• Vaelluskenkien valinta – eli johan on seikkailu!

    Mainos: Scandinavian Outdoor

    Kevät, kesä ja retket! Yksi oleellisimpia juttuja ulkoiluretkillä ja vaelluksilla on hyvät kengät. Jos kengät painavat, kalvavat, vuotavat tai ne eivät sovi vaellusmaastoon, kyllä vaan alkaa ottaa päähän ja ulkoilun riemu kaikkoaa. Pahimmassa tapauksessa jalkoihin tulee ilkeät rakot tai haavat, ja niiden paranemisessa voi kestää.

    maastokengät, vaelluskengät vai polkujuoksutossut

    Kenkien valinta on siis tärkeä juttu, ja kaikkien shoppailusta ei niin kovasti intoilevien suruksi kerron, että ei ole helppo juttu tämä. Ei voi vain mennä kauppaan ja ostaa jotain joka näyttää suunnilleen hyvältä ja toivoa parasta. Vaelluskenkien valinnassa ei ole all-in-one ratkaisua, vaan ennen ostamista täytyy päättää, mitä sillä kertaa hakee ja haluaa.

    Jotta valinta olisi vähän helpompaa, päätin koota tähän juttuun vinkit, jotka lukemalla vaelluskenkien valinta olisi toivottavasti piirun verran helpompaa ja nopeampaa.

    Retkeilykenkiä, vaelluskenkiä ja maastolenkkareita on tarjolla todella paljon erilaisia. Oikeiden vaelluskenkien valintaan kannattaa pistää aikaa ja harkintaa, koska parhaassa tapauksessa kengät kestävät käytössä useita vuosia, jopa yli vuosikymmenen. Vaelluskenkien valinta ei sovi retkeilyä edeltävän illan to do -listalle, koska kengät on pakko ajaa sisään ennen pidemmälle reissulle lähtöä. Jämäkkää nahkaista vaelluskenkää saa sisäänajaa paljon pidempään kuin kevyempää kankaista retkeilykenkää. Mitä enemmän vaelluskenkiä käytän, sitä mukavammiksi ne omissa jaloissa muuttuvat.

    Kysyin teiltä, mikä vaelluskenkien valinnassa eniten mietityttää. Kokosin tähän juttuun niiden pohjalta vinkkejä omista käyttökokemuksistani, vuoristo- ja jäätikköoppaana työskennelleen puolisoni ajatuksia ja Scandinavian Outdoorin asiantuntijoiden vinkkejä. Olkais hyvät! Ja jutun lopussa on alekoodi Scandinavian Outdoorin verkkokauppaan. Etukoodi koskee kaikkia kenkiä.

    Vaelluskenkien valinta: mieti ensin, mihin käyttöön kengät tulevat

    Vaelluskenkien kanssa ei voi tehdä kompromisseja. Et voi ostaa yksiä kenkiä ja käyttää niitä sekä polkujuoksussa, pitkillä metsäretkillä, vuoristopoluilla ja jäätiköillä. Tai toki voit, mutta käyttömukavuus ei ole loistelias ja loukkaantumisen riski voi kasvaa.

    vaelluskenkien valinta

    Paljasjalkakengillä voi olla mahtavaa juosta ja ulkoilla, mutta en lähtisi niillä kävelemään kivisille rinteille, poluttomiin maastoihin tai jääkiipeilyreiteille, joka vaatii vaelluskengiltä älytöntä jäykkyyttä. Ja sama toiseen suuntaan: en ostaisi jäykkiä ja jykeviä vaelluskenkiä ulkoilukengiksi helpoille maastopoluille. Tukevat kengät ovat usein myös painavat, ja niillä on vain turhan raskasta kävellä jos kevyemmilläkin pärjäisi.

    Jos vaellat luontopoluilla, kävelet pururadalla, vedät pitkiä lenkkejä koiran kanssa metsäpoluilla, kevyet vaelluskengät ovat erittäin hyvä vaihtoehto. Sellaiset kevyet ja mukavat, joissa on kiva olla ja askeltaa. Mä käytän itse näissä olosuhteissa maastojuoksukenkiä. Eli mulla on lenkkikenkä (juoksemme paljon maastossa ei niinkään asfaltilla) ja kevyt vaelluskenkä samassa. Kaverini suositteli näitä Salomoneja (todella hyvä pito ja vedenkestävyys!), mutta minulle ne ovat liian kapealestiset. Hokan lesti oli leveämpi, joten ostin itselleni keväällä nämä Hoka Speedgoatit, kun edelliset maastojuoksukenkäni kuluivat kovassa käytössä puhki. Leveä jalkani mahtuu näihin hyvin, hyvä rullaava tuntuma lenkkeillessä ja helpohkoilla hiekkapoluilla näillä on tosi miellyttävää myös kävellä. Ja jep, käytän näitä myös kauppareissuilla ja töihin kävellessä.

    Jos olet lähdössä Alpeille vaeltamaan tai vaikka Islannin vulkaanisiin kivikkoihin eli odotettavissa on epätasaista maastoa ja paljon kivilohkareita, on parempi hankkia järeämmät vaelluskengät, jotka tukevat nilkkaa ja joissa on kengän pintaa kivien iskuilta suojaava reunus, jota myös rantiksi kutsutaan. Jos suunnitelmissa on useamman päivän mittainen vaellus ja mukana kulkee painava rinkka, on tukevamman kulkemisen takia parempi suosia jäykempää vaelluskenkää kuin kevyttä maastolenkkaria, koska ilman lisätukea jalka voi rasittua pahasti ja reissu jopa jäädä kesken.

    Vaelluskenkien valinta on valintaa hengittävyyden, keveyden ja vedenpitävyyden välillä

    Mikä tekee ulkoilukengästä istuvuuden lisäksi omasta mielestä mukavan? Onko se keveys, hengittävyys vai vedenpitävyys? Jotain pitää valita, koska kaikkea ei voi yhteen kenkään saada. Jos hengittävyys on tärkeintä, ei voi saada täydellistä vedenpitävyyttä.

    millaiset vaelluskengät sopivat minulle

    Jos haluat kevyet vaelluskengät, tsekkaa ensin tekokuituiset, koska tekokuituiset kengät ovat usein nahkaisia kevyemmät. Jos haluat kengiltä hengittävyyttä ja maasto on iisiä, ota matalavartiset, koska matalavartiset vaelluskengät hengittävät paremmin kuin korkeavartiset. Jos hengittävyys on tärkeämpää kuin vedenpitävyys, osta kalvottomat kengät.

    Jos harrastat polkujuoksua eli reissuilla tulee juostua paljon lätäköissä ja ylitettyä jokia, voi olla parempi hankkia kalvottomat polkujuoksukengät, jotka saavat siis kastua juostessa vaikka läpimäriksi. Tauoilla voi tuulettaa jalat ja vaihtaa kuivat, ja jopa vedenpitävät sukat, jotta jalkojen ei tarvitse olla pitkää aikaa märkänä.

    Jos maasto on kosteaa tai sataa usein ja suunnitelmissa on vaeltaa pidempiä matkoja ja useita tunteja päivässä, valitse sellaiset vaelluskengät, joissa on korkeampi varsi ja vedenpitävä kalvo. Muutoin jalkasi ovat jatkuvasti märät, ja märin jaloin vaeltaminen on ihan hirveää hommaa.

    Kangasmateriaalista valmistettua retkikenkää on lähes mahdotonta kyllästää vedenpitäväksi ilman goretex-kalvoa, joten vedenpitävä kalvorakenne on milteinpä pakollinen, jos haluat kuivat jalat. Jos ostat vedenpitävät kengät, mieti tarkkaan, haluatko matalat vai vähän korkeammat kengät. Itse ottaisin korkeavartisemmat, koska kun matala goretex-kenkä hörppää ulkokautta vettä, kenkä ei ihan äkkiä kuivu.

    vaelluskenkien valinta kiviseen maastoon

    Jos haluat kalvottomat vaelluskengät, mutta haluat kuitenkin, että jalkasi pysyisivät suhteellisen kuivina kosteassa maastossa ja sateella, valitse nahkaiset kengät. Ne ovat yleensä painavammat kuin kangasmatskuista valmistetut kengät, mutta sekä elämä että vaelluskengät ovat täynnä valintoja. Jos päädyt nahkaisiin vaelluskenkiin, kyllästä kenkien nahkaa voimakkaasti. Hyvin kyllästetty nahka kestää hyvin kosteutta. Täällä Scandinavian Outdoorin omassa blogissa on loistava juttu uusien vaelluskenkien käsittelystä eli kyllästämisestä ja vahaamisesta.

    Vielä pari sanaa kenkien jäykkyydestä ja joustavuudesta. Useimmiten menee niin, että mitä vaikeampi maasto, sitä jäykempi kenkä kannattaa valita. Kenkien kiertojäykkyyttä voi testata ottamalla kenkää toisella kädellä kärjestä ja toisella kantapäästä ja vääntämällä. Jos kenkä menee ihan mutkalle, kengässä ei juuri ole kiertojäykkyyttä. Osa vaelluskenkävalmistajista käyttää kirjaimia A:sta D:hen kuvaamaan kenkien jäykkyysastetta. A-luokan kenkä on joustava ja kevyt, ja D-kenkä taas on todella raskas ja jäykkä. Kun puolisoni menee jääkiipeilemään, hän käyttää niin sanottuja D-kenkiä, joihin saa kiinnitettyä jääpiikit. Kenkä ei saa jääkiipeilyssä joustaa vaan sen täytyy pysyä vakaana pökkelönä. Nuo omat kuvissa näkyvät Meindlini ovat B-luokkaa. En tiedä, tekeekö tämä aakkostieto autuaaksi, mutta jos törmäätte näihin merkintöihin joissain tuotekuvauksissa, niin tätä ne siis tarkoittavat.

    Tässä oma vaelluskenkä-valintani

    Todella helppoa tämä vaelluskenkien valinta, eikö vain? 😀 Kaikki jotka ovat päässeet tänne asti pyörtymättä erilaisten ominaisuuksien kuvailuihin, palkitsen konkreetialla. Mä kerron nyt, mihin kenkävalintaan itse päädyin. Kun lähden vaellukselle, se tarkoittaa lähes poikkeuksetta kivisiä mäkiä, terävää kiveä, ylämäkeä ja alamäkeä ja lähes aina reitillä on mukana maastoja, joita ei ole merkitty mihinkään karttoihin eli tallottu poluiksi. Koska vaellusmaa on Islanti, jossa on kylmä ja sataa paljon, vedenpitävyys on aivan ehdoton juttu vaelluskengiltä.

    Lähdin hakemaan mahdollisimman vedenkestäviä ja tukevia vaelluskenkiä, joiden kanssa painavankin rinkan mukana kantaminen onnistuu ilman nilkanlipsautuksia. Näillä spekseillä päädyin Meindlin Vakuum -kenkiin.

    vaeltaminen ja kengät

    Nämä on nahkaa ja oikein hoidettuna nahka kestää hyvin vettä. Kengissä on myös goretex-kalvo, eli vedenpitävyys on hyvä. Mulle oli myös tärkeää, että kengissä ei ole kamalan paljoa ompeleita, koska aikaisemmat vaelluskenkäni ovat alkaneet falskata ekana juuri sieltä ompeleiden kohdalta. Mitä vähemmän paikkoja, joista vesi voi päästä sisään, sen parempi.

    Mietin hyvin pitkään näiden kenkien ja sitten toisaalta näiden supermukavien ja leveälestisten Hanwag Tatra -kenkien välillä. Päädyin Meindlin Vakuumeihin, koska niissä on koko kengän kiertävä rantti, joka suojaa kengän pintamateriaalia naarmuilta ja kolhuilta ja samalla lisää kengän vedenpitävyyttä. Islannissa on paljon teräviä kiviä, joten kengän kiertävä rantti on hyvä olla. Lisäksi täällä on märkää kesälläkin, joten kaikki, mikä lisää vaelluskengän vedenpitävyyttä, on plussaa. Hanwag Tatra -mallissakin on rantti, mutta vain kärjessä ja kannassa. Se varmasti riittää todella hyvin useimmilla vaelluksilla, mutta noh, meillä on tätä kivikkoa ja vulkaanista pikkukiveä niin paljon, että rantti ratkaisi tällä kertaa valinnan.

    vaelluskenkien valinta retkeilykenkä vai vaelluskenkä?

    Mulla on aika leveä jalka, ja tämä Meindlin malli sopii hyvin. Jos leveälestisyys on sulle tärkeä ominaisuus kengissä ja tiedät olevasi leveäjalkainen, suosittelen tässä kategoriassa vaelluskengäksi Hanwagia, se on nimittäin vieläkin reilumpi malliltaan. Hanwagit ovat saaneet todella hyvää palautetta asiakkailta (tsekkaa tuotesivun palauteosio).

    Pitääkö kesää ja talvea varten olla eri vaelluskengät?

    Mun kokemuksen mukaan ei tarvitse. Käytän samoja vaelluskenkiä kesät ja talvet, samoin maastojuoksukenkiä. Liukkailla keleillä vedän raudat jouksukenkien päälle ja jos on oikein kylmä ilma, vaihdan sukat paksumpiin. Helpoin tapa säädellä vaelluskenkiä eri vuodenaikoihin on sukkavalinta.

    Mun oma vaellussukkasuosikki on Bridgedale. En ole kestävämpiä, mukavampia ja paremmin istuvampia vaellussukkia löytänyt. Käytän noita merkin vaellussukkia talvisin ja ohuempaa vaellussukkaa pakkasten ulkopuolella eli käytännössä keväästä myöhäiseen syksyyn. Lapsilla on laskettelusukkina saman merkin korkeavartisia sukkia ja ne ovat kestäneet jopa esikoiselta Pampulalle usean vuoden käytön jälkeen. Ihan huikeaa! Bridgedalella on myös vedenpitäviä sukkia, jotka voivat olla hyvä valinta esim. vetisessä maastossa liikkuvalle maastopyöräilijälle tai polkujuoksijalle, joka käyttää vedenläpäiseviä kenkiä mutta haluaa pitää jalat silti kuivina.

    Bridgedalet ovat melko kalliit ja jos useamman parin ostaa, menee huomaamatta satanen tai kaksikin. Mielenkiinnosta ja säästämismielellä kokeilin kahta muuta hieman edullisempaa merkkiä jokapäiväiseen käyttöön lenkkisukaksi: Devoldin sukkia ja Scandinavian Outoodin omaa merinovillasekoitesukkaa, mutta näihin kaikkiin tuli reikiä kuukauden käytön jälkeen. Huomasin, että ainakaan näillä mun pottuvarpaiden muodoilla ja kovettumien määrällä sukissa ei kannata säästää.

    Kuinka valita kengästä oikea koko verkkokaupassa?

    Kun vaelluskenkien valinta on edessä verkkokaupassa, mittaa ihan ensin oman jalkasi pituus. Tee mittaus päivän päätteeksi, kun jalkasi ovat päivän askareista turvonneet. Laita jalkaasi vaellussukat, joita on tarkoitus käyttää kenkien kanssa. Jos sulla ei ole vielä vaellussukkia, lataa jalkaan kahdet tavalliset sukat, koska vaellussukat ovat paksummat kuin arkikäytössä olevat puuvillasukat.

    Mittaa jalkasi seisten kantapää seinää vasten. Laita kunnolla painoa sille jalalle, jonka mittaat, koska astuessa jalkaterä on pisimmillään. Laita varpaiden kärkeen merkiksi vaikka kirja ja mittaa etäisyys seinään. Mittaa molemmat jalat, koska ihmisen jalat ovat aina keskenään vähän erikokoiset. Ota ylös isomman jalan mitta.

    vaelluskenkien valinta

    Katso sen jälkeen harkitsemasi kengän kokotaulukosta pidemmän jalan pituuden mukaan lähimmäksi osunut mitta. Scandinavian Outdoor on ottanut kengässä mukaan käyntivaran, joten sitä ei tarvitse lisätä. Verkkokaupan hakutoiminnalla pystyy hakemaan erikseen kyseisen kenkäryhmän leveälestiset mallit. Joten jos olet leveäjalkainen, aloita sinulle sopivan kengän etsintä täältä:

    Jos satut asumaan paikkakunnalla, mistä löytyy Scandinavian Outdoorin myymälä, tilaa kengät verkkokaupasta (varmistat saatavuuden ja pääset käyttämään etukoodia), mutta tilaa nouto lähellä sinua olevaan myymälään. Näin voit sovittaa verkosta ostettuja kenkiä ja vaihtaa ne saman tien, jos tarve vaati. Näin vältetään turhaa pakettien edestakaista lähettämistä. Se säästää paitsi sun omaa aikaa, myös ympäristöä.

    No niin, sitten vaan kenkiä valitsemaan. Toivottavasti tästä kenkäpostauksesta oli sulle hyötyä ja vaelluskenkien valinta on nyt piirun verran iisimpää.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Kirjan kirjoittaminen – Miltä tuntuu, kun saa käsiksen valmiiksi?

    Kirjan kirjoittaminen on hillitön projekti, ainakin itselleni. Sain viikko sitten palautettua kirjan käsiksen vihoviimeisen version. Talo maailman reunalla (WSOY) ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja sen voi nyt ennakkotilata Adlibriksestä reilun parinkympin hintaan (affiliatelinkki). Voi onnea! Mä voisinkin nyt hieman kertoa millaista kirjan kirjoittaminen on eli avata tällaisen kirjan valmistusmisprosessista. Että mitä kaikkea tässä on matkan varrella tapahtunut ja miten se itse kirjoitusprosessi sujui.

    talo maailman reunalla islanti satu ramo kirjan kirjoittaminen

    Olen kirjoittanut Islantiin sijoittuvasta elämästä kaksi autofiktiivistä teosta. Näissä tietokirjoissa kuvaan omaa elämääni omasta näkökulmastani Islannissa. Omien kokemusta ja näkemysten kuituihin olen neulonut mukaan faktatietoa Islannista, islantilaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista, paikallisesta elämänmenosta, uuden kielen opiskelkusta, maahanmuuttajan kotoutumisesta ja arjen asettumisesta uuteen asuinmaahan.

    Islanti-sarjan avaavan kirjan kirjoittaminen alkoi lounaskalasta

    Oikeastaan tämä kaikki alkoi sattumasta, kuten monilla asioilla on tapana. Tapasin joulukuussa 2013 silloisen WSOY:n kustantajan Leena Majanderin reykjavikilaisessa suosikkiravintolassani. Söimme lounaaksi erinomaista kalaa ja puhuimme elämästä. Se tapaaminen jäi mieleeni ja sain keskusteluistamme inspistä kehittää tulevan kirjani ideaa.

    Ensimmäinen kirja Islantilainen voittaa aina (WSOY, 2015) oli minulle ihan henkilökohtainen jättipotti. Teoksesta otettiin muistakseni kymmenen tai kaksitoista (en muista enää ihan tarkkaan…) painosta pokkareineen ja sitä on kuunneltu tosi kivasti myös äänikirjapalveluissa. Sen myynti sai ison buusin islantilaismiesten maajoukkueen jalkapallomenestyksestä. Yhtäkkiä ”islantilainen voittaa aina” oli kaikkien huulilla. Irtokarkkipussina laukun pohjalla kirja voitti vuoden matkakirjapalkinnon. Kirjan kirjoittaminen on useimmiten aika epätuotoista puuhaa, mutta tämä kirja myi eri formaateissa niin hyvin, että sain katettua kirjan myyntituottojen avulla noin viiden kirjoituskuukauden palkan. Tästä kirjasta tehtiin myös englanninkielinen käännös Islannin-markkinoille.

    islantilainen voittaa aina

    Islantilainen voittaa aina, sitten Islantilainen kodinonni

    Mitä sen jälkeen? mietin. Pällistelin aikani ympärilleni. Tasa-arvoinen perhevapaamalli oli Suomessa otsikoissa, ja samaan aikaan kun Suomessa pohdittiin sitä, voisiko iseille korvamerkitä pidemmät vanhempainvapaat, täällä Islannissa oli tehty niin jo parikymmentä vuotta ja hyvällä menestyksellä. Mulla itselläni oli tuon kirjan syntyprosessin aikoihin kaksi pientä lasta (enää ne eivät ole niin pieniä), joten aihe oli ikäänkuin mielessä koko ajan. Niinpä kirjan kirjoittaminen lähti ajatuksesta konkretisoitumaan. Päätin kirjoittaa islantilaisesta tavasta olla perhe ja islantilaisesta tavasta olla lapsiperhe. Islantilainen kodinonni ilmestyi vuonna 2018. Se on myynyt tasaisen kivasti pitkin matkaa. Iso kiitos muuten menekinedistämisestä Tehyn puheenjohtajalle Millariikka Rytköselle eli ”Rytköskälle”, joka on vilpittömän innoissaan nostanut Kodinonnea instassaan, lähetellyt sitä suomalaisille ministereille ja antanut sidosryhmilleen joululahjaksi. Ihan mielettömän hienoa tukea kirjailijalle, KIITOS! Seuratkaa kaikki Rytköstä Instassa, hänellä on näiden hyvien kirjavinkkien lisäksi muutenkin ihan loistavia kannanottoja ja ajatuksia.

    Kodinonni ei myynyt yhtä hyvin kuin Islantilainen voittaa aina, mutta olihan perheaiheisessa kirjassa tietysti paljon marginaalimpi aihe. Sekin ehkä vaikuttaa, että Kodinonni ei saanut kovin paljoa julkisuutta mediassa ilmestyttyään. Tosi monet lehdet kirjoittivat kirjan ilmestyttyä muutenkin aika paljon Islannista, täkäläsestä perhevapaamallista ja islantilaisesta tavasta organisoida lasten harrastukset. Eli niistä aiheista, joita myös oma kirjani käsitteli. Mediassa samaa aihetta ei tietenkään kahdesti nosteta isosti esiin, joten mulla kävi siinä vähän huono tuuri. Mutta sellaistakin sattuu välillä.

    kirjan kirjoittaminen satu rämö

    Päätämme tehdä vielä yhden Islantilainen-kirjan

    Olen saanut älyttömän paljon molemmista Islantilainen-kirjoista palautetta yksityisviesteillä ja meilillä. Kuinka paljon mua onkaan ilahduttaneet ne kaikki teidän kommentit somessa, tägägykset Instassa ja viestit, joissa on kyselty Tuleeko jatkoa. Kiitos ihan jokaiselle, joka on ottanut yhteyttä. Kirjan kirjoittaminen on hyvin yksinäistä puuhaa. Lukijoiden palaute on siksi merkannut kirjoitusprosessissa todella paljon. Tiedän että olen tässä palautteen saamisessa ”somevaikuttavana kirjailijana” etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun kirjalijaan verrattuna. Jos palautetta tulee vain harvoin tai se tapahtuu esim. messuilla, kirjasto- ja kirjakauppakäynneillä, on tämä koronavuosi ollut todella aneeminen senkin suhteen.

    Maalle muuttoa suunnitelelssamme ehdotin kustantajalle, että mitä jos tehtäisiin Islantilainen-aiheesta vielä yksi kirja, niin saataisiin maaginen luku kolme täyteen. Ja mulla oli mielestäni niin kiva idea! Halusin kertoa maalle muuttamisesta, uuden yhteisön löytymisestä, arjen rauhoittumisesta, rankoista sääolosuhteista ja seikkailusta pienessä mittakaavassa mutta suurin sydämin. Korona-arjesta mutta ilman koronaa. En missään nimessä halunnut tehdä koronakirjaa. Olen tavattoman iloinen, että WSOY innostui jatkamaan yhteistyötä ja niinpä me päätimme, että tehdään tämä kirja.

    Vielä yhden Islantilainen-kirjan kirjoittaminen: Talo maailman reunalla saa alkunsa

    Allekirjoitimme kustannussopimuksen vähän reilu vuosi sitten eli alkuvuodesta 2020. Allekirjoitushetkellä olin saanut muutaman tuhannen euron suuruisen apurahan WSOY:n kirjasäätiöltä kirjaa varten, minulla oli melko valmista tekstiä kasassa noin 10 sivua, ja satunnaisista huomioista ja ajatuksista kertyneitä muistiinpanoja noin 50 liuskaa. Allekirjoittamisen jälkeen laitoin laskun ensimmäisen erän ennakosta. Sitten kirjan kirjoittaminen alkoi ihan tosissaan.

    vuosi islannin maaseudulla

    Ihan ensin tein exceliin taulukon kirjan sisällöstä. Mietin aiheet, näkökulmat, yksityiskohdat, lähteet ja kirjassa kertomieni tapahtumien järjestyksen ja yksittäisen luvun rakenteen. Samaan taulukkoon lykkäsin tavoiteajat kunkin luvun valmistumiselle. Olen prosessikirjoittaja, joka tarvitsee tällaisen konkreettisen työkalun, jonka kautta etenen kirjoittamisessa ja joka paimentaa minua pitämään aikatauluni. En tarvitse inspiraatiota, tarvitsen työkalut! Joku ammattitaitelija sanoin näin jossain Ylen haastattelussa tässä joku aika sitten. En muista kuka tai missä tarkalleen, mutta se kuulosti omalta ja jäi mieleen. Minulle kirjoittamisen inspiraatio syntyy silloin, kun koen oloni itsevarmaksi. Ja se itsevarmuus syntyy, kun saan liuskoja täyteen tekstiä. Siinä hommassa minua auttaa taulukkolaskentaohjelma.

    Ekseli valmistui loppukeväästä 2020. Sitten hain taustatietoja, mietiskelin ja suunnittelin. Ensimmäisen eksel-taulukon rivin näyttämän luvun kirjoitin valmiiksi heinäkuussa 2020 ja siitä eteenpäin ykkösen rivivälillä ja pistekoossa 12 noin 2-10 liuskaa per viikko marraskuun 30. päivään asti. Marraskuun lopussa palautin käsiksen ja sivun mittaisen itsenalyysin käsikseni tasosta ja mielestäni parannusta vaativista kohdista. Mulla on tapana laittaa ekan käsisversion mukaan sellainen pieni saate, jossa kerron näkemykseni siitä, mihin en ole tyytyväinen ja mitä ainakin pitää vielä korjata pienen tauon jälkeen. Kustannustoimittaja saa lukea saatteeni, jos haluaa, mutta mikään pakko ei siis ole. Se liuska on ennemminkin synninpäästö itselleni ja muistilista editointikierrosta varten.

    kirjan kirjoittaminen

    Kirjan kirjoittaminen on mahdotonta ilman hyvää kustannustoimittajaa

    Sovimme kustannustoimittajan kanssa, että saisin kommentoidun tekstin takaisin heti joululomien jälkeen. Kun lomat oli lomailtu, sain tammikuun puolivälissä kommentit, parannusehdotukset ja tukun teräviä ja erittäin tarpeellisia kysymyksiä.

    Mikä tämä paikka siis on? Tämä asia on jo mainittu sivulla 16. Muokkaa vähän tai viittaa siihen että tämä tiedetään jo. Voisiko tästä asiasta kertoa enemmän? (Ei voinut, koska se olisi kerrannut Islantilainen voittaa aina -kirjassa ollutta sisältöä, ja pyrin välttämään saman asian toistoa heitä ajatellen, jotka ovat lukeneet aikaisemmat kirjat. Niinpä päädyimme useimpia tyydyttävään välimuotoon: kerroin hieman taustoista, mutta en mennyt sen syvemmälle.) Äsken sä istuit selkä ikkunaan päin, tässä katsot ikkunasta ulos. Miten päin se ikkuna on tilassa? Voisitko kertoa vähän tarkemmin asiasta X, se vaikuttaa kiinnostavalta. Voisiko tässä kuvailla kalan paistamista vähän tarkemmin? Miten ihminen säilyy hengissä näissä kuvatuissa olosuhteissa, eikö happi lopu? Kerro tästä vielä lisää.

    kirjan kirjoittaminen

    Sain reilusti aikaa eli viisi viikkoa muokata käsikirjoitusta parempaan suuntaan. Kirjan kirjoittaminen on vaikeinta mun mielestä ihan alussa: ensimminen versio on tuskaisin, koska se kaikki syntyy ihan alusta. Editointi taasen on tosi mukavaa ja tuntuu jopa kevyeltä: minulla on jo jotain, jota voin muokata!

    Noin viiden viikon aikana hinkkasin, poistin, järjestelin ja lisäsin materiaalia. Vastasin kysymyksiin, tarkastin yksityiskohtia. Käsis paisui tässä hurmoksessa noin 40 liuskalla, ja se parani huomattavasti. Jätin ensimmäinen maaliskuuta kässärin toisen version kustantamon huomaan todella hyvillä mielin. Olisin ehkä pystynyt parempaankin (ainahan tätä jää miettimään), mutta en ihan helpolla. Pituus tuli vastaan, edelliset Islanti-kirjat raamittivat liikkumatilaa ja tosiaan se maksimisivumäärä kuvaliitteineen alkoi olla täynnä. Kustantaja oli tyytyväinen, kässäriä ihan kehuttiinkin. Minäkin olin tyytyväinen. Sinne meni!

    Kului muutama viikko. Kustannustoimittaja kävi korjaamani käsiksen läpi ja teki alustavaa oikolukua. Sitten kirja pääsi taittajan työpöydälle. Huhtikuun alussa meiliini kilahti oikolukijan tarkkan kampaamat pdf-tiedostot kirjasta ja kuvaliitteestä. Luin vielä itse kertaalleen kaiken tarkasti läpi, tsekkasin oikolukijan löytämät virheet ja tavasin ekstratarkkaan etenkin islantilaisten nimien kirjoitusasut ja katsoin muutenkin, että onhan kaikki ok ja enhän vain kerro mitään, mikä rikkoisi kenenkään yksityisyyttä. Kaikki oli hyvin, olin tyytyväinen. Tein muutamaan islanninkieliseen vuonoon uudet tavutusehdotukset ja lisäsin sinne tänne muutamaan sanaan oikeat islantilaiset kirjaimet. Voi hyvin olla, että siellä on vielä muutamissa paikoissa i-kirjain kun pitäisi olla í-kirjain, tai ó:n paikalla o, mutta ei siihen kukaan kuole. Yritin olla mahdollisimman tarkka, mutta aina jotain kupruja jää. Uskon kuitenkin, että lopputulos on tarpeeksi hyvä.

    talo maailman reunalla satu ramo islanti

    Talo maailman reunalla – vuosi Islannin maaseudulla ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Kirja on tosiaan nyt ennakkotilattavissa. 🙂 Äänikirja ilmestyy samaan aikaan kirjan kanssa eli kesäkuun alussa. Juuri parhaillaan itse asiassa kirjoitan äänikirjan lukijalle ääntämysohjeita islanninkielisiin sanoihin ja nimiin. On muuten hirvittävän hauskaa, kun yritän sanoa suomalaisin ääntein, miten äännetään esimerkiksi Skutulsfjarðarbraut islanniksi. Skyyt(h)ylsfjaRtarpRöit(h). JEBAJEE!

    Oloni oli valmiit pdf-tiedostot sisältävän sähköpostin äärellä hetken aikaa kevyt ja tyytyväinen. Painoin lähetä, ja fiilis oli edelleen loistava. Jee! Valmis! Onnistuimme! Meni muutama päivä varsin mukavissa tunnelmissa, mutta sitten alkoi harmittaa, kun ei ole mitään pitkää tekstiä työn alla. Hahahahaaa. Vaikka lupasin itselleni jossain kohtaa kirjoitusprosessia, että en enää tämän kirjoita yhtäkään kirjaa, niin kyllä minä vielä yhden teen. Mihinkä sitä itseään pakoon pääsisi, jos ei kirjoittamiseen…

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson