Vein puolison yllätysreissulle itseni kanssa Tokioon. Vohaa! Kirjoitin reissuun lähdöstä aikaisemmin täällä blogissa ja lupasin, että avaisin tuon pienen kirjavan matkasuunnitteluvihkosen sisällön matkan jälkeen. Tässä se nyt olisi. Juttu on megapitkä ja siinä on aivan liikaa kuvia, joten palatkaa jutun pariin kun ehditte, jos nyt ei kerkeä keskittyä. Ensin muutama
Islannin ympäriajo – ah – jo pelkkä roadtripin ajattelukin saa reissujalan vatkaamaan. Islannin kiertäminen on Islannin-matkailun klassikko. Olen tainnut kiertää Islannin autolla varmaan jo yli kymmenen kertaa. Joka kerralla olemme tuunanneet reittiä vähäsen – pysähtyneet jossain uudessa kylässä, yöpyneet meille tuntemattomassa hostellissa tai vaeltaneet jonkun aikaisemmin meille tuntemattoman kukkulan päälle.
Moni heppatyyppi haaveilee pääsystä töihin islantilaiselle hevostilalle. Saan aika kyselyjä mahdollisuudesta päästä työharjoitteluun tai töihin hevostilalle Islantiin. Koska en ehdi vastata perusteellisesti kaikille, päätin kirjoittaa tämän tietopaketin ja jaan sitten tähän linkkiä. Kätevää myös siksi, että kommentikentässä voi esittää lisäkysymyksiä, eivätkä ne katoa sähköpostin pullistelevan inboxin syövereihin. Tässä postauksessa on
Kai jo saa ajatella vähän kesää? Ulkona ainakin tuntuu jo ihan siltä. Tulppanit ovat nousseet parikymmentä senttiä ja nurmikko vihertää. Aurinko paistaa iltakuuteen asti. Lämpötila edellyttää lapasia ja lämpimiä sukkia, mutta niin kyllä tekee Islannin heinäkuukin välillä. Kokemus tosin sanoo, että joku takatalvi tässä vielä tulee. Pari vuotta sitten maaliskuussa
Kysyin Instagramin puolella, mitä haluasitte tietää aiheesta kaksikieliset lapset ja kaksikielinen perhe. Kiitos tuhannesti tosi hyvistä kysymyksistä. Tässä vastauksia. Taustatieoksi siis, että meillä on kaksi kotikieltä, suomi ja islanti. Minä olen puhunut lapsille heidän syntymästään asti suomea, isä islantia. Lapset ovat nyt 9- ja 3-vuotiaat, ja molemmat ovat syntyneet Islannissa.
Hyvä ystäväni asuu Pohjois-Ruotsissa. Helsingissä olimme lähes naapureita. Reykjavikissa samoin. Mutta vuosien mittaan elämä vei ainakin vähäksi aikaa meidät eri puolille Pohjoismaita. Meillä molemmilla on itselle tärkeä työ, pieniä lapsia, uusia paikkakuntia… Elämä on ollut molemmilla niin täynnä, että emme ole ehtineet viime vuosina tapaamaan kahdestaan juuri lainkaan. Viimekertaisesta juttutuokiosta
Islannissa on mielestäni yksi lomakohdealue ylitse kaikkien muiden – siihen tilanteeseen, kun haluan rauhaa, hiljaisuutta, vaellusmaastoja, kapeita teitä ja pikkuruisiä kyliä. Sinne minä menen silloin. Islannin Länsivuonoille. Olen käynyt siellä varmaan parikymmentä kertaa. Olen käynyt yksin, puolison kanssa ja koko perheen kanssa useamman kerran. Takana on ikimuistoinen talvipurjehdus Länsivuonojen tuulisilla
Paras tomaattikeitto – tässä se on. Ei tarvitse enää etsiä, se on löytynyt! Rakastatko tomaatteja? Tämä on sinun reseptisi. Suhtaudutko skeptisesti tomaattisoppaan? Siinäkin tapauksessa tämä on sinun reseptisi. Sillä tämä ei ole mitään tavallista tomaattikeittoa vaan toisiaan täydentävistä mauista rutistettua ydinlientä. Jok’ikinen, kenelle tätä tomaattikeittoa olen tarjonnut, on kehunut syömäänsä
Koska joulu lähenee, kaivoin muistojeni mureista arkistoista nämä muutaman vuoden takaiset piparkakkutalokuvat. Ajatuksenahan oli siis tehdä muottien avulla muumitalo myynninedistämistarpeisiin. Myimme piparimuotteja suomalaisen designin myymälässä ja ajattelin että jos väsäisin yhden malliksi kaupan hyllylle (myynninedistämisseikkailun muumien joulupipartalosta voi lukea täältä). Ihan mielenkiintoinen idea! Jos joku miettii, kauanko meidän kotiremontti vielä
Kaupallinen yhteistyö: VR Lapin-kuume nousee kun talvi lähenee. Laskeskelen juuri partasuun kanssa aikatauluja ja budjetteja, että ehditäänkö ja raaskitaanko tulevana talvena perinteiselle Ylläksen-reissulle. Tekisi nimittäin ihan kamalasti mieli hiihtämään perheen kanssa. Esikoinen haluaisi kokeilla taas laskettelua, minua kiinnostaisi pitkät rauhalliset murtsikkalenkit latukahviloineen ja tunnelmallinen issikkaretki suomalaisessa talvimetsässä paksun lumen keskellä.
Olimme viime viikolla puolison kanssa cavan huuruisella reissulla Barcelonassa, entisessä kotikaupungissamme. Asuinvuosistamme Katalonian pääkaupungissa on vierähtänyt kohta vuosikymmen, mutta yhä vaan sinne on mahtava palata. Jos nyt olen ihan rehellinen, niin kaupunki on minulle arkea varten liian iso, äänekäs, talvisin liian kylmä ja kesäisin liian kuuma, mutta kaupunkilomakohteena se on
Barcelonan paras vuodenaika on lokakuussa cava-festareiden aikaan. Silloin Barcelonan juna-asemalta pääsee noin tunnissa Sant Sadurní d’Anoiaan kauhomaan Kataloniassa shampanja-metodilla valmistettua kuoharia eli laatucavaa lompakkoystävällisin hinnoin. Lokakuussa järjestetään kolmipäiväinen CavaTast! Olemme superiloisia, että Barcelonassa asuvat ystävämme järjestävät joka syksy cavafestareiden aikaan grillibileet paikallisen viinitilan pihalla. Sinne mekin tänä syksynä suuntasimme. Kuva: