Mainos: Visit Ylläs
Pystyisitkö vinkkaamaan sellaisia helppoja hiihtolatuja Ylläksellä – siis jos vaikka pelkää jyrkkiä ala- ja ylämäkiä tai kunto tai aikataulu ei kestä mitään kuuden tunnin hikiretkeä? Olette ihailtavan paljon kyselleet näiden hiihtovinkkien perään – ja nyt niitä tulee!
Lyhyesti omasta hiihtotaustastani. Aloin hiihtämään 33-vuotiaana, kun tulimme ensimmäisen kerran Äkäslompoloon. Sitä ennen olin hiihtänyt ala-asteella, enkä ollut Suomessa käynyt Jyväskylää pohjoisempana. Aikuisenakin voi siis aloittaa tämän riemun! Tällä hetkellä en vaihtaisi Ylläksellä hiihtämistä enää mihinkään muuhun. Tämä on meditatiivista ulkoilua, tätä voi tehdä rauhallisesti tai reippaasti – ja joka retkellä pääsee munkille tai letulle, jos suunnittelee reittinsä oikein.
Mä olen hiihtänyt tänä keväänä enemmän kuin koskaan. Perinteisellä tyylillä menee kohta tuhannen kilometrin maaginen raja rikki. Uskaltauduin kokemaan opettajan avustamana myös vapaata tyyliä. Sepä oli hauskaa! Muutamien sekuntien ajan tunsin hallitsevani tekniikan ja silloin meno tuntui ihanan kevyeltä. Aika paljon pitää vielä treenata, että vapaa tyyli alkaa kunnolla mennä päähän, mutta ihan jo se ilahdutti paljon, että ymmärsin sellaisen liitävän hiihtämisen olevan mahdollista minullekin.
Loppupeleissä olen kuitenkin latujen dieselkone. Kun kone lämpiää ja vauhti on hidas, jaksan jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ainakin kahdelle munkkikahville. Yleensä menen pertsaa ja vauhti on melko hidas. Uudet alamäet jarrutan aina (oikea jalka ladulla, vasemmalla auraan) ja jos on tosi jyrkkää, otan reippaasti sukset jalasta ja kävelen alamäen. Jos alamäki on tuttu eikä se kovin paljoa vedä mutkalle, uskallan laskea kyykkyasennossa koko matkan.
Ylläksellä on Suomen laajin latuverkosto: kevättalvella täällä on auki reilusti yli 300 latukilometriä ja niistä muutama kymmenen on valaistu iltakymmeneen asti. Alkutalvesta eli tammikuun tienoilla reittejä on auki vähemmän, mutta kyllä silloinkin riittää viikoksi tai pariksi paljon hiihdettävää ilman, että täytyy samoja reittejä sahata edestakaisin. Kokemusta on noin kymmeneltä eri tammikuulta!
Olen koonnut tähän postaukseen viisi omaa Ylläksen helppoa latusuosikkiani – nämä ovat sellaisia hiihtolatuja, joille voisin ottaa vähän vähemmänkin hiihtoa harrastaneen ystävän mukaan. Näillä laduilla ei ole jyrkkiä tai todella pitkiä mäkiä ja nämä kuuluvat kaikki ensimmäiseen huoltoluokkaan, eli reiteille pääsee myös pimeimpään aikaan eli joulu-tammikuussa. Osa reiteistä on sellaisia, että erämaakahvilaan voi myös kävellä tai tulla autolla. Kun omat lapset olivat vielä tosi pieniä ja oma äitini oli vielä täällä ja kulki mukanamme, teimme usein niin että äiti ajoi autolla latukahvilalle ja jos lapsilla iski väsy, he pääsivät autolla takaisin ja me aikuiset jatkoimme reitin loppuun.
