Viisi asiaa, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen viime vuodesta ilman etukäteissuodatusta ja sen tarkempaa pohdintaa.
1. Helpompi lapsiperhearki eli kasvavat lapset. 2. Kirjat ja podcast. 3. Erämaavaellus vapaan hevoslauman kanssa. 4. Lähipiirin sairastelut. 5. Taloremontti, jonka etenemisen rinnalla kilpikonnakin kilpajuoksee. Pakko on kyllä lisättävä vielä kuudes kohta: leuanvedot ilman avustavia kuminauhoja. Yeah! Nelikymppisen kunto nousee kuin talvipakkasella maahan hakatut tulppaaninsipulit kevätauringossa. Varmasti mutta toooodella hitaasti.
Kirjoitin viime vuonna näihin samoihin vuodenaikoihin, mitä odotan vuodelta 2017. Noh miten siinä kävi?
Toivoin, että siskoni muuttaisi Afganistanista hieman lähemmäs. Loppuvuoden hän vietti Iranissa. Eihän se nyt ihan Berliini ole, mutta kun karttaa katsoo, niin toiveeni tavallaan toteutui. Teheran on muutaman sata kilometriä lähempänä kuin Kabul.
Unelmahommissa-kirja ilmestyi ja pääsi kauppoihin, ja mikä erityisen kivaa sen rinnalle teimme Lähiömutsin Hannen kanssa Unelmaduunarit-podcastin, joka jatkuu tammikuussa. Työjuttujen puolella erityisen antoisaa olikin podcastin tekeminen. Se opetti eniten uutta ja sitä tehdessä oli pakko oppia lennosta. Toinen opettavainen ja sitä kautta myös hirmu motivoiva keissi oli Biodelly-tiimiin mukaan pääseminen. Se avasi ovet luonnonkosmetiikan maailmaan ja se matka jatkuu tänäkin vuonna.
Muut odotukset? Esikoinen viihtyi koulussa. Mörssäri rakastui päiväkotiin ja luulen päiväkodinkin vähän rakastuneen häneen. Äitini voinnista on vaikea sanoa mitään varmaa. Lunta oli tosi vähän eli ei juurikaan päästy Islannissa hiihtämään. Eikä – tietenkään – saatu kodin remonttia valmiiksi. Kovin mukavaa oli myös se, että suosikkihevoseni Hötturin viime vuosina vähän reistailleet kaviot olivat nyt kunnossa ja pääsin ratsastamaan sillä kesän vauhdikkaimmalla issikkavaelluksella.
Semmoinen se viime vuosi oli: isoja iloja, pieniä iloja, suruja, menetyksiä ja välillä vähän vittuperkelettä.
Olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos seuraava vuosi voisi olla jotain samankaltaista. Pari lisäbonusta rohkenen kuitenkin esittää. Toivon, että Islannissa jumissa oleva ystäväni pääsisi kotiin. Että lähipiirissä olevat sairaudet ja murheet kevenisivät. Että Islantilainen kodinonni -kirja ilahduttaisi. Että ehtisin itsekin lukea enemmän. Ja kirjoittaa seuraavan kirjan ilman influenssaa ja paremmin kesittyen. Että se kodin remontti vihdoin valmistuisi. Että ehdittäisiin viettää puolison kanssa enemmän kahdenkeskeistä aikaa (ehkä sitten, kun remontti valmistuu?) Että olisi ihan vaan peruskivaa menoa vailla sen suurempia huolia.
Huomenna koittaa perheemme talviloman viimeinen päivä ja matka kohti kotia alkaa. Toivotaan tasaista menoa ja vain vähän ilmakuoppia. Ihan koko vuodelle.
Ollaan kuulolla!
Kuva: Björgvin Hilmarsson
