Silmien laserleikkaus – kahden vuoden jälkeen

Kävin leikkauttamassa silmäni kaksi vuotta sitten. Näköni oli silloin aika huono, heikommassa silmässä lukemat lähenivät jo –8:aa. Ilman rillejä tai piilareita en nähnyt yhtään mitään. En edes aamulla herätessä varpaitani.

Mietin riskejä perusteellisesti ja hankin tietoa; keskustelin silmälääkärin kanssa ja jututin leikkaavaa lääkäriä.  Kyselin muilta kokemuksia ja pohdin, että kannattaako tämä. Otin selvää, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ja mitkä ovat todennäköisyydet. Koska totta kai leikkaukseenmeno epäilytti. Omat silmät ovat kuitenkin omat silmät ja jos joku menee vituralleen, paluuta ei välttämättä ole.

Halusin kuitenkin kovasti eroon silmälaseista ja piilareista, joita olin käyttänyt yhtäjaksoisesti jo lähes 20 vuotta. Plussat painoivat riskejä enemmän ja niinpä asetuin leikkauspöydälle.

Tein laseroperaation sisältöyhteistyönä, mutta diili ei siis enää edellytä postauksia. Haluan kuitenkin jakaa tietoa leikkauksen lopputuloksesta vielä näin ajan kulumisen jälkeenkin, koska huomaan että tähän blogiin tullaan aika usein laserleikkaus-hakusanalla ja olen saanut jonkun verran kyselyjä siitä, miten silmäni voivat nyt, onko ilmennyt haittoja ja onko näköni edelleen erinomainen.

Fiilikseni nyt, kaksi vuotta operaation jälkeen, ovat yhä tyytyväiset. Näköni on edelleen yhtä hyvä kuin kolme kuukautta leikkauksen jälkeen (toipuminen kesti yllättävän pitkään – näköni ei ollut täydellinen tosiaankaan heti leikkauksen jälkeen tai edes viikon tai kuukauden kuluttua operaatiosta). Mutta nyt näen kävellessä katukyltit, leffassa tekstitykset ja autolla ajaessa liikennemerkit todella terävästi. Hämäränäössäni en ole huomannut muutoksia. Jos niitä on, ne ovat niin pieniä että en niitä itse edes älyä. Ainoa asia, jonka olen viimeisen puolen vuoden aikana huomannut, liittyy silmien kuivumiseen. Ensimmäisen vuoden jälkeen leikkauksesta en huomannut silmissäni kuivumista.

Kun vauvan takia havahduin noin kerran yössä hereille, silmäni tuntuvat niin kuivilta, että niitä ei tee mieli avata nopeasti. Hiekkainen tuntuma silmissä lähtee kuitenkin silmätipoilla. Pidänkin nykyään tippoja yöpöydällä. Kun yöllä herään, kopeloin ensin silmätippaputelin käsiini ja tipautan tipat molempiin silmiini. Päivisin minun ei tarvitse tippoja käyttää eikä sellaisina aamuina, jolloin saan herätä omaan tahtiini. Tipat ovat tarpeen vain kun pitää herätä keskellä yötä ja nopeasti. Se on aika pieni vaiva siitä ilosta, että näen kunnolla. Toivottavasti muita haittoja ei tulekaan.

Seuraava silmäraportti sitten taas vuoden kuluttua!

Muut samaan silmien laserleikkaukseen liittyvät jutut:

Laserleikkauksen harkinta
Kokemuksia lasereleikkauksesta ja jälkitunnelmat
Muutama kuukausi leikkauksen jälkeen (pitkä toipuminen)

Kuva: Björgvin Hilmarsson

Teemat
Poimintoja Blogista: