Euforiaa Äkäslompolossa

Aivan ensiksi tahtoisin kiittää niitä mahtavia blogini lukijoita, jotka suosittelivat tulemaan Lapin-lomalla Äkäslompoloon. Tämä on aivan mahtava paikka! Poroja hengaa nurkan takana, lunta on paljon, tunturit ovat ihan vieressä ja urheilumahdollisuudet ovat todella hyvät ja todella lähellä: kylän keskustassa sijaitsevan vuokramökkimme takapihalta pääsee hiihtoladulle. Myös kaikki tarvittavat palvelut  ovat lähellä, eli vuokrasukset, punaviinä ja jääkapin täytettä saa muutaman sadan metrin päästä. Nukkuakin voi, koska isoja bilemestoja ei ole. Tai ainakaan niiden älämölö ei kantaudu meille asti.

Hiihtochicksit. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)

Suunnitelmani hiihtää joka päivä muutaman tunnin lenkki on helposti toteutettavissa. Reittejä on todella paljon ja niistä osa on valaistuja. Tänään hiihdimme 22 kilometrin lenkin Äkäslompolon järven eteläpuolella. Lenkki vei mökkimme takapihalta Velhon kodalle, mistä matka jatkui Tunturijärven parakkikahvilaan. Viimeinen kuusi kilometriä hiihdettiin valaistua latua takaisin mökille. Tarkempi kuvaus reitistä löytyy Ylläksen sivuilta. Matka oli latukartoissa luokiteltu pääosin helpoksi (6 km keskivaikeaa). Näin myös oli, sillä jopa me ensimmäistä kertaa Lapissa hiihtäneet tunsimme olomme mukavaksi koko reissun ajan. Uskalsin jopa laskea kaikki alamäet, vaikka ensimmäisen laskun kohdalla lyhyen hetken ajan ajattelin ottaa suket jalasta ja kävellä ladun reunaa. Kun näin pari esikouluikäisten päristävän mäkeä alas, oli itsetuntosyistä seurattava perässä. Kaaduin lenkin aikana vain kahdesti, mutta onneksi pehmeä hanurini edellä.

Ladulta palattuamme kiipeilijä totesi, että murtsikkataitoni tekivät häneen melkoisen vaikutuksen. Mieheni tuntien se on aika paljon sanottu. Ei, se on todella paljon sanottu. (Hän kehuu kyllä, mutta ei koskaan turhasta – ja koska olen aika hidas rimanalittaja melkein kaikissa urheilulajeissa, joissa hän on hyvä, hän ei juuri mehustele suorituksillani. Mikä on sinänsä ihan reilua, koska en minäkään kehu häntä, kolme kirjaa vuodessa lukevaa, nopeaksi lukijaksi.)

Yksi vuoden parhaista päivistä. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)

Automme oli tulomatkalla niin täynnä, että sinne ei olisi saanut mahtumaan edes puolikasta monoparia. Niinpä päätin jo ennen reissua hakea lainasukset paikallisesta urheilukaupasta Äkäslompolo Sportshopista. Sain murtsikkasetin eli sauvat, sukset ja monot käyttööni viikoksi blogimainintaa vastaan. (Listahinta on 20 €/päivä, 70 €/viikko.) Äkäslompolosta löytyy varmasti muitakin suksivuokraamoja, mutta päädyin Sportshoppiin, koska sieltä sai myös kaiken muun tarpeellisen: Siskoni suunnittelivat kokeilla lumilautailua ja vuokrata välineet. Mies vuokrasi keskiviikoksi ahkio-pulkan, jotta voimme ottaa lapsen mukaan hiihtoreissulle. En tajua suksien huollosta mitään, joten olin iloinen, että suksivuokraamon jäbät ajattelivat asian valmiiksi. Suksien pohjaan heitettiin tämän päivän suojasäätä ajatellen sopivat mömmöt ja pyydettiin tulemaan pakkaspäivänaamuna tuunauttamaan sukset pakkashangille. Loistavaa palvelua, kiitos!

Huomenna on ihanaa herätä lihakset urheilusuorituksesta väsyneinä. Ei istumisesta kireinä.

Siskot munkkikaakaolla Tunturijärven taukopaikalla. (Kuva: Björgvin Hilmarsson)

Teemat
Poimintoja Blogista:

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö