
Tämä vuosi unelmahommissa
Sen jälkeen kun aloitin yliopiston – vuonna 1999 – en ole tehnyt päivääkään palkkatöitä. Tämä ei ollut tietoinen päätös, se vain tapahtui. Huomasin nimittäin, että
Sen jälkeen kun aloitin yliopiston – vuonna 1999 – en ole tehnyt päivääkään palkkatöitä. Tämä ei ollut tietoinen päätös, se vain tapahtui. Huomasin nimittäin, että
En muistaakseni ole tässä blogissa koskaan aikaisemmin julkaissut yhtäkään lehdistötiedotetta tai edes osia niistä. Mutta nyt on kyllä paikallaan: Islantilainen voittaa aina on nimittäin valittu
Edessä on päätöksentekotilanne, johon pyytäisin teiltä hieman apua. Nyt pitäisi nimittäin valita, laskeudunko tulivuoren sisään vai ryhdynkö lastenkirjailijaksi. Tätä hullua projektia sponsoroi Novelle Elämän janoon
Pian on taas se ihana aika vuodesta: Helsingin Matkamessut. Helsingin messukeskuksessa kokoontuu 16.-18.1. iso lauma matkakohteita ja matkanjärjestäjiä tiedotus- ja myyntihommiin. Olen ollut matkamessuilla kertomassa
Vuodet eivät totta vie ole keskenään samanlaisia. On vuosia, jotka eivät juuri jää mieleen. Sitten on vuosia, joista ei soisi muistavansa jälkeenpäin kovinkaan paljoa. Ja
Marraskuu! Eikä muuten yhtään haittaa, että päivät lyhenevät ja ilma kylmenee. Ei haittaa edes se, että näillä Reykjavikin leveysasteilla vuosi on pahimmillaan kuin märkä harmaa
Se on skumpan paikka taas. Enpä nimittäin olisi neljä vuotta sitten paniikkia äitiydestä ja esimerkiksi syöttötuoleista vääntäessäni uskonut, että vielä koittaa se päivä, kun lähden lapsen
n suuresti yllättynyt huomattuani, että viime viikon luetuin ja kommentoiduin juttu oli pohdinta pienten lasten vanhempien rooleista kotona ja työelämässä. Osuin näköjään aika ajankohtaiseen aiheeseen.
erttileijaa, kun sainkin yllättävän paljon kivoja vastauksia taannoiseen blogin sisältökyselyyn. Oli kamalan kivaa huomata, miten erilaisia juttuja lukijoille on jäänyt blogista päällimmäisinä mieleen. Erityisen hauskaa,
iimeiset pari vuotta olen ollut aika stressaantunut. Tai oikeastaan stressaantunut on täysin väärä sana, sillä ihminen jolla on ihan oikeasti stressi ei ole vain pikkuisen
len kuullut tutuilta ja ystäviltä monia kauhutarinoita lapsisieppauksista ja lasten katoamisesta kotimaassa tai ulkomailla. Näitä ei tapahdu vain Yhdysvalloissa tai portugalilaisissa hotelleissa. Kuulin muun muassa