhivat puista pöytää vasten, kosteus imeytyy pöytälevyyn, pisarat valuvat pöydältä lattialle ja viinilaseihin jää höyryä, kun ne eivät pääse kuivumaan ilmavasti.

    Nyt kun olemme täällä uudessa kodissa väsänneet keittiöremonttia ihan isolla kauhalla, päätimme, että kyllä me nyt se yksi astiankuivauskaappikin tänne johonkin sovitetaan. Tyhjensimme koko keittiön lattiamateriaaleista kattopaneeleihin ja ikkunatkin menivät siinä samassa puuskassa vaihtoon. Joten astiankuivauskaappi on kyllä ihan välttämätön osanen tässä kokonaisuudessa.

    Itse rakennettu astiankuivauskaappi syntyi vanhasta kirjahyllystä

    Meillä oli astiankuivauskaappiprojektin osalta kaksi rajoittavaa tekijää. Ensinnäkin sijainti. Islannissa ei myydä astiankuivauskaappeja (ei edes Ikeassa, koska se ei kuulu paikalliseen valikoimaan). Toisekseen: tila. Pistimme keittiön tiskialtaan ikkunan eteen, jotta puuhaillessa voi kastella merelle ja vuorille. Ei siihen ikkunan päälle mitään mööpeliä tee mieli ripustaa.

    keittiöremontti

    On aivan tajuttoman ihanaa ja käytännöllistä, että puolisoni on erittäin aikaansaava harrastelijarakentaja ja asioiden ratkaisija. Hän pohti tätä yhtälöä hetken, mittaili keittiötä, mittaili olohuoneessa olevaa kirjahyllyämme ja pyysi minua etsimään suomalaisista verkkokaupoista astiankuivauskaapin osia ja ilmoittelemaan saatavilla olevien hyllyjen leveyslukemia.

    Löysin Lanka ja Muovi -nimisen yrityksen, joka myy mm. astiankuivauskaapin osia. Ihan mahtava löytö! Sieltä löytyi koko, joka on yhtä leveä kuin keittiön työtasomme on syvä. Koska tottakai: me laittaisimme astiankuivauskaapin tiskialtaan viereen. Siinä olisi sopivasti tilaa, ja sen jatkeeksi voisi vielä rakentaa pienen säilytyshyllykön keittokirjoille ja muille kivannäköisille tavaroille.

    astiankuivauskaapin rakentaminen

    Puoliso katseli olohuoneessamme nököttävää vaihtoon lähtevää vanhaa puista kirjahyllyämme (se oli lähdössä vaihtoon, koska ei siihen mahtunut tarpeeksi kirjoja ja se vei tajuttoman paljon tilaa olohuoneessa) ja mietti, että siitähän voisi rakentaa astiankuivauskaapin. Harmi, että mulla ei ole kuvia siitä vanhasta kirjahyllystä. Yritän myöhemmin kaivaa jostain ja lisätä juttuun.

    Nyökkäilin kirjahyllystä astiankuivuaskaapiksi -idealle. Seurasi pari päivää sahausta ja nakuttelua. Puoliso sahasi kirjahyllystä yläosan irti ja jätti alaosan työkalutasoksi kellariin. Yläosa oli löytämällemme astiankuivausritilälle 20 senttiä liian leveä, joten hän sahasi kirjahyllyn yläosasta parikymmentä senttiä pois, liimasi osat yhteen ja kittasi ja mitä ikinä.

    suomalainen astiankuivauskaappi

    Hyllyn sisäosa maalattiin kiiltäväpintaisella valkoisella maalilla (oliskohan samaa, mitä laitetaan ikkunankarmeihin ja kylpyhuoneeseen), jotta se kestäisi kosteutta. Astiankuivauskaappi maalattiin ulkopinnalta kalkkimaalilla, koska halusimme siihen vanhantuntuisen fiiliksen, koska kyse on kuitenkin vanhasta mööpelistä. Aika näyttää, kuinka hyvin kalkkimaali kestää käytössä ja miten äkkiä siihen tarttuu likaa.

    Lanka ja Muovi -kaupan tilaus saapui Suomesta Islantiin parissa viikossa. Sitten vaan kiinnitimme kuivauskaapin hyllyn kiinnittimillä kaappiin ja tippuvesiallas eli sellainen kannanttimien varassa kulkeva muovitarjotin viritettiin paikalleen.

    keittiöremontti islanti

    Ja tappadäpppädaa, meillä on vihdoinkin astiankuivauskaappi keittiössä. Se on hieno! Ja arvatkaa vaan, ovatko islantilaiset kaverimme luoneet siihen kiinnostuneita silmäyksiä. Ensin ritiläkaappi on ihmetyttänyt, mutta kun olemme demonstroineet sen käyttöä ja käytännönläheisyyttä, hämmästys on muuttunut ihmettelyyn. Miksi ihmeessä meillä ei ole tällaista nerokkuutta? No niinpä!

    itse rakennettu astiankuivauskaappi

    Kuvissa näkyvä musta keittiöallas ja hana ovat Islannin Ikeasta. Kalastusaluksen lattiaa muistuttava lattia on tilattu yhtenä yhtenäisenä levynä paikalliselta metallisepältä. Mustasta painavasta kankaasta tehdyt verhot peittävät taakseen avohyllyt. Kankaat ovat raumalaisesta sisustusliikkeestä Kodinonnesta mittatilaustyönä. Keittiönpöydän työtaso on tammipuulevy, jonka ostimme käsiteltynä puutavaraliikkeestä Reykjavikista. Tuo matala vihreä hyllykkö eli astiankuivauskaapin jatke on puolison rakentama. Se taisi tehdä sen vanerista. Oikein nätti tuli!