Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Islannin ympäri autolla – mieleenpainuva saarikierros

    Islannin ympäri autolla on helppo reissu. Ei voi eksyä, koska on vain yksi tie! Saaren kiertävä asfaltoitu rengastie eli tie numero 1 on noin 1 300 kilometriä pitkä. Nopeusrajoitus on 90 km/h ja etenkin kesäaikaan mutkaisilla teillä seikkailee vapaana laiduntavia lampaita. Islannissa matkantekoon kannattaa siis varata aikaa. Olen tehnyt tämän reissun erilaisilla matkakaverikomboilla noin kymmenkunta kertaa. Ensimmäisiä kertoja liftasin – olin pienituloinen opiskelija, jolla ei ollut varaa bussilippuihin saati vuokra-autoon. Myöhemmin olen matkustanut yhdessä puolison kanssa, kaveriporukassa, omien lasten kanssa ja pariin kertaan on oltu reissussa myös anoppi takapenkillä. Aivan mahtavia reissuja jokainen! Tässä jutussa on infoja Islannin kiertämisestä autolla sekä vinkit turvalliseen tiellä liikkumiseen Islannissa.

    Islannin ympäri autolla matkavinkit Islantiin
    Tiellä numero 1.

    Islannin ympäri autolla -reissu ilman hötkyilyä kestää reilun viikon. Jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä vaikkapa patikoimaan, ratsastamaan tai tutustumaan jäätikköön, kannattaa reissupäiviä varata kymmenkunta. Listasin Islannin kiertävän tien varrella olevista luontokohteista parhaiksi seuraavat yksitoista. Oikeastihan hyviä pysähdyspaikkoja on vähintään tuhat, mutta näillä pääsee alkuun. Seuraavassa listassa edetään saaren ympäri myötäpäivään.

    Huom! Jos olet lähdössä Islannin-reissuun, lataa Tripsterin matkailusovellus ja sieltä tekemäni Islannin kierros -reissu. Paljon kivoja pysähdyspaikkoja, uimaloita, hevostiloja, majoitukset ja muut matkavinkit mukavasti kartalla.

    Islannin ympäri autolla

    Grábrókin kraatteri tulee vastaan, kun ykköstietä on ehditty ajaa noin 30 kilometriä Borgarnesin kaupungista pohjoiseen. Yli 3400 vuotta vanhan kraatterin päälle on rakennettu helppokulkuinen kävelypolku ja rappuset. Kiipeä ihailemaan laavamaisemia!

    Goðafoss. Jumalten vesiputous on paikka, jonne Þingvellirin korkein lainpuhuja heitti pakanakorunsa, kun hän oli tehnyt päätöksen Islannin siirtymisestä kristinuskoon vuonna 1000. Leveä ja kuvauksellinen putous löytyy ykköstien ja tien 842 risteyksestä.

    Islannin matkavinkit leipomo
    Lähes joka kylästä löytyy leipomo. Makeat matkaeväät mukaan, niin reissaaminen on entistä ihanampaa.

    Mývatnin järvi. Siellä täällä maan sisuksista purkautuu vulkaanisia kaasuja, jotka värjäävät ja liuottavat maaperän kirjavaksi. Vuoren rinteet räiskyvät punaisen, vihreän, oranssin ja valkoisen väreissä. Kun maa alkaa huolestuttavasti kumista jalkojen alla, voi olla varma, että Mývatnin Dimmuborgirissa asuva paholainen on palaamassa öisiltä retkiltään kotiinsa. Järven kiertelyyn kannattaa varata kokonainen päivä.

    Mjóifjörður vaatii pienen lenkin päätieltä, mutta matka on vaivan arvoinen. Valokuvauksellisen luonnontilassa olevan vuonon rannalla sijaitsee Islannin pienin kylä, jossa on oma peruskoulu. Koulussa on vain muutama oppilas ja kylässä alle 20 ihmistä. Talvisin tänne ei pääse kuin veneellä naapurivuonosta. Vuokraa jompikumpi kylän vuokramökeistä ja käyskentele kuvaamassa luontoa aamun pehmeässä valossa.

    Hengifoss. Kun menee Islannin ympäri autolla tai millä tahansa kulkuneuvolla, ei voi välttyä näkemästä vesiputouksia. Niitä on paljon – ja ne ovat kaikki omalla tavallaan hirmu kauniita. Itä-Islannissa Lagarfljót-järven pohjoispuolella kohisee kaunis Hengifossin vesiputous. Upeiden basalttipylväiden ympäröimä yli sadan metrin korkuinen putous näyttää komealta. Parkkipaikalta on putoukselle reilun puolen tunnin kävelymatka.

    Mitä mukaan Islannin matkalle? Lue pakkausvinkit Islantiin.

    Islannin ympäri autolla1
    Gullfossin vesiputous Lounais-Islannissa.

    Jökulsárlónin jäätikkölaguuni. Oli sitten sumu tai auringonpaiste, kesä tai talvi, jäätikköjärvi on aina uskomattomat. Ei tällaista maisemaa voi olla on yleensä ensimmäinen ajatus, kun Vatnajökullilta irronneita jäävuoria kelluttava suuri ja sininen laguuni avautuu silmien eteen.

    Eldhraunin laavapelto. Kirkjubæjarklausturin ja Víkin kylien välissä ei ole mitään muuta kuin suuri, mahtava laava-aukea. Eldhraunin laavan päälle kasvanut paksu sammalpeitto luo karuun laavamaisemaan kauniin kontrastin.

    Reynisfjara. Dyrhólaey in the background.
    Islannin etelärannikon mustaa hiekkarantaa.

    Reynisfjaran musta hiekkaranta. Reynisfjaran hiekkaranta Etelä-Islannin rannikolla lähellä Víkin kylää on yksi maailman erikoisimpia hiekkarantoja. Se on täysin musta. Suuret, sinivihreät aallot vyöryvät vulkaaniseen hiekkarantaan voimalla, joka laittaa tunnustamaan oman pienuutensa. Kauneimmillaan musta ranta on auringonlaskun tai -nousun aikaan. Niin ajatteli varamaan sekin trollipariskunta, joka viivytteli öisellä matkallaan liian pitkään. Nyt he seisovat kymmeniä metriä korkeina kivimuodostelmina rannikon pärskeissä. Huom! Rantaan lyövät aallot ovat välillä todella voimakkaita. Ne imaisevat varomattoman rannalla seisoskelijan hetkessä meren syvyyksiin. Älä siis mene liian lähelle vedenrajaa vaan ihaile luonnonvoimaa kauempaa.

    Islannin ympäri autolla landmannalaugar
    Landmannalaugarin telttailualue. Tämä on 3 päivän mittaisen Laugavegur-vaelluksen lähtöpaikka.

    Islannin ympäri ajaessa kannattaa koukata sisämaahankin, jos alla on nelivetojeeppi. Landmannalaugarin maisemat ylittävät käsityskyvyn. Yhdellä sivulla on vihreä suoniitty, joka höyryää kuumien lähteiden vedestä. Toisella on musta, röpelöinen laavavalli ja kolmannella punamustia sorakumpuja. Neljättä ilmansuuntaa hallitsevat okranväriset vuoret, joiden jääkentät muistuttavat jättimäisiä kalliomaalauksia.

    Lue täältä juttuni maastopyöräilystä Islannissa

    Islannin ympäri autolla uimapaikat
    Seljavallalaugin vanha uima-allas. Veden lämpötila vaihtelee sateiden ja ilman lämpötilan mukaan. Useimmiten noin 37-asteista.

    Seljavallalaug. Seljalandsfossin ja Skógafossin väliin vuoristojen ympäröimään laaksoon on piilotettu erityisen mukava uima-allas, Seljavallalaug. Vuonna 1923 rakennettu uima-allas toimii nykyään luonnonvaraisena kylpemispaikkana. Altaan kolme seinää on valettu betonista ja neljäs sivu rajautuu kallioon, jonka seinämiä pitkin valuva kuuma vesi pitää altaan lämpimänä.

    Islanti ravintolavinkit vid fjörubordid
    Ihana hummeriravintola Vid Fjörubordid löytyy Stokkseyrin kylästä Etelä-Islannissa.

    Hveragerðin kuumat lähteet. Aja Hveragerðin kylän läpi tien päähän. Parkkipaikalta lähtee parin tunnin mittainen vuoristovaellus Reykjadalurin laaksoon, jossa voi uida lämpimässä joessa. Kuumista lähteistä, sihisevistä kaasupurkauksista ja muista Islannin luonnon ihmeellisyyksistä voi tosin nauttia jo ihan parkkipaikan läheisyydessäkin.

    Islannin ympäri autolla – aja turvallisesti Islannissa

    Suurin osa ulkomaisten turistien onnettomuuksista Islannissa on tieonnettomuuksia. Islannin tieolosuhteet ovat poikkeuksellisia suomalaisellekin: sokeat mäkien huiput, jyrkät mutkat, kapeat, korkealle nousevat tiet ja nopeat vaihdokset asfaltti- ja sorateiden välillä vaativat kuskilta tarkkaavaisuutta.

    Islannin ympäri autolla tieolosuhteet vuokraauto
    Mutkittelevia teitä. Tämä kuva on Länsivuonoilta.

    Hidasta vauhtia, kun siirryt asfalttitieltä soratielle. Auto voi lähteä kovassa vauhdissa helposti luisuun ja pyörähtää katolleen.

    Kun ajaa Islannin ympäri autolla ei voi välttyä sokeilta mäkihuipuilta. Ne ovat aina vähän jänniä paikkoja. Hidasta vauhtia ja pysy oikealla puolella tietä.

    Islannissa kesäpäivät ovat valoisia yötä myöten – muista kuitenkin pitää tauko kahden tunnin ajamisen jälkeen, jottei keskittymiskykysi herpaannu.

    Hidasta vauhtia, kun ylität yksikaistaisen sillan. Jos vastaan tulee auto, pidä huoli, että jompikumpi pysähtyy odottamaan.

    Kaupunkialueilla saa ajaa korkeintaan 50 km/h. Taajama-alueiden ulkopuolella asfalttiteiden nopeusrajoitus on 90 km/h ja sorateillä 80 km/h.

    Islannin ympäri autolla itäislanti
    Itä-Islannin Stokksnes on yksi maan upeimpia rantoja. Lähellä ykköstietä.

    Varo lampaita ja hevosia. Lampaat laiduntavat myös lähellä teidenvarsia ja ojanpenkkoja. Jos huomaat, että lammas on eri puolella tietä kuin karitsat, pidä varasi: on erittäin todennäköistä, että joko lammasmutsi tai pesue koettavat päästä samalle puolelle tietä. Jos törmäät lampaaseen, soita poliisille (112), joka hoitaa yhteydenpidon maatilanomistajaan. Älä jätä lammasta kitumaan.

    Islannin ympäri autolla ajellessa ei kannata ohittaa ohjekylttejä. Jos allasi ei esimerkiksi ole nelivetoautoa, älä lähde kokeilemaan onneasi tielle, joka on suljettu henkilöautoilta. Ei henkilöautoille -kylteille on syynsä. Jäät kuitenkin pohjasta kiinni…

    Islanti matkavinkit geysir
    Geysir – Islannin-matkan vakkarikuvastoa. Osa Kultainen kierros -päiväretkeä.

    Päätien (Islantia kiertävä tie nro 1) varrella kaikki joet ovat silloitettuja. Jokien ylitystä joutuu tekemään vain maan sisäosissa, ja niihin onkin sitten ihan omat temppunsa.

    Auton valojen pitää olla päällä myös kesäaikaan.

    Ajaminen merkittyjen teiden ulkopuolella on ankarasti kielletty. Niin sanottu off road driving vahingoittaa herkkä luontoa ja siitä saa mojoavat sakot. Pysy siis tiellä.

    Laajenna Islannin saarikierrosta ja poikkea myös Länsivuonoilla. Kirjoitin muistiin muutaman hauskan päiväretken Länsivuonoille.

    Vuokra-autoilu Islannissa ja lastenistuimet

    Tämä on tärkeää tietoa kaikille lasten kansa matkustaville. Islannissa laki velvoittaa lapset käyttämään turvaistuinta autossa matkustaessaan. Alle 135-senttisillä lapsilla pitää olla turvaistuin tai selkäosan sisältävä koroke, jotta turvavyö asettuu oikein. Täällä suositellaan, että siihen asti, kun lapsi on 36 kiloa painava (tai 10–12 vuotias), lapsi ei käytä koroketta ilman selkänojaa.

    Islanti kalaretki matkavinkki kalastus
    Islantia kiertäessä voi pysähtyä vaikka päiväksi kalaan.

    Vasta yli 150-senttinen lapsi saa istua etupenkillä, jos autossa on edessä turvatyyny. Kun lähdet Islannin ympäri autolla, muista vuokra-autoa varatessa vuokrata myös sopiva lastenistuin ellet tuo omaasi mukana Suomesta. Vuokra-autoon voi vuokraamosta saada maksua vastaan turvaistuimen (sitä pitää vain muistaa pyytää jo varausta tehdessä). Jos liikut julkisilla, sama juttu: muista turvaistuin. Lentokenttäbussiin voi saada lapselle turvaistuimen lainaan ja usein lisämaksutta, mutta istuinta pitää kysyä hyvissä ajoin etukäteen bussifirmalta. Sama koskee bussikiertoajeluita ja muita päiväretkiä.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Miksi lapsellamme ei ole älypuhelinta – mutta oma IG-tili?

    Esikoinen on kymmenvuotias ja käy täällä Islannissa paikallista viidettä luokkaa. Suurimmalla osalla luokkakavereista taitaa olla jo älypuhelimet. Taitaa olla, sillä en ole lainkaan varma. Eikä esikoinenkaan ole. Eivät he juuri kavereiden kanssa puhu puhelimista. Pari vuotta vanhemmilla serkuilla on älyluurit ja niiden kanssa ne joskus viettävät aikaa myös luurin ääressä, kun tapaavat toisiaan. Jotain DOP-piirustuspeliä ja pelejä, joissa koira/kissa/hiiri potkii skedelaudalla.

    lapset kiipeilee lapset ja älypuhelin

    Joskus he tekevät älypuhelimilla videoita. Viime kerralla syntyi 10 minuutin lyhytelokuva pienestä lapsesta, joka päätti lentää yksinään Venäjälle. Pampula näytteli pääosaa, isosisko ja serkkutyttö kuvasivat, ohjasivat ja antoivat reploja. Sitten kuvailtiin lentokoneita taivaalla ja Pampulaa VENÄJÄLLE-kyltti kädessä kadunposkessa. Kyllä nauratti.

    Lapset ja älypuhelin ilman sim-korttia

    Esikoisella on oma älypuhelin – mun vanha 16 megan iPhone, joka ei ole ollut mulla työkäytössä enää vuosiin. Puhelimessa ei ole sim-korttia, eli sillä ei voi soittaa, tekstailla eikä käyttää Whatsappia. Meillä on sopimus, että hän voi käyttää puhelinta kotona kodin verkossa. Sallittua on esimerkiksi pelata DOPia ja skeittipelejä, katsoa Youtubesta Elinaa ja Sofiaa ja kuunnella Storytelin sovelluksella äänikirjoja. Nettiä hän ei käytä surffailumielessä kuin koulutehtävien kanssa, omaa sähköpostiakaan ei vielä ole. Kaverit hän tavoittaa soittamalla omalla pikkunokiallaan. Sillä samalla, jolla voi lähettää myös tekstareita. Välillä menee kolmekin päivää, että puhelin makaa akku tyhjänä koululaukun sivutaskussa.

    kolmiulotteinen piirtaminen harjoittelu

    Mä en sataprosenttisesti tiedä, jääkö hän jostain paitsi, kun hän ei vielä itse saa käyttää mitään sosiaalisen median sovelluksia, olla mukana whatsappringeissä tai lähetellä sähköpostiviestejä tai snäppejä kavereilleen. Mutta ei hän ainakaan koskaan sano kaipaavansa mahdollisuutta edellisiin. Hänellä on ystäviä, joiden kanssa kivointa on mennä ulos pyöräilemään, käydä pitsalla ja rakentaa majaa rannalle ja leikkiä lohikäärmeen metsästäjää. Kaikki viestintä koulusta ja harrastuksista tulee opettajilta&ohjaajilta vanhemmille sähköpostilla tai Vilman kaltaisen sovelluksen kautta. Älypuhelimen sovelluksia ei hänen arjessaan vielä oikein tarvita mihinkään.

    Oon ehkä ihan dinosaurus, mutta mun mielestä hänen ei edes tarvitse vielä. Hän on kymmenen. Ja oon ehkä ”kyllä minä tiedän tämän” -kokemusasiantuntijapieru, mutta mä vietän noin 8-10 tuntia aikaa joka päivä koneella, luurissa ja nettitapaamisissa. Tiedän, että täällä netissä ei tapahdu yhtään mitään sellaista, missä hänen ihan pakko olisi olla osallistumassa jo nyt tai hän ei ikinä oppisi näitä juttuja tai pärjää elämässä. Melkein kaikki tavisten tarvitsemat käyttöjärjestelmät on tehty niin älyttömän helpoiksi käyttää, että ne oppii muutamassa päivässä muutenkin, kun vähän keskittyy. Jos ura piirilevyjen parissa alkaisi kiinnostaa, sinnekin ehtisi vielä.

    lapset ja älypuhelin

    Me ollaan ajateltu, että koska tämä on mennyt tosi hyvin tähänkin asti, jatkamme samalla mallilla. Hän ei saa itse päivittää somekanavia eikä henkilökohtaista sähköpostia perusteta ennen kuin hän täyttää 13. Aikaisintaan sitten. Voi olla, että pyörrämme tämän päätöksen aikanaan, jos tilanteet radikaalisti muuttuvat, mutta juuri nyt tämä linja on tuntunut hyvältä ja toimivalta.

    Hyvä periaate: kaikkiin kysymyksiin vastataan

    10-vuotias on jo sen verran iso, että sitä kiinnostaa uskomattoman moni asia. Esimerkiksi se, mitä mä teen netissä. Tai miksi mä laitan omaan Instaani jonkun kuvan ja mikä ne tykkäykset on, mistä puhutaan. Sekin herättää kiinnostuksen, kun Elina ja Sofia (siis se kahden siskon pitämä tubekanava) kertoo jostain vaatteesta. Sen on varmaan oikeasti pakko olla tosi hyvä, mäkin haluan! Näitä asioita saa ja pitää veivata viimeiseen kysymykseen asti. Aina, kun on jotain kysyttävää, kuuluu vastata kunnolla. En luultavasti noudattanut tätä omaa periaatettani lasten ollessa kyselyiässä, mutta nyt kun kysymykset eivät enää ole lajia piereekö dinasaurus, tilanne on iisimpi.

    Esimerkiksi noista tubemainoksista olen yrittänyt puhua ymmärrettävästi ja suoraan. Olen sanonut, että ne jaksossa näkyneet vaatteet saattaa ihan oikeasti olla tosi hyviä, mutta on hyvä ymmärtää, että niistä puhutaan sen takia tuossa, koska se on mainos. Ja sitten puhutaan siitä, mikä on mainos ja miksi sellaisia tehdään. Näytän esimerkkejä mun omasta työstä. Kerron millaisia mainoksia mä itse olen tehnyt ja miksi ja mitä siitä seurasi.

    lapset ja älypuhelin

    Lapset somessa vai ei?

    Meillä lapset ovat näkyneet somessa omilla kasvoillaan. Se ei ole ollut sen takia, että perhe-lifestyle-sisältö olisi jotenkin ”autenttisempaa” tai ”parempaa”, jos kaikki perheenjäsenet näkyvät omilla nassukoillaan netissä. Ei nimittäin tosiaan tarvitse! Esimerkiksi Valeäiti ja HannaG ovat hienosti rajanneet lasten kasvot pois kaikista kuvista – eikä se rajaus ole vaikuttanut sisällön kiinnostavuuteen tai autenttisuuteen millään tavalla. Tismalleen sama homma Lähiömutsilla, jonka kuvissa ja videoissa ei koskaan näy oma puoliso.

    Mä en tiedä, minkälaisen päätöksen olisin tässä asiassa tehnyt, jos asuisimme Suomessa. Melkein kaikki tämän blogin lukijoista ja Instan seuraajista ovat Suomesta. Ne ketkä eivät ole Suomesta, ovat ulkomailla asuvia suomalaisia. Koska nämä mun tarinat, pohdinnat ja arjen havainnot eivät tavoita juuri ketään täällä meidän naapurustossa, olen ajatellut, että lasten näkyminen somekanavissa on siinäkin mielessä ihan ok. Se, että meidän koti tai asuinalue välillä näkyy sisällöissä on myös aika ok. Täällä ei ihan hirveästi käy oven takana koputtelijoita. (Reykjavikin kodissa muuten välillä kävi satunnaisia suomalaisia oven takana ihmettelemässä ja se alkoi häiritä siinä määrin, että laitoin osoitteen salaiseksi ja poistin netistä ilmeisimmät kuvat ja tiedot, joista kotimme asuinpaikka selviää.)

    Ja vaikka asuisimmekin Suomessa virtuaalikavereideni ja sometuttujen keskellä, en silti tiedä, olisiko suhtautumiseni lasten kasvojen näkymiseen toisenlainen. Esimerkiksi Äidin Puheenvuoro -tubekanavan Inari on somessa lasten kanssa, ja mielestäni hän on toteuttanut senkin puolen sometyötä hirvittävän hyvin.

    Meillä tämä homma pelaa niin, että lapset ovat omilla kasvoillaan läsnä. He saavat nähdä etukäteen kuvan tai videopätkän jossa he itse näkyvät ja jos he eivät tykkää siitä, en julkaise. Kun esimerkiksi tein tätä koululaisen ja päiväkotilaisen arjesta kertovaa juttua, hyväksytin kuvat ensin heillä.

    Boulderointi Länsivuonot

    Lapset ja älypuhelin – entä oma IG-kanava?

    Esikoista on alkanut kiinnostaa Instagram yhä enemmän. Hän tietää että se meille molemmille vanhemmille myös osittain työ, ja hän usein kysyy, millaisia kuvia olen laittanut sinne, miksi puhun niin hassuja videolle (”mä en kyl ikänä kehtaisi!”) ja voisiko hänkin kertoa muille vaikka omasta kiipeilyharrastuksestaan, joka on hänelle kovin rakas.

    Olemme keskustelleet tästä kesän aikana kotona useaan kertaan ja päätimme sitten, että esikoinen voi saada oman IG-tilin. Siis sellaisen, jonne laitamme kuvia, joita hän itse valitsee (ja me tietysti teemme lopullisen päätöksen), ja kerromme asioita, joita hän itse haluaa sanoa (meidän kirjoittamana ja editoimana luonnollisesti). Hän ei saa päivittä tiliä itse, ei pääse käyttämään yksityisviestejä eikä hän pääse sinne päivittäin edes katsomaan, ettei ala syntyä sellaista ”kuinka monta tykkäystä mä oon saanut, miksi tästä ei tykätä, miks mulla on tän ja ton verran tykkääjiä” -pohdintaa, joka on yksi some nurjista puolista. Tiedän sen, koska syyllistyn siihen välillä itsekin.

    Me yritämme ohjata lapsiamme tekemään elämässä asioita, joista he itse tykkäävät. Jos heti ei löydy kaveria, joka haluaisi tehdä samoja asioita, ei kannata sen takia jättää kokonaan tekemättä. Jos tekee jotain hauskaa, muut kyllä seuraa perässä jossain kohtaa. Ja jos ei seuraa, mitäs siitä sitten. Pääasia on, että tekee asioita myös siksi että haluaa itse tehdä niitä, eikä vain siksi, että joku toinen haluaa. Tätä me mietimme tuossa Instagram-tilissäkin. Hän saa puhua siellä jutuista, joista hän itse tykkää. Ettei tärkeintä olisi se miltä näyttää tai millainen ilme ja millaisia kommentteja saa omasta ulkonäöstään, vaan se, että tekee asioita jotka tekee itsensä onnelliseksi. En tiedä, onko tämä vain utelias kokeilu, lapsen toiveisiin suostuminen vai onko tässä kyse myös kasvatuksellisesta jutusta. Opetellaan yhdessä, miten somessa kannattaa olla. Ehkä tämä on kaikkea tuota sekaisin.

    Isafjördur päiväretki Islannin Länsivuonot

    Lapset-kännykkä-somekanavat-aihe herättää varmasti keskustelua, koska jokaisella tämä tilanne on vähän erilainen. Ruutuajan määrässä, kännykänhankkimisajassa tai lasten somekäytössä ei ole olemassa tarkkoja sääntöjä, joita noudattamalla kaikki menisi varmasti hyvin. Eihän näistä loppujen lopuksi koskaan tiedä. Tilanteet elää ja me siinä mukana.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson