Aamuisin mittarin on valahtanut lähemmäs kolmeakymmentä miinusastetta. Aamu siis tapahtuu meillä lomalla noin kymmenen aikaan, jolloin kaikki ovat kömpineet sängyistään ylös aamiaispöydän ääreen. Näillä pakkasilla perheen pienimmät ovat pysyneet sisällä, mutta me isommat emme ole malttaneet. Puolenpäivän aikaan, kun olemme suksilla päässeet ensimmäiset kilometrit, pakkasta on ollut jopa alle kaksikymmentä astetta. Siinä on vähän hengitys höyrynnyt.
Liikkeellä ollessa kovaa pakkasta ei juuri huomaa. Kylmyys iskee heti pysähtyessä. Taukopaikoilla on riittänyt naurua, kun olemme tajunneet näyttävämme jeesuksilta, lumikuningattarilta ja lumenpeitossa olevilta männyiltä. Hengityshöyry, hiki ja pakkasherran puhallus ovat luoneet naamoille mahtavan maskin.
Ulkona on kylmä, mutta latukahvilat ovat lämpimiä, mökki on lämmin ja hetivalmiilla kiukaalla varustetun saunan saa minuutissa kuumaksi. Yhden oluen, 20 kilometrin ja 100 lämpötilaeron jälkeen ramaisee ihanasti. Puolenyön jälkeen sängyistä kuuluu kuorsaus, kuivauskaappi hurisee, takka on sammunut ja sukset valmisautuvat lämmitetyssä varastohuoneessa seuraavan päivän kylmiin koitoiksiin.
Kova pakkanen on vaatinut vähän viime kerrasta erilaiset hiihtovarusteet ja vaatteet. Kirjoitan niistä vähän myöhemmin, sillä nyt on pakko mennä. Nimittäin ladulle! Pakkasta on ”vain” viisitoista astetta, eli tänään pääsemme lähtemään lapsiystävälliselle lyhyelle murtsikkalenkille, viisivuotiaan ensimmäiselle.