• Pienyrittäjän tietoturva – silmukatkin pitää suojata

    Mainos: F-Secure

    Työskentelen kirjailijana ja viestintäyrittäjänä. Tällä hetkellä kirjoitan Islantiin sijoittuvaa dekkarikirjasarjaa ja työstän yhdessä kollegani kanssa neuleohjekirjaa islantilaisista villapaidoista. Aiheeni ovat siis aika pehmeitä ja hyvin viihteellisiä. Kosolti fiktiivistä. Villaa ja neulepuikkoja. Islantilais-suomalaisen poliisityöparin sanailua ja mystisten murhien ratkomishommia.

    villapaitakirjan tekoa

    Juuri nyt yritykseni työ on tehdä viihdettä ja fiktiota – ja sillä on arvoa. Tulevaisuudessa sillä voi olla paljonkin arvoa. Kukapa kirjailija ei haaveilisi bestseller-sijoituksista ja myyntimenestyksistä. Neuleohjeiden silmukatkin voivat siis olla poikkeuksellisen arvokasta dataa, joka pitää suojata.

    F-Securen TOTAL on pieni mutta tärkeä investointi

    Jos joku saisi käsiinsä käyttämieni pilvipalvelujen salasanat, imuroisi tekstitiedostoni, käännättäisi tekemäni käsikirjoitukset vaikka espanjaksi tai kiinaksi, painaisi kirjat ja saattaisi ne maailmanmarkkinoille ennen kuin minä olisin edes ehtinyt huomata koko tietomurtoa… Niin, en haluaisi ajatella, miltä minusta tuntuisi. Kuulostaa ehkä epäuskottavalta tapahtumaketjulta, mutta ei se mahdotonta ole. Tulonmenetys ottaisi päähän ja kovaa. Vielä inhottavammalta tuntuisi se, että joku olisi vienyt jotain minulle ja minun yritykselleni kuuluvaa.

    Entä jos joku pahantahtoinen verkkokriminaali saisi ujutettua koneeseeni haittaohjelmiston, jonka myötä oma työpaikkani eli käytännössä minun kannettava tietokoneeni joutuisi osaksi botnet-verkkoa ja päätyisin osaksi jotain kansainvälistä palvelunestohyökkäystä? Kriipivää, mutta täysin mahdollista tämäkin.

    Some-aikakaudella on helppo saada julkisuutta. Paljon helpompaa kuin 20 vuotta sitten, jolloin pääasiassa lehtien toimittajat päättivät, mistä tulee puheenaihe. Somekanavien ansiosta oman yrityksen tuotteen tai palvelun tuominen yleisöjen nähtäville on helpompaa ja halvempaa. Mutta suosiolla voi olla kääntöpuolensa, sillä menestys voi houkutella paikalle myös pahantekijöitä. 

    Muutamalle somevaikuttajana työskentelevälle kaverilleni on käynyt niin ikävästi, että huijari on saanut käsiinsä heidän sometilinsä salasanan, kirjautunut heidän tililleen, heittänyt tilinomistajan pois palvelusta ja kaapannut tilin itselleen. Eikä kulunut kauaakaan, kun somevaikuttaja sai sähköpostia, jossa kaappari pyysi euroja tai paria bitcoinia tilin palauttamisesta. Näin voisi käydä kenelle tahansa. Salasanojen tiukka hallinta ja kaksivaiheisen tunnistautumisen käyttöönotto kuitenkin pienentävät riskiä.

    Viisi (ilmaista) vinkkiä parempaan tietoturvaan

    Yritykseni on yhden ihmisen yritys, jonka liiketoiminta on lähes kokonaan netissä. Yhden ihmisen yritykselläni ei ole omaa IT-tukea, jolle voin soittaa, jos printteri ei toimi, tai joka tekisi tarvittavat ohjelmistopäivitykset ja hoitasi tietoturvahommat. Mutta minulla on jo vuosia ollut F-Securen TOTAL-paketti. Se suojaa yritykseni laitteita, taloutta, yksityisyyttä ja verkko­tilejä. Se pitää huolta yksityisyydestä verkossa, auttaa hallitsemaan salasanoja ja torjuu viruksia,  haittaohjelmia ja kiristyshaittaohjelmia. Se pitää villapaitaohjeetkin suojassa.

    Vaikka F-Securen TOTAL turvaa paljon, se ei tietenkään turvaa aukottomasti kaikkea. Aika usein se suurin tietoturvariski onkin käyttäjä itse. Esimerkiksi näillä viidellä toimenpiteellä parannat omaa ja yrityksesi tietoturvaa. (Ja hanki oikeasti myös se F-Securen TOTAL – palvelun vuosimaksu on pieni mutta erittäin tärkeä investointi).

    pienyrittäjä töissä

    1. Älä käytä samaa salasanaa jokaisessa palvelussa! Jos yhden palvelun salasana vuotaa, moni muukin asia on vaarassa.

    2. Älä avaa sähköpostiin tulleita liitetiedostoja tai linkkejä, jos et ole aivan satavarma, mitä olet tekemässä. Tuplatarkasta lähettäjän osoitetiedot ja jos et ole vieläkään varma, soita tai lähetä _eri laitteella_ tekstari oletetulle lähettäjälle ja varmista. Se vie minuutin, mutta saatat säästyä todella isolta harmilta.

    3. Älä jätä itsestäsi turhia tietoja minnekään. Älä esimerkiksi tallenna kotisi tai työpaikkasi osoitetta autosi navigaattoriin tai lompakkoon. Jos lompakkosi nyysitään tai jos autosi varastetaan, varkaalla on tsuit tsait tiedossa nimesi, sosiaaliturvatunnukseksi ja kaiken päälle vielä kotiosoitteesi, jolloin esimerkiksi nettikaupoista  tavaran tilaaminen sinun tai yrityksesi nimellä saattaa onnistua.

    4. Jos olet hotellin, kahvilan tai baarin asiakas ja istahdat hetkeksi ”selailemaan nettiä” ja lukemaan meilejä, älä käytä avointa wifiä ilman VPN-palvelua, joka piilottaa IP-osoitteesi. Jos sinulla ei ole VPN-palvelua, käytä mieluummin kännykän mobiilidatayhteyttä.

    5. Käytä AINA kaksivaiheista tunnistautumista. Jos haluat lukea vaikkapa gmail-sähköpostiasi tai kirjautua Instagram-tilillesi uudelta laitteelta, kaksivaiheinen tunnistautuminen pyytää sinulta salasanan lisäksi toista varmistusta siitä, että sinä olet sinä eikä esimerkiksi verkkorikollinen, joka on saanut salasanasi käsiisi ja yrittää päästä käsiksi tiliisi. Jos hyökkääjä pääsee gmailiisi, hän pääsee moniin muihinkin paikkoihin ja ongelma tsiljoonakertaistuu. Jos hyökkääjä pääsee IG-tilillesi, hän saattaa kaapata tilin ja pyytää sinulta rahaa sen takaisinsaamiseen. Ota siis kaksivaiheinen tunnistautuminen käyttöön asap.

    F-Securella on nyt erinomainen –30 % tarjous TOTALista: Saat TOTAL-turvan valitsemallesi määrälle laitteita (puhelimet, läppärit, pädi) alkaen hintaan 45,50 € / vuosi / 1–3 laitetta. Alekoodi on YRITTAJA30. Tarjous on voimassa toukokuun 2022 loppuun.

  • Miksi fiktion kirjoittaminen on niin samperin vaikeaa?

    Luin viime viikolla viimeisen kerran Hildurin käsikirjoituksen läpi. Uusille lukijoille tiedoksi siis: olen viimeisen puoli vuotta kirjoittanut Hildur-nimistä dekkaria, joka ilmestyy kesäkuussa. Tein käsikirjoitukseen viimeiset omat korjaukset, triplatarkastin islantilaiset paikannimet kirjain kirjaimelta, katsoin että eihän sinne ole jäänyt vääriä henkilöiden nimiä, eihän kukaan juo ensin mukistaan kahvia ja seuraavalla sivulla siemaile teetään loppuun. Onko joku asia mainittu liian monta kertaa? Olihan siellä. Poistin. Sanoin toisin. Vaihdoin. Kun lähetin kustannustoimittajalle viimeisten viimeiset korjaukset ja siivosin työpöydän omista muistilapuistani, oloni oli tavattoman helpottunut. Viimeinkin olen tässä. Hiki tuli ja niskaa särkee, mutta voi perhana sentään, se on todellakin valmis.

    Hildur Fiktion kirjoittaminen

    Nämä viimeiset korjauskierrokset ovat mikroviilauksen mikroviilausta. Silloin ei enää muokata tarinaa, syvennetä henkilöhahmoja, muuteta juonta, vaan viilataan pintaa. Ja se on minusta ihan hirvittävän työlästä. Tykkään vetää isoilla pensseleillä, olen yksityiskohdissa tavattoman kärsimätön ja heikko. Mottoni on tarpeeksi hyvä on täydellinen. Ikävä kyllä fiktion kirjoittaminen – tai oikeastaan minkä tahansa tekstin kirjoittaminen – on sellainen laji, johon se motto ei vaan sovi.

    Vaikka tarina on mahtava, hahmot loistavan lihallisia ja juoni koukuttaa, siitä kaikesta häviää paljon hienoutta, jos tekstin pinta ei ole kunnossa. Typo-virheitä jää aina, mutta jos niitä on liikaa, tarina alkaa kompastella. Lukijaa alkaa ärsyttää. Minua alkaa ärsyttää. Tulee väärinymmärryksiä. Alan saada lukijoilta palautetta ”täällä on tosi paljon pilkkuvirheitä”, ja sellainen palaute sähköpostissa tappaa voikukatkin juurineen.

    En tietenkään kanna vastuuta tekstin viilauksesta yksin, ammattilaiset kustannustoimittavat ja oikolukevat, mutta kirjailijana olen ainoa joka on prosessissa mukana ensimmäisestä ideasta viimeisen sivun viimeiseen pisteeseen asti. Vain minä lopulta tiedän, kuinka vaikka joku islantilainen paikannimi kirjoitetaan oikein. Googlesta on apua, mutta ei se kerro, miksi Helgi on miehen nimi mutta Helga voi olla sekä nainen että mies – riippuen sanan roolista lauseessa. Jos minä olen sekoillut ihmisten nimissä käsikirjoitusvaiheessa, se virhe voi monistua painokoneeseen asti. Sana voi olla näennäisesti oikein kirjoitettu ja kuulostaakin oikealta – mutta olla silti kontekstissaan väärin.

    Tämäntyyppisiä pikkuasioita pyöritellessä minulla palaa helposti käämit. Eli olen ihan tietoisesti joutunut rauhoittamaan itseäni ja vaatimaan itseltäni keskittymistä tähän kirjan loppuvaiheen työstöön. Piiskaamaan itseäni pilkkujen tasolle. Pieni hikikarpalo on puskenut otsalta läpi kun olen rivi riviltä edennyt tekstiä läpi. Ei ole fiktion kirjoittaminen tältä osalta ollut helppoa, ei.

    Mutta! Eipä tämä vielä ole ollut homma eikä mikään. Pintaviilaus on mennyt takapuoli penkkiin ja homma valmiiksi -metodilla, mutta se koko kirjotustyö. Jaiks ja apua. Hildur on siis ensimmäinen fiktiivinen romaanini. Vaikka takana on parikymmentä kirjaa – asiaproosaa, oppaita, autofiktiota, oppikirjoja – fiktion kirjottaminen tuntui todella paljon vaikeammalta kuin mikään muu kirjoitustyö ennen tätä. Sehän oli noin 60 prosenttia ajasta suorastaan helvetillistä hommaa. (Se loppu 40 % taas oli niin kivaa, että sen takia sen 60-prosenttisen tervan kesti.)

    Minulla oli synopsis, ekseliin purettu tarinalinja, tarkat suunnitelmat ja paljon taustamateriaalia. Tiesin, että olen nopea kirjoittamaan ja muokkaamaan kirjoitettua tekstiä. Yksi ehdottomia vahvuuksiani on tehdä tosi nopeasti tosi paska teksti ja sitten puristaa siitä pienen miettimistauon ja Hannalta saadun ohjauksen kautta timanttinen (kustannustoimittajani Hanna, I lave juu!!!!).

    Hildur Satu Ramo

    Luulen, että tämä fiktion kirjoittamisen vaikeus kulminoituu kohdallani yhteen sanaan: vapaus. Yhtäkkiä sain kirjoittaa ihan mitä tahansa. Siis Ihan Mitä Vaan. Ei ollut todellisia tapahtumia, joista kertoa, ei ollut todellisia ihmisiä, joiden mielipiteitä avata nohevaksi tekstiksi. Ihan jokainen asia piti vain keksiä itse omasta päästä puristaen. Ja kun tällaiselle järjestelmälliselle kauriille annetaan vapaa laidun, että mene kuule tällä kertaa ihan minne vain haluat, niin pääkopassa alkaa kumista. Siinä vapauden portilla iskee järjetön pelko. Että siis tästäkö lähdetään…..ihan minne vain? Hirvittävä vastuu aivan kaikesta, jok’ikisestä päätöksestä.

    Fiktion kirjoittaminen antaa vapauksia, jotka tuntuvat pelottavilta. Tietokirjoihin kirjoitetaan se, mitä tiedetään ja mahdollisimman vetävällä tavalla tietysti. Jos fiktioon kirjoittaa vapaasti vain sen, mitä tietää tai minkä on itse kokenut, tarinasta tulee sekava pannukakku- hedelmäsalaatti. Koska sellaistahan oikea elämä on, sekavaa raastepöytää. Ei sellaista voi kirjoittaa, ei sitä kukaan jaksa lukea. Pitää olla kuitenkin joku eheys, se kuuluisa ”teoksen maailma”.

    Miten siitä vapauden tuomasta voimattomuuden tilasta sitten selviää? Jokaisella kirjoittajalla on tähän varmasti omat keinonsa, mutta minä opin aika pian Hildurin kirjoittamisen alkuvaiheessa, että on vaan pakko jatkaa sitä paaluttamista. Eli käytännössä: annoin jatkuvasti itselleni pieniä tehtäviä, joita minun piti suorittaa.

    Tänään kirjoitat viisi liuskaa valmista tekstiä.

    Tänään kirjoitat kahdeksan liuskaa Hildurin kotia kuvailevaa tekstiä, jota ei ole tarkoitus julkaista käsikirjoituksessa eikä missään muuallakaan.

    Tänään ruokakaupassa mieti, mitä Hildur ostaisi.

    Kun Hildur syö pitsaa, syökö hän kaiken heti vai jättääkö kannat?

    Automatka Länsivuonojen mutkaisilla teillä. Selvitä, mihin aikaan aurinko laskee marraskuussa. Milloin tulee pimeää?

    Otteita omasta Tehtäviä itselleni -vihostani

    Kirjoitin kalenteriin ylös kirjoituspäivät, annoin kirjoituspäivää edeltävänä iltana itselleni erisuuruisia tehtäviä, joita sitten seuraavana päivänä suoritin. Seuraavaa kirjoituspäivää edeltävänä iltana sama juttu. Ja pikku hiljaa pieniä palasia alkoi olla niin paljon kasassa, että käsikirjoitus alkoi muodostua kokonaiseksi. Kun oli vähän kokonaisuutta kasassa, sitä kehtasi lähettää eteenpäin kommentoitavaksi. Ja sen jälkeen muokattiin.

    Minun oli siis pakko rakentaa aitoja itse itseäni varten, ja sitten pitää huoli siitä, että se aidan paikka siirtyi pikkuhiljaa. Muutoin ei olisi koskaan valmistunut yhtäkään valmista sivua. Yksi tehtävä kerrallaan ja laput silmillä sain sen valmiiksi, ja aikataulu piti. Hildur ilmestyy kesäkuun alussa.

    Kirjoitin joku aika sitten vähän laajemman jutun kirjan kirjoittamisen prosessista, jos aihe kiinnostaa, niin vanha juttu löytyy täältä: Kirjan kirjoittaminen.