Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raha parisuhteessa – kuinka tulot ja menot meillä jakautuvat?

Luin Helsingin Sanomista älyttömän kiinnostavan jutun aiheesta raha parisuhteessa, tarkemmin sanottuna siitä, kuinka pariskuntien tulot jakautuvat parisuhteissa, joissa on lapsia. Jutun sisältö oli joiltain osin lähes kauhistuttavaa luettavaa. Lapsiperheiden tulonjakoa selvittäneessä tutkimuksessa (juttu on vain tilaajille) selvisi, että usein ajatellaan reiluimman ja yksinkertaisimman tavan hoitaa raha parisuhteessa olevan se, että molemmat perheen aikuiset laittavat yhtä paljon massia yhteisiin menoihin. Samanlainen huomio nousi esiin myös Me Naisten tekemässä verkkkokyselyssä: isot tuloerot voivat johtaa jopa kahteen eri elintasoon samassa perheessä. Ihan pimeä homma.

Raha-asiat parisuhteessa

Raha parisuhteessa voi määrittää paljon. Pahimmillan se voi olla taloudellista vallankäyttöä: toinen elää köyhyydessä ja toisella on paljon rahaa ja valta päättää kaikesta. Karmeaa ja niin väärin.

Eihän siinä ole mitään järkeä, että kovatuloisessa työssä käyvä aikuinen maksaa asuntolainasta, ruuista ja muista yhteisistä menoista saman määrän euroja kuin perheen toinen vanhempi, joka tienaa paljon vähemmän tai on esimerkiksi kotona hoitamassa lapsia ja jonka ainoa tulo muodostuu valtion maksamasta tulonsiirrosta. Epäreilua ja väärin, sanon mä. Jos puolisoni tienaisi minua enemmän ja kävisi jatkuvasti ulkona syömässä ja minä en, kävisi ulkomaanmatkoilla joihin minulla ei olisi varaa, kävisi tapaamassa kavereitaan harrastuksissa, joihin minulla ei olisi varoja, pitäisin tilannetta niin outona, että en osaa sitä oikein edes kuvitella. Ei siinä paljon luottamuksellisesta ja lämpimästä parisuhteesta olisi enää jäljellä, jos toisen pitäisi jäädä ravintolan eteiseen odottamaan sillä välin kun toinen käy syömässä.

Perheiden sisäiset elintasoerot on aihe, jota ei ilmeisesti ole tutkittu Suomessa kovinkaan paljoa. Vuonna 2010 tulo- ja elinkeinotutkimuksessa selvisi (tuo linkkaamani Me Naisten juttu), että Suomessa vain 14 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi, että kaikki ansaitut rahat ovat yhteisiä. Se on muuten todella pieni prosenttiluku!

Niin. No pitäisikö kaikkien tulojen olla yhteisiä? Vai olisiko parempi, että molemmat osallistuvat yhteisiin menoihin suhteessa palkkaansa – eli esimerkiksi puolet enemmän tienaava maksaisi myös puolet enemmän kaikista kuluista kuin pienituloinen? Molemmat tavat saattavat toimia, mulla on kokemusta vain tuosta ensiksi mainitusta. Kannattaa muuten lukea myös Valeäidin hyvä postaus aiheesta kuinka tulot jaetaan kun toinen on vanhempainvapaalla.

Kaikki tulot ja menot ovat meillä yhteisiä

Raha tai siis sen määrä ja jakautuminen meidän parisuhteessa vaihtelee. Tulotasomme muuttuvat jatkuvasti työtilanteiden ja vuodenaikojen mukaan. Useimmiten minä tienaan meistä kahdesta enemmän, mutta on myös kuukausia, jolloin hänen tililleen saama nettopalkka on paljon isompi kuin minun. Ajattelemme silti aina kaikki tulot ja menot yhteisinä. Asuntolainalyhennykset, vakuutukset, kiinteistövero, päiväkotimaksut ja koulun ateriamaksut menevät hänen tililtään. Minä maksan kaikki meidän matkat, ruokaostokset, lasten harrastukset, internetin ja auton kulut. Molemmat säästävät tahollaan, hän jollekin suljetulle korkeakorkoiselle tilille, minä indeksirahastoon. Minä olen ottanut vastuulle lasten kuukausisäästöjen siirtämisen oikeaan paikkaan (lapsille säästämisestä ja rahan roolista perheestä ylipäätään suosittelen mainiota Julia Thurénin Kaikki rahasta -kirjaa). Laskujen sulle-mulle-jakautuminen on sattumalta mennyt näin. En ole varma, kumman tililtä menee enemmän menoja kuussa, mutta sillä ei ole niin väliä, koska kaikki sisääntulevat rahat ja ulosmenevät rahat ovat kuitenkin yhteisiä.

perheen sisaiset tuloerot

Tämä toimii, koska meistä kumpikaan ei laita paljoa rahaa harrastuksiin tai hankintoihin ilman, että kysyy ensin toiselta, onko se ok. Kestääkö meidän talous, jos ostetaan valokuvaushommia varten se uusi drone? Asia tarkastettiin ja drone hankittiin (tai siis, köh, firmani hankki). Poikien pyöräreissu Norjaan maksaisi sen ja sen verran. Taas ihmetellään summia ja päätetään, että joo tai ei. Ihan jokaisen oluttuopillisen tai ulkona syödyn lounaan perään ei kysellä toisen mielipidettä, mutta jos hankinta on suurusluokaltaan satasen tai yli, siitä mainitaan toiselle.

Emme kirjaa menoja ja tuloja päivittäin ekseliin emmekä seuraa niitä kovinkaan tarkasti tavallisessa arjessa. Emme arkistoi kuitteja, ellei kirjanpidon takia ole pakko tai takuu sitä edellytä. Raha parisuhteessa perustuu meillä keskinäiseen luottamukseen, opittuihin ja hyväksi havaittuihin tapoihin ja siihen, että olemme rahankäytössä aika samanlaisia.

Jos toisen tililtä on rahat loppumassa, toinen nakkaa sinne rahaa. Noin kerran vuodessa pidämme talouspalaverin, jossa kirjaamme ylös sen hetkisen velkatilanteemme, omistuksiemme arvot ja pankkitilien saldot. Tavoitteena on, että joka vuosi olemme enemmän plussalla kuin edellisenä vuotena ja tähän asti käyrä on kulkenut oikeaan suuntaan. Yksittäiset matkat tai hankinnat ovat tottakai lisänneet välillä menoja ja lasten syntymän aikaan ja ensimmäisen elinvuoden aikana tienasimme molemmat vähemmän kuin tavallisesti, mutta samaan aikaan omaisuuksien arvo (esim. asuntojen hinnat) on noussut ja asuntovelkaa on lyhennetty. Taloustilanteemme tsekkaaminen kerran vuodessa on tuonut meille ihan riittävän määrän informaatiota siitä missä olemme ja mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Jos meistä jommalla kummalla olisi suuria summia syövä harrastus, shoppailuvimma, tapa pelata rahapelejä tai joku muu isompia summia kerralla vievä juttu, tilanteemme olisi varmasti hyvin erilainen. Silloin perheen rahavirtoja tulisi varmasti käytyä läpi tiheämmällä kammalla ja huomattavasti useammin kuin nyt.

rahat ja parisuhde

Menot ja tulot ovat yhteisiä, mutta sitten tulee se yksi mutta. Minulla on nimittäin yksi ihan oma säästöpaikka, jonne siirrän silloin tällöin ylijäänyttä rahaa. Se on mun henkilökohtainen vararahastoni, jota käytän, jos kaikki muu ympärillä menisikin yhtäkkiä ihan persiilleen. Vaikka todennäköisyys sille, että kohta 15 vuotta mukana kulkeneesta puolisosta paljastuisi erittäin outoja puolia ja kaikki se, mihin on uskonut, ei ollutkaan totta, on aika pieni, se on silti aina olemassa. Koska olemmehan ihmisiä ja kaikkea voi aina tapahtua – niin rahassa kuin parisuhteessakin. Takaan oman mielenrauhani sillä, että huonoimmankin tilanteen tullessa eteen minulla on pieni oma jemma – hätävara – jonka turvin pääsee pahimman kuopan yli. Olen kertonut puolisolle tästä hätävarasta, eikä hän pitänyt sitä mitenkään omituisena tai huonona asiana. Totesi vaan, että ei itse kyllä semmoista hätävaraa säästä, mutta hän ei olekaan ”tällainen samanlainen yhtä järjestelmällinen ihminen”. Se oli siis vissiin kehu.

41 Comments

  • Sanna

    Aika samat linjat. Meillä tosin on yhteinen tili, jolle siirretään about 70 prosenttia palkasta ja maksetaan isot yhteiset menot – päiväkoti, asuntolaina jne. Ruuat ja muut juoksevat pienemmät menot kumpikin omilta tileiltämme sen kummemmin valvomatta. Molemmilla on lisäksi omat jemmat ja lapsilla säästötilit. Eli jos tämän jälkeen saa jotain säästöön, voi toiselta sen enempiä kyselemättä tehdä myös ihan itsenäisiä ostopäätöksiä. Mutta. .. Että tähän päästiin ekselöitiin alkuun ihan kaikki. Puolisen vuotta kaikesta oli dataa, jonka päälle nykyinen luottamus rakentuu. 🙂

  • Katjuska

    Tämä on tärkeä ja mielenkiintoinen aihe ja etenkin, kun siitä lähipiirissä alkaa puhua. Olen monesta asiasta täysin samaa mieltä.
    Meillä siirrämme 60 % nettotulosta yhteiselle tilille, josta menee mm.vastikkeet, päivähoitomaksut, ruuat ym. Meillä on omat asuntolainat, tai kaksi yhteistä lainaa mutta toinen lyhentää toista ja toinen toista omilta tileiltämme. Siihen päädyimme aikanaan erinäisistä syistä (olemme aika erilaisia rahankäytön suhteen, minulla on aina enemmän säästössä pahan päivän varalle jne). Meillä on myös yhteinen säästötili isompia hankintoja, remppoja ym. varten ja toisaalta omat, pienet säästömme. Pääasiassa kaikki on kuitenkin yhteistä ja esim. vanhempainvapaiden aikana molemmille omaan käyttöön ja lainanlyhennykseen siirrettiin omille tileille saman verran ja muuten kaikki meni yhteiselle tilille. Olimme molemmat pidempään kotona lasten kanssa.
    Tärkeintä on pystyä puhumaan rahasta ja miettiä toimiva ja tasa-arvoinen tapa perheelle. Tiedän ystäviä, jotka eivät edes puhu juuri rahasta tai tiedä, millä tuloilla toinen lainaa lyhentää, pääasia että lyhentää.

    • Satu Rämö

      Yeps, avoimuus ja aiheesta puhuminen ilman kiemurtelua on kyllä se ihan ensimmäinen asia, jonka pitää olla kunnossa. Tuntuisi tosi oudolta, jos mä en tietäisi, paljonko oma puoliso esimerkiksi tienaa.

  • Hanne

    Meillä jaetaan laskut aika lailla tasan. Minä töissä käyvänä maksan välillä enempi ja pyrin säästämään esim. kesäreissuihin. Sitten kun puoliso valmistuu ja saa töitä (hänestä tulee opettaja) hän ns. paikkaa tilannetta. Sitten tulevaisuudessa kun molemmat ovat paremmassa rahallisessa tilanteessa, voimme säästää yhdessä ja suunnitella isompia juttuja.

  • Inka

    No hei huippua! Siis se, että ensi kertaa kuulen että jotkut muut toimivat tismalleen kuten me mieheni kanssa toimimme. Ja aivan vastaavasti olen ollut tosi hämilläni kun toistuvasti kuulen tutuilta mitä erikoisemmista perheen sisäisistä rahanjakomenetelmistä. En vain tajua, että miksi! Tai siis tajuan tietysti, että kaikissa perheissä ei sama toimi, mutta tämä meidänkin tapamme suhtautua niin tuloihin kuin menoihinkin yhteisinä tuntuu vain ainoalta todella vaivattomalta tavalta toimia. Myönnän kyllä heti, että asiaan saattaa vaikuttaa se, että meillä ei ole opiskeluaikojen jälkeen koskaan ollut oikeasti tiukkaa. Jos olisi, voisi yhteisten rahojen käyttö olla paljon vaikeampaa ja ruvettais vaikka kinaamaan niistä kahvikupeista. Mut silti en kyllä haluais mihinkään hankalaan systeemiin siirtyä.

    • Satu Rämö

      Yasss, juuri näin! Ja ihan sama disclaimer: koska arjessa rahasta ei ole ollut oikeasti pulaa sitten sen jälkeen kun aloitin opiskelut ja työnkäynnin opiskelujen ohessa, ei tarvitse pienimmistä hankinnoista neuvotella eikä kinata.

  • Satu

    Meillä sama periaate, rahat yhteisiä.
    Isoista ostoksista keskustellaan, muuten vapaat kädet ja järki mukana.
    Satu

  • Mikael

    Teidän systeemi kuulostaa aika samalta kuin meidän. Tällä hetkellä itse tienaan 2,5 kertaisesti nettona vaimooni nähden, mutta maksan myös miltei kaikki laskut. Auto on minun nimissä ja suhtaudun siihen kuin se olisi minun kulujen osalta. Käytön osalta se on tietysti yhteinen ja yhdessä sen hankinnasta on päätetty.
    Meillä on käyttöoikeudet toistemme tileihin ja käytännössä se jolta rahat loppuu siirtää itselleen rahaa tarpeen mukaan.
    Rahankäyttöfilosofiamme on täysin erilaisia, minä kulutan ja vaimo pihistelee, joten ehkä siirrymme jonkinlaiseen omat rahat systeemiin joskus kun vaimo palaa kotoa työelämään. Esim omat säästötilit voisi olla lähitulevaisuuden ratkaisu.

    • Satu Rämö

      Kyllä, se on juuri näin että tilanteetkin vaihtelee ja systeemiä voi aina muutta sen mukaan, mikä kyseiseen tilanteeseen tuntuu reiluimmalta ja helpoimmalta.

      • Henna

        Meillä on yhteinen tili, jonne menee molempien palkka ja josta maksetaan kaikki. Eikä koskaan lasketa kuinka paljon sinne on kumpaiseltakin mennyt ja kuka on mitäkin käyttänyt. Näin on ollut aina. Pankissakin ihmettelivät että ei kenellekään ole enää tällaista tiliä. No meillä on. Ja jotta virkailijat saivat mielenrauhan avasimme molemmille hätävaratilit, joissa on sama summa rahaa. Tämä siksi että jos toinen vaikka on sairaalassa koomassa niin tuommoinen yhteinen tili jäädytetään kunnes tajuton henkilö saa edunvalvojan. Tällöin ruokakauppaan ja akuutteihin laskuihin riittää tuo hätävara.

  • Henkka

    Meillä vielä niinkin että kaikki rahat menee yhdelle yhteiselle tilille. Muita tilejä ei ole, paitsi molemmilla omat eläkesäästötilit, missä ollaan kuitenkin toistemme edunsaajina tällä hetkellä. Mulle tulis kauhea stressi jos jouduttais koko ajan miettimään että kumman tililtä mikäkin maksu menee! Tämän tekee helpoksi se että ei kummatkaan matkustella paljoakaan erikseen, eikä kummallakaan ole paljon rahaa vieviä vapaa-ajan touhuja. Joskus tietty toinen haluaa jotain ja siitä sitten keskustellaan niin kuin sinäkin mainitsit. Mä en osaa kuvitella tässä vaiheessa sellaista tilannetta missä toinen tieten tahtoen veisi ne kaikki rahat, tietty voi tulla avioero mutta sitten meniskin kaikki puoliksi, täällä jenkeissä vielä kaiken lisäksi varakkaampi puoliso maksaa usein elatusapua toiselle jonkin aikaa (alimony), lasten elatusavun lisäksi. Tää on toiminu mutkattomasti viimeisen 12 vuotta, olen itse pienituloisempi koska olen hoitanut lapset ja olen vieläkin ”vain” osa-aikaisessa työssä omasta tahdosta, ja korkeatuoloisempi mieheni ei ole koskaan valittanut että käyttäisin ”hänen rahojaan”. On todennut että mun antama hoiva lapsille olis ulkoistettuna ainakin yhtä arvokasta kun meidän tuloerot <3

    • Satu Rämö

      Jeps, juuri näin! Avioeroasian oon kanssa miettinyt… Sain joskus hieman perintöä ja se oli rajattu pois puolisoilta, mikä on hyvä asia ja näin aion itsekin tehdä jos ja kun jotain omille lapsille jää. Me ei olla kuitenkaan tehty avioehtoa keskenämme, koska omaisuus on aika pitkälle hankittu yhdessä ja kaikki on yhteisissä nimissä. Paitsi se mun oma jemma…

  • Anni

    Jes, kerrankin samanlaiset ajatukset kuin meidän parisuhteessa. Kiitos Satu!

    Meillä on omat pankkitilit kyllä, mutta tulot ja menot ovat yhteiset. On aina olleet. Mieheni tienaa rutkasti enemmän kuin minä. Kumpikin säästää tahoillaan ja lapsille säästetään myös.

    Aika ajoin minä kysyn mieheltäni, että onko ok esim. suunnitella jotain matkaa tai jotain kalliimpaa hankintaa. Kaikista kslliimmista hankinnoista toki keskustellaan, mutta muutoin ei pidetä mitään excel-palavereja.

    Monta asiaa perheenä jäisi tekemättä, jos mentäisiin mun palkan mukaan.

    • Satu Rämö

      ”Monta asiaa perheenä jäisi tekemättä, jos mentäisiin mun palkan mukaan.” Tämä!!
      Jos parisuhteeseen muodostuu kaksi erilaista tulotasoa, niin mikä parisuhde se enää silloin on, jos arjet poikkeavat toisistaan ihan hirmuisesti.

  • Inna

    Mahtavaa kun puhut tästä aiheesta! Meillä on puolisoni kanssa tismalleen sama kuukausipalkka ansiotuloista, mutta miehelläni on osakesalkku, josta hän saa vuodessa suurinpiirtein saman summan pääomatuloina kuin hänen ansiotulonsa ovat. Meillä ei ole vielä lapsia eikä asuntolainaa, eli olemme eläneet aikalailla 50/50 ansiotulojen varassa, ja olleet käyttämättä pääomatuloja.

    Tuntuu että usein julkisessa keskustelussa puhutaan, että jos perheessä on kahta elintasoa niin se on aina enemmän tienaavan syy. Se on tietysti varmaankin yleisin ongelma, mutta itse olen ainakin huomannut, että näin vähemmän tienaavana minun on todella vaikea hyväksyä sitä, että en pärjäisi omillani ja joudumme elämään toisinaan miehen elintason mukaan. Puolisoni ei ymmärrä ahdistustani, sillä hänestä on selvää että hän maksaa enemmän koska tienaa enemmän. Ehkä tilanne muuttuu kun asuntolaina ja lapsia tulee, ja opin hyväksymään sen että rahat ovat yhteisiä 🙂

    • Satu Rämö

      Kyllä se varmasti muuttuu; ja sitten kun on lapsia, jomman kumman on pakkokin olla jonkun aikaa pois työelämästä ja ansiotuloihin tulee eroja myös.
      Ja hei, niitä säästettyjä pääomatulojahan voi käyttää sitten vaikka sen asunnon hankintaan 🙂 Ei tarvitse ottaa niin paljoa lainaa ja asunto molempien nimiin.

  • PK

    Kiinnostava juttu ja näitä perheiden sisäisistä talouskuvioista pitäisi kyllä puhua nykyistä enemmän! 🙂 Meillä kuukausitulojen palkkaero on vain parisataa euroa eli käytännössä tosi samansuuruiset palkat, jonka vuoksi rahat voisi olla yhteisiä. Silti meillä on omat tilit, joista siirretään yhtä suuret osuudet yhteiselle taloustilille. Vierastan ajatusta siitä, että kaikki rahat olisivat yhteisiä, mutta vierastan myös sitä, että meillä olisi perheen sisällä kaksi eri elintasoa, sillä kyllä meilläkin se tyyppi pisti rahaa yhteisiin menoihin enemmän, joka oli töissä silloin, kun toinen hoiti lapsia kotona. (Rahojen lisäksi meillä meni puoliksi myös perhevapaat ja molemmat olimme vuorollamme 9 kk kotona lapsen kanssa.) Kuitenkin pidämme ihan tosi paljon siitä, että molemmilla on kaiken yhteisen lisäksi myös siivu itsenäisyyttä ja täysin omaa päätösvaltaa siihen, mihin omat rahat käyttää. Jos jompikumpi haluaa lähteä ystävien kanssa reissuun, neuvottelemme ainoastaan siitä, miten aikataulut ja käytännön järjestelyt toimii, mutta emme siitä, voiko käyttää omia rahoja reissuun. 🙂

    • Satu Rämö

      Tämäkin kuulostaa tosi hyvältä! Meilläkään ei ole kyllä kertaakaan tullut eteen sellaista tilannetta, että jompi kumpi ei voisi vaikka lähteä frendiensa kanssa reissuun; jos se on kaatunut se on kaatunut just johonkin kalenterikaaokseen. 😀

  • Niku Kivekäs

    Meillä myös kaikki tulot ja menot yhteisinä, mutta minä tilastofriikkinä excelöin kaiken. Homma toimii hyvin kun molemmilla on suunnilleen samankokoiset tulot ja samankaltainen rahankäyttö.

    Yksi asia kuitenkin mutkistaa kokonaisuutta. Ennemmin tai myöhemmin tilille tipahtelee perintörahoja, ja usein testamentissa voi erikseen lukea että raha ei kuulu perinnönsaajan puolisolle. Niiden käsittelyn osalta tilanteemme on osittain auki.

    Onko teillä ollut rahanjaossanne mukana perintörahoja ja miten olette niiden kanssa toimineet?

    • Satu Rämö

      Oon saanut aikanaan pienen perinnön, se on Suomessa eikä miehellä ole siihen oikeutta (vainaja rajasi testamentissa puolisot pois, mikä on muuten todella hyvä asia – itse aion tehdä samalla tavalla jos jotain jää omille lapsille).

      • pilami

        Mitä sillä perityllä varallisuudella sitten voi tehdä jos puoliso on rajattu siitä ulkopuolelle? Ei voi maksaa pois asuntolainaa? Ei voi maksaa perheelle matkaa? Jääkö jäljelle vain oman omaisuuden kerryttäminen (osakekaupoille)? Jos mulle tipahtaisi vaikka 50 tonnia joltain Ameriikan tädiltä niin haluaisin ensisijaisesti maksaa asuntolainaa pois. Mutta pitäisikö sitten muuttaa asunnon omistusosuuksia jos puolisoni ei saisi hyötyä perinnöstäni?

        • Satu Rämö

          Jos tulee avioero ja aletaan selvittää, millainen kummankin varallisuus on ja henkilöistä X on saanut avioehdon ulkopuolelle rajattua perintöä, sen perinnön tuomaa varallisuutta ei X:n osalta lasketa mukaan jaettavaan varallisuuteen. Sitä mä en osaa sanoa, kuinka se arvotetaan. Että jos perinnöksi saadun talon on vaikka myynyt ja laittanut rahat yhteisen asunnon maksamiseen… Tätä kannattaisi varmasti kysyä perhejuridiikkaan erikoistuneelta juristilta.

    • Riitta

      Meillä on henkilökohtaisten käyttö- ja säästötilien lisäksi yhteinen tili, jolle siirtyy kuukausittain rahaa tulojen suhteessa (noin puolet molempien tuloista). Yhteiseltä tililtä maksamme juoksevat ja lapsen kulut sekä ruoat. Loput rahat saa kumpikin käyttää miten haluaa.

      Säästäväisinä ihmisinä päivitämme silti kerran kuussa excel-taulukon. Tapahtuma kulkee nimellä kuukausivääntö, mutta nimi on harhaanjohtava, sillä yleensä ihan iloisella mielellä ihailemme nousevaa käyrää ja mietimme, tekisimmekö jonkin reissun vai säästäisimmekö lisää.

  • Mrs G

    Meillä on yksi yhteinen käyttötili ja säästötili; kaikki on siis täysin läpinäkyvää ja rahat käytetään niin että me, meidän perhe, kaikki siinä yhdessä ja yksilöinä erikseen voisivat mahdollisimman hyvin. On siis asuntolainaa ja lapsia. Perintöä ei taida kummankaan puolelta tulla kovin kummia summia, tähän mennessä nekin on käytetty remppoihin yms. yhteiseenhyvään. Rahankäyttäjinä ollaan varsin samanlaisia ja isommista menoista keskustellaan aina (eikö joku keskustele; outoa???). Meidän kaveriporukassa on meidän lisäksi 2 pariskuntaa joilla samanlainen systeemi, eli yhteinen tili on todella harvinainen tapa hoitaa taloutta.

    Silloin kun tavattiin niin mies tienasi enemmän mutta nyt tilanne on muuttunut; siihen miten hoidamme rahatalouttamme tämä ei ole vaikuttanut mitenkään. Minä huolehdinmeillä laskuista ja olen yleensä paremmin kartalla mitä tulossa ja menossa.

    Mutta toisin kuin aiemmin joku kirjoitti, niin kyllä minä olen aika usein jättänyt reissut kavereiden kanssa tekemättä koska näen, juurikin läpinäkyvyyden johdosta, sen mahdollisen vaikutuksen talouteemme. Ja kyllä mä rehellisesti sanottuna ennemmin sen rahan käytän oman perheen etelänreisuun kuin tyttöporukan reissuun. En tiedä olenko outo? Mulle se ei vaan anna mitään vs. vastaava reissu omalla porukalla.

    Toisaalta mä en ikinä teininä uskonut meneväni naimisiin saati kuvitellut että olisin äiti; se että mulla on perhe ja aviomies on mulle siis ehkä isompi juttu kuin muille.

    • Satu Rämö

      Joo musta sekin kuulostaa tosi vieraalle, että omista raha-asioista ei puhuta toiselle. Kun kuitenkin se on asia joka vaikuttaa hurjan paljon ihan jokapäiväiseen elämään.

  • Realisti

    Sellainen tuli mieleen, että kun miehesi maksaa kaikki asuntolainalyhennykset, niin mikä olisi sinun oikeutesi puoleen asunnon arvosta Islannin lain mukaan avioeron sattuessa? Tämä tuntuu olevan aika yleistä, että nainen maksaa ns. juoksevat kulut, kun taas miehen tulot menevät niihin isoihin hankintoihin.

    En halua olla pahan ilman lintu ja varmasti olet tämän asian selvittänytkin. Kuulee vain tapauksista silloin tällöin, jolloin se asuntolainat maksanut perustelee asunnon kuulumisen itselleen sillä, että toinen osapuoli ei ole siihen penniäkään sijoittanut lainalyhennysten muodossa. Ja sen toisen osapuolen rahat ovat menneet yleiseen elämiseen. Ei kiva tilanne. Ja entä esim. Suomessa? Jos itse esim, hakisitkin eroa siellä?

    t. Realisti

    • Satu Rämö

      Me omistetaan kiinteistöt tietysti puoliksi ja lainatkin on molempien nimillä; lyhennyssummat vain menee mun puolison pankkitililtä.
      Sehän olisi ihan hirveän riskialtis tilanne, että esimerkiksi talo olisi puolison nimillä ja eron tullen voisi jäädä hänelle (näinhän voi käydä jos avioparilla olisi avioehto tai olisi parisuhde ei olisi virallinen, esim, avioliitto, jolloin eron tullen puolisoilla ei olisi mitään oikeuksia toistensa omaisuuksiin). Avioehtohan voi siis olla todella järkevä sopimus olla olemassa; on tilannekohtaista, kannattaako sellainen tehdä ja millainen avioehto. Jos ei ole täysin varma miten raha- ja paperiasiat kannattaa hoitaa kannattaa aina selvittää juristin kanssa. Siinä voi muutaman sadan euron investoinnilla säästää satojatuhansia euroja tiukan paikan tullen.

      • pilami

        Mulle on vähän epäselvää mitä tapahtuu tilanteessa jossa toinen kuolee ja parilla on lapsia. Pitääkö olla testamentti jolla saa lapset pois perimästä esim. asunnosta, autosta ym. puolia? On aika nihkeä tilanne esim. ostaa lapsiltaan omistamansa auto ja asunto puoliksi itselleen takaisin. Saattaa monelta loppua käteinen kesken. Tämä kuvio ja mahdolliset testamentit & avioehdot ovat olleet meillä jo vuosia selvityslistalla. Ei ole oikein edennyt… pitäisi myös virallisesti nimetä puoliso edunvalvojaksi jos vaikka vaivun koomaan. Sekin tekemättä. Ja jonnekin jemma ööhön pitäisi kirjoittaa ylös kaikki käyttäjätunnukset ja salasanat että se puoliso voisi tarpeen tullen vaikka lopettaa mun some-tilit. Miksiköhän kaikki tämä jää aina hoitamatta? Ei täällä kuitenkaan ikuisesti eletä.

  • A

    Meillä mennään aika lailla eri tavalla. Yhteistilille siirtyy pieni summa (sama kummaltakin, koska tulot on about samat), jolla kuitataan vastike, netti ja vakuutukset (lainakin meni sieltä, mutta nyt just sitä ei oo), muut rahat on itsekunkin omilla tileillä. Yhteiset kulut maksetaan puoliksi (ml. lapsen kulut) ja pidetään kirjaa (googlen nettiexcel). Se, että pitää kirjaa että mitä kumpikin ostaa paljastaa helposti, että ”kumpikin maksaa about yhtä paljon” ei todellakaan toteudu helpolla (vaikka me siis on yhteistä taloutta pidetty jo kohta 12 vuotta, niin edelleen keikahtaa helposti jo kuukaudessa epäbalanssiin). Siksi oon skeptinen ihmisten ”maksetaan yhtä paljon”, ”ei se niin tarkkaa ole” sanomisiin (siis silloin musta sillä on väliä, jos ei ole niinkuin teillä, että rahat on yhteisiä). Mun mielestä onkin siksi kaksi toimivaa mallia, se että kaikki rahat on yhteiset tai että rahat on reilusti erillään ja kulut jaetaan sovitusti (eikä esim. niin että omat rahat ja mies maksaa lainan lyhennykset ja nainen lasten talvivaatteet).

    Mulle omat rahat on tärkeä juttu (ihan itse olen joka sentin ansainnut), enkä oikeasti näe mitään syytä yhdistää rahoja miehen kanssa. Tämä nykyinen malli toimii vaivatta ja todistettavasti kumpikin panostaa oman osansa. Mutta eniten paasaan kyllä naispuolisille kavereilleni, että aina pitää olla omaa rahaa. Oma tili, jolle ainoastaan itsellä on käyttöoikeus (mitä vaan voi elämässä käydä ja oma raha voi tulla tarpeen…ihan jo niin, että tietynlaiset yhteistilit on sellaisia, että niitä ei voi käyttää jos toinen tilinomistaja kuolee…nimimerkillä äidin ja isin käyttötili oli tätä mallia, mutta onneksi äitini kaukaa viisaana piti omiakin rahoja, joihin pääsi käsiksi isän kuoleman jälkeen).

    • Satu Rämö

      Spot on tämä: ”Mun mielestä onkin siksi kaksi toimivaa mallia, se että kaikki rahat on yhteiset tai että rahat on reilusti erillään ja kulut jaetaan sovitusti (eikä esim. niin että omat rahat ja mies maksaa lainan lyhennykset ja nainen lasten talvivaatteet).”

  • Riikka

    Meillä maksetaan palkoista 30% yhteiselle käyttötilille. Sieltä menee kaikki yhteiset kulut. Molemmilla on omat asuntolainat, säästöt, sijoitukset.

    Suurin syy sille miksi ei haluttu täysin yhteistä taloutta on se, että ollaan uusperhe. Puolisolla on lapsi edellisestä liitosta ja kummatkin ollaan erottu kertaalleen. Oli tosi selvää, että meillä on arkinen taloustili ja muuten omat rahat. Avioehtokin on tiukinta laatua. Puoliso maksaa oman lapsensa kulut itse.

    Jos olisi vain yhteisiä lapsia, tilanne ei välttämättä olisi kovin toinen. Edellisen suhteen piti olla se, jossa ollaan ja pysytään. Niin ei käynyt ja jotenkin tässä on tullut vähän varovaiseksi.

    • Satu Rämö

      Näinhän se on, koskaan ei voi tietää, miten käy – siksi ei kannata ikinä luottaa liikaa siihen että noo kyllä kaikki järjestyy kun ne on tähänkin asti järjestynyt.

  • Emppa

    Meillä on ollut sinällään jännä tilanne viimeiset 12+ vuotta, että minä olen ollut suurimman osan ajasta perheen ainoa tulonlähde, kun miehellä ei moneen vuoteen ole ollut mitään tuloja. Alussa jo sovittiin, että minä elätän perheen ja maksan myös miehelle kuukausirahaa, jolla hän hoitaa oman asuntolainansa lyhennykset (asunto hankittu ennen mun astumista kuvioihin) sekä omat pienemmät kulunsa. Olen vastannut kaikista asumiskustannuksista, matkoista ja isommista hankinnoista. Rahat tulivat minun tililleni ja hoitelin sieltä koko talouttamme. Tämä oli molemmille toimiva ratkaisu monesta syystä.

    Nyt Suomeen palatessamme kuviot menevät uusiksi, kun mies meni töihin jo viime kesänä ja minä toivottavasti saan Suomesta pian töitä. Keskustelimme jonkin verran asiasta, mutta lisäkeskustelut ovat varmasti tarpeen. Toistaiseksi meillä on yhteinen tili, jolle kumpikin siirtää tulotasonsa mukaan rahaa perheen yhteisiä menoja ja asumiskuluja varten ja omat tilit, mistä kumpikin tuhlaa/säästää mielensä mukaan ilman tilivelvollisuutta toiselle. Lapsilla on omat tilit, mistä suunnitelman mukaan kaikki isommat hankinnat heille rahoitetaan.

    Itse en pystyisi täysin yhteisiin varoihin, vanhempieni avioero oli tosi ruma ja vei meidät tosi karmeaan taloudelliseen tilanteeseen. Siksi minulla on pakko olla omat varat yhteisten lisäksi, että voin nukkua yöni hyvin pelkäämättä pahaa päivää.

    • Satu Rämö

      Mulla myös vähän sen tyylisiä avioerokokemuksia lapsuudesta, että kaikkea kyllä nykyään epäilen, ennen kuin uskon. Kaikki mitä maksetaan yhdessä pitää olla yhteisessä omistuksessa, sillä varmistaa esimerkiksi sen, että puoliso ei pääse laittamaan jonkun typerän lainan vakuudeksi omaisuutta.

  • Onneli Winter/onnelin elämää

    Hyvä kirjoitus. Minäkin kyllä muistan jo varhaisesta lapsuudesta iso-äidin sanoneen että naisella tulee aina olla omaa rahaa jemmassa, pahan päivän varalle. Toki on maailma muuttunut ja moni meistä immeisistä on töissä, vakaat tulot mutta silti tuo varavara on hyvä. Elämästä kun ei koskaan tiedä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *