• Pääsiäiseksi hotellilomalle

    Lähtisitkö anoppisi kanssa ainoina aikuisina yhdessä reissuun? Minäpä lähden, tänään kiirastorstaina.
    Islannissa pääsiäinen on tavattoman iso juttu. Juhla ei ole merkittävä niinkään uskonnollisesti vaan pitkän loman takia. Koko maa hiljenee melkein puoleksitoista viikoksi alkaen viime viikon perjantaista. 

    Koulut ovat kiinni koko tämän viikon ja ensi viikon alun. Etelänmatkojen hinnat ovat huipussaan ja maaseudun vuokramökit varattuja. Toimistoytöntekijöitä on vaikea saada kiinni, koska kaikki ovat jo lomalla ja jos eivät vielä ole, yrittävät kuitenkin jo henkisesti luistaa sinne.
    Pääsiäinen on Islannin matkailualallakin kiireistä aikaa. Puolisoni hiihteleekin tällä hetkellä Vatnajökullin jäätikön yli pienen matkailijaryhmän kanssa. Siellä ne nukkuvat teltoissa, vetävät tavaroita pitkissä pulkissaan, hiihtävät ja sulattavat lumesta juomavettä. Ruoaksi on jotain pussipastan tyylistä, suolapähkinöitä ja ehkä perunoita. 
    Rankka työreissu? Noh, rankkuus on suhteellista. 
    Minä olen samaan aikaan kotona lasten kanssa. Miehen siskot perheineen ovat matkoilla, samoin kaverit ja muut lähisukulaiset. Remontin keskellä olevaan kotiin jääminen kahden lapsen kanssa koko pääsiäiseksi ei ihan hirveästi houkuttele. 
    Viikon alku on saatu kulumaan esikoisen kaverin kylävierailulla, uintireissulla lähiuimahalliin ja anopin luona hengailulla. Mutta tässä olisi vielä kuusi pitkää lomapäivää edessä. 
    Niinpä me päätimme anopin kanssa vähän repäistä. Tai ideahan tuli oikeastaan anopilta: Varaa sinä meille joku kiva maaseutuhotelli, niin minä maksan! Otetaan lapset mukaan ja istutaan aamuisin valmiiseen aamiaispöytään.
    Hirvittävän houkutteleva ajatus! Skauttasin muutaman lähitienoon hotellin ja kyselin olisiko vielä tilaa pääsiäisvieraille. Sain lopulta huoneen kahdella varasängyllä Hotelli Örkistä Hveragerdin kylästä.
    Muutaman päivän mittaiseen minilomaan Hveragerdin kylä on mainio kohde. Se on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Reykjavíkista, Hellisheidin vuoren itäpuolella. Siis landella, mutta kaupungin välittömässä läheisyydessä. Kylästä löytyy hauskoja vaellusreittejä, kuumia lähteitä, geotermisella energialla lämpiäviä kasvihuoneita, pari uima-allasta ja muutama ravintola. Se viime reissulta tutuksi tullut hevostallikin on ihan vieressä.
    Niinpä me sitten huomenaamulla pakkaamme kolmeksi päiväksi vaatteita, uikkarit, kilonkokoisen pääsiäissuklaamunan ja kuopukselle matkarattaat ja unilelut. Kaikki muu löytyy hotellilta. Valmiiseen pöytään, pedattuun sänkyyn ja puhtaaseen kylppäriin, jossa odottavat kuohkeat ja nätisti viikatut valkoiset kylpypyyhkeet. Ajomatkaa alle tunti ja anoppi kuittaa laskun. Ihanan helppo tapa tehdä pieni pääsiäisreissu. Anoppi on reissannut kanssamme usein pitkin Islantia ja ulkomaillakin, mutta nyt lähdemme matkaan ensimmiästä kertaa kokoonpanon ainoina aikuisina. Raporttia seuraa, kuinka siinä sitten kävi.
    Iloista pääsiäistä!
  • Islannin ympäri autolla

    Se on taas lähtö edessä. Tänään aamulla pakkaamme autoon makuupussit,  kameraroinat, eväät ja vaihtokalsareita ja suuntaamme Islantia kiertävälle ykköstielle. Tavoitteenamme on kiertää saari viikossa. Oikeastaan kyseessä on työreissu. Viikon aikana pitäisi saada otettua ensi keväänä ilmestyvään kirjaani valokuvat. Työmatkaan voi – luonnollisesti – yhdistää myös perhelomailun, eli kiertoradalle lähtevät myös anoppi ja kersa.

    Pian ollaan tuolla taas!

    Olemme koko kesän nauttineet anopin lihapatojen antimista ja pyykinpesuavusta. Halusimme tehdä vastapalveluksen, ja koska mieheni äiti on innokas Islannin-matkaaja, halusimme ottaa hänet reissulle mukaan. Päälle seitsenkymppisellä anopilla on takanaan useita vuosia Islannin maaseudulla, mutta kartalta löytyy kuulemma muutama kylä, joissa hän ei ole koskaan käynyt. Nyt käymme katsomassa nekin.

    Ruska islantilaisittain.
    Tällä reissulla emme pysähdy niillä kaiken suosituimmilla luonnonnähtävyyspaikoilla, koska ne on jo käyty moneen kertaan katsomassa. Sen sijaan keskitymme paikkoihin, joissa emme ole aikaisemmin kunnolla vierailleet. Käymme itäislantilaisissa pikkukylissä, kaarramme välillä pois 1 300 kilometriä pitkältä ykköstieltä ja jatkamme matkaa kuoppaisia pikkuteitä. Käymme valokuvaamassa vanhoja majakoita, tyhjäksi jääneitä maatiloja ja harmaansinistä Atlanttia.
    Iloista ulkoiluseuraa vuodesta 2010.
    Itse opin telttailemaan kesällä 2007.

    Veikkaan, että lähipäivinä Instagram-tililleni putkahtaa paljon lisää kuvamateriaalia teiden varsilta, syrjäisiltä huoltsikoilta ja hienoista auringonlaskuista. Kaikista upeinta olisi, jos pääsisimme jollain ilveellä pääsemään purkautuvaa tulivuorta kuvausetäisyydelle. Sen päiväreissun ajaksi lapsi ja anoppi jäisivät nauttimaan rauhallisemmista tunnelmista hostellille. Jos reissu tulivuorelle onnistuu, kuumia kuvia päivittyy myös tänne blogin puolelle heti kun löytyy toimiva nettiyhteys.

    Se on moro! 
    PS. Viime keväiseltä maailmanympärimatkaltamme tehdyt jutut alkavat ilmestyä matkailulehti Mondossa loppuvuodesta alkaen. En voi julkaista noita kyseisiä juttuja toiseen kertaan täällä blogin puolella, mutta Mondosta siis löytyy tarkemmat kohdejutut vinkkeineen. Huomasin, että A-lehdillä on menossa syyskampanja, jossa mm. Mondoa saa puoleen hintaan (10 numeroa alle 40 €)*

    Tuhkaa ja jäätä.
    *) affiliate-linkki


    Postauksen kuvat lähivuosien Islannin-reissuilta: Björgvin Hilmarsson