• Millainen on islantilainen joulu?

    Islantilainen joulu, ah! Aluksi se järkytti, nyt jo näin 13 vuoden jälkeen naurattaa. Kylän musiikkikoulu on viettänyt tämän viikon ajan joulujuhlaa. Musiikkikoulua käyvien lasten ja nuorten konsertteja on ollut joka ilta: pianoa, jousisoittimia, puhaltimia, kuoron esityksiä… Eilen istuimme kuuntelemassa kuoron laulamia joululauluja. Ohjelmistoon kuului muun muassa perinteiset joulurenkutukset, kuten Aatamin seitsemän poikaa ja Joulupukki kävelee lattialla. Varpunen jouluaamuna -tyylisiä mollivoittoisia joulusävelmiä täällä ei juuri kuulla. Surumieliset joululaulut eivät vain… niin, ne eivät vain oikein sovi tänne.

    islantilainen joulu joulupukki

    Kaikki on jotenkin riehakkaampaa kuin Suomessa. Siis koko joulu, ihan sieltä joulunalusajasta joulunpyhiin. Vietin Islannissa ensimmäistä jouluani noin 13 vuotta sitten ja suomalaisena huomasin eron välittömästi. Täällä on koko joulun enemmän meteliä ja meininkiä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta ei oikein auttanut kuin hypätä messiin ja leikkiä mukana.

    Hyvä esimerkki on eilinen kuorojuhla. Kun lasten joululauluesitys oli lopuillaan, ilta huipentui joulupukkien vierailuun. Tällä kertaa taloon sisälle ryntäsi vain kaksi pukkia (niitä on siis yhteensä kolmetoista). Ne tulivat huutaen ja metelöiden, kiipeilivät pitkin seiniä ja ”hauskuuttivat” lapsia roikottamalla heitä jaloista ja kaappaamalla syliin. Minä pelästyin ja lapsena olisin varmaankin purskahtanut kauhusta itkuun, mutta paikalliset lapset vain nauroivat ja kiusasivat pukkeja takaisin. He ovat tottuneet tällaiseen rempseään pelleilyyn.

    Islanti on kokoaan isompi maa – täällä joulupukkejakin on 13. Ne asuvat vuorilla lähellä ihmisasutusta ja joulun tullen ne laskeutuvat kotivuoreltaan ihmisten keskuuteen niin, että ensimmäinen pukki tulee 12. joulukuuta, toinen pukki 13. joulukuuta ja jouluaattona viimeinen. Jouluaaton jälkeen pukit häipyvät takaisin FIFO-periaatteella, eli ensin tullut lähtee kotiin ensimmäisenä ja 6.1. koko metelöivä porukka on siirtynyt vuoren rauhaan.

    Pukit toimivat islantilaislasten adventtikalentereina. Islantilaiskodeissa laitetaan itse tehty paperinen kenkä (me teimme yhtenä jouluna tällaisen kengän) tai oma oikea kenkä ikkunalaudalle, ja yön aikana vuorilta saapunut pukki jättää sinne pienen lahjan. Mandariinin, tikkarin, kynän – ja siellä paremmin toimeentulevilla alueilla kengistä löytyy välillä uusi älypuhelin (äly, hoi…niih). Jos lapsi on ollut jotenkin ilkeä tai tottelematon, hän saa kenkäänsä yhden perunan. (Jos niitä kertyy useampi, niistä voi sitten tehdä vaikka ranskalaisia.)

    Islantilaiset ovat multitaskaajia ja jokaisella tuntuu olevan vähintään kaksi ammattia, joten tietysti myös joulupukeilla on muutakin hommaa kuin vain jätellä lahjoja ja juureksia kenkiin. Tällaisia ne pukit ovat:

    Islantilainen joulu: 13 joulupukkia

    12.12. Stekkjastaur eli Aidantolppakamu saapuu ensimmäisenä. Hän on saanut nimensä pitkistä honteloista puujaloista. Tämän tyypin lempipuuhaa on kiusata lampaita ja juoda niiden maidot. 

    islannin joulupukit jpg

    13.12. Giljagaur eli Rotkojäbä laskeutuu vuorilta. Hän rakastaa maitoa ja varastaa kaiken löytämänsä lehmänmaidon. Tätä kontekstia vasten on helppo ymmärtää, miksi Islannin suurin meijeri on luonut oman joulumaitotuoteryhmän.

    14.12. Stúfur eli Pätkä varastaa paistinpannut, koska pitää niihin jääneistä ruoanjämistä. Hän on mun suosikkipukki!

    15.12. Þvörusleikir eli kotoisammin Lusikannuolija nuolee talosta löytyvistä lusikoista tähteet. Kannattaa siis jättää 15. päivän vastaisena yönä likaisen tiskikoneen luukku auki, niin kaverille jää jotain syötävää.

    16.12. Pottaskefill eli Padanraapija pistää suuhunsa kaikki kattiloiden pohjille jääneet ruoantähteet, jotka löytää. 

    17.12. Askasleikir eli Kiponnuolija vaanii etenkin lasten sänkyjen alla ja hyökkää sieltä syömään kaiken, mitä lapsilta jää lautasille. Joulun alla ei siis tosiaan tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.

    18.12. Hurðaskellir eli Ovenpaiskoja kiertää paiskomassa talon ovia. Kun 18. päivänä kuuluu poikkeuksellisen paljon ovien kolinaa, kaikki tietävät, mistä se johtuu. 

    19.12. Skyrgamur eli Skyrinahmija ahmii islantilaista skyriä mahan täydeltä. Jos lukitset jääkaapinoven, tämä jäbä hajoittaa lukon päästäkseen käsiin skyriin. Mikään ei pidättele häntä!

    20.12. Bjúgnakrækir eli Makkarannyysijä näpistää talosta makkarat. Taitava pukki, joka liikkuu kattohirsiä pitkin. Sellainen oman elämänsä ninja.

    21.12. Gluggagægir eli Väijyjä tirkistelee ikkunoista sisään. Hyvin hyvin epäilyttävä tyyppi. 

    22.12. Gáttaþefur eli Herra Isonenä hiipii koteihin ja haistelee mahtavalla nenällään lempiruokiaan. Hänen ehdoton suosikkinsa on rasvainen joulunaluskorppu laufabraud.

    riiputettua lammasta

    23.12. Ketkrókur on Lihakoukku, joka piiloutuu talon nurkkiin ja tilaisuuden tullen nappaa pitkän koukkunsa avulla paistin ja vie sen mukanaan. Jos talossa on savupiippu, Lihakoukku ponnistaa sieltä varasretkelle. Kuvan riiputettu lammas on hänen suurinta herkkua. Joten pitäkää paisteistanne kiinni, ettette jää ilman joulupäivän perinteistä lammastarjoilua.

    24.12. Kertasníkir eli Kynttilävaras varastaa lapsilta kynttilät ja toivottaa kaikille hemmetin pimeää joulua.

    Joulupukin äitimuori syö lapset, joulukissa likaiset aikuiset

    Islantilainen joulu ei ole islantilainen joulu ilman pukkien muuta perhettä. Taustaksi on varmaan hyvä tietää, että joulupukit ovat ainakin puolittain trollien sukua. Trollit eivät kestä auringonvaloa, vaan asuvat sisällä vuorten pimeydessä. Pimeällä ne riehuvat ulkona, mutta jos auringonsäde nappaa heidät, he jähmettyvät kiviksi ja jäävät siihen ikuisiksi ajoiksi.

    Joulupukkien äiti on Islannin pelätyin trolli nimeltä Gryla. Häijynnäköinen koukkunenä, repalaiset vaatteet ja lihaksikas olemus pelottaa pimeässä talvi-illassa, eikä ihme. Gryla omistaa ison säkin, joka selässään se juoksee kotivuorensa rinnettä alas kylään ja poimii säkkiin kaikki huonotapaiset lapset ja tekee heistä itselleen herrrrrrkullisen jouluillallisen!

    Lempeällä joulumuorilla on poikaystävä nimeltään Leppaludi. Ehkä Leppaludilla on jotain Grylaa miellyttäviä ominaisuuksia, joista minä tai kukaan muukaan ei mitään tiedä, koska kansanperinteen mukaan hän on saamaton nahjus josta ei ole mitään iloa kenellekään. Hän on tavattoman laiska eikä tee mitään muuta kuin makaa vuoren sisässä koko vuoden ja räkii kattoon. Melkoinen isäpuoli.

    islantilainen joulu joulukissa

    Islantilaiset perhesuhteet ovat joskus vähän monimutkaisia eikä tämäkään kokoonpano ole poikkeus. Leppaludi ei nimittäin ole joulupukkien isä. Vanha kansanperinne kertoo, että Gryla ei ole enää yhdessä lastensa isän kanssa. Tämän uusperhekuvion tapaamisoikeuksista minulla ei ole kauhean selkeää näkemystä – en ole koskaan kuullut joulupukkien isästä mitään. Se taitaa olla Islannin tarkimmin varjeltu salaisuus. Ehkä se on joku niistä jalkapallonpelaajista!

    Tähän uusperheeseen kuuluu myös yksi lemmikkieläin. Musta, terävähampainen ja kiiluvasilmäinen kissa nimeltään Joulukissa hyökkää jouluaattona ihmisasutuksen pariin ja syö kaikki sellaiset lapset ja aikuiset, jotka ovat pukeutuneet rikkinäisiin tai likaisiin vaatteisiin. Islannissa ei yksikään lapsi (eikä kyllä aikuinenkaan) uskalla olla joulunpyhiä reikäiset sukat jalassa. Voitte uskoa, että mekkokauppa käy joulunalla hyvin, kun ihmiset ryntäävät kauppoihin hankkimaan itselleen uuden joulumekon, uudet sukkahousut, uudet sukat, uudet housut… Ja niin edelleen.

    Islantilainen joulu. Etsii valtaa loistoa, kaipaa kultaakin. Mä pyydän uusia mekkoja ja hitsin pitkää maksuaikaa. Ehkä se Joulukissa palaa sitten helmikuussa ja käy pistämässä poskiinsa ne kaikkien luottokorttilaskut ja pari ulosottomiestä. Ei voi tietää.

    Ei varmaan ihme, että islantilaisissa joulupostikorteissa ei koskaan toivotella Rauhallista Joulua.

  • Islantilaista joulukuusta hakemassa

    Islantilainen metsä on sen verran harvapuinen paikka, että sinne ei kompassia tarvita. Tiedättekös, mitä pitää tehdä, jos kuitenkin käy niin, että eksyy islantilaiseen metsään?

    Nousta seisomaan. Ehe-ehe.
    Haha. Vanha vitsi, mutta niin totta. Tällä ihanalla tuulen piiskaamalla jäisellä laavakökkäreellä ei juuri metsiä kasva. Puita on maisemassa harvakseltaan. Mutta saa Islannista silti kotimaisia joulupuita, ei tarvitse kaikkia Norjasta tai Puolasta tuoda.
    Paikallisilla islantilaisilla metsänkasvatusseuroilla on jouluperinteenä myydä joulun alla kuusia tai mäntyjä. Siellä täällä myös muutamat yksityiset maanomistajat pistävät joulupuumyyjäiset pystyyn.
    Meillä kotona ei ole perinteistä joulukuusta tällä kertaa, vaan koristelimme sellaisen Aarikan monivuotisen puisen joulupuun palloilla, valoilla ja Pipsa Possu -kalenterista tulleilla minikirjoilla. Hieno tuli!
    Aamulla eräs kaverini soitti. Hän oli hankkinut perheelleen aidon luonnonpuun paikalliselta maanomistajalta, mutta hänellä ei ollut autoa käytössä, koska puoliso oli etelässä käymässä lasten kanssa. Tottakai lähdin kuusimetsälle avuksi! Pistin dieseltraktorimme aamulla lämmitykseen ja lähdimme hakemaan puuta.
    Ajelimme muutaman kilometrin läheiselle golf-kentälle, jossa meillä oli treffit Gisli-nimisen miekkosen kanssa. Hän odotteli meitä tienposkessa vanha saha kädessä autoonsa nojaten. Lähdimme korkeavartisissa talvisaappaissa tarpomaan metrin paksuisessa hangessa vuoren rinnettä ylöspäin kohti sitä niin kutsuttua metsää.
    Jaejja. Pistetäänkö tuollainen tavallinen kuusi, hän kysyi ja osoitti sahalla semmoista reilun metrin mittaista kuusipuuta. Mutta ei nyt ensimmäistä vastaantullutta risua kuulu ottaa, vaikka islantilainen metsä ei järjettömän montaa vaihtoehtoa anna. Joten jatkoimme matkaa. Lunta oli jo sukissa asti ja pohjoinen 15 metriä sekunnissa hiveli hellästi poskipäitä. Niin nuo kuuset kyllä varisee nopeammin, hän lisäsi. Tuolla vähän ylempänä olisi noita mäntyjä ja mun vahva mielipide on, että ne kestää pidempään.
    No sinnehän me noustiin.
    Kaverini löysi miellyttävän männyn. Gisli sahasi sen poikki ja tiesi kertoa, että tämä on tuontipuu Alaskan länsirannikolta. Siellä on samalla tavalla valoa kuin täällä Islannissakin ja suuri meri on aivan vieressä. Tämäntyyppinen mänty kuulemma menestyy täällä meillä päin hyvin, koska kasvuolosuhteet ovat samanlaiset.
    Työnsimme männyn mäkeä alas, nostimme sen auton tavaratilaan ja ajelimme takaluukku auki takaisin kylään. Radiossa soi islantilaiset joululaulut ja se hetki tuntui jotenkin kamalan mukavalta.
    Muutamat ovat kyselleet islantilaisia suosikkijoululaulujani. Tässä on muutama sellainen, joista itse tykkään joulun alla eniten. Ne eivät kaikki ole sanoitukseltaan puhtaasti joululauluja, mutta eihän sillä ole lainkaan väliä. Tunnelma on tärkein. Ja onpahan siellä yksi laulu, jossa lauletaan islanniksi mökistä metsässä!

    Sautjánþúsund sólargeislar
    Jólasveinar einn og átta
    Jólasveinar ganga um gólf
    Jólakötturinn (etenkin Björkin laulamana)
    Í skóginum stóð kofi einn
    Kvæðið um fuglana (tämä on minulla sellainen kyynelkanavat auki -laulu, ihan jo pelkästään sekin versio, jossa ei lauleta)

    Jos melankoliset joululaulut eivät tunnu omilta, mutta jotain jouluista olisi kiva soittaa, kannattaa vilkaista viime vuonna tekemäni postaus, jossa listasin iloisia joululauluja.
    Nyysin muutaman alaskalaisislantilaisen männynoksan meillekin. Oksat kuivuvat nyt eteisessä ja niistä leviää tänne nukkekotiimme upea tuoksu. Ehkä ne jäävät eteiseen koko jouluksi, tai saattaapi olla, että laitan yhden maljakkoon olohuoneen matalalle pöydälle. Mietin sen kohta. Ennen sitä otan toisen mukillisen glögiä ja pohdin, mitä huomenna laitetaan joulukenkään. Ensi yönä kylään tulee Lihakoukku. Muistakaa siis illalla laittaa paistit piiloon!
     
    Tämän kuvan myötä joulurauhaa teille kaikille.