• Keittiön remontti – kuvat ennen ja kesken

    Keittiön remontti etenee. Terveisiä siis täältä remontin alta, päältä ja keskeltä. Ostimme talon Isafjördurista viime kesänä. Tiesimme jo kaupantekovaiheessa, että talossa on pakko laittaa aika monta asiaa uusiksi. Ikkunat pitää vaihtaa (mädät karmit), talon ulkopinta pitää vaihtaa (reikäinen) ja sähköt pitää katsoa (jos mikron ja kahvinkeittimen laittaa yhtä aikaa päälle, alakerrasta menee sähköt). Osa asioista olisi korjattava heti, loput voisi tehdä sitten kun raha, hermot ja aika riittää eli toivottavasti ensi vuonna.

    remontin alku vanha talo
    Olohuoneen ikkuna ennen.
    Olohuonen ikkuna nyt.

    Kirjoitin kesällä jutun remonttisuunnitelmistamme. Sieltä voi tsekata koko remonttisaagan ja kokonaisuuden pohdinnat.

    Tämä kulunut syksy on tehty sitä sun tätä. Tällä hetkellä on saatu ruksittua listalta seuraavat asiat: alakertaan uudet ikkunat, olohuoneen ulkoseinään iso reikä ja siihen lasiset pariovet (kaksi ylläolevaa kuvaa), yläkerran ruman porraskaiteen vaihtaminen lasiseen seinään, yläkerran makuuhuoneiden maalaaminen, koneellinen ilmanvaihto kylpyhuoneeseen.

    Keittiön remontti – metsästysmaja kohtaa teollisuuskeittiön

    Nyt on kesken sitten se keittiön remontti. Millaisen lopputuloksen me halusimme, kun lähdimme kaatamaan ensimmäistä seinää? Emme suoraan sanoen olleet ihan varmoja. Fanitan tosi paljon esimerkiksi Lähiömutsin keittiötä! Se on niin upea ja hieno ja toimiva ja valoisa. Tyylikäs ja ihan heidän perheen näköinen ja oloinen. Meillä oli kuitenkin itsellä vahvemmin sellainen fiilis, että emme hanki keskenään samankaltaisia laatikostoja tai kaappeja, vaan rakennetaan kokonaisuus pala kerrallaan. Laitamme asioita sinne, minne ne mahtuvat. Kuulostaa järjettömän epäorganisoidulta, eiköh?

    Haluamme toimivan keittiön pieneen tilaan ja haluamme keittiöön sellaiset materiaalit, jotka sopivat ikkunoista näkyviin maisemiin. Haluamme paljon säilytystilaa, helposti puhtaana pidettävän lämpimän lattian ja tyylin, jossa kohtaavat raffi metsästysmaja ja funktionaalinen teollisuuskeittiö. En kuitenkaan osaa tarkalleen sanoa, millainen siitä unelmien keittiöstä tulee. Meillä ei ole Pinterest-kansioita eikä visuaalista haavekuvaa valmiista keittiöstä, mutta tiedämme noin suunilleen, minne päin olemme matkalla. Ratkaisemme pienet yksityiskohdat sitä mukaa kun niitä tulee vastaan.

    Tuossa alla olevassa kuvassa näkyy keittiön kunto ostovaiheessa. Sen alla olevassa kuvassa on tämänhetkinen tilanne. Olemme repineet lähes kaiken pois, mikä on lähtenyt irti puskutraktoria pienemmillä työkaluilla. Voi jumbe, kamaa on viety jätelaitokselle yli 500 kiloa.

    vanhan talon remontti aloitus keittiö

    Kaikki keittiön kalusteet poistettiin ennen ikkunoiden vaihtoa. Ikivanhat kaapit, hyllyt ja laatikot vietiin jätelaitokselle. Tiskiallas säilytettiin, koska siitä sai kellarin pyykkitupaan kelpo lavuaarin. Tiskikone jätettiin, koska se toimii edelleen. Hella on käytössä siihen asti, että saadaan uusi asennettua.

    Keittiön remontti

    Keittiön remontti on ainakin alussa hyvin pitkälle purkamista ja kantamista. Seinästä poistettiin noin viisi kerrosta kaikenlaista mielenkiintoista. Puulevyjä, sanomalehtiä, perunasäkkikangasta, jotain muovia, lasivillaa… Lattiaan tehtiin sama juttu. Kaivoimme alkuperäisen lattian esiin nöyhtän alta. Siellä oli ihan kunnon galore: muoviparketti, joku ohut kangas, kahden sentin paksuinen vanerilevy, muovimatto, kahden sentin paksuinen vanerilevy, muovimatto ja joka välissä hitosti liimaa.

    Keittön katosta otettin pois kellastuneet puupaneelit. Poistimme seinän keittiön ja ruokailutilan välistä.

    Ja sitten vielä yksi poisto! Yläkertaan menee rappuset keittiön oikeanpuoleisen seinän takana. Poistimme vanerilevyjä ja kaivoimme esiin rappusten alla olevan tyhjän tilan. Kunhan olemme saaneet tilattua isot lasilevyt rappusten kaiteeksi, pystymme poistamaan myös tuon loppuosan valkoista seinää, joka kulkee rappusten vieressä.

    vanha talo rappuset remontti

    Ensin puretaan, sitten täytetään

    Miten keittiön remontti etenee tästä eteenpäin? Ulkoseinän sisäpuolelle tulee villaeristeet ja sen päälle rustiikki puuseinä. Rustiikki puuseinä löydettiin kaverimme lattiasta. He tekevät isoa remonttia ja asentavat lattialämmityksen koko kämppään. Koska he eivät lattiaansa enää tarvitse, me pelastimme laudat keittiön ja ruokailutilan seinään ja keittiön kattoon.

    Samojen kavereidemme innoittamina laitamme keittiöön lattialämmityksen. Alkuperäinen lattia on suloinen ja nätti puulattia, mutta se on yli satavuotias ja mennyt huonoon kuntoon. Talomme kellari ei ole jääkylmä, mutta silti viileä, joten lattia ei saa falskata. Päätimme laittaa lattialämmityksen. Lattiamateriaaliksi olemme ajatelleet jotain kivaa metallilevyä – se on ok vaihtoehto, koska lattia on lämmin.

    Rappusten alle tulee jääkaappi, uuni, astianpesukone, mikro, viinikaappi (tällaisesta olen haaveillut! ihanaa että saa hyllyillä pyörivät pullot nätisti riviin ilman että ne vievät tilaa jääkaapista) ja astiahyllyjä. Samojen rappusten alle tulee neljä paksua putkea, joita pitkin voi siirtää pyykit ja kuivat jätteet kellariin säilytysastioihin. Ei enää pyykkikoria kylpyhuoneessa, vaan likapyykki menee putkea pitkin suoraan pyykkikoriin, joka on kellarissa, pyykinpesukoneen vieressä. Paperi- ja muoviroskat sekä panttipullot ja -tölkit saavat kukin oman putkensa. Meidän keittiö oli tosi pieni ja huonosti suunniteltu. Tila oli täynnä kulmia, omituisia saarekkeita ja seiniin naulattuja hyllynpätkiä. Kun keittiön remontti on valmis, tilaa on enemmän mutta tila on silti edelleen aika pieni. Siksi on älyttömän nasta juttu, että meidän ei tarvitse uhrata neliösenttejä roska-astioille. Tyhjä maitopurkki putkea pitkin kellariin ja suoraan pahvinkeräyslaatikkoon, joka käydään säännöllisesti tyhjentämässä pihan jäteastiaan.

    Kaikki nämä putket, rappusten alle tulevat astialaatikot ja hyllyt ja meidän eriväriset ja erimerkkiset kodinkoneet eivät ole keskenään sävy sävyyn. Ajattelimme virittää raffin purjekankaan koko sirkuksen suojaksi. Kun haluaa keittiöön harmonisen tunnelman, voi vain vetäistä sen painavan purjekankaan koko tilan suojaksi.

    Länsivuonot Islanti huvila meren rannalla
    Näkymä keittiönikkunasta.

    Ikkunaseinälle tulee kolme metriä pitkä puupöytä, johon sahaamme paikat tiskialtaalle ja induktioliedelle. Puupöydän alle tulee pari pyörillä siirreltävää hyllykköä, jotka toimivat myös ylimääräisinä leikkuupöytinä ja säilytystasoina. Ne voi tunkea pöydän alle piiloon, kun niitä ei tarvita. Samoissa hyllyiköissä voi säilöä kaiken leivontaan ja ruoanlaittoon liittyvät kattilat, kipot ja kulhot.

    Tällaisia suunnitelmia meillä. Ja tähän loppuun siis tarkennuksena, että kun sanon että ”me olemme tehneet”, tarkoitan siis, että puolisoni on tehnyt, sahanut, purkanut ja laittanut. Mutta minä olen kyllä vahvasti tunnelmassa mukana.

  • Vanhan talon historiaa selvittämässä

    Tähän mennessä on ilmennyt seuraavaa. Se koti, jonka ostimme, on ilmeisesti yksi ensimmäisiä Islannin kivitaloja, mutta rakennuspiirustuksia ei niin vain printata ulos tietokannasta.

    Arkkitehti, joka jeesaa meitä rakennuslupien hakemisessa ja remppasuunnitelman tekemisessä, oli aivan varma, että talon kuoren alta paljastuu puuta. Ei 1900-luvun alkuvuosina vielä mitään kivitaloja isommin pystytetty, puusta ne rakennettiin! Kivitalorakentaminen tuli Islantiin vasta 1900-luvun alussa. Tämä meidän talo on rakennettu vuonna 1905.

    uuden kodin rannalla
    Uuden kodin rannalla

    Talosta ei olemassa minkäänlaisia piirustuksia. Siis ei yhtään mitään. Pohjapiirrokset? Piirrokset joista näkyisi kantavat rakenteet? Nope. Nada. Rakennustarkastajan virastosta löytyi yksi lyijykynäpiirros noin 50 vuoden takaa. Siihen oli pistetty pari viivaa vinoon näyttämään, kuinka alkuperäistä eteistä kasvatettaisiin muutamalla neliömetrillä. Muuta ei sitten löytynytkään. Arkkitehti pyöritteli hetken ajatuksia suunnitteluohjelmistossaan ja soitti kaverilleen rakennustarkastajalle, joka suhtautui muutoksiimme alustavan positiivisesti. ”Onpa tosi kiva, että joku vihdoin tekee sille talolle jotain!”

    vanha talo 1940 luvulta
    Kylän merenrantaraitti, luultavasti 1940-luvulta.

    Jatkoimme selvittelyä. Arkkitehti vinkkasi meitä ottamaan yhteyttä paikallisen kirjaston yhteydessä toimivaan museoon. Sieltä saattaisi löytyä vanhoja lehtikuvia, juttuja ja muuta materiaalia, joka liittyisi tähän taloon. Pari päivää sitten meiliin kilahti parisenkymmentä skannattua paperia täynnä kaunokirjoitustekstiä, kuolinilmoituksia, muistokirjoituksia ja vanhoja lehti-ilmoituksia. Aloimme laittaa palasia yhteen. Kuka kumma tämmöisen talon on rakentanut? Mitä täällä on tapahtunut ja ollut ennen meitä?

    talon historian selvitystyo

    Vanhasta kaunokirjoituksesta ei tahdo saada kunnolla selvää, siis edes islantilainen puolisoni. Olemme iltaisin tavanneet näitä dokumentteja ja yrittäneet löytää vihjeitä talon historiasta. Selvitystyö on vielä kesken, mutta muutamia juttuja olemme jo saaneet kaivettua esiin.

    Vuonna 1862 Länsivuonoilla syntyi Júlíus Símonarson, joka muutti tänne Ísafjörduriin 1900-luvun alussa. Ammatiltaan ukko jokapaikanhöylä: hän oli töissä merellä, maatiloilla ja rakennuksilla. Júlíus oli työläisaatteen kannattaja ja kylällä tunnettu aktiivinen aikaansaaja. Hän teki ilmaiseksi töitä monille, joilla ei ollut varaa maksaa, ja otti väsymättä selvää yhteiskunnallisista asioista ja puhui paljon politiikkaa. Júlíus oli myös taitava muurari. Hänen kerrotaan rakentaneen Ísafjördurin ensimmäiset kivitalot. (Esimerkiksi sen, minne me kohta muutamme!) Júlíus eli seitsenkymppiseksi, mutta hänen vaimonsa kuoli paljon nuorempana. Nämä kaikki tiedot selvisivät vanhasta muistokirjoituksesta, joka oli julkaistu paikallisessa lehdessä tammikuussa 1936.

    vanhan talon historia selvitystyö

    Júlíus rakensi talon, mutta kuka sen omisti? Sekin selvisi. Talon rakennutti aviopari Helga ja Erlendur. Erlendur Kristjánsson työskenteli maalarina, mutta Helgan ammatista en ole vielä löytänyt vinkkejä. Hän oli luultavasti kotona lasten kanssa. Helga on ilmeisesti ollut varakkaasta perheestä tai hänellä on ollut joku oma tuottoisa sivubisnes, sillä vanhoista asiakirjoista selvisi, että rakennuslupaa oli hakenut ja sen oli saanut ja maksun kuitannut nimenomaan Helga eikä hänen aviomiehensä Erlendur. Paria vuotta myöhemmin Erlendur laittoi talon myyntiin (myynti-ilmoitus yllä). Mitä tapahtui Helgalle? Noh, se selvisi pariskunnan yhteisen lapsen muistokirjoituksesta vuodelta 1983. Helga ja Erlendur erosivat, Helga muutti naapurikylään Hnífsdaluriin ja meni sinne työnaiseksi (piiaksi), antoi osan lapsistaan huostaan muualle (kuulemma hyvään kotiin) ja piti itsellään nuorimman lapsen, tyttärensä. Sen jälkeen hänestä ei löydy mitään tietoja.

    Talon osti kelloseppä Thorbjörn, joka hoiteli ”Erlendur-maalarin talossa” bisneksiään.

    vanhan talon historia

    Olen todella nauttinut tämän talon tarinan selvittämisestä. Ja eikö olekin aika hauska yhteensattuma, että ensimmäinen islantilaiskirja, jonka luin, kertoi päähenkilöstä nimeltä Erlendur. Ja nyt asun ”Erlendurin talossa”. Huikeimmat tiedonjyväset ovat tähän mennessä löytyneet vanhoista muistokirjoituksista, joita Islannissa on tapana julkaista kuolleista yhä edelleen. Noissa yli pitkissä kirjoituksissa muistellaan vainajan elämää, ja yhdestä vainajasta julkaistaan kaikki hänestä kirjoitetut muistokirjoitukset. Joskus muistokirjoitusliite venyy sanomalehdessä parikymmentäsivuiseksi. Opiskelin Islannin kieltä täällä yliopistossa muutama vuosi sitten ja tein kandityön minua kiehtoneista muistokirjoitusteksteistä. Ja nyt luen noita muistokirjoitustekstejä ja yritän niiden avulla selvittää tulevan kotimme historiaa. Näköjään niistä oudoimmistakin päähänpistoista ja kokeiluista on elämässä myöhemmin jotain hyötyä ja iloa. En osaa yhtään sanoa, onko näistä selvitystöitä jotain hyötyä remontin suunnittelussa ja rakennuslupien saamisessa, mutta hitsin mielenkiintoista tämä on! Seikkailu jatkuu.