Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kaksikielisen lapsen vanhempi: piinaa rennosti

Olen ollut kaksikielisen lapsen vanhempi jo kohta 11 vuotta. Ja silti: joka kerta, kun joku (suomalainen) kehaisee, miten hyvin lapsemme puhuvat suomea, koen itseni tavattoman onnelliseksi. Olen iloinen, että muutkin ovat huomanneet! Tämä ei ole tietenkään vain omaa ansiotani, mutta jos minä en olisi tätä suomen kielen asiaa meillä kotona ajanut, lapset eivät tietenkään suomen kieltä puhuisi yhtä hyvin kuin ne nyt puhuvat. Minä tein sen ja minä onnistuin siinä. Jess!

kaksikielisen lapsen vanhempi

Väläytän joskus Instan stoorien puolella lapsiamme lukemassa suomalaisia satukirjoja tai hoilottamassa suomalaisia lauluja. He tekevät sitä tosi usein; keskustelevat välillä jopa keskenäänkin suomeksi, vaikka minä en ole vieressä kuuntelemassa. Pampula saattaa lallatella välillä jopa tunnin putkeen kaikenlaisia juttuja puuhaillessaan omiaan. Jaaa nyyyyyyytten mä meneen tänne koomeerooon ja täälläää onkin aika pimeääääääää. MISSÄÄ SE TASKULAMPPU OOONNNNNN….

Molemmat lapset, nyt siis iältään 10 ja 5, vaihtavat nopeasti kieltä islannista suomeen ja toisinpäin ja välillä sekoittelevat erikielisiä sanoja keskenään, jos sanasvarasto ei muuten riitä. Tyyliin: Äiti jos mä voisin laittaa tämän naerbolurin päälle (sana aluspaita ei tullut sillä hetkellä mieleen, joten se korvattiin islanninkielisellä sanalla). Luovaa kielenkäyttöä on hitsin kiitollista kuunnella.

Kaksikielisen lapsen vanhempi osaa olla pitkäjänteinen mutta rento

Ei tämä lasten kaksikielisyyden edistäminen nyt ihan kamalan vaikeaa ole ollut, mutta pitkäjänteisyydestä on ollut hyötyä. Kaksikielisen lapsen vanhempi joutuu välillä ajattelemaan ja tekemään kotioloissa asioita kahteen kertaan. Kaikki toiveet ja pyynnöt kun eivät välttämättä mene yhdestä kerrasta perille jokaiselle. Mä olen ottanut tämän kieliasian juttuna, johon haluan keskittyä. Täytyy niin sanotusti valita taistelunsa ja tämä on ollut se mun ”taistelu”. En ole vanhempana kovin tiukka sääntöjen asettaja. Olen itse asiassa usein aika höveli – puolisoni on paljon minua jämptimpi. Pari sääntöä lasten kasvatuksen suhteen on, joista ei jousteta. Yksi on se, että ketään ei kiusata ikinä. Toinen on se, että mun ja muiden suomalaisten kanssa puhutaan suomea.

En ole ollut suomen kielen suhteen raivopäisen vaativa lapsia kohtaan, vaan se sääntö on enemmänkin kohdistunut muhun itseeni. Olen yrittänyt pitää kiinni periaatteesta, että puhun aina lapsille suomea. Luen lapsille suomenkielisiä kirjoja. Katsomme ja annan heidän katsoa keskenään suomenkielisiä televisio- ja nettisisältöjä. Tällä hetkellä Elinan ja Sofian tubekanava on molempien lasten suosikki. Oon halunnut tehdä suomen kielen puhumisesta ja lukemisesta mahdollisimman normaalia, osan ihan tavallista arkea. Meillä ei ole kielikylpyjä tai suomi-sunnuntaita, vaan suomen kieli kulkee mukana joka hetkessä.

kaksikieliset lapset

Mä törmäsin tähän johdonmukaisuuden suositukseen muutama vuosi sitten, kun tein lehtijuttua lasten kaksi-/monikielisyydestä ja siitä, miten vanhempana toimisi mahdollisimman oikein, jotta lapset oppisivat molemmat/useamman kielen kotona hyvin. Jututin silloin filosofian tohtoria Sirje Hassista. Hän esitteli väitöskirjassaan (Simultaaninen kaksikielisyys, 2002) viisi erilaista tapaa, joita noudattaen kaksikielisen lapsen vanhempi pystyy tukemaan lapsensa kaksikielisyyttä. Tapoja on monia, eikä tärkeintä ole se, minkä tavan valitsee vaan se, että on johdonmukainen.

kaksikieliset lapset kasvatus

Kaksikielisen lapsen vanhempi, mitä jos valitsisit jonkun näistä?

1. Minimaalisen ymmärryksen strategia. Aikuinen vaatii lapselta käyttötilanteen mukaista kieltä ja kieltäytyy ymmärtämästä tai ei oikeasti ymmärrä lasta muilla kielillä. Lapsi saa tahtonsa läpi vasta, kun hän käyttää oikeaa kieltä. Tämä vaatii lehmänhermoja ja paljon pokkaa.

2. Selvityksiä ja korjauksia vaativa strategia. Jos lapsi puhuu vanhemmalleen vierasta kieltä, vanhempi pyytää lasta selventämään asiaansa, koska lapsen käyttämä kieli ei ole kieli, jota hän ymmärtää. Tässäkin on hyötyä kärsivällisyydestä ja kiireettömyydestä.

3. Toisella kielellä toistamisen strategia. Aikuinen toistaa lapsen lausuman omalla kielellään, eikä siis suoraan vaadi lapselta puhumaansa kieltä. Tämä tapa on tavallaan superiisi eikä vaadi ylimääräisiä ponnisteluja, koska aika usein kaikki pitää sanoa monta kertaa joka tapauksessa. Ainakin Pampulalle, joka viitosvaihteella tohottaessaan ei aina ehdi kuulla kaikkea, mitä hänelle sanoo, koska ääniaaltojen väreillessä hän on jo toisaalla.

4. Kielen vaihtaminen. Tässä tavassa kaksikielisen lapsen vanhempi ei välitä lapsen käyttämästä kielestä, mutta puhuu hänelle sitkeästi omaa kieltään. Mulla on ollut lasten kanssa käytössä tämä strategia. Joskus on niin, että puhumme aiheesta, josta lapsella ei vielä ole sanavarastoa suomeksi. Emme esimerkiksi ole koskaan käyneet yhdessä ratsastamassa Suomessa. Siksi kaikki hevosiin, satuloihin ja ratsastusvarusteisiin liittyvä sanasto on esikoisella suomen kielessä huomattavasti heikompaa mutta islanniksi hyvin hallussa. Niinpä minä puhun satulasta, kun hän puhuu hnakkurista.

5. Kielenvaihdon strategia. Aikuinen vaihtaa tilanteen mukaan kieltä. Mä en itse suosi tätä tapaa, koska lapset eivät kuule arkisin suomea keneltäkään muulta kuin minulta. Jos minä puhuisin sitä entistä vähemmän heidän kanssaan, suomen kielen käyttö vähentyisi huomattavasti ja saattaisi jopa tipahtaa kokonaan pois. Kun minä ja tyött olemme kolmistaan tai minä puhun isossa ryhmässä vain heille, käytän suomea. Jos lapsilla on kavereita kylässä ja puhun yhteisesti kaikille lapsille, puhun islanniksi. Jos viestini on tarkoitettu vain omille lapsille, käytän suomea.

Miten tämä kaksikielinen arki sujuu romanttisessa suhteessa? Katso täältä ajatuksiani kaksikielisestä parisuhteesta.

kaksikielisen lapsen vanhempi tukee kielen oppimisessa

Puhu, kuuntele, lue, kirjoita – mutta ei paineella vaan osana tavallista arkea

On ihan parasta, jos kieltä pääsee treenaamaan kaikissa muodoissa eli ei vain puhumalla vaan myös kirjoittamalla, kuuntelemalla ja lukemalla. Koska olen kaksikielisen lapsen vanhempi ja suomen kielen kehittyminen on mulle tärkeä asia, olen koittanut jollain tavoin saada nuo kaikki kielenkäytön muodot mukaan meidän arkeen. Olen raahannut selkä vääränä ja pyytänyt äitiäni, suomalaisia kirjakustantajia (kiitos kaikki tähän asti meille kirjoja lähetelleet!!) ja kavereitani lähettämään meille suomenkielisiä lastenkirjoja Suomesta. Minä luen niitä ja lapset kuuntelevat. Lapsilla on myös usein kuuntelussa suomenkielisiä iltasatuja tai autossa kuunneltavia satuja jonkun muun kuin äitinsä lukemana. On hyvä välillä kuunnella jonkun muun kuin minun puhuvan suomea.

Lukemista olemme harjoitelleet vähitellen. Olen antanut taidon karttua puolihuomaamatta. Molemmat lapset ovat oppineet ensin lukemaan islanniksi, ja suomen kielellä lukeminen on tullut mukaan vähitellen pieninä palasina. 10-vuotias lukee islanniksi paksuja nuortenkirjoja, mutta suomenkielisten kirjojen lukeminen on vielä sen verran hitaampaa, että olen antanut hänelle vähän nuoremmille suunnatumpia kirjoja, joissa on vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia.

kaksikieliset lapset kasvatus ja vanhemmuus

Kun lukeminen on alkanut sujua, he ovat harjoitelleet myös suomenkielisten tekstien kirjoittamista. Puuhakirjat, tehtäväkirjat ja ystäväkirjat (Elinan ja Sofian Ystäväkirja on meillä tällä hetkellä erittäin kovassa käytössä) luovat rentoja tilaisuuksia harjoitella kirjoittamista. Kirjaimet tulevat välillä väärin, koska islannissa ja suomessa kirjainten äänteet eivät vastaa toisiaan. Esimerkiksi islantilainen u lausutaan kuin suomalainen y, islantilainen y lausutaan kuin suomalainen i. Pikkuhiljaa taidot karttuvat ja yksityiskohtia alkaa jäädä mieleen.

kaksikieliset lapset mikä kieli

Olen kaksikielisen lapsen vanhempi mutta kokemusasiantuntijuuteni kattaa tasan kaksi lasta muutaman vuoden ajalta. Eli ei mulla ole tähän kaksikielisyyden tukemiseen mitään yhtä viisasten kiveä. Luulen, että tärkeintä on olla johdonmukainen ja tavallinen. Kaksikieliseksi kasvamisen pitää antaa tapahtua osana päivittäistä arkea. Jos siitä tulee joku ihme projekti, jolle pitää antaa tietty määrä aikaa viikoittain ja jona olemassa oloa jatkuvasti korostetaan, kielen omaksumisesta tulee opettelua ja pänttäämisestä ja siitä lähtee rentous. Ja kolmantena: sen pitää olla siistiä eikä missään nimessä noloa. Lyttään verbaalivasarallani kaikki islantilaiset (ja toki myös muunkieliset), jotka tulevat suomea kuultuaan sössöttämään jotain siitä, kuinka hassulta toi teidän kieli kuulostaa. Jos lapselle jää fiilis, että jonkun asian tekeminen on noloa, into lopahtaa saman tien. Suomen kieli on erittäin hieno kieli ja minkä tahansa kielen osaaminen on todella hieno juttu.

12 Comments

  • Piia

    Hei! Kiitos kirjoituksesta, mielenkiintoista pohdintaa! Meillä on myös kaksikielinen perhe, mutta asumme Suomessa ja suomi on siis lapsilla ns.tehdasasetuksissa. Onneksi toinen vanhempi toteuttaa oman äidinkielensä kanssa pitkälti samaa systeemiä kuin sinä ja se tuntuu toimivan hyvin! Toki suomen sanavarasto on laajempi ja kattavampi, mutta silti lapset puhuvat isälleen johdonmukaisesti toista äidinkieltään. On hienoa huomata, että jopa 2-vuotias osaa automaattisesti vaihtaa kieltä sen mukaan kenen kanssa puhuu ja ei edes yritä puhua suomea, vaikka vastapuolo sitäkin osaisi. Itse ihmettelen aina sitä, miten lapset tuntuvat tietävän automaattisesti mitä kieltä kenellekin puhutaan. Tämä pätee paitsi suvun kesken, mutta myös kaveripiirissä olevien muiden ”samankielisten” kanssa. Vielä kun saisi lapset leikkimään toisella äidinkielellään, sitä ei meillä vielä ainakaan ole tapahtunut 🙂

    • Satu Rämö

      Kiitos Piia! Meillä toi lasten keskinäinen suomeksi leikkiminen alkoi oikeastaan vasta silloin, kun kuopus alkoi olla ohi taaperoiän, sellainen 3-4-vuotias. Oon myös huomannut, että vaikka leikit Islannissa käydään useimmiten Islanniksi, Suomessa ollessamme lapset puhuvat keskenään enemmän suomea. 🙂

  • Noora

    Kiitos tästä tekstistä! Olen itse kaksikielisenä kasvanut, joten tiedän että se kyllä onnistuu, mutta oli silti kiva lukea vinkkejäsi, kun oma lapsi on nyt 5kk ja jos hyvin menee, kasvaa hän kolmikieliseksi. Hyvistä kokemuksista saa aina varmuuden, että on täs hommassa jotain järkee, vaikka joskus on niitä epäilijöitäkin.

    • Satu Rämö

      Kiitos Noora! Meidän Islanti-perheessä on myös kolmikielisiä (islanti, espanja, katalaani). Kun joku kielistä jää vähemmälle huomiolle, se passivoituu, mutta sitten taas esimerkiksi vähän pidempi kesä- tai talviloma kyseisen kielen parissa on taas roimasti nostanut kielitaitoa. On kyllä uskomatonta seurata, kuinka lapset omaksuu noita uusia kieliä.

  • Hanna

    Olipa hyvä kirjoitus! Olen itse kokonaan suomen kielisestä perheestä, mutta työssäni varhaiskasvatuksen opettajana törmään kaksi (joskus jopa kolmi) -kielisyyteen päivittäin. Jonkun verran suomi toisena kielenä (s2) -opetusta opiskelleena kaikki nuo mainitsemasi tekniikat kuulostivat todella hyviltä! Itse töissä painotan päivittäin perheille, joissa puhutaan useampaa kieltä, kuinka tärkeää on, että lapsi oppii kummankin vanhemman/muun aikuisen käyttämän kielen. Heikompi kieli (usein suomi) kehittyy paljon paremmin, jos lapsi hallitsee vanhempien kielen/kielet hyvin ja niitä käytetään hänen kanssaan aktiivisesti. Nimenomaan tuo rentous ”harjoittelussa” on myös omasta mielestäni todella tärkeää. Pakottamalla ja painostamalla pääsee harvoin hyviin tuloksiin lasten kanssa. Olen samaa mieltä siitä, että kaikki kielet ovat hienoja ja tärkeitä! Ja myös siitä, että kaikki kielitaito on hyväksi ihmiselle.

    • Satu Rämö

      Kiitos Hanna! Mittaamattoman arvokasta kuulla varhaiskasvatusammattilaiselta näitä juttuja, kiitos!!

  • Mari

    Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta jutusta. ”Valitse taistelusi”, tosiaan. Kieli on minulle ollut aivan ehdoton ja tärkein taistelu. En ole muuten ehdoton (paitsi tiukka myös siinä miten muita kohdellaan sekä yleisissä käytöstavoissa, mitä nyt jää sitten edes ulkopuolelle…?) mutta kielessä en jousta ikinä. Mulla on periaatteessa kai tuo ihan 1. linja joskin jos lapsi ei tiedä sanaa suomeksi, sanon sen tietenkin suomeksi, ja sitten hän jo käyttää sitä itse. Asumme Ruotsissa jossa etuna suomenkielinen päiväkoti, vaikkakun siellä lapset enimmäkseen leikkivät ruotsiksi (koska myös vanhemmat jotka EIVÄT puhu ikinä kotona suomea tunkevat sinne lapsensa, grrrrrrrr).
    Liputan aika huolella tiukkuuden puolesta, muistan itse naputtaneeni raukalle jo ennen 1-v päivää kiitosta, kun hän yritti sanoa tack, hehe. Toistelin vain vieressä kunnes se toinen sana alkoi tulla, linja on siis ollut ihan alusta asti. Olin myös tosi huolissani aiemmin, ettei lapseni saisi sujuvaa suomea ulkomailla asuessa mutta nyt lähestyessään 5 vuotta kieli on hyvin rikasta ja kesällä Suomessa vieraillessa sain ilokseni kuulla ettei hänellä ole edes aksenttia, vaan kieli on iloisen puhdasta suomea. Hän vaihtaa sujuvasti sormia napsauttamalla kieltä, aksenttia ja jopa hiukan identiteettiä (tämä supermielenkiintoista) ja ah, olen tolkuttoman ylpeä. Olen ollut tiukka ja se on kannattanut. Lapsi myös tietää, että jos hän puhuu ruotsia minulle, vaihdan myös minä kieltä (en englantiin vaan hankalampaan) emmekä me voi kommunikoida ollenkaan.
    Minun neuvoni on, jos kielestä haluaa sujuvan, on valita linja ja pysyä siinä. Ja olla aika tiukka :). Lapsi on itse ylpeä kyvystään ja kiinnostus kieleen ja kirjoihin on tosi iso. Kaikesta huolimatta olen siis pystynyt säilyttämään tähän ilon, vaikka kuulostankin tiukalta (taidan kyllä olla :)?).

    • Satu Rämö

      Suomenkielinen päiväkoti! Aivan ihana juttu. Tosi kiinnostavaa muutenkin kuulla teidän perheen kaksikieliskokemuksista.

  • IA

    Mukava kuulla, miten kaksikielisyys onnistuu teillä. Uskoisin myös, että kielipari joko auttaa kaksikielisyyden syntymistä tai vahvistaa vain toista kieltä. Omat lapseni puhuvat suomea ja englantia, ja varsinkin viihteessä englannin ylivalta on niin suurta, että nykyään on jo mahdotonta vaatia lapsia katsomaan alkuperäisesti englanninkielisiä ohjelmia suomeksi, kun pitäisi lukea tekstitystä, vaikka he ymmärtävät myös puhekielen. Sama on kirjojen kohdalla. Kun englanninkielinen lastenkirjallisuus on maailman kuulua, on hankala motivoida tai vaatia, että he lukevat Harry Potterinsa suomeksi, sillä silloin siitä ei pysty puhumaan ystävien kanssa, koska kirjassa on niin paljon omaa taikasanastoaan.

    Puhun lapsilleni aina suomea ja suomenkielisille ihmisille pitää heidän puhua suomea, mutta sitten Suomessa käydessä on se ongelma, että muut ihmiset haluavat opetella englantia heidän kanssaan. Islannin kanssa tuskin tätä ongelmaakaan on. Sanavaraston kasvaminen valtakielessä nopeammin kuin suomessa on täällä ongelmana. Yksi äiti riittää vielä kaksivuotiaalle sanojen opetteluun, mutta kymmenvuotiaat oppivat jo suurimman osan sanastostaan koulusta. Tässä vaiheessa tilanne on siis vielä hyvä, mutta miten saada kielitaito aikuisen tasolle seuraavien vuosien aikana. Kiinnostaisi myös tietää, milloin ollaan ns selvillä vesillä, että lapsuuden kielitaitoa ei voi enää menettää, vaan se jää aina olemaan valmiina käyttöön, kun tarve tulee. Olin tässä äskettäin varsin yllättynyt, kun kävimme ensimmäistä kertaa Suomi-koulussa, että omat lapseni olivatkin niitä parhaiten suomea puhuvia, vaikka olin aina ottanut asiasta hieman stressiä, että en ole panostanut tarpeeksi, mutta ehkäpä tällainen rento asenne on juuri oikea. Nykyään minulla on käytössä myös toistamisen strategia, sillä usein on jo spesiaalisanastoa, joita he eivät vielä tiedä suomeksi, ja välillä joutuu itsekin oikein kaivamaan päätään, että mikä esim pyroclastic flow tai plate tectonics suomeksi olisikaan. Muut asiat lasten kasvaessa ovat muuttuneet vähitellen helpommiksi, mutta kaksikielisyyden vaaliminen ja vaatiminen tuntuvat vaikeutuvat vuosi vuodelta.

    • Satu Rämö

      Tämä muuttuu salettiin todella paljon mielenkiintoisemmaksi kun tulee lisää vuosia…. Mun haavena on, että jompi kumpi tytöistä tai kenties molemmat muuttaisi jossain kohtaa Suomeen opiskelemaan. Jos nyt päättävät yliopistoon mennä, niin ehdottomasti Suomessa, ei täällä. Voitais ottaa puolisonkin kanssa joku varhaiseläkekausi siihen väliin ja relata muutama vuosi metsässä 😀

  • Peikko

    Kaksikielisyyttä käsittelevät jutut kiinnostavat aina. Mekin asumme ulkomailla, ja minä olen lastemme ainoa suomenkielinen kontakti arjessa. Pitääkin tsekata tuo Elinan ja Sofian tubekanava. Antaisin lasten mielellään katsoa suomenkielisiä tv-ohjelmia, mutta en oikein tiedä mistä niitä oikein löytyisi, etenkään maksuttomana. Onko jotain vinkkejä? Jos kaipaa systemaattisempaa kielenopiskelua, niin onhan olemassa ulkosuomalaisten lasten Kulkurikoulu, josta voi valita esim. suomen kielen ja kirjallisuuden kursseja.

    • Satu Rämö

      Kiitos tuosta Kulkurikoulu-vinkistä! Joo tuo Elinan ja Sofian tubekanava on ollut minusta kiva, kun siellä on aika maltillisesti mainoksia ja tytöillä on hyvä meininki, semmoinen reipas ja iloinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *