Ylläs perhelomakohteena

Odotamme juuri bussin lähtöä Kolarin juna-asemalle. Viikonmittainen talviloma suksilla on ohi. Päällimmäinen ajatus lomaviikosta on, että se oli jälleen kerran aivan mahtava. Seitsemän päivää juuri sitä, mikä on minusta elämässä tärkeintä: perheen kanssa yhdessäoloa, hikiliikuntaa luonnossa, nettijoogaa, ruoanlaittoa, saunomista ja viinilasi tai kaksi ennen nukkumaanmenoa.

Ylläksen Äkäslompolo on osoittautunut meille aivan täydelliseksi talven perhelomakohteeksi, jonne palaamme varmasti taas parin vuoden päästä uudestaan. Täällä on kaikki, mitä onnistunut talvilomamme tarvitsee. Erinomainen latuverkosto (Suomen laajin, itse asiassa), jossa on pimeimpään tammikuunkin aikaan yli 130 kilometriä latuja hiihtovalmiina. Niistä noin viisi poronkusemaa on valaistuja, mikä on etu etenkin näin sydäntalvella, kun kello kolmelta alkaa jo olla sysipimeää. Eihän sitä aina ehdi ladulle kello 10 ja kello 14 välisenä aikana. Valaistulla ladulla voi suksia ilman eksymisen pelkoa vaikka illallisen jälkeen ja lasten mentyä nukkumaan.

Latuja on helppoja ja vähän haastavampiakin. Ylä- ja alamäkiä ei voi välttää edes helpoilla reiteillä, mutta onneksi on perslihakset, joilla jarruttaa. Itse laskin joka ikisen alamäen vasen suksi ladun vieressä jarruttamassa ja tästä syystä oikeanpuoleinen pakaralihas on päässyt viime päivinä huutamaan maitohapoilla. Siihen koskee muuten vieläkin. Hiihtoreittien varrella on monen monta tunnelmallista latukahvilaa. Valitsimme reitit siten, että vähintään 7 kilometrin välein pääsee lämpimään. Reilun puolentoistatunnin hiihtorupeaman jälkeen ei ole mitään rentouttavampaa kuin kuppi kahvi ja munkkirinkilä tai lettu mansikkahillolla. Kyllä taas jaksaa hiihtää!
Ylläksellä on todella kattava mökkivalikoima ja niitä saa halutessaan aivan latujen vierestä. Mökkiä etsiessämme makuuhuoneiden lukumäärän ja oman saunan lisäksi suurin valintakriteeri olikin sijainti latuverkoston läheisyydessä. Lomapäivistä saa kaiken irti, kun ei tarvitse hukata aikaa autossa istumiseen, vaan voi lähteä tekemään sitä mistä eniten tykkää suoraan pihasta. 
Tässä Äkäslompolon kylässä on mahtava ruokakauppa. Perhelomalla laitamme mieluummin ruokaa itse ja vietämme siinä samalla aikaa yhdessä villakalsareissa kuin pukeudumme, ajamme ravintolaan ja menemme jonottamaan keskinkertaista mutta ylihinnoiteltu ruokaa (koska niinhän se nyt ikävä kyllä tuppaa turistikeskusten ravintoloissa olemaan). Jounin Kauppa on auki viikon jokaisena päivänä ja sieltä saa lähes mitä tahansa tuoreesta poronlihasta talvihaalaripaikkoihin. Kiva juttu sekin, että ruokakaupan vieressä on mukavasti varusteltu Alko
Sitten on iso välinevuokraamo, Sportshop, josta saa kaikki tarvittavat välineet ja neuvot hiihtämiseen ja laskemiseen. Laajasta myymälästä voi toki myös ostaa varusteita, mutta kaltaiselleni kerran kahdessa vuodessa murtsikkahiihtäjälle vuokraaminen on huomattavasti parempi vaihtoehto. Saa uusinta tekniikkaa käyttöön tuhlaamatta valtavasti rahaa eikä tarvitse raahata sitä saamarin suksipussia mukana junissa ja busseissa.
Kolarin juna-asema on puolen tunnin bussimatkan päässä, eli tänne pääsee helposti junalla. Makuuvaunu neljälle hengelle maksoi meille noin 600 euroa (meno-paluu), mutta istuinpaikan saa seitsemällä kympillä per henki, jos varaa ajoissa. Kuulin myös, että istumapaikan voi korottaa junassa makuuvaunupaikkaan parilla kympillä, jos junan makuuvaunuissa on tilaa. Kannattaa kysyä lipuntarkastajalta, josko makuupaikkoja on jäljellä. Perheelle suosittelen kuitenkin makuuhytin varaamista etukäteen.
