Olen puoli vuotta toiminut Plan International Suomen tyttöjen oikeuksien tukijana. Yhdessä Satamon Lauran (Mamma rimpuilee –blogi) ja Kettusen Hannen (Valeäiti-blogi) kanssa olen kerännyt Planille lahjoituksia ja levittänyt tietoa Planista ja sen toiminnasta. Tällä työllä koen totisesti olleen merkitystä.
Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia
Täällä blogissa olen mm. hehkuttanut tyttöjen oikeuksiin ja koulutukseen satsaamista, jotka ovat myös Planille tärkeitä teemoja. Tuossa postauksessa avaan sitä, miksi tyttöjen kouluttaminen on yksi parhaimmista ja pysyvimmistä tavoista katkaista köyhyyden ja epätasa-arvon kierre maissa, joissa tulo- ja hyvinvointierot ovat suuret ja joissa naiset eivät ole perinteisesti osallistuneet yhteiskunnan rakentamiseen missään muussa kuin monilapsisen perheen äidin roolissa. Tyttöjen koulutuksen lisäksi on tietysti paljon muitakin tärkeitä aihealueita, kuten esimerkiksi lapsiäitiyden ehkäiseminen.
Nyt maaliskuussa meidän kolmen bloggaajan ja Planin yhteistyö huipentuu siihen, että menemme katsomaan paikan päälle, kuinka tämä järjestö käytännössä toimii. Kohdemaaksi valikoitui Uganda. Järjestö on toiminut siellä pitkään. Planin työ maassa alkoi 1990-luvulla, kun se ryhtyi auttamaan maan sissisodassa kärsiviä lapsia. Nyt Plan on auttanut Ugandassa jo viittä miljoonaa lasta – siis melkein yhden kokonaisen Suomen verran.
Ugandalaislapsia. Kuva: Plan.
Planin nettisivuilla on paljon tietoa järjestön toiminnasta. Siellä voi esimerkiksi tutustua järjestön rahoitusrakenteeseen eli siihen, mistä raha tulee ja mihin se käytetään. Läpinäkyvyyttä varojenkeruu- ja hyväntekeväisyyshommissa kun ei voi koskaan liikaa painottaa. Näin lahjoittajan näkökulmasta läpinäkyvyys lisää motivaatiotani auttamiseen: kun näen, minne rahat käytetään ja mitä niillä saadaan yksittäisten ihmisten elämässä aikaan, kummi- ja lahjoittajatoiminnan hyödyt todella konkretisoituvat.
Olen kummi ugandalaiselle lapselle (Hannella ja Lauralla on myös ugandalaiset kummilapset), mutta olen aika passiivinen kummi. Oman kummilapseni tapaaminen ensi viikolla on varmasti hieno kokemus, mutta tärkeämmältä ainakin vielä näin ennen matkaa tuntuu kokonaisuuden hahmottaminen. Siis se, miten yhden ihmisen kummius auttaa isompaa yhteisöä ja levittää hyvinvointia myös sen yhden perheen ulkopuolelle. Haluan myös tietää lisää kummitoiminnan käytännön arjesta eli esimerkiksi sen, kenen avustuksella ne kummeille osoitetut kirjeet ja piirustukset lasten kanssa tehdään.
Työmatka, joka ei unohdu.
Sitten tästä kenttämatkasta eräs asia, jonka haluan ottaa puheeksi itse. Koska olen aika varma, että jotkut tätä reissuamme seuraavat saattavat ainakin ohimennen pohtia asiaa, ja on ihan hyvä, että pohtivatkin, koska juurihan itse mainitsin läpinäkyvyydestä. Että miksi ihmeessä sinne Ugandaan lähetetään keskiluokkaisia äitibloggaajia – siis järjestön keräysvaroilla luontosafarille vai?
Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Me emme ole menossa sinne lomalle, vaikka olenkin kuullut että Uganda on mahtava matkailumaa. Me kierrämme vajaan viikon ajan Planin paikallisen toimiston henkilökunnan kanssa katsomassa, mitä Plan tukijoineen eli esimerkiksi lahjoittajat ja kummit ovat saaneet aikaan, ja tutustumme järjestön työhön käytännön arjessa.
Koska meidän työhömme satsataan järjestön viestintä- ja varainkeruubudjetista siivu, meillä on valtavan intomme lisäksi myös iso vastuu tehdä kaikkemme Planin tavoitteiden eteenpäinviemiseksi. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kirjoitamme reissusta juttuja blogeihimme, päivitämme Instaa koko matkan ajan ja tuomme matkan asioita esille muutakin kautta.
Reissumme tapahtuu 12.–16. maaliskuuta. Instagram Storiesissa voit seurata matkamme etenemistä eli mitä siellä koemme ja mitä olemme oppineet. Näitä juttuja löytyy meidän kolmen IG-tileiltä sekä Planin tililtä, jonka otamme haltuumme vuorotellen. Eli siis täällä: @satu_reykjavik, @mammarimpuilee, @valeaiti ja @plansuomi.
Ugandalaislapsia. Kuva: Plan.
Me halusimme Hannen ja Lauran kanssa jollakin konkreettisella ja hyödyllisellä tavalla huomioida suoraan niitä ihmisiä, joiden luokse menemme käymään. Koimme tärkeäksi, että voimme tällä kenttämatkalla jeesata ihmisiä paikan päällä. Koska koulutus on tärkeä teema, päätimme että viemme paikallisille kouluille koulutarvikkeita, joista on pulaa. Näin pääsemme tukemaan lasten koulunkäyntiä mahdollisimman konkreettisella tavalla ja käynnistämme on iloa mahdollisimman monelle alueen lapselle.
Ostamme tarvikkeet paikallisesta myymälästä, jotta tulemme samalla tukeneeksi myös paikallisia yrityksiä. Eli nyt tulee se hetki kaivaa kuvetta! Ennen matkaamme minulla, Hannella ja Lauralla on Planin sivuilla käynnissä oma koulutarvikekeräys, johon olemme kukin laittaneet muutaman kympin ja pyytäneet lahjoituksia myös omilta kavereiltamme, verkostoiltamme ja blogiemme seuraajilta.
Jos et vielä lahjoita Planille, niin tässä olisi hyvä sauma kokeilla ensimmäisen kerran vaikka ihan pienellä summalla. Tuo kertalahjoitus ei sido mihinkään muuhun. Raportoimme koulutarvikkeiden ostamisesta ja luovutuksesta blogeissamme, eli jokainen lahjoittaja näkee konkreettisesti, mitä rahoilla hankimme ja kuinka apu menee perille.
Reissureppu on pakattu malarialääkkeillä, rokotustodistuksilla ja energiapatukoilla. Ja pitkälahkeisilla housuilla, minishortseja ei tällä reissulla tarvita. Pian mennään!
Jos teillä on mitä tahansa kysyttävää Planin toiminnasta Ugandassa tai yleisesti tai tästä kenttämatkastamme, kommenttiboksi odottaa viestejä. Käyn niistä jokaisen läpi viimeistään matkan aikana ja etsin vastaukset.
Tästä pääset lahjoittamaan koulutarvikekeräykseen ja linkin takaa näet myös reaaliaikaisen lahjoitustilanteen. Liikuttavan moni on jo auttanut; nyt meillä on yhteisessä kassassa jo tonni. Mielettömän hienoa!
