Viime viikon Hangon matkalla kaikki päivät olivat yhtä kivoja ja täyteläisiä, sellaisia jotka muistuttivat minua jostain joskus kauan sitten luetun satukirjan seikkailusta. Eniten jäi kuitenkin mieleen se päivä, kun lähdimme siskojen, puolison ja esikoisen kanssa Suomen eteläisimmälle luontopolulle Tulliniemeen. Olemme kävelleet saman reitin jo kertaalleen, mutta upeiden maisemien ja voimakaana kuohuvan meren tuoksun takia halusimme ehdottomasti mennä sinne uudestaan.
Menkää tekin, jos joku päivä lähdette Hankoon. Vaelluspolku sopii kaikille, ei vaadi retkeilytaitoja, suunnistuskamoja tai kovaa kuntoa. Rauhallista kävelyä vaihtelevissa maisemissa ilman sen kummempia nousuja tai laskuja.
Retkeen kannattaa varata aikaa yhteensä noin kolme tuntia ja jos on liikkellä julkisilla kuten me, on hyvä idea vuokrata pyörät. Esimerkiksi Hangon keskustan satamasta saa Jopoja vuokralle. Tulliniemen vaelluspolun alkuun voi toki kävelläkin, mutta siihen kannattaa Hangon ytimestä varata aikaa reilu tunti (matkaa rautatieasemalta vaelluspolun alkuun on viitisen kilometriä).
Vaellusreitti itsessään on helppo ja merkitty selkeästi valkoiseksi maalatuilla puukepeillä. Pariin paikkaan on viritelty köysiä estämään harhapoluille kääntymiset. Yhteensä reilun kuuden kilometrin mittainen kävelypolku myötäilee ensin hiekkarantaa ja sukeltaa sitten metsään, jossa polku on ihanan pehmeä. Melkein olisi tehnyt minun mieli juosta, ellei olisi ollut niin kovin kuuma. Metsätaipaleen jälkeen reitti tuo upeille sileille kallioille, joista on kerrassaan upeat näkymät merelle ja lähisaarille. Jos meillä olisi ollut hieman enemmän aikaa, olisimme varmasti jääneet uimaan reitin eteläisimmälle paikalle. Muutama retkeläinen siellä mereen pulahtelikin.
Reitti on todella hyvin merkitty.
Kallioinen osuus eli reitin puoliväli on sateella ja heti sateen jälkeen melko liukas. Silloin kannattaa kävellä varovasti ettei liukastu tai jättää vaellus hieman lyhyemmäksi ja kääntyä aikaisemmin takaisin.
Kannattaa huomata, että vaellusreitti alkaa Tulliniemen pohjoisrannalta. Viime vuonna kävelimme ensin etelärantaa tajutaksemme että sieltä ei verkkoaitojen takia pääse sille varsinaiselle vaellusreitille. Niinpä jouduimme kääntymään puolen tunnin jälkeen takaisin ja etsimään vaelluksen aloituspaikan uudestaan. Kun reitille on päässyt, yhdensuuntaiseen kävelyyn menee vauhdista riippuen noin 30-60 minuuttia.
Siskoni päätti vetää muutamat asanat reitin puolivälissä.
Se oli ihana, ihana päivä. Näitä kuvia tulee varmasti katsottua uudelleen monta kertaa ja palattua siihen hetkeen kun aurinko paistoi koko ajan korkealta, tuuli puhalsi lämpimästi ja iho tuoksui ihan kesälle. Eikä tämä luontopolku varmasti ole sen hassumpi syksylläkään. Varmasti olisi ihanaa kävellä täällä silloinkin, kun kesäturistit ovat painuneet koteihinsa ja saa ihan yksin nauttia syksyisestä viileästä merituulesta, tummasta mererstä ja lehtipuiden syysasusta. Tuulenpitävä takki niskaan ja reppuun kuuma kahvia termarissa.
Reitin käännöspaikalla on näitä upeita kallioita.
Tässä vaellusreitin kartta (ruutukaappaus Runkeeper-sovelluksestani).
Reilun kuuden kilometrin mittainen kävelyvaellus oli muuten oikein passeli kahdeksanvuotiaallekin. Parivuotias pampula ei tullut tällä kertaa mukaan; kuusi kilometria on hänelle vähän liian pitkä matka, eikä meille tullut Suomen-lomalle kantorinkkaa mukaan. Lastenrattailla reitille ei voi mennä. Niinpä kuopus jäi tällä kertaa mökille mummin kanssa lukemaan kirjoja ja puhaltelemaan saippuakuplia. Kauhean kiva päivä oli kuulemma ollut hänelläkin.
Lue myös:
