• Tarinat, joita kuuntelen öisin

    Kaupallinen yhteistyö: Storytel

    Joululahja, joka on nopea hankkia, helppo antaa ja erittäin pitkäikäinen nauttia. Klikkaa Storytelin lahjakortti, kirjoita kauniiseen korttiin muutama lahjan saajaa kiinnostava äänikirjasuosikki ja sujauta sydäntarralla koristeltu kuori kuusen alle.

    Olen intohimoinen äänikirjafani, enkä tunnu koskaan kyllästyvän aiheeseen. Kaikki paikat ja ajat ovat äänikirjalle hyviä. Esimerkiksi nämä seuraavat!

    1. Peruskuntoharjoitukset. Ulkona hölkkääminen, ylämäkikävely, kuntopyöräily ja soutulaitteen veivaaminen 90-120 minuuttia putkeen matalalla sykkeellä on ää-ret-tö-män tylsää, vaikka jälkeenpäin olo onkin mitä loistavin. Mutta TÄMÄ on ihanaa: semihikistä tuskailua ei oikein edes huomaa, kun luureissa on hyvä äänikirja. Tunti menee nopeasti, eikä parituntinenkaan tunnu liian pitkältä, kunhan juoni on tarpeeksi vetävä. Ulkona lenkkeillessä käytän nappikuulokkeita, joiden läpi kuuluu vähän taustamelua – ihan turvallisuuden takia.

    2. Siivotessa ja ruokaa laittaessa. Keittiössä on rentouttavinta työskennellä yksin ja silloin mulla on aina vastamelukuulokkeet päässä. Perunoiden kuoriminen muusia varten on inspiroivaa hommaa, kun samalla voi uppoutua hyvään tarinaan.

    3. Sauna! Rakensimme Reykjavikin-kotiimme saunan ja asensimme saunakoppiin kajarit. Lenkin jälkeinen yksinäinen saunatuokio äänikirjaa kuunnellen saunassa = parasta! Kun seuraavaksi pääsen Reykjavikissa saunomaan, kytken hetimiten dekkarin soimaan.

    4. Öisin kun uni ei tule. Heräilen välillä öisin myrskyn ääniin ja vanhan talon natinaan. Jos uni ei tule heti takaisin, en ala pyöriä sängyssä toivottomana, vaan laitan nappikuulokkeet korviin ja kuuntelen vähän aikaa asiaproosaa tai jotain kevyttä chicklitiä. En viitsi avata e-kirjaa tai somea, koska ruudun valo alkaa vain valvottaa lisää ja herättää vielä vieressänukkujankin.

    5. Lasten kanssa autossa. Jos edessä on pitkä ajomatka, laitan Storytelistä lastensadun soimaan. Olemme kuunnelleet mm. Heinähattua ja Vilttitossua, Pientä merenneitoa ja Neropatin päiväkirjoja. Automatkalla ei ihan niin usein kysytä JOKO OLLAAN PERILLÄ, kun elävästi luettua hauskaa tarinaa tulvii auton kajareista.

    Jos haluat hyviä vinkkejä äänikirjoihin, tsekkaa Instan puolelle tekemäni äänikirjat-kohokohta. Tein aikaisemmin joulukuussa kirjasuosittelupostauksen. Siitä jutusta löytyy 14 mielestäni upeaa kirjaa. Storytelin valikoima on valtava ja mielestäni nuo kaikki suosittelemani kirjat löytyvät myös Storytelistä äänikirjamuodossa.

    Tässä kohtaa – nyt kun mahdollisuus on – minun on pakko mainita yksi erityisen hyvä äänikirjasarja, joka löytyy vain Storytelistä. Storytel Originalsit ovat Storytelin itsensä tuottamia äänikirjasarjoja, joita voi kuunnella vain Storytelissä. Marko Kilven Undertaker-rikoskirjasarja on parhaimpia kotimaisia äänikirjasarjoja joita olen kuunnellut. Eikun siis. Kyllä se on paras. Poikkeuksellisen tasokas dekkarisarja, jossa yhdistyy kaunis kieli, filosofinen pohdinta, yhteiskuntakriittisyys ja mielettömän jännittävä juoni, joka ei päästä helpolla.

    Tämä on poikkeuksellisen hyvä, koska se on niin erilainen. Perinteisen ”kuka sen teki” kysymyksen sijasta lukijalla on jatkuvasti mielessä ”miksi hän teki” ja ”milloin hän jää kiinni”. Storytel on panostanut Undertaker-sarjan tuotantopuoleen ja sen huomaa. Sarjan tunnusmusiikki kumisee riipivän hienona ja lukijoina on sellaisia konkareita kuin Pirkka-Pekka Petelius ja Peter Franzen. Jos et ole vielä Undertakeria kuunnellut tai se on lahjansaajalle vielä vieras, suosittelen. Kuuntele tämä!! Ja aloita sarjan ensimmäisestä, jotta yksikään yksityiskohta ei mene ohi. Tunnelma kiskaisee välittömästi mukaansa.

    Lahjakorttiostoksille pääset tästä. Lahjakortin saaja lunastaa lahjakortin Storytelin nettisivulla. Lahjakortin lunastaminen ei tee lahjansaajasta tilaajaa, eli mitään ei tarvitse jälkikäteen perua tai pysäyttää. Kuukauden saa noin 16 eurolla, kolmen kuukauden lahjakortti 47 euroa.

    Lahjakortin voi antaa myös sellaiselle, joka on jo Storytelin käyttäjä. Silloin lahjakortin lunastaminen antaa lahjakortin verran maksutonta käyttöaikaa palveluun. Oma tilaus keskeytyy lahjakortin voimassaolon ajaksi ja jatkuu lahjakortin umpeutumisen jälkeen. Kätsyä!

    PS. Jos teitä lahjanantajia on isompi ryhmä, äänikirjalahjakortin mukana voi antaa vaikkapa kuulokkeet. Itse en ole noita Bosen vastamelukuulokkeita parempia vielä päähäni pistänyt. Ne ovat kieltämättä hintavat, mutta laatu on kiistattoman hyvä.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Mitä hittoa, Sorjonen? Kolmannen kauden 1. jakso

    Sorjosen kolmas kausi on täällä! Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia (elikkä arvailuja) Sorjosen kolmannen kauden ensimmäisestä jaksosta. Älä lue, jos haluat säästellä.

    (Kuva: Yle / Fisher King)

    Tunnustaudun totaaliseksi nordic crime -faniksi. Kun suosittelin hetki sitten joululahjakirjoja, ei ollut mitenkään yllättävää, että mukana oli monta dekkaria.

    Olen lukenut läjäpäin pohjoismaisia dekkareita, katsonut Sillat ja Beckit ja Karpit ja Lisbet Salanderit. YLE:llä näytettävästä Sorjosesta tykkäsin erityisesti. Ensimmäinen kausi oli yksinkertaisesti mahtava. Kiinnostavan omituisia päähenkilöitä, kammottavia rikoksia, jotka yleensä selvitettiin, ja kähmintää kunnallispolitiikassa. Yllättäviä yhdistelmiä ja sopivan paljon outoja yksityiskohtia. Ja toteutus oli wow! Upea suomalainen rikossarja, joka on kuvattu, leikattu, äänityöstetty ja ohjattu viimeisen päälle. Odotin  todella paljon Sorjosen kolmannen kauden alkamista. Ja petyin.

    Katsoin Ylen Areenasta Sorjosen kolmannen kauden ensimmäisen jakson viime viikonloppuna. Olin sen jälkeen enemmän kuutamolla kuin noita-akka pääsiäisyönä ja avauduin fiiliksistäni ig-stoorien puolella. Sain kymmeniä viestejä, joissa ihmeteltiin ihan samaa. Mitä ihmettä tässä sarjassa oikein nykyään tapahtuu? Miksi uusi kausi alkoi niin omituisella tavalla?

    Googlasin vimmatusti ”Mitä Sorjosen kolmannen kauden ensimmäisessä jaksossa oikein tapahtui?”. Katsoin ohjelman uudestaan ja juttelin kymmenien tyyppien kanssa. Kokosin havaintojen pohjalta päätelmäni tuon perin kummallisen jakson sisällöstä. Vertaistukea vaikeaan tilanteeseen! 😀

    Elikkäs.

    Ensin ollaan kidnappaajan luoja. Kidnappaaja on jonkin sortin sadisti, joka kiduttaa naisuhrejaan (ei ehkä ihan se kaikkein omaperäisin lähtökohta). On talvi. Vaaleatukkainen naisuhri on selvästi raskaana. 


    Sitten näytetään vaaleatukkaista hoitoalan opiskelijaa, joka lukee lehdestä jonkun toisen tytön katoamisesta. Vaaleatukkainen opiskelija on itsekin ollut kidnappaajan uhri, koska hän tietää, mistä lähteä etsimään tätä kadonnutta tyttöä (huom: yhden lehtijutun perusteella). Blondi menee talolle, päästää brunetin siteistä, hakkaa paikalle tulleen miehen kuoliaaksi jollain esineellä ja lähtee haneen.


    Sorjonen pyydetään paikalle auttamaan kidnappauskuvion selvittämisessä. Sorjojen löytää oikean syyllisen (se ei ollut se blondin kolkkaama tyyppi), mutta tätä oikeaa syyllistä ei saada tuomittua, koska todisteet eivät riitä. Brunetti uhri kävelee junan alle. Silloin eletään kesää.


    Siellä täällä ollaan oikeussalissa käymässä läpi päähenkilö Katian ampuma-aserikokseen liittyvää syytettä. En oikein ymmärrä, miten se liittyy tämän jakson tapahtumiin, mutta koska meno on jo valmiiksi niin sekalaista, en jaksa välittää.


    Jälleen on talvi. Sorjojen on sairaalassa pian kuolevan vaimonsa kanssa ja mumisee.


    Sitten näytetään taas sitä alussa siepattua blondia, joka ei siis ole enää raskaana mutta väijyy nyt lapsia leikkipaikan pusikossa. Näytetään kohtaus, jossa blondi hakeutuu lastenhoitajaksi perheeseen, jonka lapsen äiti hän väittää olevansa (hän kertoo tämän lapselle, ei perheen vanhemmille). Blondi katsoo työajalla videota, jossa kiduttaja kiduttaa häntä. Blondin lapsi näkee tämän ja sitten vahingossa (vai tahallaan?) blondi tekee henkirikoksen ja tyttö kuolee. En mene yksityiskohtiin, koska en katsonut niitä. (Menen aina näistä lapsiin liittyvistä väkivaltakohdista yli silmät kiinni.)


    Tässä kohtaa muistin, että heiiiii! Se nyt kuollut tyttö on ollut mukana Sorjosessa ihan alussa. Televisiosarjan alussa nimittäin kerrottiin, kuinka Sorjonen aikanaan päätyi Itä-Suomeen. Kerrottiin tapauksesta, joka käsitteli pääkaupunkiseudulla lapseen kohdistunutta henkirikosta. Se oli Sorjosen jaksamiselle liikaa, joten  hän päätti irtisanoutua ja muuttaa ”rauhalliseen Itä-Suomeen” perheensä kanssa.


    Sorjonen löytää blondin ja hänet luultavasti vangitaan (sitä ei näytetä).


    Sitten ollaan taas sairaalassa, jossa Sorjonen on vaimonsa luona. Sairaalassa käy myös heidän yhteinen lapsensa. Vaimo kuolee. Tai ainakin niin annetaan ymmärtää.

    Tajusitko juonen? Ei se mitään! En mäkään.

    Tässä ensimmäisessä jaksossa ei ollut minun mielestäni mitään järkeä. Monia osasia yhdistelemällä ja muiden selostuksista lopulta ymmärsin, että ensimmäisessä jaksossa ei tapahtunut nykyhetkessä mitään muuta kuin se omituinen Katiaan liittyvä oikeudenkäynti ja Sorjosen vaimon mahdollinen kuolema. Kaikki muu oli takaumia useiden vuosien varrelta (miksi?). Jäin miettimään muun muassa seuraavaa:

    Miksi blondi katsoi omia kidutusvideoitaan?
    Miksi alkuperäinen sieppaaja ei jäänyt kiinni? Miksi hänestä ei kerrottu mitään?
    Miksi Katian oikeudenkäynti piti sotkea tähän samaan 60 minuuttiin? Oliko sekin takaumaa?
    Jos takaumia ripotellaan 8 vuoden, 7 vuoden ja 4 vuoden takaa, miksi niitä ei erotella mitenkään toisistaan? Tai laiteta selkeästi aikajärjestykseen?
    Onko tästä tarkoituksella tehty näin outo?
    Menikö leikkauspöydällä tavara sekaisin?
    Tehtiinkö tämä kiireessä?
    Käsikirjoittiko tämän jakson käsikirjoittajien sijaan Sorjoseen investoinut pääomasijoittaja nousuhumalassa tai ehkä nukuksissa?

    Tarinan juoni saa olla miten omituinen tahansa, se voi perustua ihan minkälaiseen epätodellisuuteen tahansa, mutta siinä on pakko olla jotain normaalissa elämässä tunnistettavaa, jotta tapahtumia pystyy seuraamaan ja siihen pystyy kiinnittymään.  Tästä jaksosta nuo normaalit tunnistettavat asiat puuttuivat. Tarinasta oli tavattoman vaikea saada selkoa, eikä sekavuus lähtökohtaisesti jaksa kiinnostaa. Tarinan taika häviää,  jos katsoja joutuu jatkuvasti työskentelemään ymmärtääkseen näkemänsä.

    Minua harmitti tämän ensimmäisen jakson epämääräinen poukkoilu niin paljon, että tekisi mieli jättää loput jaksot katsomatta. Mutta enhän sitä kuitenkaan tee, koska ihastuin tähän sarjaan niin kovasti silloin alussa. Vanhalla suolalle antaa paljon periksi…

    Mitä mieltä olette muut sarjaa seuranneet? Ja hei! Jos tämä jakso meni teidän mielestä ihan toisella tavalla, jakakaa ihmeessä tulkintanne tähän alle. Olisi hauska kuulla, miten muut ovat tätä  tulkinneet.

    EDIT: myöhempien aikojen lisäys. Katsoin 3. kauden loputkin jaksot.

    Olen nyt katsonut kaikki kolmannen kauden jaksot. Meno parani hieman. Graafista väkivaltaa näytettiin enemmän (en tykkää). Jaksot 2 ja 3 toivat ruutuun tutun sarjamurhaajatyypin. Yksi sarjamurhaajan kaameista tekosista oli viittaus (tai lainaus, tiedä sitten…) Amerikan Psykoon. Jaksot 4-6 muodostivat yhden tarinakokonaisuuden ja tämä linja kolahti mulle eniten.  Sarja päättyy kaksiosaiseen tarinaan, jossa Sorjonen kohtaa jälleen sen puhelinliittymämyyjää muistuttavan sarjamurhaajan.