Kirjavinkkejä – dekkareita joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

Rakastan dekkareita. Luen ja kuuntelen kymmeniä vuodessa. Minulla on muutamia kestosuosikkeja ja olen älyttömän iloinen löyätessäni uusia timantteja, joissa on mehevät henkilöhahmot, rullaava kerronta, yhteiskunnallista syvyyttä, sopivan kiero juoni ja uniikki tunnelma. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin joutunut jättämään useamman dekkarin kesken tai kuunnellut niitä vain valikoiden (ja lukujen yli hyppiminen ei oikein toimi dekkarigenressä), koska kirjojen tarinat ovat sisältäneet lapsiin kohdistuvia rikoksia.

dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

En osaa sanoa, milloin herkkyyteni tähän aiheeseen tarkalleen ottaen alkoi. Ehkä silloin reilu kymmenen vuotta sitten julkaistiin vähemmän sellaisia dekkareita, joihin sisältyi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Välillä nimittäin tuntuu, että nykydekkareihin ei saada shokkiefektiä muutoin kuin kuvailemalla yhä karmeampia rikoksia, jotka kohdistuvat kaikista puolustuskyvyttömimpiin. Tai sitten kouraani ei vain juurikaan osunut silloin viime vuosikymmenellä sellaisia kirjoja, joita en pystynyt lukemaan. Tai sitten oma nahkani on ohentunut omien lasten myötä.

Noh, oli syy mikä tahansa, tiedostan vahvasti sen läsnäolon. Minähän olen se tyyppi, joka lukee ennen jokaisen uuden elokuvan katsomista IMDB:stä parental advisoryn. Sen luettuani pystyn arvioimaan, voinko katsoa kyseisen elokuvan vai en. Ennen dekkarien lukua googlaan kirjablogit, katson kirjojen takakansitekstit ja luen kirja-arvioit sillä silmällä, että onko näissä lapsiuhreja vai ei. Jos on, pyrin jättämään väliin.

Olen itse kaivannut tällaista listaa. Ja nyt sen ensimmäinen versio on valmis! Olen koonnut tähän juttuun listan dekkareista, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Osan kirjoista olen lukenut itse. Jutun loppupuolella on lista sellaisista dekkareista, joista sain vinkkejä Instagramin kautta. Jos listalle on eksynyt jotain, joka joutaisi sieltä pois, jätä kommentti kommenttikenttään, niin muut jutun lukijat eivät vahingossa eksy väärille sivuille. Jos listalle pitäisi ehdottomasti lisätä joku teos, vinkkaa ihmeessä siitäkin. Parhaat kirjavinkit on tehty jaettaviksi.

Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

Jarkko Sipilän Takamäki-sarja. Realistista poliisityön kuvausta, päähenkilöt joihin olen monien vuosien aikana kiintynyt, sopivasti vauhtia, alamaailman kuvausta ja rikokset, joissa harvoin jos koskaan uhrina on lapsi (paitsi: keväällä 2020 ilmestyneesä Syy tappaa -kirjassa on uhrina nuori tyttö ja vuonna 2019 ilmestyenessä Uhripelissä on alussa lapseen kohdistuva uhkaus – kuuntelin ensimmäisen luvun kaksinkertaisella nopeudella). Olen lukenut tai kuunnellut kaikki Sipilän teokset paitsi tuota uusinta juurikin sen aiheen takia.

Taavi Soininvaaran Ratamo-sarja. Mahtavaa toimintaa, rajua juonenpyöritystä ja kiinnostavat päähahmot. Pahikset jäävät ohuiksi hahmoiksi, mutta huomaan, että niihin vakkarihyviksiin tutustuu ja kiintyy sarjan aikana. Ratamo-sarjan lukeminen on kuin nautinollisen action-leffan katsomista. Väkivallanteot tapahtuvat kansainvälisen politiikan areenoilla, eivät kodeissa tai muualla ihmisten yksityiselämässä. Kaikki tässä sanottu koskee mielestäni myös Ilkka Remeksen poliittisia trillereitä ja jännityskirjoja.

Arnaldur Indridasonin Erlendur-sarja on islantilainen kestosuosikkini. Synkkiä tarinoita, joiden juuret ulottuvat usein monien vuosikymmenten päähän Islannin historiassa. Sarjassa ei kuvata sarjamurhaajia eikä kiduttajia, vaan usein syyllisiä ja uhreja ovat ihan ”tavallisenoloiset ihmiset”, jotka ovat joutuneet kohtalon kynsiin ja historian painolastin töytäisemiksi. Huom! Haudanhiljaisesta-kirjassa on rankkaa perheväkivallan kuvausta ja Talvikaupunki-teoksessa uhri on kouluikäinen lapsi.

dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

Max Seeckin Jessica Niemi -sarjasta on ilmestynyt kaksi osaa. Uskollinen lukija ja Pahan verkko. Niemi elää outoa kaksoiselämää ja hänen omasta lapsuudestaan löytyy paljon onnettomuutta (hänen pikkuveljensä kuolema kuvaillaan moneen kertaan, mutta toistuvuudesta huolimatta se ei sisällä rajua väkivallankuvausta). Niemi on taitava poliisi, mutta ihmissuhteissa problemaattinen. Juonissa mennään lujaa ja kurvataan nopeissa käänteissä. Seeck osaa tosiaan kirjoittaa kovan tason jännitysromaaneja! Olen lukenut myös Seeckin aiemmat teokset (entisen Jugoslavian alueelle hajoamissotiin paikantuvan trilogian; se sisälsi jonkin verran häiritsevää väkivallankuvausta).

Max Seeck uskollinen lukija

Seppo Jokisen tuotanto. Tamperelaispoliisi Sakari Koskinen –sarjassa on ilmestynyt kymmeniä teoksia. Koskinen-sarja on mielestäni samaa sorttia kuin Jarkko Sipilän Takamäki-sarja. Poliisityön arkea, sarjan myötä tutuksi tulevat päähahmot ja tyypillisesti yksi rikos selvitettävänä per kirja. Jouhevasti etenevää rikosviihdettä, sopivasti jännitystä eikä teoksissa mennä kiduttamisjärjettömyyksiin. Lisäys: Räätälöidyt-kirjassa on teiniin kohdistuvaa väkivaltaa.

Agatha Christie. Christien rikoskirjat on tietysti pakko nostaa tälle listalle. Perinteinen, salaperäinen, arvoituksellinen, jännittävä, mutta ei silti kamaluudella mässäilevä. Väkivallanteko itsessään ja sen yksityiskohdat eivät saa juurikaan palstatilaa näissä teoksissa; paljon kiinnostavampaa on arvoituksen ratkaiseminen ja motiivien avaaminen. Kuka sen teki? Miksi? Mielenkiintoinen detsku: Christien kirjoja on myyty maailmalla yhteensä yli kaksi miljardia kappaletta. Huimaa! Huom! Kurpitsajuhlassa (en ole itse lukenut) on kuulemma lapsiuhri.

Kati Hiekkapelto. Kati Hiekkapellon ensimmäinen dekkari Kolibri ilmestyi vuonna 2013. Ihastuin siihen isosti! Todella hyvin rakennettu juoni, loistava päähenkilö ja yllättävä loppuratkaisu. Hiekkapelto on työskennellyt maahanmuuttajien opettajana ja asunut Serbiassa. Niinpä ei yllätä, että Hiekkapellon kirjojen päähenkilön, poliisi Anna Feketen juuret ovat entisen Jugoslavian alueilla. Anna on todentuntuinen henkilö ja mukava poikkeus kaikista niistä lukuisista kantasuomalaisista poliiseista, jotka seikkailevat suomalaiset dekkareissa. Fekete-sarjan kolme ensimmäistä teosta sopivat tälle listalle, uusin ei (Hiilloksen uhri on 5-vuotias lapsi).

Maria Adolfssonin Doggerland-sarja. Olen lukenut tästä sarjasta vain yhden kirjan, mutta sen perusteella uskallan nostaa sarjan tälle listalle. Perinteisillä dekkarigenren elementeillä leikittelevä sarja. Se hunningolla oleva ongelmallinen poliisi onkin tällä kertaa keski-ikäinen nainen Karen Eiken Hornby, johon muododstuu lukiessa kaverillinen suhde.

meren ja pirun välissä dekkarivinkit

Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -rikosromaanit (paitsi teos Julma). Ihan ensin pakko sanoa, että en itse juurikaan tykkää Vareksista. Niissä on liikaa sellaista ällömaskuliinisuus-hönöhönö-tissit-tissit-hönö-hönö-kaljaa-tissejä-läppää, joka vie tarinasta liikaa huomiota ja tilaa. ”Äijähuumori” ei kuitenkaan aina ole huono tehokeino. Joskus sellaista maskuliinista hikeä tursuavaa viihdettä on ihana lukea! Rönnbacka kirjoittaa hyvää äijäilyläppää, mutta se ei mene överiksi eikä se tunnu naisia esineellistävältä.

dekkareita joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

Elina Backman Kun kuningas kuolee. Tämän vuoden yksi puhutuimpia ja suosituimpia dekkareita on Elina Backmanin esikoisteos Kun kuningas kuolee. Jatkoa on tulossa pian (ihanaa!). Tarina on jännittävä ja sopivan monimutkainen, ihmissuhdekuvaus on piristävän erilaista ja sukellus paikallishistoriaan tuo tarinaan mahtavan twistin. Tätä kirjaa ei malta laskea käsistä, mutta sitä uskaltaa silti lukea yksin pimeässä.

Pekka Hiltusen Studio-sarja. Tämä on niin hyvä!! Jos et ole vielä tutustunut, tee se heti. Suomalaisnaiset pistävät tuulemaan Lontoossa ja antavat köniin pahiksille. Ah, miten ihanaa luettavaa! Voit lukea blogissani sarjan ensimmäisestä teoksesta Vilpittömästi sinun ja vähän myöhemmin ilmestyneestä teoksesta Varo minua.

