Voiko taloustaitoja periä?

Mielenkiintoinen kysymys, joka nousi mieleeni, kun luin Julia Thurénin mainiota kirjaa Kaikki rahasta. 

Kirja on tosi lukijaystävällinen ja helposti ymmärrettävä opus säästämisestä, taloudenhallinnasta ja vaurastumisesta. Siinä on pikkuisen huumoriakin, mikä on iso plussa, sillä talousoppaissa harvemmin vitsaillaan. Vaikka pitäisi kyllä! Kaikki nyt vaan on ainakin minun mielestä piirun verran kiinnostavampaa, jos voi välillä vetäistä naurahduksen mittaisen lepotauon.

Thurénin omakohtaiset kokemukset tuovat kirjaan sopivasti tarttumapintaa, mutta juttu ei pyöri kuitenkaan liikaa oman navan ympärillä. Ääneen pääsee moni muukin. Eikä kirja lässytä pienituloisille tai muutoin tiukassa rahatilanteessa olevalle. Se sangen raivostuttava ”kerää metsästä ilmaista ruokaa ja laitat sitten vaan säästyneet rahat puskurirahastoon” -russutus puuttuu kokonaan. Upeaa.

Koska olen opiskellut kauppiksessa numeroita ja raha-asioita seitsemän vuotta ja työskennellyt aina oman firman kautta, sijoitusasiat ja kannattavuuslaskelmat ovat tuttuja. Tunnen itseäni ja markkinoita jo jonkin verran ja tiedän, minne minun kannattaa tämänhetkisellä kärsivällisyys- ja tulotasolla sijoittaa. Kirjasta saa kuitenkin pidemmälle ehtinyt ja ihan aloittelijakin hyviä vinkkejä näihin asioihin. 
Se mikä minuun itseeni kirjassa eniten kolahti oli tekstit, jotka liittyivät perheen ja muun lähipiirin antamaan malliin puhua raha-asioista. Minun oma taustani on aika samanlainen kuin Thurénilla; ei meillä kotona puhuttu sillä tavalla rahasta, että siitä olisi jotain järisyttävää oppinut. Lamasta jäi mieleen lähinnä se, että rahaa ei ollut ja kaikki mikä liittyi rahaan tai pankkiin oli jotenkin kamalan vaikeaa ja tuskaista. Niitä lama-ajan sotkuja korjaillaan tuhansissa suomalaisperheissä vieläkin.

Tässä omakohtainen esimerkki asioiden kerroksellisuudesta.

Keksin kaksvitosena vastavalmistuneena ekonomina loistoidean! Frendini lapsella oli synttärit. Ehdotin kaverilleni, että voisin avata hänen avustuksellaan lapselle säästötilin ja laittaa sinne viisivuotissynttäreiden kunniaksi rahaa tavaranoston sijasta. Saman voisin toistaa joka vuosi. Kerroin tästä mielestäni ainutlaatuisesta ideasta kaverilleni, joka kohteliaasti kiitti hyvästä ideasta, mutta sanoi lapsella olevan jo rahastosijoituksia. Tili oli avattu heti lapsen syntyessä. 

Niin. Jotkut tosiaan osasivat ajatella näitä asioita jo ennen kauppatieteen maisterin papereita.
Jos minulle olisi kerrottu korkoa korolle -periaatteesta kotona, näytetty miksi todellakin kannattaa säästää 50 markkaa joka kuukausi rahastoon tai korkeakorkoiselle pankkitilille, kannustettu asunnonostoon tai avattu osakesijoittamisen logiikkaa, voi olla että olisin nyt paljon nykyistä varakkaampi. Tai sitten en. Olisi voinut ihan hyvin käydä niinkin, että olisin nyt varattomanpi: jos asiat olisi tarjoiltu valmiiksi pilkottuna lautaselta, voi olla etten olisi itse koskaan kiinnostunut näistä asioista. 
Viisitoista vuotta sitten minulla ei ollut omaisuutta mutta ei kyllä velkaakaan (paitsi opintolainaa). Koska ei ollut omaisuutta, ei saanut lainaakaan. Ei voinut hankkia velkavivulla asuntoa, koska ei ollut säännöllisiä tuloja, säästöjä tai takaajaa. Tässä samassa tilanteessa on varmasti moni muukin: asiat pitää tehdä alusta asti itse. Eikä siinä mitään, kyllä niinkin voi päästä hommissa alkuun.

Omista raha-asioista puhuminen tuntuu pikkuisen omituiselta, jotenkin se vieläkin ujostuttaa. Vaikken tiedä oikein, miksi. Olenhan puhunut täällä blogissa omista menkoista, synnytyksestä, lapsenkasvattamisesta, parisuhteesta, remontista – kamalan henkilökohtaisia asioita kaikki. Juliakin avasi omassa kirjassaan omaa taloudellista tilannettaan ja sitä, kuinka hän on saanut asiat sille tolalle, että kymppitonnin säästäminen vuodessa on ihan mahdollista. 

No, niin ne tilanteet sitten muuttuivat. Opiskelijaelämän jälkeen tuli työelämä ja pääsin heti kiinni töihin. Olin onneksi kouluttautunut alalle, joka ei kärsinyt työttömyydestä. Keksin heti perustaa firman ja myydä asiantuntijapalveluitani eri yrityksille sitoutumatta yhteen ja ainoaan. Sitten sain pienen perinnön edesmenneeltä ukiltamme. Tilanteet tosiaan muuttuivat.

Tällä hetkellä minulla on omaa lainaa (opintolainaa on vielä hieman jäljellä), omia säästöjä (kolmen suomalaisen firman osakkeita, yksi indeksirahasto, pieni määrä virtuaalivaluuttoja jotka tuovat minulle sen casino-arpajännityksen ja pieniä osuuksia pienissä listaamattomissa yrityksissä, joista ehkä joskus tulee rahaa jos ilmestyy jostain iso sijoittaja tai sitten ei), yhteistä lainaa muutaman läheisen kanssa (asuntolainat ja yrityslainaa), yhteisiä säästöjä (niitä tarvitaan tällä hetkellä siihen ikuisuusremonttiin, koska remonttilainaa en näillä Islannin-koroilla suostu ottamaan, on taloudellisesti parempi rempata tulo- kuin lainarahoituksella, jos ei vitutusmarginaalia lasketa). Yritän säästää kuukausittain myös lapsille – porvarillisesti käsirahaa ensiasuntoon. Mihinkään reilausreissuihin niitä rahoja ei aikanaan käytetä. 
Ootteko te jo lukeneet tätä kirjaa tai jotain muuta uutta sijoitus-/säästöopasta? Näitähän on ilmestynyt viime aikoina useampia hieman eri näkökulmasta. Rahablogeja ja -podcastejakin löytyy nykyään suomen kielellä. Tosi kivaa, että moni näistä on myös naisten tekemiä, eli rahamaailman miehisyys alkaa pikku hiljaa muuttua heterogeenisemmäksi. Se on hieno juttu se! 

Kuvat: Julia Thurén.
Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö