Thaimaassa lököttelimme kuukauden. Meininki on pikkuisen eri täällä Uuden-Seelannin suunnalla. Olemme liikkeellä joka ikinen päivä. Jos yövymme virallisella leirintäalueella, heräämme kahdeksalta – koska check-out on KELLO 10. Anteeksi mutta miksi ihmeessä? Ilmeisesti erehydin, kun luulin, että Holiday Park tarkoita paikkaa, jossa voi lomailla. Jos onnistuimme löytämään ns. free camping -alueen, nukumme kymppiin ja jatkamme matkaa vasta puolenpäivän jälkeen. Kun aamiainen on syöty, motorhome siivottu ja pakattu alkaa matka kohti seuraavaa paikkaa. Ajellessa pysähdymme ottamaan kuvia, käymme kaupassa, tankkaamme bensaa ja ajamme seuraavalle leirintäalueelle, joka valinnassa tärkein kriteeri on se, että päivän aktiviteetit ovat välittömässä läheisyydessä. Kun auto on parkkeerattu, käymme vaeltamassa, uimassa, luolissa, LOTR-mestoilla – mitä nyt ikinä päivän ohjelmaan kuuluu.
Postaus sisältää saatuja palveluja.
Valkoinen ja iso. Muumiauto.
Illalla teemme ruokaa, tiskaamme ja siivoamme muutaman neliön kokoista camper vania eli muumiautoa, kuten lapsemme tätä valkoista laatikkoa nimittää. Lapsi katsoo illalla tunnin piirrettyjä koneelta ja sillä välin me peuhaamme miehen kanssa asuntoauton toisessa sängyssä…..no hahahaa, emme todellakaan! Vaan väsäämme seuraavien päivien ohjelmaa, tarkastelemme sääolosuhteita ja mietimme, milloin päästään seuraavaksi pesemään pyykkiä.
Päiväohjelmaa: vaeltamista ja valokuvia.
Vaelluksella.
Meitsi kokkaa, lapsi avustaa.
Teltassa syödään muovilusikoilla. Matkailuautossa on lasiset viinilasit. Kyllä minä niin tykkään!
Tongariron luonnonpuistossa öisen aikaan.
Uuden-Seelannin jälkeen vuorossa on matkan suvantovaihe: laiskottelua Samoalla. Ehkä ihan hyvä 😉
itä pitää tehdä lokakuun ekana päivänä, jolloin sää on niin ankea, että tekisi mieli itkeä? Pysyä sisällä, avata tietokone ja suunnitella neljän kuukauden kuluttua alkavaa pakettimatkaa.
Kiipeilyseinä lapselle on ollut kodissamme menestys! Esikoislapsemme sai kiipeilijäisältään 3-vuotislahjaksi boulderointiseinän omaan huoneeseensa. Jotenkin huojentavaa, että viimeistään nyt yhteisten lomien kiipeily- ja varmistuspaine on nyt
Kävin kesällä laserleikattavana KSA Silmäkeskuksessa*. Leikkauksen jälkeen en nähnyt juuri mitään. Katselin maailmaa tuhruisen sumuverhon läpi viikkoja ja olin jo panikoida. “Näkö kyllä tarkentuu muutamassa
Kylmät hanget, kuuma erämaa eli hiihtovaellus Islannissa. Rakastan murtomaahiihtoa ja etenkin Ylläksellä. Islannissa murtomaahiihto ei ole ollut yhtä suosittu laji kuin Suomessa, mutta ilokseni huomaan,
