Islantilainen kodinonni – perhe-elämää viikinkien malliin

Islantilainen kodinonni – perhe-elämää viikinkien malliin -kirjani on ilmestynyt. Ihanaa! Se alkaa näin:

Auringon säteet osuivat kuohuvan Atlantin pintaan. Meri kimalteli ja sen kohiseva ääni kuului kerrostalokaksiomme parvekkeelle. Parvekkeelta näki myös Reykjavíkin keskustan ostoskadulle Laugavegurille, jonka varrella oli pieniä ravintoloita, kahviloita ja käsityöläiskauppoja. Tämä oli islantilaisen puolisoni ja minun ensimmäinen yhteinen koti Islannissa. Vuokra-asunto oli pieni ja viikonloppuisin sisään kantautui melua läheisistä Laugavegurin baareista. Olimme kuitenkin päättäneet ottaa asunnon, koska pidimme keskeisestä sijainnista ja tilavasta parvekkeesta, josta oli merinäköala.

Tuollaisella kappaleella alkaa kirjani Islantilainen kodinonni – perhe-elämää viikinkien malliin. Sain perjantaina WSOY:ltä sähköpostiviestin, jossa kerrottiin, että ensimmäinen laatikollinen viime syksynä kirjoittamaani kirjaa on saapunut kirjapainosta  kustantajan tiloihin Lönnrotinkadulle.
Tänään näin Islantilainen kodinonni -kirjasta ensimmäisen instatoryn, kun Lähiömutsin Hanne oli saanut postissa oman mediakappaleensa ja kertoi siitä maailmalle (kiitos, Hanne!!). Minä täällä laavakökkäreellä vielä odottelen omia kappaleitani saapuvaksi. Kyllä ne pian tuon meren yli tulevat.
Sitten istahdan tuohon olohuoneen ikkunan vieressä olevalle punaiselle nojatuolille ja kokeilen, miltä kirjaa tuntuu pitää kädessä. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, en lue kirjasta yhtäkään sivua nyt. En vaan  vielä pysty: käsis on liian tuoreena muistissa ja tieto siitä, että mitään ei voi enää muuttaa, tuntuu tässä kohtaa jotenkin liian pelottavalta. Ehkä kesällä kehtaan.

Jaiks! Mutta nyt tätä siis saisi kirjakaupoista Islantilainen kodinonni –kirjaa* Adlibriksellä) ja kirjastoista. Rakastan kirjastoja, joten olen kovin iloinen jokaisesta lainauskerrasta.
Koska paljastin tuossa jutun alussa kirjan alun, kerronpa loputkin. Tällaiseen lauseeseen kirjan tekstiosuus loppuu:

Voit joko vatkata kerman tai tarjota kerman sellaisenaan. Tärkeintä on, että puuron kanssa nautitaan paljon kermaa.

Kuulostaa omituiselta, mutta lupaan, että kirjaa lukiessa se luiskahtaa kontekstiinsa.
Jaejja. Taidanpa lähteä kauppaan. Haen kermaa jälkkäriin ja pienen skumppapullon päivää juhlistamaan. Ja lapsille jäätelöä, tietysti!

Teemat
Poimintoja Blogista:

17 tuntia

Kiitos mukanaelämisestä facessa ja instassa! Täällä ollaan nyt jo ihan hyvissä tunnelmissa, mutta kyllä ei ollut helppoa tämä toinenkaan kerta. Huh. 17 tuntia avautumista, yksi

Lue lisää »
Yleinen

Ystävät eri maissa

Tämä juttu on omistettu etenkin kaikille ulkosuomalaisille ja heille muillekin, joiden ystävistä ja kavereista valtaosa asuu muualla.  Aikuisiällä uusien ystävien saaminen on hitsin vaikeaa, koska

Lue lisää »
Yleinen

Mun mummoni oli mun mummoni

Mummoni isäni puolelta kuoli tänä kesänä. Kuten näissä tilanteissa usein sanotaan, tuntuu surulliselta että hän kuoli, mutta hän sai kuitenkin elää yli 90 vuotta kestäneen

Lue lisää »

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö