Hiphei! Nyt on meidänkin kesäloma ohi ja arki kaatunut ovesta sisään. Pidimme perheen kanssa yhteisen kesäloman elokuussa ja suuntasimme Suomeen, kuten kesälomilla olemme tottuneet tekemään. Loma aloitettiin pyöräilemällä Ahvenanmaalla. Päätös puuhata jotain heti ekoina lomapäivinä oli todella hyvä, koska itseni tuntien arjesta irrottautuminen ei enää käy ihan sormia napsauttamalla.
En tiedä, onko se ikä vai työvuodet vai mitä, mutta siirtymä loman ja työn välillä ei tapahdu enää niin nopeasti kuin ennen. Kun jatkuva meilien, Teamsien ja muiden piippaavien kanavien läsnäolo yhtäkkiä hiljenee, tilalle astuu joku kummallinen levottomuus. Aivoni ei tahdo heti ymmärtää, että heippa vaan muori, nyt ollaan lomalla ja täällä kuuluukin olla hiljaista. Kaikki on ihan hyvin. Loman alku menee äksyillessä ja sekoillessa tekemättömyyden keskellä.
Mutta kun loman aloittaa jollain pienellä puuhalla, joka väkisin vie pois kännykän äärestä ja paikallaanolosta, vapaa-ajantunnelmaan pääsee nopeammin. Tämän mä olen itsestäni oppinut oikeastaan vasta ihan viimeisen parin-kolmen vuoden aikana. Ei se mikrolomien pito ennen mitenkään vaikeaa ollut – päivässä ehti palautua paljon. Ei tule ikä yksin: se tulee jäykän lonkan ja hitaamman palautumisen kylkiäisenä. Nykyään tarvitsen pidemmän hiljaisen ajan, jotta pään kierrokset laskevat. Siispä: lähdimme viideksi päiväksi pyöräilemään Ahvenanmaalle.
Pyöräillen Ahvenanmaalla on ollut joku suomalaisen matkailukuvaston päähäni muodostama haavekuva. Hiukset hulmuten pyöräillään tasaisella ja omenatarhat vain vilisevät silmissä. Tuntuu, että sanapari pyöräily ja Ahvenanmaa jotenkin maagisella tavalla kuuluu yhteen. Jotain, joka olisi kiva kokea. Nyt näin matkan jälkeen tuo mielikuva kirkastui entisestään, mutta se sai myös lisää värejä.
Meno Ahvenanmaalle ja pyörävuokraamo
Vertailin Siljan ja Viikkarin hintoja ja aikatauluja Ahvenanmaalle ja huomasin, että Helsingistä ei kannata lähteä (saapuu keskellä yötä Maarianhaminaan), joten otimme ensin junan Turkuun. Sehän sopi, koska äitini asuu siellä. Jätimme hänen luo suurimman osan Suomi-loman matkatavaroistamme. Mukaan pyöräreissulle tuli vain yksi pieni selkäreppu per matkustaja. Pakkasimme todella minimaalisesti. Vain vähän vaatteita, uikkarit, hammasharjat ja aurinkovoidetta. Tai no, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin minä yritin pakata minimaalisesti, mutta puoliso ja esikoinen halusivat ottaa mukaan boulderointityynyn (lollerrsson, sehän on jotain metri kertaa metri), koska olivat kuulleet että Getan seudulla on kivaa kiipeillä.
Viking Line vei meidät Turusta Maarianhaminaan noin viidessä tunnissa. Emme ole käyneet koskaan lasten kanssa risteilyllä, joten otin retkestä kaiken irti. Pöytävaraukset, uimaan ja tax freehen. Söimme aamiaisen ravintolassa ja sieltä spahan saunomaan. Sama setti paluumatkalla: laiva lähti iltapäivällä Maarianhaminasta, joten kävimme syömässä buffassa myöhäisen lounaan ja menimme loppuajaksi löylyihin. Viideltä ihmiseltä (siskoni oli tällä mukana, ihanaa!) molempien risteilyjen hinta palveluineen maksoi hintsun alle 600 euroa.
Emme omista pyöriä Suomessa, joten vuokrasimme ne Ahvenanmaalta. En edes tiedä, onko Ahvenanmaalla muita isompia pyörävuokraamoja kuin RO-NO. Jos on, niin ainakaan minä en löytänyt. RO-NOlla ä on googleoptimointi hallussa, sillä mitä tahansa vuokrapyöräilyyn Ahvenanmaalla liittyvää googlaa, RO-NO tulee aina ekana hakutuloksissa vastaan. Sieltä minäkin vuokrasin meille pyörät. Vuokraamo sijaitsee aivan terminaalin vieressä. Terminaalista ulos ja tien yli kävely. Sijainnin kannalta todella helppoa.
Pakko kuitenkin vähän motkottaa; ei mennyt kyllä homma heidän puolelta ihan nappiin. Olin varannut pyörät yli kuukautta etukäteen ja ilmoittanut noutoajat, mutta mitään ei ollut valmiina. No, sellaista se on välillä. Välillä on vaikea saada työvoimaa ja tietysti palvelu menee tukkoon, kun kaikki risteilyturistit pälähtävät paikalle samaan aikaan. Puolisentoista tuntia siinä pyöriä ihmeteltiin ja lopulta löytyi kaikille sopivat. Kolme kolmivaihteista pyörää, yksi vaihteeton lastenpyörä (jep, Pampula 6v. pyöräili vaihteettomalla pyörällä viidessä päivässä yli 100 km, pimee homma!), yksi miestenpyörä ja pyörän takana vedettävä vaunu (sitä boulderointityynyä varten) maksoi viideksi päiväksi noin 600 euroa. Ei tämä Suomessa matkailu kyllä mitenkän kovin halpaa ole, haha.
Pyörää vuokratessa kannattaa muuten olla todella tarkkana laadun suhteen. Olisin olettanut, että 600 eurolla saisi jo varmuuden siitä, että pyörät ovat tosi hyvässä kunnossa. Eivät olleet. Puoliso havaitsi ensin omassa pyörässään renkaan löysyyttä, sellaista vispaavaa liikettä. Minun pyörästä oli kumit tyhjänä – reikiä vai ei? Aika oleellinen kysymys. Pumppailtiin renkaita aikamme ja pienen säätämisen jäkleen varmistuttiin, että ilma pysyy sisällä. Renkaiden ulkopinnat olivat meidän kaikkien pyörissä todella sileänä. Tämän huomasimme kunnolla vasta reissun päällä, ekan päivän iltana. Ensi kerralla voisin ajatella vuokraavani pyörät mantereelta ja tuovani ne laivalla mukana. Tai ehkä sitä voisi löytyä Maarianhaminasta joku toinen pyörävuokraamo.
Pyöräillen Ahvenanmaalla -reitit
Ahvenanmaalla on julmetusti saaria ja paljon hienoja paikkoja. Koska minä sain olla reissun matkanjohtaja ja reittisuunnittelija, tein päätökset oman pään mukaan. Olen kerran aikaisemmin käynyt pääsaaren pohjoisosassa Havsviddenissä (itse asiassa se oli kaupallinen yhteistyö johon kuului lyhyt visiitti hotellilla). Paikan kipeän hienot maisemat ja rauhallinen tunnelma yhdistettynä hyvään viinilistaan tekivät muhun niin hyvän vaikutuksen, että tiesin jo silloin palaavani joku kerta oman perheen kanssa. Niinpä meidän reittivalinta kietoutui Havsviddenin ympärille. Pyöräilimme Getan suuntaan Havsviddeniin kahdeksi yöksi ja sitten takaisin. Matka on sen verran pitkä, että otimme matkan varrelle yhden yön kumpaankin suuntaan.
1. Päivä. Maarianhamina – Stalldalenin majoitus. 20 km. Pyörät saatuamme kävimme Maarianhaminan keskustassa jätskillä ja pyöräilimme pohjoiseen. Lähes koko matka kulki erillistä pyörätietä. Stalldalenin majoitus keskellä ahvenanmaalaista maaseutua oli upea! Huoneet olivat tylliin moderni kartanoromantiikka kohtaa keskitason hotellin. Aamiaisella vastaleivottuja sämpylöitä ja tunnelmallista musiikkia. Paikka on iso, mutta ainakin nyt elokuun alussa vieraita ei ollut kuin kourallinen. Meidän lisäksi komean talon huoneissa yöpyi vain muutama perhe. Stalldalenilta parin kilometrin päässä sijaitsee Ahvenanmaan suurin olutpanimo Stallhagen. Pyöräilimme sinne illalliselle ja oluelle. Täydellinen lomapäivä, en vaihtaisi mitään!¨
2. Päivä. Stalldalenin majoitus – Havsvidden. 25 km. Matka jatkui pohjoiseen. Kävimme aamulla ennen reitille lähtöä Godbyn kylän ruokakaupassa hakemassa ruokatarpeen sen päivän illaksi, koska matkan varrelle ei osunut muita ruokakauppoja tai kioskeja, ja Havsviddenin ravintolassa aiomme syödä vain toisena iltana. Tämä kakkospäivä oli selkeästi edellistä päivää haastavampi, koska pyörätiet loppuivat siihen. Ilmeisesti olimme ajaneet niin kauas Maarianhaminasta, että pyörätieverkosto kuivahti siihen. Ajoimme koko päivän autotien varressa.
Isoilla teillä kruisailu oli huomattavasti helpompaa, koska pyöräilijöille oli varattu runsaasti tilaa. Pienillä mutkaisilla teillä – etenkin sen Havsviddeniin vievän tien viimeiset kilometrit – oli kinkkisempää, koska autot ajoivat välillä aika kovaakin, ja tilaa pyöräilijöille oli vähän.
Tälle etapille osui muuten ainutlaatuinen Ahvenanmaan valokuvausmuseo. Sellainen paikka, jossa aika tuntui pysähtyneen. Kaikki oli vanhaa ja kauniisti kulunutta paitsi ne museokanttiinin tuoreet leivonnaiset. Hyvin omalaatuinen rauhallinen tunnelma. Tämä oli erinomainen taukopaikka aurinkoisena pyöräilypäivänä. Vaikka valokuvaus ei yhtään kiinnostaisikaan, täällä museossa kannattaa silti käydä ja antaa tunnelman pysäyttää.
Valokuvausmuseon jälkeen pyöräilimme omenatila Grannasin bistroon myöhäiselle lounaalle. Bistron tilavalta terassilta on näkymät suoraan suureen omenatarhaan. Mukaan lähti muutamalla eurolla kolmen litran tonkka Grannasin omenamehua. Pyörän perään laitettava peräkärry muuttui mehubaariksi.
Ennen kuin saavuimme Havsviddeniin, esikoinen ja puoliso tekivät kaksistaan pienen ylimääräisen lenkin läheiselle boulderointipaikalle. Sillä välin kun he käpälöivät kallioita, me söimme jäätelöt Havsviddenin baarissa ja nautimme kalliohuvilan terassilta avautuvista käsittämättömän hienoista merimaisemista.
3. Päivä. Oleskelua Havsviddenissä. Saunottiin, uitiin, käveltiin. Puoliso ja esikoinen viettivät päivän boulderoiden lähikallioilla. Illalla syötiin hotellin ravintolassa ja ruoan jälkeen saunottiin uudemman kerran. Täydellisen täydellistä!
4. Päivä. Havsvidden-Saltvik-Kastelholm-Brobackan majatalo. 45 km. Megapyöräilypäivä. Meidän suunnitelma oli pyöräillä Havsviddenistä suorinta tietä Brobackaan, jossa meillä oli majoitus viimeiselle yölle. Se tuntui kuitenkin vähän liian turvalliselta ajatukselta… Meillä oli koko päivä aikaa, aurinko paistoi nätisti ja jotenkin se saman tien pyöräily takaisin tuntui liian tylsältä ajatukselta. Sain ajatuksen! Tehdään pieni kiertoreitti ja käydään siellä ”kaikkien” kehumassa Smakbyssä syömässä.
Jaksaisivatkohan lapset pyörillä…melkein 50 kilometriä? No, eihän sitä voinut tietää etukäteen, joten lähdimme yrittämään. Katsoin kartalta paikat, joissa olisi hauska pysähtyä ja laskimme lasten kuullen kilometrejä vain seuraavaan pysähdyspaikkaan asti.
Pidimme ensimmäisen tauon siinä menomatkalla tutuksi tulleessa Grannasin omppubistrossa. Juotavaa ja jäätelöä ja aikainen kevyt lounas. Siitä matka jatkui itään kohti Saltvikia. Kartta kertoi, että Saltvikissa olisi julkinen uimaranta, joten pyöräilimme sinne. Idea toimi, sillä kaikkien virkeystaso nousi huomattavasti meressä uimisen jälkeen.
Uimarannalta ei ollut pitkä matka Kastelhomiin, jonne suuntasimme sen kovasti kehutun Smakbyn ravintolan perässä. Maisemien puolesta tämä alue oli meidän reitin kauneinta pyöräilyseutua.
Smakby oli kaikin tavoin hyvä ravintola. Ei mitenkään erityisen fiini tai poikkeuksellisen loistava, mutta sellainen miellyttävän hauska elämys keskellä maaseutua. Söin siellä tähänastisen elämäni parhaan risoton. Ja kylmä cava – ai että miten voikaan kylmä kupliva juoma maistua tällaisen päivän jälkeen niin hyvälle!
Smakbyn parkkipaikalla Pampula tiedusteli, että voisiko tilata taksin, hän ei kuulemma jaksa enää 😀 No emme tilanneet, mutta leikimme loppumatkan sellaista hauskaa leikkiä, että jokaisen vesilätäkön ylittämisestä saa pisteen, oksan ylittämisestä kaksi pistettä ja jos pyörätiessä on kuoppa, siitä saa viisi pistettä. Peliä pelaamalla 10 viimeistä kilometriä sujui nopeasti.
Brobackassa majoittauduttiin suloisiin vaaleanpunaisiin huoneisiin (vessat käytävällä, mutta ei kyllä haitannut yhtään) ja lämmitimme pihalla olevan puusaunan, joka on majatalon vieraiden käytössä ja sen voi varata itselleen tunniksi kerrallaan. Siinä saunan eteen nostetulla penkillä istuessa kylmää olutta juodessa oli hemmetin onnellinen olo. Eikä työasiat edes tipan vertaa mielessä.
5. Päivä. Brobacka-Maarianhamina. 20 km. Eilisen päivän pyörämatkan ja illan saunomisen jälkeen koko porukka nukkui todella hyvin. Hyvät yöunet kruunasi sateinen aamu. Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta tunsin suurta riemua siitä, että ulkona ukkosti ja satoi vettä. Tunnelmallista herätä monen päivän auringonpaisteen jälkeen sateen ropinaan ja harmaan sävyihin. Sade ei haitannut yhtään, koska tiesimme, että matkaa on jäljellä enää vajaa 20 kilometriä ja ukkoskuuro oli ennusteiden mukaan paikallinen ja ohi ennen yhtätoista.
Brobackan aamiainen on kehumisen arvoinen. Sanoisin jopa, että se oli tämän pyöräreissun paras. Jopa parempi kuin hienon Havsviddenin aamiainen. Tunnelma oli intiimi ja rauhallinen, tarjolla oli puuroa kuin pannukakkuakin, hyvää leipää ja jogurttia mysleineen. Ei mitään turhaa, mutta silti kaikessa inaus luksusta. Brobackan majatalon kellarikerroksen pieni kahvila on auki päivisin kaikille ohikulkijoille. Aamuisin siellä tarjoillaan oman majatalon vieraille aamupalaa. Ahvenanmaan pannukakku oli muuten reissun herkullisin, siitä ei epäilystäkään!
Brobackasta pyöräilimme suoraan pyörävuokraamoon (huomasi että Maarianhamina oli lähellä, sillä lähes koko matka oli pyörätietä), palautimme pyörät ja jätimme reput pariksi tunniksi varastoon ja lähdimme kävellen kiertelemään Ahvenanmaan keskustaa.
Muistilista reissuun:
Näistä vinkeistä saattaa olla hyötyä muillekin vastaavaa pyöräilyn ja hotelliloman yhdistelmää suunnitteleville.
- Jos sulla on oma pyörä, se kannattaa tuoda mukana laivalla. Jos vuokraat pyörän, syynää kunto tarkkaan ennen lähtöä.
- Pakkaa kevyesti, koska kaikki kulkee mukana. Pari paitaa, yhdet shortsit, yhdet pitkälahkeiset housut, yksi takki. Hotelleissa/hostelleissa on pyyhkeet ja lakanat ja kylppärissä voi pestä pientä pyykkiä kuten sukkia ja pikkareita.
- Varaa majoitus etukäteen ja tee ruokailusuunnitelma etukäteen. Tsekkaa reitin varrelta ruokakaupat ja pysähdyskahvilat/-ravintolat. Palveluita ei Maarianhaminan ulkopuolella ole ruuhkaksi asti, joten taukopaikat kannattaa katsoa etukäteen.
- Varaudu siihen että joudut pyöräilemään autojen kanssa samalla tiellä. Värikkäät vaatteet lisää turvallisuutta. Ja tietysti koko ajan kypärä päässä.
- Varaa juomavettä mukaan – niitä pysähdyspaikkoja ei välttämättä ole lähettyvillä joka hetki. Aurinko, hikoilu ja pitkät välimatkat vaatii paljon nesteytystä.
- Mieti kokonaiskokemusta: mitä haluat reissulta? Kiipeilyä, lötköttelyä, pyöräilyä kiireettä vai pitkiä matkoja ja kunnolla hikeä pintaan? Pamperointia? Mä halusin helppoutta ja hyvää ruokaa ja kauniita maisemia ja rauhaa. Siksi hotellit, laivalla spahan ja ruoka ravintoloissa. Esikoinen ja puoliso halusivat enemmän sprottailua, mutta sekin oli ihan ok koska vietimme reilut pari päivää siellä Getan seudulla jossa oli paljon boulderointipaikkoja.
- Syynää jalat ja niska ja muutkin paikat läpi iltaisin. Me emme löytäneet yhtäkään punkkia, mutta Ahvenanmaalla niitä on aika paljon.
Oli mahtava reissu, lähtisin koska tahansa uudestaan!