Stieg Larsson Millenimum-trilogia. Minä en olisi nostanut tätä yhtä rikoskirjallisuushistorian parasta trilogiaa tälle listalle, koska kirjat muistaakseni sisältävät aika paljon seksuaaliväkivallan kuvausta ja julmia tapahtumia, joita mm. legendaarinen päähenkilö Lisbeth Salander joutui kokemaan nuorena ja lapsena. (Koska useampi seuraajani mainitsi Millenium-trilogian pyytäessäni vinkkejä tälle listalle, nostin sen mukaan, mutta tämä siis varauksella.)

Jo Nesbön Harry Hole -sarja ja uutuus, itsenäinen romaani Valtakunta. Parasta! Jo Nesböstä olen kirjoittanut niin usein, että vanhemmille seuraajilleni Nesbö-fanitukseni on jo tuttua. Ilmiömäiset juonenkäänteet, loistava henkilökuvaus ja tapahtumien ympärille maalatut kulissit ovat niin taidokkaasti tehtyjä, että en tiedä onko tässä genressä Nesbön voittanutta. Harry Hole -sarjassa riittää sarjamurhaajia, kiduttajia ja vaikka mitä kamaluuksia, mutta jos muistiini on luottaminen, olen aika varma, että lapsiin kohdistuvia rikoksia niissä ei ole. Olen lukenut Harry Hole sarjan ja kaikki muutkin Nesböltä suomennetut teokset, enkä muista yhtäkään lapsiin kohdistuvaa rikosta. Saatan olla väärässä, koska sivuja näissä kirjoissa on paljon ja osan lukemisesta on venynyt jo vaikka kuinka pitkä aika. Vinkkaathan kommenteissa, jos tiedät olevani väärässä. Kiitos! Lisäys: Torakat ei kuulemma kuulu tälle listalle. Poliisi-kirjassa viitataan lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.

dekkarivinkit

Kun listaa dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei sopisi mainita tätä seuraavaa, mutta olkoon tämä se poikkeus. Stephen Kingin Laitos. Mies nimeltä Tim päätyy sattuman kautta pieneen kylään Etelä-Carolinaan. Ensin kuvataan Timin matkaa Yhdysvalloissa, liftaamista, roadtrip-tunnelmaa. Maanteiden numerot vilisevät. Sitten tarina yhtäkkiä kiskaistaan toiselle puolelle maata. Huippulahjakas nuori poika Luke kaapataan kotoaan, hänen vanhempansa murhataan ja poika kuljetetaan Laitokseen, jonne on koottu eri-ikäisiä lapsia ympäri maata. Laitos on paha paikka, jossa on paljon omituisia testejä ja pahoja työntekijöitä. Tarinassa lapset kokevat kamalia vääryyksiä, mutta pystyin silti kuuntelemaan teoksen, koska tarina oli niin tosimaailmasta irrallinen, että se ei tuntunut todelliselta eikä se kiinnittynyt mihinkään lukemani uutisen jättämään muistijälkeen.

laitos stephen king dekkarivinkit

Seuraajien suosituksia kirjoista, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

Arttu Tuomisen kirjat. Olen lukenut vain viime vuonna ilmestyneen Verivelka-teoksen. Se ei ole perinteinen tiukkojen juonenkäänteiden takaa-ajotarina vaan solahtaa enemmän ihmisen sisäiseen maailmaan: salaisuuksiin, syyllisyydentunteisiin ja menneisiin tapahtumiin ja menneisyydessä annettuihin lupauksiin.

dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

Patricia Cornwellin teokset. Luin Kay Scarpetta -dekkareita teininä vinon pinon, mutta en muista niistä enää yhtään mitään. Paitsi että ne olivat niin vetäviä, että luin kaiken, mitä kirjastosta löysin.

Henning Mankell Wallander-teokset olen lukenut kaikki ja tykkäsin jokaisesta todella paljon. Ikävä kyllä Wallandereiden lukemisesta on jo niin kauan aikaa (suurimman osan luin ennen kuin sain lapsia), että en enää muista, oliko niissä paljon lapsiin kohdistuvia väkivaltakuvauksia vai ei.

kirjavinkit

Nämä kirjat saivat hajamainintoja seuraajilta:

Tarquin Hall Vish Puri -sarja. Minulla on tästä intialaisetsiväsarjasta pari kirjaa hyllyssä, mutta en ole ehtinyt vielä aloittaa niitä. Vish Puri -sarjan vinkkasi minulle kirjallisuusalan rautainen ammattilainen, joten tästä sarjasta menen takuuseen. Yritän ehtiä lukemaan näitä ensi vuonna.

Stuart Turton Evelynin seitsemän kuolemaa. Kustantajan (Otava) mukaan kyse on murhamysteeristä, joka yhdistelee Agatha Christien dekkarit ja Black Mirror tv-sarjan tunnelman yhteen pakettiin.

Carin Gerhardsen, suomennettu Musta jää -trilleri ja Hammarby-dekkarisarjan ensimmäinen osa Piparkakkutalo.

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. Taidemaailmaan liittyvä dekkari, jota on kehuttu jännittäväksi ja mukavasti eteenpäin soljuvaksi dekkariksi, jossa on mukana sivistävää taidehistoriaa. Viehättävän kuuloinen kombo!

Outi Pakkanen on kirjoittanut lukuisia jännitysromaaneja, joista valtaosa sijoittuu Helsinkiin. Ihan nolottaa myöntää tämä suunnaton vääryys itseäni kohtaan, että en ole lukenut vielä ensimmäistäkään Paakkasen kirjaa. Ensi vuonna luen – olkoon tämä ainoa uudenvuodenlupaukseni.

dekkarivinkit

Kun J.K. Rowling alkoi kirjoittaa dekkareita, hän teki ne nimellä Robert Galbraith. Näiden dekkareiden päähenkilö Strike on etsivä, joka ratkoo henkirikoksiin liittyviä mysteerejä. Striken tähdittämiä brittidekkareita on tähän mennessä suomennettu viisi. Luin niistä ensimmäisen Käen kutsu. (Muistelisin, että se oli hyvä ja viihdyttävä, mutta ei tehnyt minuun sellaista vaikutusta, että olisin ahminut seuraavat osat niiden ilmestyttyä.)

Nora Roberts Etsijät. Roberts on maailmalla tajuttoman suosittu kirjailija ja valtavan tuottelias. Hän on kirjoittanut yli 200 teosta (jaiks!). Etsijät sai pari mainintaa: se yhdistelee kuulemma hyvällä tavalla jännittävää rikoskirjaa ja romanttista viihdettä.

Alex Michaelides Hiljainen potilas -teoksen loppuratkaisua monet kehuivat yhdeksi parhaista kautta aikojen. Psykoterapeutti alkaa auttamaan miehensä murhasta tuomittua naista psykiatrisessa sairaalassa.

Louise Pennyn Three Pines -kylään sijoittuva dekkarisarja on seuraajieni mukaan leppoisa. Mukana on paljon bistroissa istuskelua ja herkuttelua. Suljetun paikan mysteerejä, kuoliaaksi säikäyttämistä ja sellaista muuta pikkuisen pelottavaa ja jännää, mutta ei kamalaa ja liian kammottavaa. Erityisen freesiä sekin, että tämän sarjan sankaripäähenkilö ei ole traumatisoitunut.

Kirjastot, kirjakaupat ja kuunteluaikapalvelut

Näistä kirjoista suurin osa löytyy kirjastoista ympäri Suomen. Uusimmat kirjat löytyvät kirjakaupoista – itse suosin yleensä Adlibriksen verkkokirjakauppaa. Olen huomannut, että siellä on usein edullisimmat hinnat. Klikkaa siis tästä edullisille kirjaostoksille! *

Suurin osa tässä jutussa mainituista kirjoista löytyy myös luku- ja kuunteluaikapalveluista eli Bookbeatista, Storytelistä ja Nextstorystä. Storytel liippaa läheltä omaa työelämääni ja siksi tarjoan kaikille halukkaille 1 kuukauden maksuttoman kokeilujakson Storyteliin*. Neljän viikon ilmaisjakso on tarkoitettu uusille käyttäjille, eikä se sido mihinkään.

Tähdellä merkkaamani linkit ovat affiliate-linkkejä, eli saan pienen provikan jos ostat jotain.

44 Comments

  • Salla

    Äskettäin kuuntelin Lucy Foleyn Jahti -nimisen uutuusdekkarin. Tässäkään ei lapsia mukana. Oli ihan mielenkiintoinen ystävyyssuhteisiin perustuva tarina.

  • Äs

    Jos oikein muistan, Jo Nesbon Torakat ei kuulu tälle listalle. Juonessa oli lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, ainakin hieman sivuten.
    Joku voi korjata jos muistankin väärin !

    • Satu Rämö

      Kiitos tästä! Mä en enää muista Torakoiden juonta… Lisään tämän tuonne Nesbö-kohtaan.

  • Valma

    Tämä listaus tuli hyvin tarpeeseen, koska tykkään tosi paljon lukea dekkareita, mutta erityisesti lapsiin kohdistuva väkivalta menee herkästi itselleni ihon alle, eikä tämä aspekti ole usein sellainen, johon kiinnitettäisiin kirjallisuuslistauksissa huomiota (naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalirikoksia sisältävistä kirjoista on jo olemassa paljonkin listauksia, ja hyvä niin).

    Tämä nyt on muuten asiaan liittymätön juttu, mutta Rowling on viime aikoina osoittautunut voimakkaasti transfobiseksi, ja tuo tätä ilmi hyvin rankalla kädellä ollessaan yksi maailman tunnetuimpia (nuorten)kirjailijoita, joten henkilökohtaisesti hänen kirjojensa suositteleminen ei minusta ole ihan läpihuutojuttu. Sinun listasi toki, joten saat suositella ketä haluat, ja tässä haettiin kirjoja joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta mainitsemisen arvoinen asia mielestäni.

    • Satu Rämö

      Kiitos Valma! Joo ne Rowlingin kommentit, ihan hirveää… Etenkin kun on noin merkittävässä asemassa, on tosiaankin väliä mitä suustaan päästää. Minusta on hyvä että otit tässä asian esiin.

      • Nanida

        Ryhdyin lukemaan Ruth Galloway-sarjan ensimmäistä osaa tämän listan innoittamana, ja tähän mennessä kirjassa on ollut lapsikaappauksia sekä (oletettu) lapsiuhri/lapsiuhreja. Lisäksi eräässä kohtauksessa kuvailtiin vanhaa tapausta, jossa lapsi hukutettiin vesitankkiin (ei liity käsittääkseni juoneen oleellisesti, joten no spoilers. Mutta kyllä kuvaus pienestä ruumiista itseäni kirpaisi).

        Väkivallalla ei kirjassa niin sanotusti mässäillä, mutta mikäli ei kestä edes ajatusta lapsimurhista, suosittelen välttämään. Muilta osin todella lupaava kirjasarja!

    • Saila

      Maailma on täynnä hyviä, leppoisia dekkareita, ja niiden luetteleminen on täys mahdottomuus!

      Jo mainittujen lisäksi mm. brittikirjalijoista Ann Cleeves on kirjoittanut Vera Stanhope – ja Jimmy Perez -dekkarit (molemmat nähty Ylellä tv-sarjoina).

      Ruotsalaisia leppoisia (osin jopa tylsiä) dekkareita ovat ainakin Anna Jansson (Maria Wern – sarja), Camilla Läckberg (Fjällbacka-sarja) Viveca Sten (Sandhamnin murhat -sarja), Mari Jungstedt (Gotlanti-sarja), Åsa Larsson (Kiiruna-sarja). Viimeksi mainittu lämmittää kuvauksillaan Lapissa asuvaa. ❤️

      Suomalaisista dekkareista pitää mainita tietenkin Mauri Sariola Susikoskineen (Suomen komisario Maigret), Mika Waltarin komisario Palmu sekä grand old ladyt (Outi Pakkasen lisäksi) Pirkko Arhippa ja Eeva Tenhunen. En musta, että Leena Lehtolainenkaan Maria Kallio -kirjoissaan väkivaltaa lapsiin kohdistaisi.

      Eppu Nuotion ensimmäiset dekkarit ovat Pii Marin -sarjaa. Niistä itse pidin enemmän kuin näistä uusimmista Salome Virta – tai Ellen Lähde -dekkareista.

      Leppoisia dekkareita kirjoittavat myös Eija Jansson, Heleena Lönnroth, Ritva Kokkola, Tuula T. Matintupa ja Eija Piekkari.

      (OT:Pakko mainita, että yksi hauskimpia kuviani on se, jossa yöpöydällä odottaa Pakkasen kirjoittama Helle. 🤭)

        • Kettu

          Jatkanpa muuten niistä Lehtolaisen Maria Kallio- sarjan kirjoista.
          Kuolemanspiraalissa uhri on teini-ikäinen tyttö, lisäksi kirjassa uhataan raskaana olevaa naista. Ei siis ehkä suoraan kohdella lasta väkivaltaisesti, mutta eipä tuo nyt kaukaa liippaa.
          Väärän jäljillä- kirjassa käsitellään aika rankastikin lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa, kun Kallio työskentelee sisäministeriön perheväkivaltaa tutkivassa projektissa. (Mun mielestä se oli tämä kirja, nyt en pääse edes kirjastoon tarkistamaan asiaa.)
          Minne tytöt kadonneet käsittelee myös teini-ikäisten kuolemia ja katoamisia.
          Surunpotkussa ei ole rikosten kohteena lapsia tai nuoria, mutta en silti suosittelis herkimmille, jos ei halua lukea lasten kohtaamia ongelmia. Tätä on hankala avata spoilaamatta pahasti.
          Viattomuuden lopussa tosiaan seksuaalirikosten uhreina oli teini-ikäisiä, muistaakseni jopa nuorempiakin, en ole varma.
          Ja Jälkikaiku käsittelee transnuoren surmaa.
          Lisäksi novellikokoelma Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia sisältää ainakin yhden novellin, jossa etsitään kaapattua lasta, mutta siinä ei ole lapsiin kohdistettua väkivaltaa, sinänsä turvallinen lukea. Ja Maria Kallio-extrassa on novelli joka sisältää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

          Nyt kun luettelin nämä näin, joudun ehkä toteamaan, että aika lailla joutuu miettimään ennen kuin Maria Kallioita lukee, jos lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole oma juttu.

      • Kettu

        Lehtolaisen kirjoista Viattomuuden loppu on tavallaan vähän rajoilla, ehkä varauksella se ja tämä uusin jonka nimeä en muista.
        Muuten Lehtolaiset menee tähän kategoriaan hyvin!

      • Hanna

        Läckbergin Fjällbacka-sarjassa on ainakin loppupään kirjoissa lapsiin kohdistuvia rikoksia ja väkivaltaa (tai vähintäänkin teineihin), eli ne eivät ainakaan kaikki tähän listalle sovi, vaikka periaatteessa melko leppoisia dekkareita ovatkin. Mutta ainakin eka, Jääprinsessa sopii kuvaukseen.

  • Marja-Riitta Vehviläinen

    Sujata Masseyn Rei Shimura- sarjan voisi lisätä. Ja myös Perveen Mistry-sarja. Jens Henrik Jensen Oxen-sarja. Joel Dickerin kirjat.

    • Satu Rämö

      Kiitos!
      Aaahh, Dickerin kirjat, todellakin! Tykkään hänen kirjoistaan todella paljon. Miten pääsikin unohtumaan hänen teoksensa tästä listasta…

    • Sarts

      Mahtava lista! Vanhoja suosikkeja ja uusia vinkkejä. Itsekään en halua liian raakaa väkivallan kuvausta riippumatta siitä, kohdistuuko lapsiin vai ei. Omia suosikkeja tämän listan ulkopuolelta ovat Viveca Stenin Sandhamn-sarja ja Ann Rosmanin Marstrandiin sijoittuva historiaa ja nykypäivää yhdistävä sarja. Osan näistä lukemisesta on sen verran aikaa, että en mene takuuseen, ettei voisi olla jotain lapsiuhreja jossain kirjassa, mutta yleisesti nämä eivät sisällä pahoja väkivallan kuvauksia.

  • Jarna

    Kiitos listasta! 🙂
    Oisko Nesbon Aavessa lopussa kohtaus, jossa sen Holen psykologi- ystävän Aunen lapsi on vaarassa? Muistan että joku Harry Hole- kirja loppui niin ja se oli vähän ahdistava kohtaus kun jäi epäselväksi mitä tapahtui.
    Ja Torakoissa sivutaan lasten hyväksikäyttöä, onhan tapahtumapaikka Bangkok.
    Mut muuten tosiaan Nesbon kirjoissa ei oo tullut vastaan.

    • Hanna

      Itse en kyllä suosittelisi Camilla Läckbergiä. Juuri hänellä oli yksi hyvin julma kirja, en muista enää nimeä, jossa äiti piilotti vauvan ja koska lasta suojellakseen ei uskaltanut päästää ääntäkään, ettei lapsi heräisi, hänet raiskattiin ja pahoinpideltiin kuoliaaksi. Ei siis suoraan lapsen pahoinpitelyä, mutta… Tämä kirja jäi kesken enkä ole Läckbergeihin sen jälkeen koskenut.
      Muistaakseni myös joissakin muissa mainituissa ruotsalaisissa naisdekkaristien kirjoissa on lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

  • Lotta

    Sen verran lisättävää, että Ratamon tytär Nelli kidnapataan yhdessä kirjassa ja kuuroutuu tilapäisesti. En muista kirjan nimeä tähän hätään.
    Ja Seppo Jokisen Räätälöidyssä ratkaisussa teinipojalta katkaistaan niska.
    Ei nyt mitään lapsiin tai nuoriin kohdistuvaa mässäilyä, mutta huomioiksi.

    • Satu Rämö

      Hui, mä en muistanut tuota Jokisen kirjaa. Lisään tämän huomion listaan. Kiitos!

  • Tiina

    Hei!

    Hyvä lista, tunnistan itsessäni samaa herkistymistä. Jotkut kirjat on pakko jättää kesken tämän vuoksi. Siksi hieman ihmettelen, miksi ruth galloway-sarja on tällä listalla, kun ensimmäisen osan juoni kietoutuu nimenomaan lapsen ruumiin ja siepatun lapsen ympärille. Ainakin tuo eka osa ko. sarjasta ei minusta sovi tälle listalle.

    • Satu Rämö

      Ou fak, tämä tuli mulle yllätyksenä! En ole lukenut sitä ensimmäistä; lisään tiedon listaan. Kiitos 🙂

      • Riikka

        Kuuntelin juuri Ruth Gallowayn toisen osan ja siinäkin selviteltiin lapsen murhaa. Pystyin kyllä itse ihan hyvin sen silti kuuntelemaan, mutta en kuulu varmaan kaikkein herkimpiin.

    • Reetta

      Hei, kiitos listasta, tämä tulee todella tarpeeseen! Ekan lapsen syntymän jälkeen en ole nauttinut yhtään dekkareista, joissa on lapsiin kohdistuvia rikoksia.
      Aloin lukea tuota ekaa Gallowaytä, mutta siinä murhataan ja siepataan 4-5-vuotiaita lapsia, joten se ei sovi tänne. Selailin sarjan muita osia, koska pidän päähenkilöstä, mutta niissäkin näytti ainakin parissa olevan kyse lapsista. Uskaltaako tätä sarjaa jatkaa vai pitäisikö se poistaa tosiaan listalta?
      Ja muuten, kiitokset todella hyvästä blogista ja kirjoista, olen oppinut vuosien varrella vaikka mitä!

  • mk

    Ratamo- sarjan viimeinen on rajatapaus lapsiin kohdistuvassa väkivallassa. Kannattaa jättää väliin jos on herkkä. En enää kunnolla muista mutta siinä vähintään uhataan väkivallalla raskaana olevaa.

    • Satu Rämö

      Mun piti oikein mennä storytelistä katsomaan sitä Ratamon viimeistä teosta – en nimittäin muistanut yhtään! Kiitos tästä viestistä.

  • Petra

    Pakko sanoa, että tottahan toki Adlibriksessa on halvimmat hinnat, sillä yritys ei maksa käytännössä lainkaan veroja Suomeen. Itsekin toki käytän silloin tällöin yritystä, mutta on se aina hieman nihkeää. Monet kivijalkakaupat kärsivät Adlibriksen liiketoiminnasta ja hintojen polkemisesta verottomuuden takia. Toki sama laulu monessa muussa asiassa.

    Asiaa kommentoidakseni, tosi mahtavaa, kun teet nätä erilaisia dekkari-listauksia. Olen löytänyt useamman mainion uuden sarjan ja kirjailijan näiden avulla. En oikein osaa itse etsiä hyviä dekkareita niin täältä saa aina kivoja kirjavinkkejä ja myös kuvauksen kirjan tyylistä.

    • Satu Rämö

      Kiitos Petra kiitoksista!

      Mitä Adlibriksen bisnekseen tulee…. Valtavan iso firma. Mitä suurempi mylly, sitä tehokkaammin pystyy pyörittämään toimintaa ja saamaan hinnat alemmas. Adlibris on ruotsalainen yhtiö, se kuuluu Bonnier-konserniin kuten monta suomalaista kirjakustantamoja ja televisiokanavaa. Mä en tunne yhtiön rakennetta tai mahdollista verosuunnittelua sen enempää, kuin että kyseessä on perheyhtiö, yhtiö ilmoittaa verotettavan voiton verkkosivuillaan ja työllistää paljon Suomessa. Onhan se kyllä tosi harmillista että pienet kivijalkaliikkeet joutuu ahtaammmalle näiden isojen pelureiden takia; on pakko luoda jotain mitä iso yritys ei tarjoa. Mä esimerkiksi itse fanitan älyttömän paljon Sammakon kirjakauppaa Turussa (ja Helsingissä, silloin kun Helsingin kauppa oli vielä toiminnassa). Karsea koronatilanne siinäkin mielessä, että ihmiset eivät voi käyttää näiden pienten söpöjen putiikkien palveluja entiseen malliin. Toivottavasti tilanne muuttuisi pian!

      Oho, tästä tulikin vähän aiottua pidempi vastaus 😀

  • Tintti

    Sama ”vika” tälläkin äidillä..
    Kurpitsajuhlassa tosiaan on lapsiuhri, mutta Christie ei mässäile väkivallalla, joten tässä teoksessa asia ei ainakaan minua haitannut. Muutenkin arvostan nerokasta juonta alati roiskuvan veren sijaan.. jännitys on eri asia kuin kauhu!

  • HL

    Minä pidän Indrek Harglan Apteekkari Melchior-sarjasta. Sijoittuu keskiaikaiseen Tallinaan. En muista että olisi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ylipäänsä ei minusta erityisesti mehustele väkivallalla, vaan ihmiset kuolevat aika ”tavallisilla” tavoilla.

    Joskus 5-10 vuotta sitten lakkasin katsomasta useimpia jännityssarjoja. En jaksanut enää kaikkia niitä monimutkaisia ja hyvin julmia tapoja, joilla uhrit kokivat kohtalonsa.

    Minusta tämä olisi mielenkiintoinen aihe, jota joku voisi tutkia. Onko raakuus sarjoissa ja kirjoissa lisääntynyt, vai herkistyykö ihminen sille iän myötä? Ja jos ovat raaistuneet, niin sitä olisi mielenkiintoista verrata siihen paniikkiin, joita mediassa/keskusteluissa tunnetaan lasten ja nuorten medioista ja mediankulutuksesta ja niiden seurauksista. Minusta lasten ja nuorten maailma on juuri sitä, mitä aikuiset opettavat, mutta joskus tietämättöminä omista opetuksistaan.

    • Elina

      Sama juttu, useimmat jännitys- tai rikossarjat ja -kirjat ovat jääneet minulta pois listalta. Jää ahdistunut oli ja jutut jäävät pyörimään mieleen. Lasten saanti lisäsi ahdistusta, joten siinä mielessä tämä listaus oli paikallaan. Ja mistä se kertoo, että lähes joka kohtaan listalla on lisätty, että paitsi siinä ja tässä osassa kyseessä on kuitenkin lapsi. Toki on hyvä tunnistaa realiteetit maailmassa myös fiktion kautta, mutta tuntuu että aika raaka väkivalta on lisääntynyt kirjoissa ja sarjoissa, kyse ei ole enää halvoista toimintaleffoista vaan kehutuista sarjoista tai kirjailijoista.

    • Irene

      @HL

      ”Onko raakuus sarjoissa ja kirjoissa lisääntynyt, vai herkistyykö ihminen sille iän myötä?”

      On lisääntynyt ja varmaan siksi kun niitä tarinoita alettiin filmata. Kokonaan oma genrensä on Skandinavian Noir ja tuntuukin, että kaikki pyrkivät lyömään myyntiennätyksiä tehden vielä jotain julmempaa kuin kilpailijansa. Ihmiset varmasti herkistyvätkin, jokaisella meillä on oma ”mittamme” minkä verran kykenemme ottamaan vastaan. Toiset reagoivat kyllästymällä koko aiheeseen ja muuttuvat jopa vihaisiksi, ja toiset surevat koko kropan voimalla (minä reagoin molemmilla tavoilla).

      Mielenkiinnolla odotan mitä ”Koronan jälkeinen kirjallisuus” tuo tullessaan. Ehkä scifiä mutatoituneine ihmisineen? Enempi sairaita tiedemiehiä viruslaboratorioissaan? Max Max-tyyppisiä hahmoja jotka taistelevat pahuutta vastaan? Vai tuleeko hempeyttä enemmän, lähimmäisestä välittämistä ja sympaattisia, filosofisia rikostarkastajia jotka näkevät myös murhaajissa inhimillisiä puolia?

      • Satu Rämö

        Kiitos tästä kommentista – tarkkanäköisiä huomioita! Tuo julmuuskilpailu alkaa tosiaan jo mennä överiksi, luulisi että sille vastavoimana tulis jotain muuta. Tottakai jännitävää ja nopeatempoistakin, mutta ei aina vain raaempaa ja raaempaa…

  • Raija

    Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvat dekkarit ovat hykerryttävää luettavaa. Italialaisen yhteiskunnan kritiikkiä kovastikin ujutettu mukaan.

  • KL

    Alan Bradleyn Flavia de Luce-sarja! 11-v kemistinalku joka ratkoo pikkukylänsä (varsin merkittävää määrää) murhia.

  • Annie

    Mä suosittelen Fred Vargasin teoksia eli Komisario Adamsberg -sarjaa ja Kolme evankelistaa -sarjaa. Hykerryttävän nyrjähtäneesti rakennettuja, ei mässäilyä lapsi- tai muillakaan uhreillä, mutta vetäviä dekkarijuonia ja hulvattomia henkilöitä. Kannattaa tutustua!

    • Nanida

      Hei,
      Ruth Galloway-sarjan ensimmäisen osan lisäksi myös toisessa (Januksen kivi) tutkitaan lapsen kuolemaa. Lukemani perusteella en roikottaisi sarjaa enää listalla. Useimmat lukijat kuitenkin aloittavat sarjan julkaisujärjestyksessä ja jo kaksi ekaa kirjaa tosiaan feilaa kriteerit. Päätös toki listan ylläpitäjän 🙂

      Mutta löytyipä hyvä sarja, kiitos vinkistä! Itseäni ei niin mahdottomasti aihe häiritse, luultavasti tulee seuraavatkin kirjat luettua.

  • Tanja

    Kiitos, itse lisään dekkareiden ”ottaa päähän -listalle” murhat, joissa uhri asetetaan seksuaalisen katseen kohteeksi. Tätä inhoaa myös dekkarikirjailija Ann Cleeves, jolla kyllä on pari lapsiuhria (Shetland-sarjassa muistaakseni vain Musta kuin yö. Vera Stanhopeissa taisi olla Satamakadussa ja Kuolonkukissa, mutta niistä on sen verran aikaa etten vanno mitään), mutta millään murhilla ei mässäillä vaan päin vastoin, murhien syyt ovat hyvin arkisia ja sitä kautta myös kiinnostavia. Myös murhaajat ovat hyvin erilaisia keskenään.

    Toinen suosikkini on Fred Vargas, jonka tuotannossa ei taida olla yhtäkään lapsenmurhaa, Kalmankuoriaisissa tosin rajua lapsen kiusaamista. Vargasin tyyli on jokseenkin päinvastainen kuin Cleevesin sikäli, että murhat ja murhaajat ovat mielikuvituksellisia, usein groteskeja, mutta kirjojen tunnelma on samaan aikaan hyvin lämmin ja sydämellinen, ja taaskaan murhilla ei mässäillä. Itse nautin erityisesti päähenkilöiden eksentrismistä ja heidän keskinäisestä rupattelustaan.

  • Irmaliisa

    Hyvä listaus! Kommenteissa mainittiin Joël Dickerin kirjat, mutta ainakin hänen tunnetuimmassa teoksessaan Totuus Harry Quebertin tapauksesta uhri on vain 15-vuotias lapsi ja häneen kohdistuvaa erilaista väkivaltaa on kirjassa paljon.

  • Johanna

    Kuten edellä onkin jo kommentoitu, Elly Griffithsin Ruth Galloway -sarjan useammassa osassa on lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sen uhkaa: niissä tutkitaan lasten murhia ja niissä tapahtuu kidnappauksia. Niissä kerrotaan myös samaistuttavasti omaan lapseen kohdistuvan uhan pelosta. Kuudesta ensimmäisestä kirjasta vain yksi (Käärmeen kirous) on listalle sopiva. Todella harmi, koska muuten kirjasarjan idea on juuri niin hyvä kuin kirjoitit, yhdistäen arkeologian ja brittiläiset maisemat.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *