Me tehtiin tänä vuonna vähän erilainen kesäloma-aikataulutus kuin menneinä vuosina. Lapset ovat lomalla kesäkuusta elokuuhun, me aikuiset yleensä heinäkuussa. Sellainen perinteinen kombo. Viime kesänä valinta alkoi kuitenkin harmittaa elokuussa. Täällä järjestetään aika paljon ohjelmaa koululaisille (maksullista tosin) kesä- ja heinäkuussa. Sitten kun elokuu koittaa, kaikki harrastetoiminta loppuu ja vanhemmilla käynnistyy työt. Koska koulut alkavat vasta elokuun kolmannen viikon jälkeen, siinä tulee aika hiton pitkä ei-ole-mitään-tekemistä-mitä-mä-teen-koska-tuut-kotiin-putki. Niinpä me päätettiin, että tänä vuonna tehdään eri tavalla. Otetaankin meidät lomat vasta elokuussa.
Tässä on mun mielestä monta plussaa. Ensinnäkin lapset ovat alkukesän kiireisiä omissa jutuissaan. Se tarkoittaa todella leppoisaa työskentelyaikaa ilman mitään ohjelmatoimistona toimimista ja toisaalta kaikelle muulle jää enemmän aikaa (ehdin tehdä työt, treenata JA tehdä safkat vailla kiireen tuntua). Kenenkään ei silti tarvitse herätä ennen puoli yhdeksää, mikä tuo elämään huimasti iloa ja riemua. Voi, jos voisi aina aloittaa päivät tähän kellonaikaan!
Töiden teko keskikesällä on ihanaa! Siis kun vertaa vaikka alkusyksyyn tai joulunalusaikaan. Kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun on töissä rauhallista, koska lähes kaikki muut ovat lomilla. Ei tule meilejä, ei puheluita ja whatsappi, släkki ja teamskin ovat hiljaa. Ehdin tehdä kaikkea keskittymistä vaativaa vailla jatkuvia pysäytyksiä. Tämä onkin ollut aivan mahtava havainto! Olen kirjoittanut Hildur-sarjan seuraavaa kirjaa melkein kaksi kertaa nopeammin kuin talvella, koska kun kukaan ei häiritse, tekstin flow syntyy nopeammin ja homma etenee kuin juna. Tai ainakin omasta mielestä. Eeeeehkä silläkin on vaikutusta, että näin kesällä mieli on rento ja oma sisäinen kriitikko lepotilassa, eli rimakin on alempana. Se selviää sitten, kun kustannustoimittaja saa tämän luettavaksi. Jos syksyllä täytyy paljon fiksailla, niin sitten fiksaillaan. Kunhan se eka versio nyt vaan valmistuisi, se kun on minusta kaikista vaikeinta tässä fiktion kirjoittamisessa.
Kutkuttava odotus. Tällä tavalla loppukesästä lomaillessa ei tule fomoa muiden lomista, koska omassa mielessä on se oma loma, joka koittaa vähän myöhemmin. Tunnelma on vähän sama kuin isoa irtokarkkipussia hautoessa. Odotus on ihanaa, kun sitä voi vähän pitkittää ilman, että maaliviiva häviää minnekään.
Kun kesällä tekee töitä, ehtii suunnitella lomaa samalla siinä virtuaalitoimiston hiljaisessa huminassa. Meidänkin kesälomasuunnitelmat alkaa olla naulattu. Se etenee kutakuinkin tähän tapaan:
Kun kesävieraat ovat käyneet ja puolison loma alkaa, me lähdetään kiertämään viikoksi Islantia. Mä olen sen viikon vielä töissä. Länsivuonoilta pohjoiseen, itään, etelään ja lopuksi Reykjavikiin, josta lennetään Suomeen sille varsinaiselle kesälomalle. Saarikierroksen tavoittena on mulle kirjoittaa (teen töitä autossa – koska oma loma alkaa vasta elokuun alussa) ja noille muille kiipeillä ja telttailla. Sillä välin kun he kiipeilee, mä otan läppärin ja menen jonnekin leirintäalueen katokseen vastamelukuulokkeet päässä. Pampula ei ole vielä kertaakaan kiertänyt tätä saarta, joten tämä on hänelle eka kerta.
Suomen-reissu ja MUN KESÄLOMA alkaa Helsingistä. Muutama päivä ihanassa hotellissa (ajatella, sain St Georgesta jonkun huiman kesätarjouksen myötä majoituksen neljälle lähes samaan hintaan kuin Scandicin keskustahotelleissa olisi maksanut…), Linnanmäellä, Heurekassa ja jossain köysikiipeilypuistossa (keskustan liepeiltä varmaan löytyy joku, jonne pääsee julkisilla – saa vinkata; ja katson jossain kohtaa googlesta). Sen jälkeen suunta kohti Turkua ja Ahvenanmaata. Oon varannut meille majoituksen ja polkupyörät vuokralle viideksi päiväksi. Pyöräillään satamasta Getaan (ahh, jess, Havsviddenin rantatalo, jonka varasin jo talvella) ja takaisin. Sen jälkeen mökkeilemään pariksi viikoksi mun siskojen ja äidin kanssa ja jotain pientä seikkailua siellä lähialueilla.
Näin mahtavan meemin tiktokissa, jossa muisteltiin lapsuuden kesien parasta muistoa. Ja sehän oli se, että joku toinen maksaa sun kesäloman. Hahahahah, samastun! Tässä saakin paiskia duunia, että saa tämän kesäloman maksettua, mutta on se wörttiä.
