Harrastusten vaikutus lasten kehitykseen on kiinnostava aihe. Koska siinä ei kaikki jutut ehkä menekään ennakko-oletusten mukaan. Oli esimerkiksi minulle itselleni aika yllättävä tieto, että ohjattu ryhmäliikuntaharrastus saattaa jopa vähentää lasten liikuntaa. Yle kirjoitti tästä taannoin.
Toinen hieman yllättävä – samassa jutussa kerrottu – tieto oli se, että koulumenestykseen vaikuttaa enemmän se, että lapselle luetaan kotona kuin vanhempien sosioekonominen asema. Eli vaikka vanhemmat olisivat korkeastikoulutettuja ja taloudellinen tilanne mahdollistaisi monet virikkeet ja harrastukset ja vaikka yksityisen koulun, saattaa koulussa kuitenkin pärjätä paremmin se, jonka vanhemmilla ei ole varaa laittaa lasta harrastuksiin, mutta joilla on aikaa lukea lapselleen.
Lukututkimusten mukaan lapset, joille on luettu kotona, menevät mieluummin kouluun ja pärjäävät porukassa paremmin kuin lapset, joille ei ole luettu. Lukemisen tiedetään kehittää sosiaalisia taitoja ja empatiaa ja auttavan keskittymään. Keskittymiskykyä lukemalla -edistystä olen todistanut oikeaksi mörssärikuopuksen kanssa. Hän on aika villi vempula, jolla pitää viihtyäkseen olla jatkuvasti joku pikkujäynä työn alla. Paitsi silloin, kun luemme yhdessä kirjaa. Silloin hän istuu paikallaan ja keskittyy sivuihin.
Ja nyt yksi ihana kirjavinkki lapsille! Osa teistä onkin varmasti jo huomannut, että blogikollega ja Vuoden mutsi -ystäväni Project Mama -blogin Katja kirjoitti lapsille kirjan Pikkis – rohkea pikku mörökölli (kuvittanut Annukka Palmén).
Ei tietenkään tule yllätyksenä, että tämä kirja on ihan törkeän hyvä.
Siinä on Pikkis, joka etsii jymykiviä. Niitä saa kun tekee jonkun tärkeän asian, kuten tutustuu uuteen tyyppiin tai tekee jotain muuta, mikä ensin vähän pelottaa tai ujostuttaa. Pikkis asuu perheensä kanssa metsässä, jossa asuu paljon kaikkea muutakin väkeä.
Luin Pikkiksen esikoiselle ja hän tajusi kirjan jujun välittömästi.
Toi Pikkis on vähän niinkuin kuka tahansa, koska ei se oikeastaan ole mikään eläin, mutta ei kyllä ehkä ihan ihminenkään. Pelkästään mörkökään se ei voi olla, koska mörköjä ei ole olemassa, tai ainakaan mä en ole sellaisia koskaan nähnyt.
Tarina hahmoineen tosiaan on metafora maailmasta. Lapsia kiinnostavien tarinoiden kautta puhutaan ikuisista aiheista, jotka koskettavat yhtä lailla lapsia kuin aikusiakin. Mittapuu vain on eri. Ehkä vähän muovista sanoa näin, mutta: tämä kirja skaalautuu erinomaisesti eri lukijoiden maailmoihin.
Sinun kivesi se on, sinähän olit tuplarohkea! Uskalsit kiivetä vaaralle, mutta uskalsit myös luopua Hiilestä. Sinä tiesit, että sen kuuluu elää korpin eikä mörököllin elämää. Se vasta on iso juttu, Äiti sanoi ja rutisti Pikkistä.
Kirjassa on yhdeksän lukua ja yksi luku on täydellisen iltasadun mittainen, sillä hienoissa ja isoissa kuvissa riittää paljon katseltavaa isommallekin lapselle. Kirjan alussa on kartta, jonne mörököllimetsän tapahtumat voi sijoittaa. Sille aukeamalle tulee palattua monta kertaa tarinan edetessä.
Pikkiksen seikkailuista kerrotaan seikkaperäisesti ja hauskasti. Kerronta on eläväistä ja kuvaukset vaikkapa mörököllien harjoittamasta metsänhoidosta ovat riemastuttavia. Joka luvun lopussa on pieni cliffhanger, joka lisää kiinnostusta jatkaa lukemista, mutta ei ole kuitenkaan liian jännä.
Sitten siellä kirjan lopussa on ihana kyselylomake, jossa voi kertoa omista jymykivistään. Niistä voi koota kertomuksen ja lähettää Pikkisseikkailee-sähköpostiin, josta luvataan palkkioksi jymykividiplomi. Kuinka ihanaa!
Tässä kirjassa avataan niin monta mahdollista jatkotarinan paikkaa, että ihme on, jos tästä ei paukahda vähintään lastenkirjasarjaa ja paria kesäteatteriesitystä. Jäämme odottamaan!
Katjalla on todellinen intohimo kirjoihin ja kirjoittamiseen, sillä vaikka Pikkikselle ei löytynyt kustantajaa, joka olisi halunnut julkaista kirjan juuri sellaisena millaiseksi Katja ja Annukka sen tekivät (siis paksupaperisena, isokokoisena ja tasokkaalla kuvituksella, jotka kaikki ovat siis painetun kirjan kustannuksia nostavia tekijöitä), se ei haitannut. Katja kustansi kirjan itse. Ensimmäisestä painoksesta on jäljellä enää muutamia kappaleita, joten jos tämän haluaa, kannattaa pitää kiiretttä, ellei halua jäädä odottelmaan kakkospainoksen ilmestymistä. Kirjaa voi ostaa Project Mama -blogista tai Adlibriksestä. Ensiksi mainittu on kympin halvempi.
