Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi ja terveiset pyhäpäivään täältä Islannista! Ihanaa että on olemassa kaksi kotimaata ja niistä toinen on sellainen, jonka kielessä ei ole prepositioita ja jossa lentokentälle ja naapurimaahan pääsee junalla. On monta risteilyä joka päivä Tukholmaan ja Tallinnaan, hyllymetreittäin lastenkirjallisuutta ja loistava kirjastojärjestelmä. Hassuja sanoja, jotka eivät ole vitsejä.
Pampula täytti tänä syksynä neljä. Järjestimme synttärikemut ja lasten seuraleikkejä meillä kotona, koska halusimme samalla saada päiväkotiryhmän kavereiden vanhemmat meille kylään kahville. Se oli fiksu veto, sillä saimme samalla kattauksella itsekin uusia tuttavia täällä uudella paikkakunnalla. Samalla testasimme muutamia seuraleikkejä lapsille. Pidimme lastensynttärit mahdollisimman yksinkertaisina: – kokonaiskesto 1,5 tuntia –
Nopeaa, helppoa ja niin poskelleen tehtyä, että ihan hirvittää. Tässä siis on laiskojen ihmisten Halloween-kakku. Yritin siis tehdä kummituskakun, mutta ostin liian vähän marenkia ja lopputulos väsähti. Kummitus näyttikin yhtäkkiä sulaneelta lumiukolta. Että ehkä tämä onkin ilmastonmuutoskauhukakku. Tai valkoinen meduusa, joka on matkalla sinne viimeiseen rotkoon. Kammottavaa joka tapauksessa. Ja
Islannissa olen päässyt tutustumaan moneen maukkaaseen asiaan. Yksi herkullisimmista valtavien pääsiäismunien, hervottoman lakusuklaavalikoiman, islanninlampaan ja skyr-kakun ohella on leipäannos (brauðréttur) eli sopivammin käännettynä lämmin voileipäkakku. Lämmin voileipäkakku on kahvipöytien retroherkku, jota on tarjolla lähes aina ja kaikenlaisissa kokoontumisissa. Lasten synttäreillä, rippijuhlissa, ylioppilasjuhlissa, ompelukerhon illanistujaisissa, hautajaisissa, sukukokoontumisissa, aikuisten synttäreillä, sunnuntaikahvituksilla. Erityisen
Aihe, joka aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä: juokseminen. Tiedän, että juoksu on helppo ja nopea tapa kuntoilla, hyvä keino treenata hapenottokykyä ja pitää kroppa kuosissa ja mieli freesinä. Mutta. MUTTA-MUTTA. Juokseminen on mielestäni kammottavan tylsää. Koen juoksemisen tylsempänä kuin lukea Forssan Lehden irtonumeroa vuodelta 1989. Ihmiset yleensä tykkäävät asioista, joissa ovat hyviä.
Kappas, Islanti uusi nimikäytäntönsä. Juttelimme täällä joku aika sitten islantilaisten nimistä ja nimiperinteistä. Islantilainen nimilainsäädäntö on ollut aika tiukka, eikä esimerkiksi uuden nimen hyväksyminen islantilaiseksi ole helppoa. Sukunimiä ei ole, vaan lapset nimetään joko vanhempiensa tyttäriksi tai pojiksi. Lue tarkemmin aiheesta täällä: Kuinka Islannissa määräytyy nimi. Jonkin aikaa on jo
Luonnonnkosmetiikan aurinkosuoja suojaa arskan haittavaikutuksilta ja on samalla kaikista tehokkain anti-age ihonhoitotuote. Aurinkosuoja on kamalan tärkeä juttu, eikä tosiaan rajoitu pelkkään ryppyestoon. Ikääntyessä ihon kollageenin ja elastaanin muodostus vähenevät ja silloin iho ikään kuin menee rullalle ja veltostuu. Kokemusjuovissa ei siis tosiaan ole mitään vikaa, mutta eipä ole siinäkään, että
Heipparallaa! Terkkuja täältä näppiksen takaa! Tänä kesänä kirjoitetaan taas kirjaa. Sinänsä siinä ei kyllä ole mitään uutta. Työelämäni on viimeiset vuodet rytmittynyt kirjojen ympärille. Aina on joku kirja kesken. Joko olen käsikirjoituksen kimpussa, suunnittelemassa seuraavaa kirjaa, hankkimassa taustamatskua, rahoitusta ja inspiraatiota tai tekemässä viimeisiä pikkukorjauksia vedoksiin. Nyt ollaan taas kirjoitusvaiheessa.
Kaupallinen yhteistyö: VR Olimme toukokuussa perheen kanssa aikaistetulla kesälomamatkalla Suomen luonnossa. Olin valinnut kohteeksemme Kainuun, koska se oli minulle entuudestaan täysin tuntematon paikka, mutta sen kauneudesta oli moni seudulla asuva kertonut. Himoitsin myös toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni karhusafarin. Matkustimme junalla Helsingistä Kajaaniin reilussa kuudessa tunnissa ja saimme aikaiseksi seikkailun, jota emme
Kaupallinen yhteistyö: VR Minun ja islantilaispuolison yhteinen tarina alkoi reilusti yli vuosikymmenen sitten. Pietarilla on ollut siinä saagassa melko tärkeä osa. Tapasimme Reykjavikissa baarissa ja tykkäsimme toistemme seurasta. Jatkoimme yhteydenpitoa. Olimme deittailleet jo jonkin aikaa ja tapasimme milloin missäkin. Joskus Islannissa, välillä Suomessa ja joskus puolivälissä eli teimme tärskyt Köpikseen
Kaupallisessa yhteistyössä: Silja Line ja Suomen Blogimedia Esikoisen puheissa on nyt jo vuoden ajan toistunut yksi sama kysymys. Voitaisiinko me vielä joskus mennä mun suomalaisen ystävän ja sen äidin kanssa laivalla sinne saarelle? Niin liikkistä. Esikoinen puhuu usein siitä, että hänellä on Suomessa yksi ystävä – Project Mama -blogia pitävän
Vein puolison yllätysreissulle itseni kanssa Tokioon. Vohaa! Kirjoitin reissuun lähdöstä aikaisemmin täällä blogissa ja lupasin, että avaisin tuon pienen kirjavan matkasuunnitteluvihkosen sisällön matkan jälkeen. Tässä se nyt olisi. Juttu on megapitkä ja siinä on aivan liikaa kuvia, joten palatkaa jutun pariin kun ehditte, jos nyt ei kerkeä keskittyä. Ensin muutama