Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Parasta kesääsi

    Kaupallisessa yhteistyössä: Visit Ylläs

    Tämä uutinen tuntui keväällä tavattoman mukavalta: Ylläs valittiin Pohjoismaiden parhaaksi ulkoilukohteeksi. Scandinavian Outdoor Award palkitsee vuosittain Pohjolan parhaimpia ulkoilukohteita ja nyt voiton vei suomalainen Ylläs. Jes-jes-jes! Yllätyin itsekin, kuinka paljon koin ylpeyttä perheemme suosikkikohteen puolesta.

    joustavat vaellushousut

    Koko keväthän meni koronan takia ihan plörinäksi. Matkailualalla tämä aikakausi on ollut erityisen vaikeaa. Matkailufirmojen joutuessa täydelliseen stoppiin alan yrityksillä ja työntekijöillä on ollut – ja tulee varmasti olemaan vielä jonkin aikaa – hankalat paikat. Mutta onneksi ankeaa kevättä seurasi kesälomakausi. Jospa tämä olisi nyt se kesä, kun kotimaan turistit reissaavat ahkerasti omassa kotimaassaan. Minä ainakin uskon tähän. On ollut nastaa huomata, kuinka pieteetillä kaikki matkailualan lehdet, oppaat ja blogit ovat olleet täynnä vinkkejä juuri kotimaan matkailuun. Toivottavasti hieno kesä paikkaa mahdollisimman paljon vaikeaa kevättä. Ja nyt Suomella on plakkarissa vielä Pohjoismaiden paras ulkomatkailukohdekin. Aijjettä.

    Meidän perhe on reissannut Ylläksellä jo monena talvena. Täältä löydät kymmenen syytä, miksi olemme viihtyneet Ylläksellä niin tavattoman hyvin. Kun olemme tulleet jouluksi Suomeen, olemme aina jatkaneet matkaa viikoksi tai kahdeksi Äkäslompolon tai Ylläsjärven vuokramökkeihin, hiihtäneet kreisin paljon, laskeneet mäkeä ja istuneet latukahviloissa pyyhkimässä syömiemme munkkien sokereita rinnuksilta. Kun muutama vuosi sitten Ylläkseltä kuului uutisia uudesta kattavasta maastopyöräreitistöstä, ajattelin, että vielä joku kesä me menemme sinne, lumesta tuttuihin maisemiin hikoilemaan, mutta tällä kertaa pyöräilemään ja maastojuoksemaan. Tänä vuonna perheemme haaveena oli päästä käymään Ylläksellä myös kesällä. Lohkaista osa Suomen lomaa pohjoiselle ja mennä kokemaan pohjoisen Suomen kesää.

    No sitten tuli se samperin korona ja meidän piti perua kaikki Suomen kesäreissut ja -juhlat. Suoria lentoja Suomen ja Islannin välillä ei vieläkään ole aloitettu. Toivon, että pian aloitetaan. Ja toivon, että viimeistään ensi kesä on meille myös Ylläs-kesä. Haluaisin niin kovasti kokea auringonpaisteen saunanikkunasta ja hypätä löylyjen välissä uimaan Äkäslompolon järveen. Haluaisin taas Luosun järvenrantakahvilaan syömään niitä aivan parhaita munkkeja ja vuokrata tällä kertaa vaikka veneen iltasoutelua varten. Vaikka erämaakahvilat tunnetaan parhaiten hiihtäjien taukopaikkoina, osa niistä on auki myös kesällä. Esimerkiksi Kotamaja on maastopyöräreittien varrella ja auki myös kesällä.

    Kuin vanha tuttu, tällaiselle turistillekin

    Suhteeni Ylläkseen on ainutlaatuinen – kuten kai jokaisella sinne kerran menneellä ja paikkaan ihastuneella. Meidän perheellä ei ole paikkaan mitään pitkäaikaisempia siteitä. Emme tunteneet sieltä etukäteen ketään, siellä ei asunut sukulaisia eikä kukaan läheisistä tutuistamme käynyt siellä esimerkiksi sesonkitöissä. Meillä ei ole siellä omaa mökkiä tai lomaosaketta. Emme käyneet siellä matkoilla ollessani lapsi. Vasta aikuisiällä minua alkoi jälleen kiehtoa hiihtäminen. Mietin, että uskaltaisikohan sitä latuhiihtämistä peruskoulun kökköjen kokemusten jälkeen taas kokeilla. Kyselin täällä blogissa monta vuotta sitten, minne kannattaisi Lapissa mennä, jos haluaisi hiihtää, upean luonnon, julkiset kulkuyhteydet ja riittävästi palveluja mutta ei biletystä. Jotain, missä lapsetkin viihtyisivät. Tosi monet vinkkasivat Äkäslompolosta. Mene sinne, se kuulostaa ihan sinun paikalta!

    north face maastojuoksukengät

    Voi rakkaus. Te tosiaankin tunsitte minut. Tiesitte paremmin kuin minä. Minähän rakastuin tähän paikkaan heti ja koko perheemme myös. Talvisten hiihtoretkiemme lomassa aloin vähitellen tutustua seudulla asuviin ihmisiin. Äkäslompolon ihanaa 7 Fells hostellia pitävä Tinja kävi moikkaamassa matkamessuilla Helsingissä ja siitä asti ollaan oltu digikavereita ja aina nähty, kun olen Ylläksellä käynyt. Hiihto-ope Susanna osallistui issikkaretkelleni täällä Islannissa, ja kun me tulimme perheen kanssa seuraavana talvena Ylläkselle, Suski opetti esikoiselle käännöksiä Ylläksen laskettelukeskuksessa. Kuinka ihanan pieni-pieni maailma! Kaikki urheilukamat maastopyöristä suksiin ja monoihin on aina haettu vuokralle (osa saatu näkyvyyttä vastaan) Äkäslompolon keskustan Sportshopista. Äkäslompolon uudehkossa mainiossa ravintola Wellissä – jösses, miten hyviä burgereita täältä saa – oon saanut ilon tavata muutaman Äkäslompolossa asuvan Insta-kaverini. Yhdellä Islannin-matkalla tapasin kivan ihmisen, jonka ystävä on töissä Ylläksen matkailun parissa. Viime talvena teimme yhteisen talvipyöräilyreissun Latvamajan erämaakahvilaan. Siis herranjestas! Tuntuu että tunnen Ylläkseltä paljon ihmisiä. Paikka tuntuu kotoisalta, vaikka olen vain tällainen ihan tosi perusturre.

    Siellä Ylläksellä kaikki on vähän suloisen hassusti niin kuin täällä Islannissa: pientä ja suurta yhtäaikaa. Pieni kylä, iso luonto. Vähän ihmisiä, paljon kokemuksia. Syrjäisesti erämaassa, mutta julkisten liikenneyhteyksien päässä maailmasta. Pieni kylä, pimeän hienot ulkoilukokemukset. Semmoinen perusletkeä ei-stressiä-meininki.

    Ylläkselle maastopyöräilemään

    Ylläs on ennen kaikkea tunnettu hiihtopaikkana: maailmanluokan megakattava hiihtolatuverkosto ja hyvät laskettelukeskuksket. Kun Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sallittiin maastopyöräily vuonna 2017, maastopyöräilyn suosio lähti hurjaan nousuun. Talvella latu- ja lasketteluverkosto, joten tottakai kesällä pyöräilyä! Ylläksellä onkin nyt Suomen pisin maastopyöräreittiverkosto (200 km) ja Ylläs Bike Parkissa pääsee jopa kolmen kilometrin pituiselle alamäkipyöräreitille. Näytin tämän allaolevan videon äsken esikoiselle ja puolisolle. He alkoivatkin sitten saman tien suunnitella seuraavaa Suomen kesälomaamme päivämääriä. Puoliso on käynyt maastopyöräilevien islantilaiskavereidensa kanssa maastopyöräreissuilla Norjassa, Ranskassa ja Italiassa. Ensi kesällä mennään Ylläkselle ja saadaan toivottavasti nuo Gullit ja Pallit kavereineen mukaan.

    Mä itse jätän tämän alamäkipyöräilyn väliin (en myöskään laskettele, koska pääni ei vaan kestä ajatusta mennä yhtä aikaa sekä alaspäin että kovalla vauhdilla), mutta haluaisin päästää dieslmoottorini vauhtiin maastopyöräretkillä tasaisemmilla reiteillä, vaellusreiteillä tuttuihin hiihtolatumaastoihin ja issikkavaelluksella tunturimaastoissa.

    Tykkään kovasti tästä meiningistä, että yhden lyhyen matkailusesongin sijaan yritetään venyttää sesonkia kokovuotiseksi. Se on kestävää matkailua ihan joka näkökulmasta. Kun matkailuala tarjoaa töitä ympäri vuoden, alueelle on helpompi muuttaa vakituisesti eikä vain talvityön perässä. Kohteesta ei tule vain ”seikkailupuisto” vaan paikka, jossa myös eletään arkea. Sitäpaitsi luonto on ihana joka vuodenaikana; on hyvä että luontoelämyksiin on panostettu vuoden ympäri. Merkityt pyörä- ja vaellusreitit kesällä ja selkeästi viitoitetut hiihtoladut ja talvipyöräreitit talvella. Sama pohja, vaihtelevat lisukkeet.

    Katsoessani noita kahta alempaa kuvaa (tuo talvikuva on meidän viimetalviselta reissulta kun käytiin sähköavusteisella maastopyöräretkellä), olen sitä mieltä, että taisi mennä ihan oikeaan paikkaan se parhaimman ulkoilukohteen pokaali.

    Kuva: Visit Ylläs
    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Kuva: Eetu Leikas / Visit Ylläs

    PS. Seuraavan kesän Ylläs-matkaa suunnitellessa olisikin mahtavaa kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette siellä kesällä lomailleet. Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia päivävaelluksilta, joita pystyy tekemään vuokramökkialueelta. Kattavia vaelluskarttoja saa Ylläksen sivuilta, mutta niiden lisäksi kiinnostaisi teidän omat suosikit. Luotan teihin. Koska kuten historia kertoo, tehän tiesitte tämän paikan taian jo ennen mua.

  • Mitä opimme kampaamokäynnillä?

    Eikö vain näytäkin tukkani tosi hyvältä tässä kuvassa? Otin kuvan vuorokausi viimekertaisen kampaamokäynnin jälkeen. Tuolla visiitillä pääsin kokemaan erinomaisen myyntitilanteen asiakkaan roolissa. Kampaamokäynti oli luultavasti tämänastisen elämäni paras, koska lopputulos oli niin samperin onnistunut. Koska kampaaja myi hitsin loistavasti. Hän uskalsi myydä minulle sen mitä halusin enkä sitä mitä pyysin.

    Edellisestä hiustenleikkuusta oli ehtinyt vierähtää yli 6 kuukautta. Latvat olivat haperot ja meininki päässä näytti vähän väsähtäneeltä muutenkin. Hiusten latvaosa heijastui peilistä oranssiin taittavana vaaleanruskeanharmaana kun taas päälakea lähempänä oleva hiusten yläosa oli kuin kiiltävää hiekkaa. Ajatuksenani oli tasata latvoja ja heittää päälle joku kevyt sävy tai vienot raidat, joiden kautta hiusteni väritys vähän tasaantuisi, eikä tukkani olisi enää niin järkyn oranssinharmaa.

    Astuin sisään kampaamoon. Kampaaja oli heti ovella vastassa. Laitoin takin naulakkoon ja kampaaja alkoi saman tien nostella hiuksiani ja kysellä, mitä haluaisin. Kerroin varanneeni ajan leikkaukseen ja väriin. ”Juu en mä sitä kysynyt, vaan mitä sä haluaisit, millainen tukka ois kiva?”

    Jumpe! Oma fiilis nousi heti monella asteella. Kerroin, että haluaisin kuivista koronalatvoista eroon ja haluaisin jonkun tosi hennon sävyn hiuksiin – jonkun sellaisen sävyn joka olisi lähellä hiusteni juuren väriä – jotta pääsisin eroon epätasaisesta oranssinharmaasta. Kerroin, että en kuitenkaan halua liian vahvaa väriä, koska en kestä juurikasvua enkä jaksa/ehdi/halua käydä kampaajalla kerran kuukaudessa. Ehdotin, että ehkä kevyet raidat, jos sävyttäminen tuntuisi hankalalta – onhan hiusteni väri vähän epätasainen. Kampaajalla oli suora mielipide suunnitelmaani: ei kannata.

    ”Jos mä saisin päättää, en laittaisi tähän mitään väriä enkä mitään raitoja. Niistä kaikista seuraa juurikasvua. Jos mä laitan tosi hennon sävyn, maksat ihan turhasta, se ei näy missään. Paitsi että se tekee sun tukasta lattean yksivärisen ja menetät tän hienon luonnollisen raidoituksen, joka näissä nyt on.”

    Aloin heti puolustella, että mähän olen varannut ajan leikkaukseen ja väriin, enkä halua aiheuttaa tyhjää varausta, jos jätetään se väri pois. Että enhän minä voi! Paitsi että voinhan.

    ”Sillä ei ole siis mitään väliä. Pääsenpähän aikaisemmin ruokatunnille ja mikä tärkeintä, sä saat sellaiset hiukset kuin haluat.”

    Super-hyper-loistavaa-mahtavaa myyntityötä! Eli asiakkaan auttamista, asiakaspalvelua. Hän tiesi paremmin kuin minä, mitä tarvitsen, ja uskalsi kertoa sen. Olin tästä asenteesta niin fiiliksissä, että päätin lähtiessäni ostaa shampoon, hoitoaineen, kuivashampoon ja rakennesuihkeen. Edellisissä on vielä ainakin kuukauden tarpeiksi, mutta ostin varastoon, koska kampaamotuotteissa on hyvät katteet ja tuotemyynti on tärkeä osa liikevaihtoa. Halusin jotenkin osoittaa sen, että arvostin valtavasti saamaani hyvää palvelua.

    Niinpä kävelin kutsusta pesupaikalle. Pesu, pään hieronta, leikkaus ja föönaus. Ja lopputulos oli aivan mahtava. Kuivien latvojen leikkaaminen muutti hiusten kokonaisfiilistä. Oranssista ei ollut enää jälkeäkään, vaan peilistä näkyi pitkä ja hyväkuntoinen tukka, jossa olin vähän pronssia, vähän hiekanruskeaa ja vaaleanruskeaa sekaisin. Näytti ihan just sellaiselta, mitä lähdin hakemaan.

    Tällaiset kokemukset ovat ihan loistavia esimerkkejä onnistuneesta myyntityöstä. Kun myyjä tietää, mitä asiakas todella tarvitsee, osaa perustella sen ja saa asiakkaan ostamaan ajatuksensa, jää kaikille ihan hirvittävän hyvä fiilis. Tällaista on loistava myyntityö. Jee!

    PS. Näppäränä aasinsiltana: Sain tästä kampaamokäynnistä valtavasti inspistä minun ja Valeäiti Hanne Kettusen tekemälle Myynninmurtajat-verkkokurssille, jossa harjoitellaan tehokasta myyntityötä ja klousaamaan kauppoja ja hankkimaan pitkäaikaisia asiakkuuksia. Ei tämä myyntijuttu ole tosiaan vain lehtimyyjien, liittymäkauppiaiden ja IT-konsulttien juttu. Se toimii ihan joka alalla, myös hiustenleikkuussa. Lupaan heti kertoa, kun kurssi tulee myyntiin.

    PPS. Täydellisenä vastakohtana tähän epäonninen kosmetologikäyntini, josta kirposi yksi tämän blogin luetuimpia juttuja. Paloi päreet pakkomyyntiin ja teki mieli vähän avautua. Juttu on yli kuuden vuoden takaa. Tämä naurattaa vieläkin! 😀