Budjettimatkailijoille tiedoksi: Pian Ylläkselle pääsee entistä halvemmalla: Onnibus alkaa ajaa Ylläkselle (ja myös mm. Leville ja Rukalle) tästä talvesta lähtien. Jos mökin vuokraaminen ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta eivätkä alueen hotellit hintatasoineen kiehdo, Äkäslompolosta löytyy ihana ja hyvänhintainen hostellivaihtoehto: Seven Fells Hostel sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä kylän keskustasta. Kävimme katsomassa aivan mökkimme vieressä ollutta hostellia ja ihastuin! Puitteet ovat kotoisat ja kaukana ketjuhotellien kliinisestä ilmapiiristä. Hostellin vahassa puisessa päärakennuksessa on takka ja vieressä sauna. Super.
Niin, että onko tämä Ylläs hyvä perhelomakohde? No se riippuu siitä, mitä hakee. Jos haluaa lasten sisähuvipuistoja, uima-altaan ja paljon hyviä ravintoloita, tämä ei ehkä ole paras mahdollinen paikka. Silloin kannatta harkita vaikka Rukaa, josta Lähiömutsi kirjoitti taannoin heidän perheensä talvilomaan liittyvän jutun. Jos hakee sitä mitä mekin tällaiselta lomalta eli rauhaa hiihtää ja olla rauhassa luonnon keskellä, tämä Äkäslompolo on mainio valinta. Tällaisella lomalla me emme tarvitse ravintoloita, hoploppeja, kylpylää tai hyviä kahviloita. Kyllä me sellaisiakin arvostamme, mutta niiden aika ja paikka on muualla.
Kannattaa muuten muistaa, että Ylläksellä on itse asiassa kaksi kylää. Tämä Ylläs-tunturin pohjoispuolella sijaitseva Äkäslompolo on muodostunut omaksi tukikohdaksemme. Kylässä asuu pysyvästi noin 400 asukasta mutta turistien takia ihmisten määrä on tietysti moninkertainen. Koska mökit eivät ole kaikki yhdessä läjässä vaan ripoteltu alueiksi sinne tänne kylän keskustan ympärille, meno tuntuu ihanan rauhalliselta.
Ylläs-tunturin eteläpuolella oleva Ylläsjärvi mökkialueineen on samaa kokoluokkaa: asukkaita on noin 300. Se on myös lähempänä Ylläksen laskettelukeskusta,  jotka sijaitsevat Ylläs-tunturin molemmin puolin. Laskettelukeskuksen alue on selvästi “turistimpi” kuin Äkäslompolo. Kävimme siellä yhtenä lomapäivänä, sillä halusimme tutustua alueelta lähteviin hiihtoreitteihin, jotka olivat tietysti erinomaiset. Esimerkiksi suurin osa Ylläksen alueen valaistuista laduista sijaitsee juuri täällä tunturin eteläpuolella. En kuitenkaan haluaisi yöpyä siellä: kerrostalomaiset, suuret hotellit ja monet vierekkäin sijaitsevat kaupat heittelevät kylteistään valosignaaleita pimeään yöhön. Liikaa säpinää tällaiselle lomalle. Snoukkaajille ja muille laskijoille majoittuminen Ylläs-tunturin eteläpuolelle on varmasti hyvä idea, koska laskettelukeskus on aivan lähellä. En itse laskettele mutta mitä muiden puheista olen ymmärtänyt, Ylläksen laskettelukeskukset ovat tosi hyvät. Äkäslompolosta sinne on matkaa noin vartin bussimatkan verran.
Miltä Äkäslompolo näyttäytyi reissuporukkamme näkökulmasta? Kaikille se oli ainakin ulkoilua, perheen läsnäoloa, hyvää ruokaa ja saunomista. Mutta oli se paljon muutakin.
Minä
Hiihdin viikon aikana vähän vähemmän kuin viime kerralla. Nyt kilometrejä kertyi vajaa sata. Kuntoni ei ole raskauden ja synnytyksen jälkeen vielä ihan entisellään. Keskivartalon lihakset ovat vielä jokseenkin poissaolevia ja siksi tasapaino ala- ja ylämäissä oli suoraan sanoen surkea. Mutta eivät nämä rajoitukset onneksi ilonpitoon vaikuttaneet. Hiihtäminen oli taas kerran ihan mahtavaa. Olo hipoo fyysisesti väsynyttä, mutta mieleni on virkeä. Eikä mikään vastaa sitä ihanan raukeaa tunnetta, jonka saa astuessaan sisään lämpimään saunaan kylmässä vietetyn hiihtopäivän jälkeen. 
Puoliso
Puoliso hiihti saman mitä minä. Ukko on kokenut retkeilijä, joka on vetänyt pulkkaa perässään niin pitkin Grönlantia kuin Vatnajökullin jäätikköäkin. Valmiilla laduilla hän on kuitenkin vähän hoomoilasena lipsumassa. Niinpä hän vaihtoi tavalliset sukset karvapohjasuksiin saadakseen parempaa pitoa. Sadan kilsan hiihtoviikko oli kuulemma hyvä tapa valmistautua nyt alkukeväästä alkavaan retkeilykauteen. Pääsi treenaamaan tekniikkaa ja nostamaan hiihtokuntoa. Sitä paitsi valmiilla ladulla hiihtäminen oli kokemuksena kuulemma aika eksoottinen. 
Lapset
Nuorin kävi ensimmäistä kertaa kylvyn sijasta suihkussa ja järsi pestyä kuorimatonta banaania. Tyyppi taitaa ilmeisesti tehdä hampaita, sillä käsi oli nyrkkiä myöten suussa koko ajan ja itkua riitti joka illalle moneksi tunniksi. Päivisin se katseli takkatulta ja pyöriskeli lattialla leikkimatolla tyytyväisenä.
Esikoisella meni vieläkin paremmin. Hän sai ekaa kertaa murtsikkasukset jalkaansa ja innostui hiihtämisestä ihan täysillä. Ensimmäisenä hiihtopäivänään kolmen kilometrin lenkki meni ihan kevyesti ja alamäissä ilo ja into olivat suurimmillaan. Hän uskalsi laskea täysillä jopa alamäkiä, joissa minä hannasin, jarrutin ja lopulta kaatuilin. Way to go! Hiihtämisen ohella suurinta riemua toivat tietysti tädit, joiden kanssa oli taas pitkästä aikaa aikaa hengata monta päivää ja pelata coronaa, sammakkopeliä, saunoa, polttaa tähtisädetikkuja ja piirtää kukkia. Mökin edustalla oli suuria lumikasoja, joissa laskimme iltaisin liukurilla ja pulkalla. Suojasään tultua pistimme pystyyn lumilyhdyn lumiukkoineen.
Siskot
Hiihtämisen, saunomisen ja rentoutumisen ohella oli aikaa myös lautapeleille ja hyville yöunille. Suomalaisille sipseille ja dippikastikkeille. Pari vuotta sitten minä hiihdin näillä laduilla nopeammin, nyt olin meistä kolmesta aina se viimeinen. Mutta eipä tuo haitannut. Odottelimme sitten toisiamme taukopaikoilla ja latujen risteyskohdissa.
Mun mutsi
Ei päässyt hiihtämään, mutta nautti Lapin kauneudesta vähän rauhallisemmin. Tai en nyt tiedä voiko sitä kutsua kovin rauhalliseksi menoksi, kun oli pienten lasten kanssa sillä välin kun me aikuiset lapset kävimme hiihtolenkeillämme. Oli kuulemma silti ja juuri siksi ihan huippua 🙂
Parin vuoden kuluttua on taas Suomi-joulun vuoro. Emmeköhän me silloinkin löydä itsemme jälleen jostakin kivasta kelohonkamökistä Äkäslompolosta. Jos haluaisin kokeilla jotain uutta, lähtisimme luultavasti Saariselälle vieläkin pohjoisempaan. Sinne ei tosin enää pääsisi junalla vaan pitäisi lentää Ivaloon ja jatkaa sieltä bussilla perille. Mieluummin kuitenkin menisin kotimaan sisäiset matkat junalla kuin lentäen… Matkanteko kun on oleellinen osa lomailua.
Olisi muuten kivaa kuulla kokemuksia Pallas-tunturilta, Saariseltältä tai Leviltä. Jos teillä on olemassa olevia omia juttuja paikoista, niin linkatkaa vaikka blogitekstejä tähän alle. Olisi nastaa lukea. 
Nyt suljen koneen, haen esikoisen hotelliaulan leikkipaikasta, miehen ja vauvan kahvilan sohvalta ja pakkaamme perheen talvivaatteisiin. Menemme ulos odottelemaan juna-asemalle vievää bussia ja hurautamme Äkäslompolon pimeään iltapäivään kohti Kolarin juna-asemaa, jossa makuuvaunu jo odottaa. Nukumme yön junassa ja aamuvarhaisella saavumme Turkuun, jonne on luvattu mukavia pakkaslukemia. Suomen talvi sis jatkukoon vielä ainakin jonkin aikaa!
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö