• Lasten talvivaatteet – tarpeelliset ja turhakkeet

    Mainos: Addnature

    Lasten talvivaatteet ovat kalliita hankintoja. Aloin oikein miettiä, että kuinka paljon lastenvaatehankintoihin noin ylipäätään menee rahaa. Kymmenen vuotta sitten Sampo teki laskelman siitä, kuinka paljon lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana lapseen menee keskimäärin rahaa Suomessa. Summa oli silloin 4500 euroa. Tuosta summata innostuneena värkkäsin vuonna 2010 ekan vuoden lastenvaate- ja -tavarahankinnoista ekselin, jonne merkkasin ekan vuoden kaikki vauvaan liittyvät menot. Tulos oli huima: vähän alle tonni! Matala summa selittyi aika pitkälle sillä, että saimme lastenrattaat käytettynä, autoistuimen todella edullisesti ja kaikki vaatteet ja rievut sukuluisten pari vuotta vanhemmilta lapsilta meille käytettyinä.

    lasten talvivaatteet monikayttoiset

    Käytettynä meille tulee sukulaisilta ja ystäviltä edelleen aika paljon lasten vaatteita, mutta kirppiksiä käytän omassa arjessa vähän. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä ei täällä meilläpäin ole. Käytetyistä vaatteista tulee ehdottomasti eniten sisävaatetta, mutta lasten ulkovaatteet ovat harvinaisempia kierrätettäviä, koska tämän ikäisillä ja etenkin vähän aktiivisemmilla lapsilla vaatteet ovat niin kovassa käytössä jopa pari kautta, että ne alkavat sesongin lopussa olla jo aika kuluneet. Pienempien lasten kanssa ulkovaatteiden kierrätys oli paljon helpompaa, mutta kun 6-vuotias vetää pari vuotta samoissa talvihousuissa, eivät ne toisen vuoden huhtikuun lopussa enää ihan hirveän hyvässä kunnossa ole.

    Eipä siis yllätä, että tällä hetkellä ehdottomasti suurin pala lasten vaatehankintabudjetista menee ulkovaatteisiin. Lasten talvivaatteet, lasten retkeilyvaatteet, lasten harrastusvaatteet ja harrastusvarusteet. Hmm, onhan niitä…

    Alunperin ruotsalainen ja sittemmin myös saksalaistunut ulkoilu- ja retkeilyvaatteisiin keskittynyt Addnature pyysi, että valitsisin tässä yhteistyössä heidän valikoimastaan täksi talveksi lapsille juuri meidän tarpeisiin sopivat ulkovaatteet ja perustelisin, miksi juuri nämä. Addnaturen brändivalikoima myös lasten kokoluokissa on kattava. Sieltä löytyy ulkoiluun omia suosikkimerkkejäni kuten Rabia, Marmotia, Patagoniaa, Didriksonsia. Usein lastenvaatevalikoima on ulkoiluvaatekaupoissa aika pieni, jolloin hankinnat pitää tehdä monista eri shopeista. Nyt pääsin vertailemaan eri merkkisiä toppatakkeja ja ulkoiluhousuja saman kaupan sisällä. Joten tässäpä tulee: lasten ulkovaatteiden tarpeelliset ja turhakkeet.

    Kestävät talvivaatteet – mihin tarkoitukseen?

    Lasten ulkovaatteet ja etenkin talvivaatteet ovat aika kallis hankinta – pyrin näiden ostamisessa olemaan tehokas ja järkevä. Yritän löytää yhdet ulkovaatteet, jotka soveltuvat moniin eri käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi näin talvea varten en suostu – eikä lompakko veny – ostamaan kolmea eri talvitakkia tai kolmea paria yhtä lämpöisiä talvihousuja. Takin täytyy olla sellainen, että se käy niin kouluun, rinteeseen kuin pihaleikkeihin. Islannissa on usein tosi tuulista ja kosteaa – eli ilma tuntuu hyvin kylmältä. Suomen talvi on etenkin pohjoisessa kylmempi (on taas kova ikävä Ylläkselle!) kuin täällä, mutta koska voimakas merituuli puuttuu, ilma ei tunnu niin raakalaismaiselta kuin täällä kotivuonoilla. Eli vaikka lämpötila pyörii tuolla miinus kahdessa asteessa, vaatteiden täytyy olla todella lämpiviä, suojaavia ja kosteudenkestäviä.

    talviurheilua

    Viime viikolla laskuvesi ja kiva ilma osuivat samaan vapaapäivään, joten suunnattiin lasten kanssa meidän kylän lähellä olevalle rannalle, jossa nämä kuvatkin on otettu. Siellä on paljon meren kuluttamia kallioita ja jänniä kivimuodostelmia. Alueelle ei nousuveden aikaan oikein edes pääse. Vesi nousee niin ylös, että nämä kaikki hauskimmat kivat ja kallionkolot peittyvät meren alle. Nyt laskuveden aikaan kaikki jännät kivenmurikat, kiipeilyyn sopivat kalliot ja meren pyöristämät kivet muodostivat meille ihan oman leikkiupuiston. Vähän korkeammalla rannalla oli paksu kerros lunta, joten samalla retkellä päästiin keräämään simpukankuoria, kiipeilemään kallioilla ja tekemään lumienkeleitä.

    lasten talvi vaatteet

    Lasten talvivaatteet, jotka kasvavat lapsen mukana

    Ostin molemmille tytöille (sain osan näistä tuotteista ilmaiseksi yhteistyön takia, osan ostin itse) Marmotin Vertical-mallin ulkohousut. Nämä on luokiteltu poikien housuiksi, mutta en näe mitään syytä miksi ne eivät sopisi yhtä lailla tytöille. Näissä housuissa vakuutti viisi asiaa. Ne on tarpeeksi lämpimät, siis ihan oikeat toppatalvihousut. Niissä on lahkeissa lumistopit, joka on aivan ehdoton pohjoisessa talvessa. Lumileikeissä ja lasketellessa menee tosi nopeasti lunta lahkeesta sisään, jos kireä kuminauha ei ole siinä esteenä. Tein joskus sen virheen, että ostin toppahousut, jossa lumistopperia ei ollut. Niiden kanssa oli lahkeet joka päivä lumileikkien ja mäenlaskun jälkeen lunta tynnä. Kolmas tärkeä asia oli säädettävä vyötärö (meidän lapset ei jostain syystä tykkää käyttää housuissa henkseleitä, joten säädettävä vyötärö on ihan must). Neljäs tärkeä asia oli lahkeiden säätövara. Lahkeisiin saa muutaman sentin lisää avaamalla yhden sauman – hirveän tärkeä ominaisuus, jos lapsi ottaa kasvuhypyn kesken talvikauden. Käyttöikä pitenee, kun säätövaraa löytyy. Viides pointti: nämä oli omalla ostohetkellä jäätävässä 40 prosentin alessa. Sain satasen housut reilulla viidelläkympillä.

    lasten talvivaatteet

    Kuopuksen keltainen takki on Didriksonin Kure-parkatakki. Pampula valitsi värin, mä valitsin tämän mallin, koska siinä yhdistyi hyvä eristävyys (vanutäyte on kierrätettyä polyesterikuitua, joka eristää lämpöä tehokkaasti), vedenpitävyys, irrotettava huppu, peukalolenkit hihansuissa, isot tilavat taskut ja takkiin ommellut heijastimet. Tällä pärjää niin hangessa, lasketellessa kuin koulun välitunnilla. Sama takki aivan kaikkeen. Jos ei tule tosi isoa kasvupyrähdystä, tämä takki menee vielä ensi vuonnakin. Takin hihansuissa on olemassa mahdollisuus hihan pidentämiseen – tämä on nerokas yksityiskohta! Takin ”extend size” -ominaisuuden avulla hihoja voi pidentää noin yhden koon verran.

    Samanlainen extended size -mahdollisuus on myös esikoisen takissa. Hänellä on käytössä kanadalaisen Kamikin Aster-takki. Sen hihoja pystyy pidentämään noin neljällä sentillä. Esikoinen laskettelee talvisin paljon, laskutreenejä on kolmet viikossa, joten oli tärkeää saada sellainen takki, joka käy arkikäytön lisäksi etenkin lasketteluun. Tämä takki on lämmin, siinä on taskut hiihtopassille, reilut taskut ja mikä tärkeintä (ja tämä ominaisuus puuttuu aivan liian monista talvitakeista): takissa on helmasssa lumisuoja. Jos kaatuu suksilla tai laskee rajusti pulkkamäessä, lumi ei pääse takin sisään, koska stopperi pysäyttää sen. Mä valitsin takin ominaisuuksien mukaan, esikoinen sai valita värin.

    Lasten talvivaatteet – turhakkeet

    Olen tehnyt joskus virhehankintoja, ja niistä oppineena olen pyrkinyt välttämään lasten talvivaatteita, joissa ei ole seuraavia ominaisuuksia:

    • Lumistopperit takin alla ja housujen lahkeissa.
    • Kunnon eristävyys. Täällä tuulee koko ajan joten vaikka ei olisi kovin paljoa pakkasta, täällä on todella kylmä lokakuusta huhtikuulle. En osta enää koskaan sellaista talvitakkia, jota ei kuvailla erittäin lämpimäksi.
    • Takin ei ole pakko olla täysin vedenpitävä, mutta housujen on. Katson, että vesipilariarvo olisi vähintään 10 000 mm. Vesipilariarvo määritelään labrassa ja kuvaa kankaan vedenpitävyyttä. Testissä kankaan läpi puristetaan vettä kasvavalla paineella ja kun vesi tihkuu läpi, vaadittu paine kirjataan muistiin ja arvo muutetaan millimetreiksi.
    • Vaatteeseen ommellut heijastimet. Täällä pohjoisessa on pimeää kuin mörön pehvassa monta kuukautta putkeen. Aamulla tyttöjen lähtiessä kouluun on pimeää, iltapäivällä harrastuksiin kävellessä on pimeää. En luota pelkkiin roikkuviin heijastimiin, ainakaan vilkkaan Pampulan kohdalla. Laadukkaat, vaatteisiin ommellut heijastimet ovat todella tärkeä juttu etenkin Pampulan kohdalla. Esikoinen osaa jo pitää huolta roikkuvista heijastimista.
    • Vedenpitävät ja lämpimät hanskat, joissa on niin tilavat varret, että ne on joko helppo vetää takin hihojen päälle, tai niin kapeat ja tiukat varret, että ne menevät vaivatta takin hihojen alle.
    talveksi vaatteet verkkokauppa

    Varusteet kiipeilyyn ja pyöräilyyn

    Ostin samaan syssyyn myös esikoiselle kiipeilyhousut. Niitä pääsee käyttämään ulkona kalliokiipeilyssä vasta ensi kesänä, mutta Reykjavikissa on kiva kiipeilysali, jossa esikoinen käy isänsä kanssa treenaamassa aina silloin kun olemme käymässä pääkaupungissa. Esikoinen on tähän asti kiipeillyt ihan tavallisilla urheiluleggareilla, mutta koska niitä ei ole tehty kestämään kiipeilyseinän ja otteiden aiheuttamaa hankausta, polvet ovat jatkuvasti täynnä reikiä. Joten päätimme nyt ostaa hänelle ihan pelkästään kiipeilyyn tehdyt kiipeilyhousut.

    talvivaatteet lapsille

    Mä en itse tajua kiipeilystä mitään, joten pyysin puolisoa valitsemaan Addnaturen valikoimasta kiipeilyyn sopivat housut. Kuulemma yksi parhaita kiipeilyvaatemerkkejä on E9, joten päädyttiin B Sid 2 -mallin housuihin. Ihanaa, että niistäkin löytyi lasten kokoja! Mulla ei ole niistä nyt kuvia päällä, kun seuraava kiipeilysalikeikka on edessä vasta joulun tienoilla. Tulin samalla vilkaisseeksi kaupan pyöräilyvalikoimaa… Esikoisella on synttärit helmikuussa ja hän tarvitsee itselleen isomman maastopyörän ensi kesää varten. Edellinen on jäänyt pieneksi ja se siirtyy Pampulan poljettavaksi. Addnaturen sisarkaupassa Bikesterissä on kattava valikoima pyöräilyyn liittyviä tuotteita myös lapsille... Niiden aika on sitten kesällä. Tai vähän ennen synttäreitä.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Kirjavinkkejä: koukuttavat historialliset (ja tarpeeksi pitkät) romaanit

    Mainos: Storytel

    Onks vastamelukuulokkeissa akkua? Ja kännykässä kans? Jos molempiin vastaus kyllä, olen valmiina melkein mihin vain!

    Kävin eilen aloittamassa oman murtomaahiihtokauteni kylämme hiihtoalueella. Meillä täällä kylässä on vielä vähänlaisesti lunta, mutta ylempänä vuoristossa satanut lumi on pysynyt. Ensimmäinen parin kilsan lenkki ajettiin sinne jo lokakuussa. Minulle eilinen retki oli kauden ensimmäinen. Aurattu hiihtolenkkikin oli pidentynyt jo kuuteen kilometriin. Mitä pidemmälle talvi menee, sitä pidemmäksi avatut ladut ulottuvat. Täällä Länsivuonojen viimeisessä taskussa murtsikkahiihto on suosittu talvilaji ja erilaisia reittejä on auki kymmeniä kilometrejä. Eihän se pohjoisen Suomen latuverkostolle vedä vertoja, mutta Islannissa se on paljon.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit

    Kuuden kilsan pertsailuun meni eilen reilun tunnin verran. Vauhtini mäkeä ylös ja mäkeä alas on keskimäärin sama, sillä jyrkemmät alamäet kävelin sukset kainalossa kuten aina. Loivemmat alamäet jarruttelin pakaralihakset krampissa. Ihan hyvä vaan että kesti, koska luureissa oli Täällä Pohjantähden alla -äänikirjan ensimmäinen osa, joka kestää 16 tuntia. Toinen osa on 18 tuntia ja kolmas lähes 19 tuntia. Mun hiihtovauhdilla se on noin 318 kilometriä.

    äänikirjat hiihtolenkillä

    Kun löytää hyvän kirjan, ei tosiaankaan halua, että se on puolessa päivässä kuunneltu tai luettu. Lääkkeeksi maailmaansa kietovien hyvien tarinoiden himoon listasin muutaman koukuttavan historiallisen romaanin, jotka eivät ihan heti lopu kesken. Poimi tästä vinkit talteen ja lisää vaikka Storytelin kirjahyllyyn odottamaan kuuntelua tai lukemista. Jos et ole vielä Storytelin jäsen, hyödynnä tämä maksuton 30 päivän kokeilu. Kokeilu ei sido jatkoon. Paitsi että varoituksen sana: kun tähän äänikirjarakkauteen kerran antautuu, päätepysäkki katoaa jonnekin.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit täällä pohjantähden alla

    Historialliset romaanit äänikirjoina – kirjavinkkejä

    Täällä Pohjantähden alla -trilogia, lukijana Antti Holma. Sama trilogia löytyy Storytelistä myös vanhempana versiona, edesmenneen Veikko Sinisalon lukemana. Olen lukenut TPA:n kirjana kahdesti. Ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla lukiossa. Valmistauduin historiankirjoituksiin lukemalla hissankirjojen ohella historiallista romaanisarjaa. Sen lukukokemuksen aikana tapahtui jotain muutakin kuin painui vuosilukuja mieleen. Kirjalla oli valtava vaikutus – pahoittelut erittäin epätarkasta ilmauksesta – ihan kaikkeen. Siihen, miten ymmärrän suomalaisuutta. Kuinka aloin ymmärtää näkökulman merkitystä historiankerronnassa, yhteiskuntaluokkien merkitystä ihmisten arjessa (17-vuotiaana tämä kirjasarja oli mulle yhteiskunnallinen herätys) ja myöhemmin sillä oli vaikutus myös feministiseen herätykseeni. TPA:han on hyvin miehinen kertomus. Naisen katseen puuttumisen huomasin vasta toisella lukukerralla, reilusti yli kolmekymppisenä. Ja nyt koen tätä trilogiaa äänikirjana Islannin hiihtoladuilla. Heteronormatiivista ja miehisen katseen läpitunkemaa suomalaisen realistisen kirjallisuuden kivijalkaa lukee yksi uuden ajan Suomen rakastetuimpia ääniä ja Suomesta pois muuttanut suomalainen homomies. Tämä äänikirjatrilogia on ihan mieletön kokemus, niin monella tasolla. Vahva suositus ihan kenelle tahansa.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit sinun margot
    Murtomaahiihtoa ja äänikirjoja

    Meri Valkaman Sinun, Margot voitti juuri Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon tämän vuoden parhaana esikoisteoksena. Kirja on saanut loistavia arvosteluja heti ilmestymisensä jälkeen – eikä ihme. Teos on kerrassaan mahtava. Siis niin mahtava!! ”Kirjailija irtisanoutui ja myi asuntonsa voidakseen kirjoittaa” -tyyppiset teoksesta kertovat lehtijuttuen otsikot kertovat kirjoittamisesta, jonka piti tapahtua, ja tarinasta, joka piti kertoa. Kirja vie lukijaa kahdella eri aikatasolla: nykyajan Suomessa ja 1980-luvun Itä-Saksassa. Se kertoo Itä-Saksasta, suurten poliittisten aatevirtausten vaikutuksesta yksittäisen ihmisen elämään ja siitä kuinka historiaa luetaan. Sinun, Margot näyttää jotain sellaista omasta lähihistoriastani ja maailmasta, jota ennen en ole osannut katsoa. Kirja on mehevä tiiliskivi: yli 500 sivua. Äänikirjan kesto on yli 15 tuntia ja lukijana Krista Kosonen. Kososen selkeä ja hienostuneen tumma ääni sopii teokseen hienosti.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit väylä

    Rosa Liksomin Väylä voittaa toivottavasti tänä vuonna Finlandian (tämä on ehdokkaista oma suosikkini). Tämä on niin järjettömän kaunis ja vilpitön teos, joka vie mukanaan kuin muuttolintuparvi. Teos itkettää lähes koko ajan. Ei surun tai kauhun takia vaan liikutuksesta. En ole pitkään aikaan lukenut näin kaunista kuvausta eläimistä. Lehmistä en koskaan.

    Väylä kertoo tytöstä, joka lähtee syyskuussa 1944 Lapin sodan keskellä pakoon saksalaisia, jotka ovat tulleet tuhoamaan kyläläisten koteja. Tytön perhe on sodan jaloissa hajonnut ja nyt tyttö kuljettaa kotitilan karjaa mukanaan turvaan. Teos on poikkeuksellisen hieno kuvaus ihmisen ja eläimen välisestä yhteydestä. En aina edes ole varma, puhutaanko nyt lehmästä vai ihmisestä. Se on hieno havainto, koska sillä ei ole mitään väliä. Liksom vie meänkielellä sitkeän tytön ja hänen lehmiensä tarinan ihon alle. Ja sinne se jää. Väylän lukija Anna Saksman selvisi murreluvusta uskottavasti (tai ainakin siltä se kuulosti; itsehän en osaa meänkieltä mutta korviini luenta kuulosti hallitulta, vaivattomalta ja mukavan rauhalliselta).

    kirjavinkkeja historialliset romaanit heidi kongas

    Historialliset romaanit – biofiktioteokset

    Heidi Köngäs, teokset Hertta ja Siivet kantapäissä. Nyt on pakko mainita kaksi teosta peräkkäin. Nämä kaksi historiallista romaania ovat biofiktiota, eli ne perustuvat todellisen ihmisen elämään, mutta tarina itsessään on fiktiivinen. Kyse on kuin autofiktiosta, mutta sen sijaan että kirjailija kirjoittaisi omasta elämästään ammentaen, hän kiinnittää tarinan jonkun toisen ihmisen elämään.

    Hertta kertoo Suomen ”kommunistikuningattaren” Hertta Kuusisen elämästä. Kuusinen loikkasi Neuvostoliittoon lukioikäisenä, tuli Suomeen tekemään vallankumousta ja joutui muutamaksi vuodeksi vankilaan. Toisen maailmansodan jälkeen Kuusinen nousi valtakunnanpolitiikkaan ja vaikutti monien sosiaaliuudistusten kuten äitiysloman, lapsilisän ja työviikon lyhentämisen toteutukseen. Vaikka Hertta käsittelee paljon Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon rakkaussuhdetta, romanttista rakkautta enemmän kaiken olemisen ja elämisen läpi paistaa intohimo aatteeseen ja politiikkaan. Oli aatteesta mitä mieltä vain, Kuusinen oli todellinen tekijä, joka toteutti tärkeinä pitämiään asioita. Elsa Saision lukema Hertta avaa mielenkiintoisen oven 1930–40-lukujen Suomeen.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit siivet kantapäissä

    Tänä syksynä ilmestynyt Siivet kantapäissä sijoittuu suunilleen samaan ajanjaksoon. Tämän teoksen päähenkilö on Marja Rankkala, ohjaaja, dramaturgi ja kääntäjä, joka teki merkittävän uran Radioteatterissa Olavi Paavolaisen alaisena. Ja Olavi Paavolainenhan eli julkisessa salasuhteessa Hertta Kuusisen kanssa – herkullinen kirjojenvälinen silmänisku!

    Siivet kantapäissä kertoo sellaisen naisen elämästä, joka teki mitä halusi. Uraa, teatteria, pitkiksi venyneitä jatkoja ja kiihkeitä suhteita. Rankkala ei halunnut passata ukkoja lounasta laittaen eikä haaveillut suuresta lapsiperheestä. Hän halusi antautua omalle intohimolleen: runoudelle, teatterille ja kirjallisuudelle. Mirjami Heikkisen lukemasta äänikirjasta välittyy mahtava energia, joka pakottaa luku toisensa jälkeen jatkamaan kuuntelua. Marjan päivissä ja öissä on niin paljon kiehtovaa, ihanaa ja kamalaa. Sellaista viriiliä itsenäisen ihmisen elämää.

    Uudet historialliset romaanit avaavat uusia näkökulmia

    kirjavinkkeja historialliset romaanit tommi kinnunen
    heikkoa näkyvyyttä

    Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa sopii tähän porukkaan loistavasti. Se sijoittuu samaan aikaan ja samoille seuduille kuin Väylä: naisia Lapin sodan loppuselvittelyjen keskellä. Sinun, Margot -teosta kuunnellessa ja lukiessa toistuu kysymys kenen näkökulmasta näitä tapahtumia on oikein kerrottu? Sama koskee tätä tarinaa: naisia oli mennyt Lappiin ruokkimaan saksalaisia sotilaita ja hoitamaan haavoittuneita. Tarjolla oli työtä ja palkkaa, monet lähtivät. Osa rakastui. Kun Saksa hävisi, naiset muuttuivat kuin sormia napsauttaen hylkiöiksi.

    Kinnusen teoksessa on myös samoja emansipatorisia pohjavireitä kuin Hertassa ja Siivet kantapäissä -teoksessa. Se, mitä mies on halunnut, on ollut normaalia, tavoiteltavaa, sankaruutta ja kaikki mitä on tapahtunut on tapahtunut olosuhteet huomioon ottaen. Kun nainen on tehnyt, mitä nainen on halunnut, hän on ollut epäilyttävä petturi, outo poikkeus ja hyljeksittävä luopio.

    Ei kertonut katuvansa -teoksen lopetus on yksi hienoimpia, mitä olen vähään aikaan kokenut. Se piirtää ison punaisen rastin tuon ”sankari mies vaikeissa olosuhteissa ja vääriä valintoja tehnyt hutsu” -asetelman päälle:

    ”Jo aiemmin oli MIETTINEN hylännyt aviopuolisonsa poistuakseen maasta sodan aikana laittomasti, ja viettää nyt epäsäännöllistä elämää, josta on tullut tapa. Kuulustelussa valvonnanalainen ei kertonut katuvansa valitsemaansa elämisen muotoa.”

    Krista Kosonen on tälle kirjalle täydellinen lukija. Hän lukee reilun yhdeksän tunnin mittaisen äänikirjan tarkasti ja ajatuksella, juuri oikeita kohtia painottaen. Lukija jättäytyy silti hienovaraisesti taustalle jättäen tilan itse tarinalle.

    kirjavinkkeja historialliset romaanit hiihtoladulla
    aanikirjat

    Saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Samalta sivulta löydät myös muutamia muita äänikirjasuosikkejani.

    Täältä löydät lisää äänikirjalovea ja kirjavinkkejä:

    Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
    Chick-lit on hauskaa ja älykästä

    Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

    Jutun kuvat talven ensimmäiseltä murtsikkalenkiltä.