Helppoja hiihtolatuja Ylläksellä x 5
Ylläksellä on kaksi aluetta: Äkäslompolon kylän puoli (Ylläs-tunturin pohjoispuolella) ja Ylläsjärven kylän puoli (tunturin eteläpuolella). Molemmilla puolilla on mahtavia hiihtolatuja. Mä itse hiihdän enemmän Äkäslompolon puolella, koska asumme nyt täällä. Menen kuitenkin noin kerran viikossa Ylläsjärven puolen laduille joko pitkälle lenkille tai niin, että nyysin kyydin Ylläsrjärvelle perheeltä, joka käy välillä laskemassa sen puolen rinteessä.
Äkäslompolo-Velhon kota-Äkäslompolo, 10 km
Tämä on meidän suosikkilatupätkä sekä sijaintinsa että helppoutensa takia. Tälle reitille uskaltaa lähteä myös vähemmän hiihtäneiden vieraiden kanssa; matkaa Äkäslompolon keskustasta on noin viisi kilometriä yhteen suuntaan eikä jyrkkiä mäkiä juuri ole. Mä käyn tämän reitin välillä yksinäni lounasaikaan. Hiihtelen reilun puoli tuntia keitolle ja letulle, ja sitten samaa reittiä takaisin työpisteelle koneen ääreen. Latu kulkee pääosin metsässä.
Velhon kodalle pääsee myös talvipyöräillen ja kävellen. Paikka sijaitsee aika lähellä Kolariin vievää tietä, eli tänne voi tulla myös autolla.
Tarjoiluehdotus: Pehmeä kasvissosekeitto pororouheella tai lettu hillotäytteellä. Jos on sellainen fiilis, että pieni hömpsy tekisi hyvää, kannattaa tilata minttukaakao. Iltapäiväaikaan hiihtäessä ja neljä kilometriä ennen kotia otan välillä sellaisen ja ison letun lakkahillolla ja huokailen, kuinka ihanaa elämä on.
Äkäslompolo-Latvamaja-Äkäslompolo, 16 km
Tasaista menoa yhtä mäkeä lukuun ottamatta. Noin neljän kilometrin aloituksen jälkeen tulee pieni ylämäki. Sen kiipeäminen on aika iisiä v-asennossa töpötellen, mutta alaspäin tullessa ja jos latu on kova, otan sukset jalasta ja kävelen mäen reunaa, sillä alamäki kaartuu lopussa aika paljon vasempaan ja se lasku pelottaa edelleen vähän. Muutoin koko matka on hyvin tasaista ja helppoa. Noin puolet matkaa mennään metsässä, puolet aukealla.
Jos jaksaminen loppuu kesken matkan, reissun voi lyhentää 12 kilometriin jäämällä munkkikahville Kesängin keitaalle ja kääntymällä siinä takaisinpäin. Kesängin keitaan erämaakahvilasta on vielä noin parin kilometrin matka tunnelmalliselle Latvamajalle. Jos vaan aikaa on, niin pysähdys molemmissa paikoissa on tietysti hirveän hyvä idea!
Tarjoiluehdotus: Latvamajalla kuppi kuumaa kaarnikkamehua (tai jotain muuta kotitekoista mehua – täällä saa siis kunnon mehuja, ei kuumennettuja lantrattuja sekamehuja) ja ihan mikä tahansa lettu. Täydellistä!!
Äkäslompolo–Navettagalleria-Äkäslompolo, 8 km
Karilan Navettagalleria on todella kaunis taukopaikka. Tila tekee yhteistyötä mm. paikallisten taitelijoiden kanssa, eli täällä voi syömisen ja juomisen ohessa tutustua vaihtuviin näyttelyihin. Navettagallerian sisustus vie maahisten ja muiden luonnonhenkien tunnelmaan.
Navettagalleriaan voi Äkäslompolosta hiihtää joko järven poikki tai metsäisempää reittiä järven itäpuolta pitkin. Reitit ovat yhtä pitkiä, järven poikki kulkeva reitti on pääosan matkaa tasaisempi.
Karilan Navettagalleriaan pääsee suksien lisäksi kävellen, pyöräillen tai autolla. Tosi mukava koko perheen taukopaikka, jonne jokainen voi tulla itselleen sopivalla tavalla.
Tarjoiluehdotus: Munkit! Siis munkit! Rasvaisia, rapeita ja sisältä silkinpehmeitä. Voisin elää näillä munkeilla loppuelämäni. Navettagalleriasta voi myös tilata retkieväät mukaan hiihdolle tai sapuskat mökille, esimerkiksi savuporokeittoa tai siikakurniekkaa (sämpylänkuoreen leivottua siikafilettä).
Eelin kauppa-Aurinkotupa-Eelin kauppa, 6 km
Aurinkotupa on mukava taukotupa Ylläsjärven puolella. Poroja pihassa, ja sijainti pienessä rinteessä antaa hyvät liukurivauhdit perheen pienimmille. Tänne voi hiihtää Äkäslompolostakin (matka on lievää alamäkeä suurimman osan matkasta), mutta silloin kilsoja kertyy yli parikymmentä.
Eelin kauppa-Luosu-Eelin kauppa, 18 km
Tässä on yksi pitkiä suosikkireittejäni: hiihdän Äkäslompolosta Luosuun, Luosusta Velhon Kodalle ja sieltä kotiin. Pituutta tulee helpohkolla ladulla lähes 30 km, mutta jos tämän haluaa tehdä lyhempänä ja lähtöpaikka on Ylläsjärven keskusta, reitti on passeli puolipäiväretki vähemmänkin hiihtäneiden kanssa. Reitti kulkee tasaisella ja pääosin aukealla.
Tällä reitillä mäkiä ei ole juuri yhtään, vaan meno on tasaista. Jos tuntuu että väsähtää, aina voi ottaa välikahvit Aurinkotuvalla ja jatkaa siitä länteen kohti Luosua.
Tarjoiluehdotus: Jos Navettagallerian munkit ovat suosikkejani Äkäslompolon puolella, Ylläsjärven puolen mielestäni parhaat munkit saa Luosusta. Sisältä pehmeää, pinnalta rapeaa ja kauttaaltaan rasvaista. Kuppi kahvia tai kaakaota ja taas mennään!
Ylläksen hiihtoladut – pari käytännön vinkkiä
Erämaakahviloissa voi maksaa korteilla, käteistä ei tarvita.
Osta Ylläksen alueen retkikartta (10 €) ja tuet alueen ulkoilureittien ylläpitoa. Kartan saa ostettua myös mobiiliin, mutta ainakin kovalla pakkasella älyluurin käyttö on aika tuskaista. Suosin itse paperiversiota. Se menee pieneen tilaan ja mahtuu taskuun ja siitä näkee kätevästi kaikki hiihtoladut – myös nämä tässä jutussa mainitut. Karttaa saa kaikista alueen kaupoista, vuokraamoista ja suurimmasta osasta kahviloita.
Liikenne laduilla on oikeanpuoleinen ja nopeammat hiihtäjät väistävät hitaampia.
Koirien kanssa saa mennä tietyillä laduilla; koiraladut on merkattu retkikarttaan. Osaan latukahviloista saa viedä koiria. Ainakin Velhon Kodalla ja Aurinkotuvalla näkee usein karvaisia nelijalkaisia seuralaisia.
Jos et tuo omia hiihtokamoja (me ei koskaan tuotu omilla matkoillamme, veivät niin paljon tilaa), täällä on paljon hyviä vuokraamoja. Mä olen aina vuokrannut murtsikkavarusteet Äkäslompolon Sportshopista. Ylläsjärven puolelta löytyy esim. Jemes Sport.
Kuljeta mukana nenäliinoja/wc-paperia. Osassa erämaakahviloista on ulkovessat ja paperit pitää tuoda itse. Sisävessat ovat noista äsken mainituista Aurinkotuvalla, Luosussa ja Navettagalleriassa.
Kuvat: Hiihtotalvelta 2023, parhaat kuvat Björgvin Hilmarsson, muut omia ottoja ladun varrelta.
