Mainos: Rannikolta tuntureille -hanke
Sain tehdä syyskuun alussa mahtavan roadtripin alueelle, jota kutsutaan rannikolta tuntureille. Tai siis me teimme tämän reissun aikataulujen takia ”väärään suuntaan” eli tuntureilta rannikolle, mutta sillä, miten päin tämän reissun tekee, ei ole mitään väliä, koska tässä roadtripissä ei ole yhtä kohokohtaa, jonka ympärille muu reissu rakentuu. Juju on kohteiden erilaisuudessa.
Meillä (tein tämän matkan ystäväni Katjan kanssa) meni tämän reissun tekemiseen viisi päivää. Tämä reissu oli meille mediamatka, eli yritimme tutustua vajaan viikon aikana mahdollisimman moneen kiinnostavaan paikkaan, testata erilaisia palveluita ja jutella mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Aikataulu oli siis todella tiukka. Jos lähtisin tälle matkalle omalla vapaa-ajalla ja kävisin kaikissa näissä paikoissa, varaisin tähän 10 päivää. Lyhyemmällä matkalla karsisin osan kohteista pois. Tein tästä jutusta perinteisen päiväkohtaisen reissupostauksen, jotta pick & mix olisi teille mahdollisimman helppoa. No niin, aloitetaan!
Päivä 1: Rannikolta tuntureille Kuusamon Isokenkäisten Klubi
Saavuimme Kuusamoon myöhään keskiviikkoiltana. Otimme lentokentältä vuokra-auton ja suuntasimme saman tien majapaikkaamme, itärajan vieressä sijaitsevalle Isokenkäisten Klubille. Voi että mikä paratiisi meitä siellä korvessa tien päässä odottikaan! Ihanat Katja ja Sirpa ja muu tiimi pyörittävät isänsä aikanaan perustamaa saunaklubia ja erämaaelämyspaikkaa noin 40 minuutin ajomatkan päässä Kuusamon keskustasta.
Isokenkäisten Klubi sai alkunsa vuosikymmeniä sitten, kun poliittisia vaikuttajia kävi kelkkaretkillään saunomassa Katjan ja Sirpan isän rakentamassa savusaunassa. Nykyään Isokenkäisten Klubilla on upeiden saunapuitteiden lisäksi myös hotelli, ravintola ja järvellä kelluvia lasikattoisia majoja, joissa voi nukahtaa tähtiä ja revontulia katsellen. Paikan tunnelmallisessa savusaunassa on niin hyvät löylyt, että tänne asti kannattaa tulla jo ihan vain saunaan.
Päivä 2: Paljon puuhaa Kuusamossa
Söimme aamulla aamiaisen Isokenkäisten Klubilla ja lähdimme saman tien ajelemaan kohti lounaspaikkaa.
Ensin kävimme lounaalla Pohjolan Pirtti ja Kievarissa. Pöytä oli laitettu koreaksi ja kaijuttimista kuului suomalaisia ikivihreitä. Ja ne haukipihvit! Ne olivat parhaat kalapihvit, mitä olen koskaan maistanut. Pohjolan Pirtin omistajapariskunta kertoi meille tarinoita alueen historiasta, sen ensimmäisistä asukkaista ja paikallisten suhteista itään ja länteen. Me emme tällä kertaa ehtineet ottaa vaatteita pois, mutta kävimme kurkkaamassa saunaosaston. Vitjat, miten hieno! Kuusamossa voisi viettää useamman päivän vain syöden ja löylyistä nauttien.
Lounaan jälkeen oli aika lähteä moikkaamaan issikoita. Issikkatila Wanha Raatesalmi sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Rukan laskettelukeskuksesta ja vartin ajelun päässä Kuusamon keskustasta. Meillä oli ohjelmassa parin tunnin mittainen rauhallinen metsälenkki. Hevoset olivat todella kilttejä ja minulla oli hepan selässä ja tarkan oppaan kanssa sellainen olo, että tälle tallille voisi tulla ratsastamaan omien lastenkin kanssa.
Wanhalla Raatesalmella pääsee ratsastamaan myös talvella, joten suosittelen lämpimästi vaikka talviloma-aktiviteetiksi, sillä hangessa kulkeminen tasaisesti tölttäävillä issikoilla on meditatiivinen elämys.
Hevosenhajuisina ja jalat ratsastamisesta sopivan väsyneinä (seuraavana päivänä oli kyllä kankut molemmilla kipeät) hurautimme vuokra-Skodallamme Kuusamon keskustaan Bjarmian pajalle ja myymälään. Ihana Kaisa Valkama-Kettunen oli meitä vastassa ja esitteli omistamansa paikan tiloja. Bjarmian ehdotonta parhautta on oma keramiikkatuotanto. Erityisen paljon ihastuin Itikka-sarjaan, joka paljastui Kaisan itsensä suunnittelemaksi. Keramiikan lisäksi Bjarmiassa on myynnissä muiden paikallisten käsityöläisten tekemiä töitä, hyvin kuratoituja sisustusesineitä sekä jonkin verran geneerisempää turistiroinaa.
Bjarmialla on Kuusamon lisäksi liike myös Helsingissä Espalla, joten sieltäkin näitä keramiikkaihanuuksia löytyy. Kaisa laittoi muijat dreijaamaan, eli saimme tehdä savesta ”ihan mitä vain”. Katja teki hienon kulhon. Minä yritin puristella möykystä jotain ja kun se alkoi saada kulhon muotoa, keksin että siitä tulee tuhkakuppi. Tuhkakuppi! Enhän edes polta ja tuhkakuppi on ehkä viimeinen esine, jota koskaan tarvitsisin. Mutta dreijatessa tulee kaikkia outojakin juttua mieleen. Meillä oli Kaisan kanssa älyttömän kiva ilta kaupalla, kiitos houstauksesta! Bjarmiassa järjestetään dreijaustyöpajoja aina silloin tällöin, kannattaa ottaa paikan somekanavat seurantaan.
Illaksi ajelimme takaisin Isokenkäisten Klubille: ensin syömään, sitten saunaan. Illalla makoillessani sängyssä selällään näin kirjaimellisesti tähtiä.
Päivä 3: Seuraavana Taivalkoski ja Syöte
Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan Kuusamosta kohti Taivalkoskea. Jösses, mutta tämä paikkakunta yllätti sporttitarjonnallaan! Siellähän on tarjolla vaikka mitä, joten älkää ajako ohi, jos ulkoilujalkaa yhtään vipattaa. Me tapasimme oppaamme Taivalkosken Melontakeskuksella ja kävelimme yhdessä noin seitsemän kilometrin mittaisen Nappaskenkäreitin. Reitti vei mm. Suomen toiseksi suurimmalle lähteelle, josta taivalkoskelaisetkin saavat juomavetensä.
Vaelluksen jälkeen olikin jo nälkä, joten vierailu pittoreskillä Jalavan Kaupalla tuli juuri oikeaan saumaan. Vedimme navat täyteen höyryävää lihakeittoa ja otimme reissun parhaat hillomunkit automatkalle jälkiruoaksi. Jalavan Kauppa on muuten kerrassaan merkillinen paikka. Kahvia, pullaa, lounasta ja evästä ja suuri myymälätila, jossa on kaupan paikallisia käsitöitä, vanhoja kirjoja, käytettyjä peltipurkkeja, upeita vintage-vaatteita ja luultavasti aivan mitä tahansa. Mieletön aarreaitta, jonka rekkejä olisi voinut kierrellä useammankin tunnin.
Meidän matka jatkui Syötteelle. Mulla ei ollut aavistustakaan, että Pudasjärveltä löytyisi näin upea luontokohde! Myöhemmin kuulin, että monella oululaisella on täällä vapaa-ajanmökki tai -asunto, koska ulkoilumahdollisuudet ovat niin huikeat. Syöte on hieman muiden isompien laskettelu- ja ulkoilukeskusten varjossa, eli ihan kaikki eivät vielä ole tänne löytäneet. Tilaa siis on! Tänne voi tulla laskettelemaan, hiihtämään, vaeltamaan, metsärentoutumaan… Me osallistuimme Taigavireen Rauhoittava Metsämieli -retkelle (kiitos Taigan Terhi!!). Kuljimme rauhallisesti luonnossa ja teimme Terhin johdolla erilaisia rentoutumis- ja keskittymisharjoituksia luonnossa. Hiljainen pysähdys teki tässä kohtaa retkeä erittäin hyvää.
Yövyimme luontokeskuksen vieressä olevassa KIDE-hotellissa ja nautimme illallista upeassa näköalaravintolassa Ravintola Hilltopissa. Maailmanluokan meininkiä: luontoa ja luksusta!
Päivä 4: Rannikolle Raaheen
Roadtrip jatkukoon! Tunturimaisemat jäivät taakse kun Skoda nieli tietä matkalla kohti rannikkoa. Pysähdyimme matkan varrella useampaan kertaan ottamassa kuvia. Kuusamon ja Oulun välinen tieosuus on ainakin tällaiselle ensikertalaiselle ihan tavattoman upea elämys! Ensin on tuntureita ja metsää, sitten tulee kumpuja, ajellaan teitä ylös ja alas ja siellä täällä näkyy poroja. Lopulta maisema alkaa litistyä ja pian voi jo haistaa meren.
Suomi on tavattoman pitkä maa, mutta matka rannikolta tuntureille on tien mitassa lyhyt, alle 300 kilsaa! Ennen kuin saavuimme Raaheen, kävimme lounaalla Tupoksella Vihiluodon Kalassa. Rakastan kalaa, joten tällainen kalaan erikoistunut ruokapaikka (buffan lisäksi sai tilata myös listalta) oli nappivalinta lounaspaikaksi.
Pian olimmekin jo Raahessa. Raahe oli mulle aivan uusi tuttavuus. Olen käynyt Oulussa ja sitten olen käynyt Vaasassa, mutta kaikki siinä välillä on mulle koskematonta rannikkoa. Onneksi nyt koitui tilaisuus käydä, koska pikkukaupunkihan yllätti kauneudellaan! Vanhat puutalot, merenranta, kalastusalukset ja pikkukaupungin hiljaisuus…
Kuulimme Raahen parhaat kummitusjutut, haimme kakkuviipaleet Langin Kauppahuoneelta (käykää siellä kaffella, tunnelmallinen ja oikein vimpan päälle laitettu historiaa huokuva paikka) ja kiersimme Pakkahuoneen Museon. Kiitos opastuksesta Jaakko Simonmaalle.
Yövyimme Raahen vanhalla puutaloalueella Katariinan Kamarissa. Vanha talo on rakennettu vuonna 1840, ja se on aikoinaan toiminut leipomona samalla tontilla olevalle päärakennukselle. Kamarissa on kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja hyvät kylppäritilat. Pihalla on oma terassi ja pari polkupyörää, joita vieraat voivat lainata. Me otimme illalla pyörät alle ja polkaisimme Lapaluodon Kala ja Kahvilaan hakemaan siikoja ja leipää. Nautimme ne illalliseksi tuon ihanan Katariinan Kamarin pihamaalla. Hetken aikaa tuntui kuin olisin tupsahtanut keskelle Annelin ja Onnelin seikkailuja.
Päivä 5: Siikajoki, Liminka, Oulu
Aamulla kimpsut ja kampsut kasaan, laukut autoon ja kohti seuraavia seikkailuja. Katarinan Kamari ei tarjoile aamupalaa emmekä me ehtineet käydä ohjelman puitteissa ruokakaupassa, joten ajoimme aamiaiselle Siikajoella sijaitsevalle Törmälän tilalle. Laitoimme tilan eteisessä villasukat jalkaan, istahdimme valmiiseen aamiaispöytään ja nautimme pöydän antimista kaikessa rauhassa.
Päivän ohjelmaan kuului visiitti puustoa esittelevään puutarhaan eli Alakestilän Arboretumiin. Tämä on kiva paikka mennä kiertelemään luonnossa omin päin, mutta puistosta saa enemmän irti oppaan kanssa, joka osaa kertoa puista, niiden historiasta ja Alakestilän tilasta. Meitä opasti Christiane Windland-nimisestä elämysmatkailuyrityksestä.
Puiden luota siirryimme visiitille Ala-Temmeksessä sijaitsevaan Keramiikkapaja Tiinamariin. Jos olette joskus nähneet myynnissä niitä Ookko nää pölijä -mukeja, niin tämä on se paikka. Siis tolokku murrekuppien koti.
Tässä kohtaa oli ehditty kokea jo vaikka miten paljon, mutta päivä ei ollut vielä edes puolessa! Seuraavaksi meidät vietiin Pitojen Helmeen syömään sunnuntaibrunssia ja sen jälkeen saman tilan pyörittämään pakohuoneeseen. Voi mun jee! Siis mehän olimme aivan pihalla siellä pakohuoneessa. Kun saimme luvan ottaa huput pois päästä ja huomasimme että olemme ketjuista kiinni seinässä vierekkäisissä ”selleissä”, repesin ihan täysin. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi? Peliin varattu reilu tunti kului todella nopeasti ja loistavista vinkeistä huolimatta emme saaneet peliä loppuun. Onneksi Pitojen Helmen ihana omistajaperhe kertoi meille, että pakohuone on keskivaikea/vaikea, joten suoriuduimme olosuhteisiin nähden todella hyvin. Eipä olla pitkän aikaa naurettu niin paljoa (paitsi ehkä siellä keramiikkapajassa Kuusamossa). Meillä oli hauskaa, ja sehän on tärkeintä.
Homma eskaloitui entisestään, kun pääsimme autolla Ouluun asti. Kävimme heittämässä laukut hotellille ja lähdimme sen jälkeen kummituskierrokselle. Ja tätä ei voi kuulkaa liikaa hehkuttaa: kun pääsee asiantuntevan ja hauskan oppaan kanssa tutustumaan uuteen kohteeseen, oppii todella arvostamaan opaspalveluja. Hyvä opas on kullanarvoinen juttu! Me saimme mahtavan Oulu-kokemuksen, kun Tiina Mikkola vei meidät Kummituksia ja kummallisia kohtaloita -kierrokselle Oulun ytimeen. Kuulimme karmeita (eli siis tavattoman kiinnostavia!) juttuja Oulun historiasta ja nykypäivästäkin. Tämä kävelykierros kruunasi koko reissun!
Illallista nautimme Sokeri-Jussin kievarissa. Ravintola on samantyylinen kuin Helsingin lempparini Sea Horse. Loistavaa konstailematonta ruokaa, isot annokset ja erityisen kiva paikka kestitä vieraita paikallisin herkuin historiallisessa ympäristössä.
Oulun majoitusta on myös pakko kehaista: olen yöpynyt kaupungissa muutaman kerran, mutta en ollut aikaisemmin tajunnut tällaisen hotellin olemassaoloa. De Gamlas Hem Hotel & Restaurant on Oulun ainoita (käsittääkseni ainoa) boutique-hotelli, jonka upeissa tiloissa toimi aikaisemmin yläluokkaisten naisten hoitokoti. Hotelli on kunnostettu vanhaa arvostaen, eli esimerkiksi vanhat kaakeliuunit on säästetty. Hotellissa on rauhallinen ja tyylikäs tunnelma, kello viiden tee sisältyy hintaan ja aamiainen on hyvällä maulla kuratoitu. Ihana hotelli, jonne palaan varmasti uudestaan, kun Oulussa seuraavan kerran käyn.
Päivä 6: Rannikolta kotiin
Kuudentena matkapäivänä käväisimme vielä Oulun Taidemuseossa (siellä oli menossa upea Supernatural-näyttely, joka on auki 17.10. asti, suositus tälle – tuli tirautettua pari kyyneltä omien ajatusten ja teosten aiheuttamassa tunnemyrskyssä).
Kaiken tämän ohjelman ohella ehdimme käydä myös kampaajalla, treffeillä, hieronnassa ja pubeissa. Yritimme myös kerran matkan aikana pysähtyä ABC:llä kahvilla, mutta onnistuin joka kerta ajamaan liittymistä ohi.
Rannikolta tuntureille -konseptin ympärille voi siis kasata mahtavan roadtripin, sillä kohteita osuu matkalle paljon ja niitä voi vaihdella oman mielenkiinnon mukaan. Me olimme valikoineet reissullemme mahdollisimman paljon kulttuuria ja paikalliselämyksiä.
Ainoa mikä reissussa minua epäilytti, olivat omat ajotaitoni: en ole pitkään ajanut Suomessa näin pohjoisessa. Tai siis en ole koskaan ajanut Suomessa. Mutta hyvinhän se meni, kun ala oli automaattivaihteet. Välimatkat eivät olleet lainkaan liian pitkiä, tieosuudet olivat nättejä. Jos Islantiin vertaa, niin kyllä olivat muuten tiet hyvässä kunnossa ja ajaminen miellyttävää. Parkkeeraustaidoissani on edelleen hiomisen varaa, mutta onneksi Suomi on paitsi pitkä myös tilava maa. Oulussakin oli mukavasti parkkipaikkoja (anteeksi kaikki, jolta vein parkkipaikan Oulun toriparkissa, ei ole tuo pysäköinti ihan niitä vahvuuksiani…).
Tällä samalla reissulla ovat tänä syksynä myös Aamukahvilla-Henriikka ja Char and the cityn Carita. Lisää kohdevinkkejä siis tuloillaan.
