Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa – unelmieni täyttymys ja pelkojeni ylitys. Heinäkuun puolivälissä hevosnainen sisälläni ylitti itsensä. Lähdin viikon mittaiselle islanninhevosvaellukselle vapaan hevoslauman kanssa. Actionia, vauhtia ja komeita hevosia jaettiin isoimmalla mahdollisella kauhalla. Kirjoitin reissusta fiilistelyjutun heti matkan jälkeen. Sen jutun jälkeen tipahteli monia kysymyksiä. Kiitos kaikista reissua koskevista uteluista – on ollut aivan mahtavaa saada niitä ja huomata, että muitakin kiinnostaa. Vastaan nyt kaikkiin yhteisesti. Ja jos kysyttävää jää, viesteilkää kommenttikenttään. Lupaan vastata yhtä nopeasti kuin hikinen issikka käy mutalammikkoon piehtaroimaan!
Hevosvaellus vapaan lauman kanssa – siis mitä ihmettä?
Jep, sitäpä juuri. Keskellä juoksee hevoslauma, edessä ja takana ratsukkoja. Vauhti on välillä hurja, mutkat tiukkoja, ylämäet jyrkkiä, alamäet pitkiä ja mutapellot märkiä. Tosin mahtuu reissuun myös muutamia kävelyvauhtihetkiäkin, tasaisten peltoaukeiden ylittämistä, metsässä samoilua ja peltotiellä ratsastamista. Maasto on joka päivä erilainen ja upeat maisemat vaihtuvat sellaista vauhtia, että pää tulee kaikesta kauneudesta melkein kipeäksi.
Tällä reissulla 18 hengen ryhmämme ja neljä opasta etenivät vajaa pari sataa kilometriä kuuden päivän aikana noin 70 hevosen kanssa. Ratsastuksesta levossa olevat hevoset juoksevat vapaana, ja ratsukot kulkevat vapaan lauman edessä ja takana. Koska vauhti on kova, hengähdystaukoja pidetään usein. Yhden ratsastuspäivän aikana hevosta vaihdettiin kolme tai neljä kertaa päivän pituudesta riippuen.
Täytyykö olla kokenut ratsastaja?
Täytyy, eikä tästä voi joustaa. Vapaana juoksevat hevoset määräävät vauhdin. Koska hevoslaumaa täytyy ohjata ja katsoa ettei siitä kukaan karkaa porukasta omille teilleen, ratsut pysäytetään vain silloin, kun lauma on pysähdyksissä eli esimerkiksi taukojen aikana. Silloin hevoset ohjataan laitumeen ja päästetään ruokailemaan ja juomaan. Taukojen aikana ehtii käydä laavakiven takana pissalla, syödä omat eväät ja vaihtaa vaikkapa ratsastuksen aikana kastuneet vaatteet kuiviin. Laidunlankaa, kengitysvälineitä, eväitä ja matkatavaroita kuljettava auto seuraa reissuryhmää pysähdyspaikoille. Ratsastuspäivät ovat pitkiä, eikä aina voi etukäteen tietää, miten lauma käyttäytyy. Olen itse vaeltanut issikoilla viimeisen seitsemän vuoden aikana yli tuhat kilometriä pitkin Islannin maastoja, mutta muuta en sitten ratsastuksen saralla juuri osaa. Tämänkertaisella matkalla olin ryhmän kokemattomin, mutta pärjäsin mukana hyvin. Fyysinen kuntoni on hyvä ja sisuakin riittää, ne korvasivat osan teknistä ratsastustaitovajettani.
Mitä päivän aikana tehdään?
Ratsastetaan, satuloidaan, ratsastetaan, satuloidaan, ratsastetaan… Vauhti on useimmiten töltti ja laukka, joillakin hevosilla ravi (auts!), passiakin mentiin ja kiitolaukkaa. Ryhmä jaetaan kahtia: eturatsukkoihin ja takaratsukkoihin. Takana menevät aavistuksen hitaammat hevoset ja ne, joiden hermot kestävät ratsastajien huutoa. Perässä tulevien ratsastajien pitää nimittäin välillä äänellä komentaa edessä kulkevaa laumaa kasaan. Edessä menevien pitää mennä lujempaa kuin lauma, jotta vapaana kulkevat hevoset eivät pääse ohi ja karkuun.
Ratsastuksen ohella syödään ja nukutaan, yhden kerran käytiin uimassa. Muutama reissuporukastamme harrasti geokätkentää ja lähti iltasella etsintään. Islannin perämaastoistakin löytyi kuulemma kätköjä, jee!
Näillä matkoilla muuten sana hevosvoima saa kyllä ihan uuden ulottuvuuden. Kun seitsenkymmenpäinen hevoslauma jyrää jäätikköjoen päälle rakennetun sillan yli, kopisee kovempaa kuin koskaan ennen. Se ääni tuntuu ihan sisuksissa asti.
Missä yövytään, missä syödään, missä kuivataan vaatteet kun sataa?
Siis jos sataa. Etelä-Islannissa on ollut sateinen ja kylmä kesä, pohjoisessa on riittänyt aurinkoa ja sinistä taivasta. Kesäkuun reissulla oli hyvä ilma, samoin tällä heinäkuun vaelluksella. Saimme sateen niskaamme vain kerran ja sekin kuuro oli niin lyhyt, että kastuneet vaatteet kuivuivat päällä päivän aikana.
Yövyimme makuupusseissamme maaseutuhotellissa, vuoristomajassa ja patjoilla vanhassa koulurakennuksessa. Aamiaisella keitettiin pari ylimääräistä termaria kahvia ja teetä, pakattiin eväsleivät ja pullapussit mukaan varusteautoon. Eväslounastauko pidettiin puolenpäivän aikaan hevosten levätessä. Illalla päivän päätteeksi syötiin yksinkertaista retkiruokaa – kuten esimerkiksi nakkipastaa, kalaa ja lammaspataa. Ruokailukertoja on päivän aikana vain kolme, eli jos on nälkäistä tyyppiä, kannattaa tällaisille reissuille varata mukaan esimerkiksi suklaapatukoita ulkotakin taskuun.
Jos sataa, märät vaatteet voi kuivata majoitustiloissa päivän jälkeen. Tallilta saa lainaan paksut sadevaatteet, kypärän, hanskoja ja kärpäsverkon, joka pitää paikoittain parveilevat pikkukärpäset poissa pään ruumiinaikoista.
Missä vessa?
Majapaikoissa on sisävessat, mutta tauoilla kyykitään kiven takana tai pusikossa, jos sellainen maisemasta löytyy. Vessataukoa ei voi pitää kesken ratsastuksen, sillä lauma ei pysähdy odottamaan yhden pissahätää. Seurapiirirakosta on siis myös näissä kavioseurapiireissä verraton etu.
Miten tämä hevosvaellus eroaa niistä muista järjestämistäni hevosreissuista?
Tällä reissulla ainoastaan ratsastetaan. Sehän on kreisin siistiä! Tämä tarkoittaa myös sitä, että muuta ei juuri ehditä tekemään. Aikaa uimiselle, omin jaloin vaeltamiselle ja museokäynneille ei valitettavasti juuri jää. Olemme keskellä islantilaista erämaata, jossa useimmiten ei toimi edes kännykkä. Kioskeihin tai kauppoihin ei voida lähteä edes autolla – lähin kauppa kun saattaa olla yli sadan kilometrin päässä. Tämä reissu vaatii ehdotonta ratsastusfanitusta, erähenkeä ja hyvää kuntoa.
Matka sopii kokeneille ratsastajille, jotka haluavat ratsastaa issikoilla maastossa, tykkäävät vauhdista eivätkä vierasta ajatusta 20-35 kilometrin mittaisista päivävaelluksista töltin ja laukan tahtiin. Jos haluaa kokea Islannista muutakin, suosittelen lähtemään esimerkiksi näille mahtaville hevos- ja vuoristovaellusreissuille, joissa päiväratsastusten ohessa ehditään kokea kaikkea muutakin ihanaa Islantia. Nyt syksyllä vetämäni syysreissu on erinomainen kombo näitä kahta matkaa. Teemme yhden päiväratsastuksen, ehdimme käydä uimassa kerran tai pari, teemme kaksipäiväisen vaelluksen rauhalliseen laaksoon ja sen jälkeen kaksipäiväisen vaelluksen ylös vuorille, jossa nukumme vuoristomökissä. Pääsemme kokeilemaan eräilyä hevosten kanssa, mutta mukanamme ei kulje vapaata laumaa ja vauhti on rauhallisempi.
Oletko sinä ratsastusopas?
No herrantähden, en missään nimessä! Enhän minä ole edes kovin kummoinen ratsastaja. Kokenut ryteikköjen läpi painelija, karaistunut takapuoli ja kovettuneet ohjaskämmenet, mutta kuitenkin hitaamman vauhdin ystävä.
Nämä työviikkojeni ehdoton kerma eli hevosmatkat, joissa minä olen matkajohtajana järjestää yhteistyötallini ja hyvät ystäväni eli Polar Hestarin omistajaperhe ja matkat myy Suomessa matkatoimisto Saga-Matkat. Minä vedän bussiopastukset, suunnittelen ohjelman & viihteen, vastaan juomatölkkien jäähdyttämisestä, kuljen ryhmän mukana kaikki päivät ja keksin oheisohjelmaa, jos aikaa jää. Polar Hestar järjestää hevoset, ratsastusoppaat, yöpymiset ja ruokailut. He raahaavat reissulle mukaan myös noita kuvissakin vilahtavia lampaanpäitä punaisessa muovilaatikossa. Niin, siis älkää peljästykö. Pieni tarkennus on paikallaan: lampaanpäät ovat oppaiden omia lounaseväitä, me vähän tavallisemmat ihmiset tyydymme voileipiin ja hedelmiin, kleina-munkkeihin ja kuumaan kahviin.
Lähtisitkö uudestaan?
No herrantähden, todellakin lähtisin! Tämä oli tosi kivaa, ryhmäfiilis mahtava ja säätkin suosivat. Ensi kesän hevosmatkat tulevat myyntiin loppusyksystä ja tarkoitus olisi saada ohjelmaan mahtumaan yksi vastaava pitkä vaellus vapaan lauman kanssa. Ennen ensi kesää pääsen vielä kerran tölttityömatkalle unelmahommiin. Syyskuun alussa starttaa viikon mittainen maaruskaseikkailu Pohjois-Islannin vuoristoon ja laaksoihin. HÚ!
Lisälukemista näistä reissuista löytyy aikaisemmista blogijutuistani:
– Kuvia menneiltä hevosreissuilta
– Vuoden 2016 hevosmatkatarjonnan fiilistelyä (aurinko porotti tänä kesänä etenkin heinäkuussa, huh!)
– Ajatuksiani vetämieni reissujeni olemuksesta – miten olla pakettimatka olematta ”pakettimatka”
– Tunnelmointia ja melkein liian kesäiset kuvat vuoden 2015 reissulta (aurinko ihan oikeasti paistoi joka päivä, aivan uskomaton kesä…)
– Ensimmäisen eli vuoden 2013 matkan asiakaskokemuksia
