Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Pullopostia ystävälle

    Meidän perheessä koronavirustilanne on tuonut näkyvimmät muutokset nimenomaan lasten arkeen. Nyt kun omien kavereiden kanssa ei voi viettää nassutusten aikaa, esikoinen keksi lähettää heille pullopostia.

    pullopostia

    Oma työnteko on ollut etätöitä jo viimeiset 15 vuotta ja iso osa ystävistäni on aina ollut nettiyhteyksien päässä. Lasten arkeen tämä erityistilanne on iskenyt huomattavan paljon kovempaa. Harrastusten tipahtaminen pois yksi kerrallaan, kaveritapaamisten jäädyttäminen ja kirjaston kiinni meno on tuonut valtavan tyhjiön arkeen. Mitä sillä kaikella ajalla pitäisi yhtäkkiä tehdä? Ei sitä tyhjiötä halua täyttää pelkästään pädeillä ja lastenohjelmilla. Kyllä meillä ruutuaika on kasvanut tässä erikoistilanteessa, mutta jos se venyy moneen tuntiin päivässä, lopputulos on kitinän kasvua, päreiden palamista ja sisarusten välistä riitelyä. Siinä palaa hermot ja tulee hikisen tunkkainen olo lopulta ihan kaikille.

    Olemme yrittäneet – kuten varmaan aika moni muukin lapsiperheen vanhempi – kuumeisesti keksiä kaikenlaista aktivoivaa ja erilaista tekemistä, joka pitäisi puuhastelua yllä, riitelyn poissa ja korvaisi jotenkin sitä menetettyä kaveriaikaa. Ei se ohjelmatoimistona toimiminen ihan helppoa ole ollut.

    pullopostia merellä

    Viime viikolla esikoinen keksi, että hänhän voisi lähettää hyvälle ystävälleen pullopostia. Koska he eivät voi tavata (ovat eri koululaisryhmässä ja eri ryhmissä olevat lapset eivät saa virustilanteen takia tavata toisiaan), ja kirjeitäkin on jo kirjoiteltu ja tehty kirjoituksista jopa yhteinen lehti, joka odottaa tuossa työhuoneeni kopiokoneen päällä monistamista. Whatsapissakin on juteltu melkein päivittäin. Siksi olikin erityisen hauskaa keksiä joku uusi juttu yhteydenpitoon. Mähän voisin lähettää pullopostia? Kirje pulloon ja pullo mereen! No mikä jottei.

    Kirjeen parissa venähti esikoisella useampi tunti. Kuulemma salaisuuksia, tarinoita ja piirroksia. Kun kirje oli valmis, autoimme rullaamaan paperit tiiviiksi rullaksi ja suljimme viestin lasiseen viinipulloon. Suljimme pullon sen omalla luonnonkorkilla ja minä vielä vasaralla kevyesti naputtelin korkin tiiviisti paikoilleen, ettei nyt ainakaan ensimmäisessä aallokossa irtoa.

    Pullopostia lähettääkseen ei ole pakko asua meren lähellä. Viestin voi viskata kohti ”tuntematonta” järvenkin rannalta. Eikä tietenkään mitään muovipulloja veteen, lasi on paljon parempi vaihtoehto.

    Viime viikonloppuna teimme pienen purjehdusmatkan merelle tähän Ísafjördurin kylän edustalle. Jep, se oli luksusta. Meillä ei ole omaa purjevenettä, mutta ystäväperheemme kutsuivat mukaan retkelle. Lapsemme ovat koulukavereita samassa ryhmässä ja vielä viime viikonloppuna saimme viettää aikaa samassa tilassa, koska he viettivät aikaa yhdessä myös koululuokassa. Tänä viikonloppuna retki ei olisi enää onnistunut, koska kokoontumissäännöt muuttuivat täällä eilen. Nyt koulut ovat sulkeutuneet ja korkeintaan viisi ihmistä saa kokoontua samaan tilaan, turvavälit mielessä pitäen. Jos aihe kiinnostaa: täällä voit lukea päivitetyn juttuni koronatilanteesta Islannissa.

    pullopostia maailmalle

    Retken kohokohta oli pullon viskaaminen mereen. Sinne se lähti salaisuuksia sisässään aaltojen matkaan ja merivirtojen saattelemaksi. Nähtäväksi jää, kumpi tulee ensin: vastauksen saapuminen vai koronan häippäisy.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Korona-päivien ahdistus

    On tämä ycsi viddujen kevät! Aloitan kuitenkin positiivisen kautta. Korona-arki ei ole ollut kokonaisuudessaan meille ihan tavattoman hankalaa. Meistä ei kukaan ole ainakaan vielä sairastunut. Mä olen tehnyt etätöitä, kuten viimeiset 15 vuotta. Puoliso on töissä matkailualalla, ja koska tiesimme, miten korona rajoituksineen tulee vaikuttamaan matkailuun, ei tullut yllätyksenä, kun hänen työnsä loppuivat kuin saksella leikaten viime viikolla. Jäätikköopas hoitaa nyt kaikki kotijutut, lapset, ruuat, siivoukset ja hartiahieronnan. Se on luksusta. Se, että meillä ei juuri nyt (eikä varmaan ihan vähään aikaan) ole toisen ihmisen palkkaa, ei ole luksusta, mutta eiköhän tässä jotain keksitä. Menoista voi aina karsia ja mulla on ainakin toistaiseksi riittänyt tekemistä. Tilannehan voi muuttua muutamassa viikossa, mutta en jaksa sitä vielä murehtia. Nyt haalin puskuria kasaan sanomalla ihan kaikille asioille KYLLÄ. Lapsilla on rajatusti koulua: esikoinen istuu koulussa neljä tuntua päivässä, kuopus on päiväkodissa joka toinen päivä.

    korona-arki ahdistus

    Tässä perhanan korona-ajassa mulle vaikeinta ovat olleet aamut. Silloin huoli on suurimmillaan ja vitutuskäyrä nousee kuin orava puunrunkoa ylös. Aluksi kuvittelin nähneeni jotain kummallista unta, että työttömyys nousee, firmat kaatuu, megavirus iskee, mutta missä on Bruce Willis ja elokuvan lopputekstit? Eihän niitä tulee, niin. Aamulla murehdin uutisia – jotka luen heti herättyäni – ja muistan, että niinpä niin. Tänäänkään ei päästä uimaan, ei voida nähdä tiettyjä kavereita tai suunnitella mitään kodin ulkopuolisia pääsiäislomajuttuja. Meillä ei ole kunnon kylppäriä, uima-allas on kiinni ja aiottu söpö arki pienessä söpössä puutalossa on nyt lähinnä vain ahdasta. Muistan, että elämme pienessä kylässä, jossa on kaksi hengityskonetta ja yksi helikopteri, joka kuskaa vaikeimmat tapaukset jäätikön ja vuorten yli Reykjavikiin.

    korona-arki ahdistus

    Iltapäivään mennessä, kun töitä on takana muutama tunti ja palailen yksinäiseltä toimistolta (siellä mulla on seurana Islannin yleisradion uutis- ja dokumenttimatskun hoitava kuvaaja ja leikkaaja, mutta häntä ei saa mennä kolmea metriä lähemmäs, koska yleisradio on pakko pitää toimintakykyisenä) takaisin kotiin, huoli vähän hälvenee, eivätkä ongelmat enää tunnu niin kovin isoilta. Juon ehkä yhden bissen, syödään yhdessä ruokaa. Luen Pampulalle kirjan, esikoinen lukee itse. Iltaisin en kuitenkaan tiskaa, en siivoa enkä laita lapsia nukkumaan, vaan jatkan töiden tekoa niin myöhään kuin jaksan. Kahden ihmisen edestä laskutettavaa tässä ajanjaksossa ei ole ihan kevyt homma, joten olemme sopineet että mun ei tarvitse tehdä kotona mitään arkiaskareita, vaan teen niitä töitä, mitä nyt on.

    Viikonloppuisin fiilis on parempi, koska silloin on muutenkin lomaa, tekemättömyyttä ja sohvalla vellomista. Katsotaan elokuvia, pelataan, tehdään yhdessä ruokaa. Se on kivaa, hauskaa ja virkistävää ja mikä tärkeintä: se ei tunnu omituisen pitkältä joulupäivältä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni ja oikein mihinkään ei voi mennä. Mutta ne samperin arkiaamut, ne tuntuvat vaikeilta.

    korona-arki ahdistus

    Olen jo pitkään tiennyt, että en ole aamuihminen. Mutta nyt huomaan, että olen totaalisen ei-korona-aamuihminen. Muina mörökölleinä jöllitän päivän ekan tunnit. Ahdistun, kettuunnun ja sitten taas ahdistun vähän lisää. Ycsi viddujen kevät tämä tosiaan on!

    Tässä suurinta perseilyä aiheuttavat faktat arjessani:

    Asiakkaalta on tullut sähköposti. Ei se tilaakaan uutta projektia, vaan kertoo pahoittelevin sanankääntein, että nyt ei voidakaan maksaa näitä laskuja. Kiwa!

    Meidän kylppäritilanne on huonompi kuin suomalaisella leirintäalueella suurfestarien aikaan. Ja sitten se naapurin uimala on kiinni.

    Olin menossa ostamaan irtokarkkeja työpäivään. Ei ole enää irtokarkkibaaria. Nöyyhh.

    Ruokakaupassa ei ole tuoreita hedelmiä. Nahkeita omenoita ja ruskeita banaaneja ei voi laskea tuoreisiin hedelmiin.

    Ostan banaaneja ja omenoita, niistä voi tehdä kakkua! Mutta voi perskeles, voi on loppu. ”Huomenna tulee lisää.”

    Naapuri tekee keittiöremonttia. ”Kerrankin on aikaa kotoilla ja laittaa kotia kuntoon!” Ihana yllättävä rauhoittumiskausi tekee hyvää -puhe ei juuri nyt rauhoita. Me kuollaan kaikki, jos tämä halvaannus jatkuu tällaisena koko vuoden.

    Lapsen koulukaverin vanhempi tuli juuri Briteistä. ”Ei mun mihinkään eristykseen tarvii mennä, en ollut kaupungin keskustoissa ollenkaan (matkustin vaan maata ristiin rastiin bussilla) eikä oo mitään oireita!” Urpo.

    Astuin vesilätäkköön ja huomasin, että kumisaapas vuotaa.

    Mites teidän muiden korona-arki, mikä on ollut erityisen veemäistä? Ja siis nyt saa ihan vapaasti valittaa. Ei jäkätys tilannetta muuta, mutta joskus sellainen kunnon purnaus rentouttaa jotain kohtaa sielussa.