Tiedättekö mitä? En ole ikinä purjehtinut ja maastohiihtänyt vain kerran (tämä unohtumaton matka Landmannalaugariin). Joten kai ihan luonnollista, että lähdemme viikonloppuna viikoksi purjehtimaan Hornstrandiriin eli Islannin syrjäisimpiin osiin Länsivuonojen perukoille ihmisten kansssa, joita en ole koskaan aikaisemmin tavannut.
Kuvan otti Björgvin Hilmarsson.
Hornstrandir on Islannin luultavasti syrjäisin ja hiljaisin paikka. Kun täällä 330 000 asukkaan saarella on muutenkin niin kova vilske (no ei ole, paitsi Kultaisella kierroksella kesäaikaan), niin tuolla Länsivuonojen pohjoisosissa on sitten vielä muutaman asteen verran rauhallisempaa. Alueen viimeiset asukkaat lähtivät kotikonnuiltaan haneen vuosikymmeniä sitten, ja nyt siellä asuu lähinnä lintuja ja napakettuja.
Matkan ideana on purjehtia vuonosta vuonoon. Vene (alus, paatti – en edes tiedä millä nimellä tällaista liikennevälinettä kutsutaan, eli ihan hyvä että minun ei tarvitse koskea mihinkään ohjausvälineisiin, köysiin ja muihin vastaaviin vempaimiin) ankkuroidaan yöksi rannikon tuntumaan. Päivisin seikkaillaan siellä erämaassa eli poistutaan aluksesta ja hiihdetään, lasketellaan ja leikitään ehkä lumisotaa. Illat ja yöt hengataan aalloilla.
Tämä matkamahdollisuus tuli ihan puskista. Kävi nimittäin niin hauskasti, että yhden länsivuonolaisen seikkailuyrityksen omistaja otti meihin yhteyttä. Hän oli bongannut mieheni ja minut Instagrammista ja tutustunut virtuaalisesti tähän meidän islanninsuomalaiseen perheeseen. Hänelläkin kun on suomalainen puoliso. Ja juuri syntynyt vauva! Ei saatu kutsua kahville, vaan ehdotus, että lähdettäisiin yhdessä lasten kanssa viikoksi ”risteilylle”.
Aah. Rakastan islantilaisia joka päivä enemmän.
Vaikka tämä spontaaninen meininki välillä heikottaa sisäistä järjestelijääni, olen ihan superiloinen, että mieheni vastasi että joo tottakai eikä alkanut sen enempää pykiä asian kanssa. Minun piti vain päättää, että lähdenkö mukaan vai en. Eipä ollut kovin vaikea päätös se.
Ensi viikko siis purjehditaan ja bongaillaan napakettuja. En tiedä vielä, kuinka monta kertaa yrjöän aalloilla ja nukkuuko kukaan aluksella kokonaisia yöunia, mutta viikon päästä olen tässäkin asiassa viisaampi.
Kirjoittelen matkasta varmasti jotain tänne blogiinkin, ja jos haluatte seurata risteilyä Instagrammin kautta (3g-yhteyden pitäisi toimia ainakin osittain), niin kehotan ottamaan Tripsteri-tilin seurantaan. Otan sen haltuuni ensi viikoksi ja postailen sinne stooriin risteilymatkafiiliksiä. Tripsteri on siis matkailumedia, jossa pidän Islanti-opasta. Tripsteri-matkaoppaasta voi lukea lisää täältä.
Ja se firma, jonka kanssa me tälle seikkailuhenkiselle perhematkalle lähdemme on nimeltään Aurora Arktika. He tekevät hiihto-, maastojuoksu- ja vaelluslomia Länsivuonoilla ja reissaavat myös Grönlannissa. Se kun on jääkarhuineen ihan siinä naapurissa.
Jos tämänkertaisella matkalla ohi lipuu eksynyt jääkarhu lautallaan, lupaan moikata ja kaivaa pakastimesta turskaa.
